toi meidän poika on ihan mahdoton!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jybis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

jybis

Aktiivinen jäsen
18.12.2006
9 237
0
36
Ollaan nyt käyty joka päivä "kävelyllä" tuossa meidän pihassa ja ollaan kierretty tätä meidän taloa.
Mikä siinä on että ulkona ollessa ei uskota MITÄÄN!
Jää haaveilemaan,saattaa seistä 5min paikallaan ja vaan tuijotella.sitten jää makoilemaan lumihankeen ja käkättää.
jos puistoon kävellään (sijaitsee viereisen talon takana) niin siihen matkaan menee 20min :laugh: yleensä kannan poikaa puolet matkasta.

poika on kokoajan menossa ihan väärään suuntaan ja heittäytyy makarooniks kun käyn hakemassa ja kannan hetkenmatkaa.

kokeilin sitäkin että menen itte turvallisen matkan päähän ja huutelen sieltä,kuvittelin että poika huomais että olen "katoamassa" näköpiiristä ja juoksis äkkiä mun luokse,ja peen marjat!
tää lähtee ihan toiseen suuntaan :kieh:

tää on varmaan se "en usko mitään " ja "minä itse"-kausi?!

ikää pojalla himpun päälle 1.5v

pitäskö jäädä vaan siihen mukaan haaveilemaan ja antaa pojan haaveilla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
1,5 vuotias on pieni, kyllä sitä pitää kannella.

no siis poika kyllä tykkää kävellä ympäriinsä.jos puistoon mennään kävellen ja jää sinne lumihankeen makaamaan pitkäks aikaa niin kannan lopunmatkaa.yleensä tekee näin ja odottaa että tuun lähelle jollon alkaa hirvee naurunräkätys.
perillä sitten jaksaa taas huitoa ympäriinsä.

eikä mulla niinkään pala päreet,välillä on vaan kiva juosta ton pojan perässä kun millon se on menossa parkkipaikalle tai talon muihin rappuihin tai kiipeemään portaita joista tippuu.kieltämisellä ei ole mitään tehoa.
sitten kun haen hänet sieltä pois niin saa hirveet raivarit.pikkusen temperamenttia tuossa pikku ukossa.

 
meillä ihan samanlainen. kiellot ei auta, eikä se että joskus on sattunut kun on mennyt ja tippunut.ikää1v 4kk.sen lisäksi kaikki vieraat ihmiset on houkuttavampia kuin oma äiti, niitä täytyy käydä moikkaamassa, samoin jokainen auto katsastaa ja koiria täytyy varoa, kun ei lapsi itse tajua pelätä,..
 
Mä oon töissä ryhmässä jossa kaiken kaikkiaan 13 1-2v lasta. 8 ovat iältään n. 1,5-vuotiaita. Se on kivaa kun ulkona ollaan ja jalat menee sinne minne kukin niin tahtoo. :D
Mutta kaikin puolin kuulostaa niin tutulta jybisin tarina. Meillä ollut molemmat lapset just tuollaisia. :)
 
pitää lähtee jonnekkin sipoon sisämetsiin tuon pojan kanssa,eipä lähde autojen tms. perään juoksemaan.
oltiin tuossa tunnin verran ulkona,ei taaskaan uskonu mitään.siinä vaiheessa tuli suru puseroon kun kuuli ambulanssin sireenit.mutta tulipahan nähtyä että poika osaa juosta :D

puistossa tää yrittää hirveesti mennä isompien leikkeihin mukaan,siis niiden jotka on iltapäiväkerhossa.
 
Meillä on ihan samanlaista.. Suunta on tasan eri kun mulla ja ei mitään järkee vielä päässä. Tielle juoksis ihan surutta.

Nyt kun oltiin laivalla niin poju koitti koko ajan häipya leikkipaikalta, kerran sit katottiin et kuinka kauas uskaltaa lähtee..
Mies seuras sitä sitä salaa ja ihan päättömästi lähti portaita ylös ja seuraavalta tasanteelta lähti juoksee sinne hyttikäytävälle. Kertaakaan ei ollut peräänsä kattonu saati alkanu itse huolestumaan...meidän reikäpää :whistle:
 

Yhteistyössä