Siinäpä se oikeastaan tulikin. Olemme onnekkaita ja saimme kolmen koeputkihoidon ja keskenmenojen jälkeen lopulta lapsen syliimme asti. Toisinaan mielessä kummittelee ajatus toisesta lapsesta eli hoitoihin palaamisesta, mutta hirvittää. Olemme päässeet pois sieltä kuilusta, kannattaako sinne palata enää takaisin? Onko kohtalotovereita? Toistaiseksi olen aktiivisesti tukahduttanut ajatukset toisesta, mutta lopullista päätöstä emme ole kumpaankaan suuntaan tehneet.
Viimeksi muokattu: