töihin paluu... ja arki

[äitimiettii]

onko ketään muuta samalla lailla ajattelevaa että tahtoo mennä töihin eikä olla lapsen kanssa päivät pitkät kotona vaan laittaa lapsi tarhaan näkemään muita lapsia ja rakentemaan sosiaalisia suhteita? mä olen sellainen. oon kohta ollut 1,5v tuon lapsen kanssa kotona ja olen todella haluamassa töihin ja lapsen päiväkotiin! olenko nyt huono äiti? tuntuu että mulla seinät kaatuu päälle jos olen täällä koko aika vain neljän seinän sisällä! tiedän että lapsen kanss voisi käydä kerhoisssa, ulkona yms mutta en ole sellainen ihminen että lähtisin muskareihin tai pihalle vain olemaan. musta tuntuu että lapsi saisi paljon enempi oltua ulkona ja nähdä muita lapsia kun olisi päiväkodissa ja siellä tulisi päiviin myös rytmiä. itsekin varmasti jaksaisin enemmän touhuta lapsen kanssa kun voisin olla itsekin poissa jonkun aikaan päivisin kotoota. tuntuu vaan että oon jollakin tavalla erikoinen kun en "nauti" olla lapsen kanssa koko aikaa.. ?!

 

[mm]

onhan arki lapsen kanssa "rankkaa" ja voi olla aika yksitoikkoista ja ahdistavaa, ei se tee huonoa äitiä että ratkaisee asiat niin että jaksaa paremmin! töihin vaan ja asiat luistaa paremmin, turha siitä arjesta on pakkopullaa tehdä jos ei huvita! ei meitä kaikkia ole kotiäideiksi luotu, vaikka äitejä oltaisiinkin.

 

[vieras]

En minäkään enää tuon ajan jälkeen nauttinut, menin töihin, mutta lapsi ei kyllä tykkää olla hoidossa, hänellä on tosi raskasta, joten jos lapsesi osaisi mielipiteensä ilmaista niin varmasti ennemmin viihtyisi kanssasi kotona kuin päiväkodissa, tuon ikäinen ei vielä kaipaa kavereita. Itse menin töihin ihan itsekkäästi itseni takia, ja olen tyytyväinen vaikka lapsen olo tuntuu pahalta. En vaan olisi jaksanut enää kotona, mulla kaksi lasta.

 

[ap]

sitä mä olen myös miettinyt että pitäisikö olla vielä ainakin tuonne 2v asti tai mahd. sen 3v lapsen kanssa kotona.. mutta mä en vaan yksinkertaisesti viihdy! lapsethan on erillaisia, kyllä jotkut varmasti viihtyy tarhassa jo pienestä pitäen.. jotkut taas ei myöhemmälläkään iällä. mutta tästäkin varmaan saa monta kantaa aikaiseksi, kunhan vain omat mielipiteeni ajattelin kertoa kun tuntuu että monien silmissä olen jotenkin kummallinen tapaus..

 

[ap]

sitä mä olen myös miettinyt että pitäisikö olla vielä ainakin tuonne 2v asti tai mahd. sen 3v lapsen kanssa kotona.. mutta mä en vaan yksinkertaisesti viihdy! lapsethan on erillaisia, kyllä jotkut varmasti viihtyy tarhassa jo pienestä pitäen.. jotkut taas ei myöhemmälläkään iällä. mutta tästäkin varmaan saa monta kantaa aikaiseksi, kunhan vain omat mielipiteeni ajattelin kertoa kun tuntuu että monien silmissä olen jotenkin kummallinen tapaus..

 

[vieras]

onko ketään muuta samalla lailla ajattelevaa että tahtoo mennä töihin eikä olla lapsen kanssa päivät pitkät kotona vaan laittaa lapsi tarhaan näkemään muita lapsia ja rakentemaan sosiaalisia suhteita? mä olen sellainen. oon kohta ollut 1,5v tuon lapsen kanssa kotona ja olen todella haluamassa töihin ja lapsen päiväkotiin! olenko nyt huono äiti? tuntuu että mulla seinät kaatuu päälle jos olen täällä koko aika vain neljän seinän sisällä! tiedän että lapsen kanss voisi käydä kerhoisssa, ulkona yms mutta en ole sellainen ihminen että lähtisin muskareihin tai pihalle vain olemaan. musta tuntuu että lapsi saisi paljon enempi oltua ulkona ja nähdä muita lapsia kun olisi päiväkodissa ja siellä tulisi päiviin myös rytmiä. itsekin varmasti jaksaisin enemmän touhuta lapsen kanssa kun voisin olla itsekin poissa jonkun aikaan päivisin kotoota. tuntuu vaan että oon jollakin tavalla erikoinen kun en "nauti" olla lapsen kanssa koko aikaa.. ?!

mitä sinä täällä sitä pauhaat. miksi et ole töissä jo? yksi lapsi on helpo viedä hoitoon. ja noin pienellä ei ole harrastuksiakaan, jää illat vapaaksi olla pelkästään hänen kanssa.

 

[ap]

niin ja taloudellisesti on ihan mahdollista olla tuon lapsen kanssa kotona,eli ei ole siitä nyt kiinni että olisi "pakko" mennä mun töihin vaan ihan pelkästä ns. itsekkäästä ajattelutavasta että tahdon nähdä muita aikuisia ja päästä ns. normaali päivärytmiin kiinni itseni että lapseni puolesta. tiedä sitten onko se lapselle parempi vai ei mutta itsestäni en pullantuoksuista tms kotiäitiä pysty tekemään, en vaikka kuinka haluisin! (enkä välttämättä haluisikaan!)

 

[vieras]

niin ja taloudellisesti on ihan mahdollista olla tuon lapsen kanssa kotona,eli ei ole siitä nyt kiinni että olisi "pakko" mennä mun töihin vaan ihan pelkästä ns. itsekkäästä ajattelutavasta että tahdon nähdä muita aikuisia ja päästä ns. normaali päivärytmiin kiinni itseni että lapseni puolesta. tiedä sitten onko se lapselle parempi vai ei mutta itsestäni en pullantuoksuista tms kotiäitiä pysty tekemään, en vaikka kuinka haluisin! (enkä välttämättä haluisikaan!)

tottakai yhden pienen kanssa on tylsää. eri asia kun on eri ikäisiä,koululaisia, harrastuksia ym, tappeluita sisarten välillä ym työtä enemmän kuin ehtii.

 

[vieras]

onko ketään muuta samalla lailla ajattelevaa että tahtoo mennä töihin eikä olla lapsen kanssa päivät pitkät kotona vaan laittaa lapsi tarhaan näkemään muita lapsia ja rakentemaan sosiaalisia suhteita? mä olen sellainen. oon kohta ollut 1,5v tuon lapsen kanssa kotona ja olen todella haluamassa töihin ja lapsen päiväkotiin! olenko nyt huono äiti? tuntuu että mulla seinät kaatuu päälle jos olen täällä koko aika vain neljän seinän sisällä! tiedän että lapsen kanss voisi käydä kerhoisssa, ulkona yms mutta en ole sellainen ihminen että lähtisin muskareihin tai pihalle vain olemaan. musta tuntuu että lapsi saisi paljon enempi oltua ulkona ja nähdä muita lapsia kun olisi päiväkodissa ja siellä tulisi päiviin myös rytmiä. itsekin varmasti jaksaisin enemmän touhuta lapsen kanssa kun voisin olla itsekin poissa jonkun aikaan päivisin kotoota. tuntuu vaan että oon jollakin tavalla erikoinen kun en "nauti" olla lapsen kanssa koko aikaa.. ?!

Mene töihin vaan, jos siltä tuntuu. Meillä on valinnan mahdollisuus ja sitä voi ja pitää käyttää. Itse menin molempien lasten äitiysloman + kesäloman jälkeen töihin ja lapset turvalliseen hoitopaikkaan. Kuopuksen kohdalla oli rankkaa, koska hän ei nukkunut öisin kunnolla, ja ekat 4 kk töissä oloa meni öisin heräillessä/valvoessa. Kuitenkin meille oli oikea ratkaisu näin. Ei kotona tarvitse olla vain sen takia, että ympäröivä maailma siihen painostaa. Kukaan muu kuin te itse ette tiedä mikä on teille oikea ratkaisu.

 

[vieras]

Itse myös päädyin samaan ratkaisuun, olen nyt ollut yhtäjaksoisesti ollut kotona 3v ja nuorimmainen on 1v4kk kun ihan omasta tahdostani päädyin palaamaan takaisin työelämään syksyllä.
Taloudellisesti meilläkin olisi ollut mahdollista jatkaa kotihoitoa, kunnes nuorimaminen on 3v, mutta mulla on mielenkiintoinen työ, josta tykkään ja jonne haluan palata+kivat työkaverit ja kaipaan myös aikuista seuraa, joiden kanssa voi jutella muustakin kun lapsista!

Lapsiani rakastan ja ihan hyvin viihydyin myös kotona, käymme muskarissa, avoimessa päiväkodissa, puistossa, tapaamme paljon muita äitejä ja lapsia. mut mun valinta on tämä.

Varmasti hoidossa aloittaminen tulee olemaan rankkaa meille kaikille, mut eiköhän me pärjätä!

Kukin tyylillään!

 

[ei se aina oo todellakaan kiinni vain rahasta]

Niin, sitä vaan ei parane kellekään tunnustaa, että menee töihin muistakin kuin taloudellisista syistä. Molemmat lapset ovat aloittaneet päiväkodissa 10kk, ja kyllä asiat olisi voinut talouden puolesta toisinkin järjestää, jos sitä olisi ihan kauheasti halunnut.

Mutta ei, minä en jaksaisi ylläpitää hyvää päivärytmiä arjessa. Enkä myöskään jaksaisi aina järjestää kaikkea kivaa tekemistä. Touhukkaat lapset nauttivat mukavassa päiväkodissa olosta. Ja kyllä, olen todellakin sitä mieltä, että tämä on ollut lastenkin kannalta meillä se paras ratkaisu.

Ja sitten tietenkin ne omat tarpeet... Minä tarvitsen aikuiskontakteja elämääni. On myös työtehtäviä, joihin vain olisi niin paljon vaikeampi kuitenkin palata pidemmän tauon jälkeen, vaikka sen toki laillisesti pitäisi olla mahdollista. Oman työni hoidossa on kuitenkin tärkeää myös "ajan hermoilla" pysyminen ja kontaktien ylläpito. Pitkä tauko ei vain sovi kuvioihin. Enkä osaisi edes arvostaa (kaikella kunnioituksella silti kotiäitejä kohtaan) _itseäni_, jos päivieni saavutukset olisivat "vain" vaipanvaihtoa ja ruuanlaittoa. Enkä edes osaa tehdä noita hyvin. Haluan itsellekin onnistumisen iloa niissä asioissa, joissa olen hyvä. Joku toinen on hyvä lastenhoidossa, ja saa siitä iloa, myös minun lapsia hoitaessaan, ja päälle syvät kiitokset minulta.

Äiti on parempi äiti myös lapselleen, jos arvostaa itseään.

 

[ap]

ihana kuulla että en ole ainoa joka ajattelee näin, jotenkin sitä varmaan vaan ajattelee itsestään että on kummallinen kun niin moni hehkuttaa että kuin ihanaa on ollu lapsen kanssa kotona, ei aikatauluja jne.. sitten siinä tekisi itse mieli sanoa että joo mutta mä en viihdy ollenkaan että haluan pois kotoota. ehkäpä siinä se onkin kun kotona ei ole aikatauluja tms niin sitä jotenkin kaipaa sellaista rytmiä, tiedä sitten.

 

[ootas]

uppista

 

[vieras]

Itse olen tullut siihen tulokseen, että omalle lapselleni (1v 10kk)on vain hyväksi päästä puolen vuoden päästä päiväkotiin muiden lasten keskelle. Lapsi on todella vilkas ja sosiaalinen ja riemuitsee yli kaiken kun saa olla muiden ikäistensä tai vähän vanhempien lasten seurassa. Leikit äidin tai isin kanssa ovat kivoja mutta eivät vedä vertoja sille, että saa leikkiä ikäistensä kavereiden kanssa. Jos pitäisi hänet pitempään kotona, tuntisin että tekisin sen van itsekkäistä syistä enkä hänen parastaan ajatellen. Sisarta olemme hänelle toivoneet ja yritystä on takana jo yli vuosi. Vielä sitä ei kuulu..