Toinen lapsi vai välillä töihin?!

[Pähkäilijä.]

Kertokaapa te jotka olette saman kysymyksen kanssa painiskelleet, että miksi päädyitte omaan ratkaisuunne? Vai menikö kaikki kuitenkaan niin kuin olisitte toivoneet?

Onneksi minun ei tarvitse asiaa ihan tänä keväänä päättää, mutta kyllähän se on alkanut jo mietityttämään. Varsinkin kun joskus sen toisenkin haluaisin. Ja ärsyttää kun töihin pitää aina välillä jotain ilmoittaa, ja Kelan kaavakkeita täyttää. Voi kun voisi kaiken vaan antaa tapahtua luonnollisesti, mutta kyllähän niitä kuukausia pitää laskea jos toisen lapsen haluaa tähän maailmaan ennen kuin esikoinen 3v. Ja kuinka aikaisin sitä sitten uskaltaakaan aloittaa yrittämisen, kun ei kuitenkaan ihan pientä ikäeroa halua... Ensimmäisen kohdalla tärppäsi viidennestä kierrosta.

Miten olette kokeneet, onko uudestaan raskaana helpompi olla töissä vai yhden lapsen kanssa kotona?
Mikä olisi esikoiselle paras ikä saada sisarus?

 

[lynn_e]

tyttö syntyi lokakuussa 2006, keväällä 2007 aloimme miettimään toisen lapsen mahdollisuutta ja päätimme että lapsi saa tulla kun on tullakseen. Äitiyslomani loppui heinäkuussa 2007 ja palasin töihin ihan rahallisen tilanteen vuoksi. Mutta kuitenkin elokuussa 2007 tulin raskaaksi joten työaikani jäi melko lyhyeksi. Olinkin vain joulukuuhun saakka töissä. Minusta on ollut todella mukavaa olla kotona tytön kanssa ja rauhassa elellä tätä raskautta (la ensi kuussa). En ole kokenut laisinkaan raskaaksi tätä kotona oloa, uskon että töissä olisi ollut paljon pahempi tilanne. Minä tykkään että tilanne on tämä! Mutta oli töissäkin mukavaa olla hetki, sai hieman rakoa kotielämään.

 

[Liila]

Esikoisen jälkeen palasin takaisin töihin taloudellisen tilanteen takia. Aloimme yrittämään toista lasta ja ajattelin, että kahden lapsen kanssa on järkevämpää olla kotona pidempään. Jos olisi ollut rahallisesti mahdollista, niin olisin toki jäänyt molempien lasten jälkeen hoitovapaalle. Toisaalta koin töihin palaamisen välillä helpottavana. Raskausaikana olin pahoinvoiva ja oksentelin, joten esikoisen hoitaminen tuntui välillä ylivoimaiselta. Silloin olin helpottunut, että sain huilata päivisin kotona sairauslomalla (myös työ oli helppoa) ja esikoinen oli hoidossa.

Esikoinen ehti olla hoidossa vuoden ennen toisen lapsen syntymää. Tuloni nousivat sen verran, että seuraava äitiyspäivärahani laskettiin viimeisen puolen vuoden mukaan, mikä oli loistavaa. Nyt jään vuodeksi hoitovapaalle kahden lapsen kanssa.

Mielestäni alle 2 vuotias ansaitsee vielä kaiken äidin huomion. Sen pienempää ikäeroa en suosittele, mikäli ajattelee esikoisen parasta. Meille ikäeroa tuli tasan tuo 2 vuotta ja vieläkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että vauva lohkaisee suurimman osan minun ajastani. Onneksi esikoinen ehti oppia puhumaan, söi ja puki osittain itse sekä oppi pian päiväkuivaksi. Se helpotti omaa jaksamistani. Tällä kokemuksella 2-3 vuoden ikäero vaikuttaisi ihanteelliselta.

Kun vauva oli puoli vuotias, niin heillä alkoi jo olla esikoisen kanssa yhteisiä leikkejä ja hassutteluja.

 

[markki80]

samaa täällä oon pohdiskellut,esikoiseni täyttää nyt kesällä 3v,ja töitä tässä täytyy varmaan ruveta hakemaan,hain tarhapaikkaa elokuulle että saisin pojan sillon tarhaan.jotenkin kuitenkin haluisi pikku kakkosenkin..päätin,että kerkeehän sitä vielä kuitenkin vauvan vielä joskus tekemään kun ei kuitenkaan ihan ikäloppu vielä ole.

jos maistelisi välillä työelämää kun kuitenkin jo 3 vuotta kotona ollut,ja vaikka vuoden päästä miettisi vauvaa...näin meillä. tsemppiä päätökseen!!

 

[Minki76]

Meidän esikoinen tulee toukokuussa 2v., samoin kuin pikkukakkonen syntyy tuolloin. Näillä on jopa tasan sama la-päiväkin Minä olin esikoisen kanssa kotona hoitovapaalla viisi kuukautta, sitten jouduin taloudellisista syistä palaamaan töihin. Samoina päivinä kuin menin töihin tulin jälleen raskaaksi. Emme alkaneet vielä tosissamme yrittämään pikkukakkosta, mutta annoimme hänelle kuitenkin mahdollisuuden. Olin tasan puoli vuotta töissä ja sitten jäin pitämään esikoiselta kertyneitä vuosilomiani. Se oli hyvä ratkaisu, sillä muutama viikko ennen töistä poisjääntiäni alkoivat harkkasupistukset, jotka kuitenkin loppuivat kotiin jäätyäni. Esikoisemme osaa nyt puhua lähes sujuvasti, syö itse ja pukee osittain. Kuivaksi en ole häntä kuitenkaan saanut, vaikka yli vuoden verran olemme potalla kulkeneet epäsäännöllisen säännöllisesti. Itse näen tämän ikäeron ihanteellisena, mutta meille molemmille teki myös hyvää käydä vähän aikaa töissä ja hoidossa.

 

[Neiti07]

Minä mietin ihan samaa kuin ap. Meidän neiti on nyt 1v (ja kohta 1kk) ja pohdin hakeako töitä vai tehdäkö sisarus nyt tähän perään.. Tilanne voisi olla eri jos olisi työpaikka valmiina. Ehkä olisi helpompaa "käydä" töissä välissä ja nostaa äippärahoja ym, mutta kun ei ole työpaikkaa odottamassa, niin mietin että josko sittenkin olisi nyt putkeen kotona ja hakisi töitä sitten kun kuopus olisi sen 1v. EN TIEDÄ..!

 

[Mirkku33]

Minä tein kolme lasta peräkkäin, ikäeroa kullekin n.1v6kk. Minulla oli työpaikka kokoajan odottamassa, mutta päätin, että olen hoitovapaalla "väliajat" ennen seuraavan äitiysloman alkua. Kaksi ensimmäistä raskautta olikin taloudellisesti helppoja, kun satuin saamaan lapset siten, että molempien äitiyspäivärahat laskettiin samoista tuloista. Kolmannen lapsen äitiyspäiväraha olikin sitten se minimi, mutta kyllä me hyvin pärjättiin, kiitos miehen hyvien tulojen.
Olin yhtäjaksoisesti kotona yli viisi vuotta. Kyllähän se jännitti palata takaisin työelämään, mutta omalla alallani (todella hektinen)en kokenut jääväni jälkeen mistään enkä myöskään joutunut ns.ura-kuoppaan, vaan kun palasin töihin, olen edennyt urallani todella reippaasti, paremmin kuin osa niistä jotka ovat olleet töissä kokoajan.
Nyt olen taas äitiyslomalla. Tällä kertaa palaan töihin heti äitiysloman jälkeen (n.3-4kk), eli mieheni jää vanhempainvapaalle. Teen töitä kotoa käsin, mieheni työpaikka vaatii päivittäin yli 100km ajon. Laskimme että taloudellisesti tällainen ratkaisu on meille edullisin; olenhan joka tapauksessa kotona imettämässä vauvaa, mies hoitaa muutoin lapset ja kun oma työaikani on varsin joustava, voin olla lasten kanssa päivisin itsekin, ja tehdä töitä silloin kun nukkuvat. Säästöä syntyy työvaate-kuluissa, auton kuluissa ja matkoissa. Eli vaikka miehelläni on paremmat tulot kuin minulla, noissa säästämine tekee sen, että taloudellinen tilanne on sama kummin päin tekisi. Plussana tosin nyt se, että olemme molemmat kotona, lapset tykkää.

 

[Aurora Vee]

Mielestäni alle 2 vuotias ansaitsee vielä kaiken äidin huomion. Sen pienempää ikäeroa en suosittele, mikäli ajattelee esikoisen parasta. Meille ikäeroa tuli tasan tuo 2 vuotta ja vieläkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että vauva lohkaisee suurimman osan minun ajastani. Onneksi esikoinen ehti oppia puhumaan, söi ja puki osittain itse sekä oppi pian päiväkuivaksi. Se helpotti omaa jaksamistani. Tällä kokemuksella 2-3 vuoden ikäero vaikuttaisi ihanteelliselta.

Tämä on minusta vähän hassu ajattelutapa. Esikoisesta seuraavat lapset eivät missään vaiheessa saa jakaamatonta huomiota, miksi sitten esikoinen?

Meidän lapsille tuli ikäeroa 1v 7kk, ja voin suositella. Kyllä on kädet täynnä, mutta esikoinen on kypsä ja taitava ikäisekseen ja kuopus oli vauvana rauhallinen. Uskon että olisi ollut vaikeampaa jos esikoinen olisi ehtinyt uhmaikään. Esimerkiksi nyt 3-vuotiaana hän on varsinainen äkäpussi!

 

[Aurora Vee]

Siis JAKAUTUMATONTA huomiota. Anteeksi hoono soomi.

 

[Neiti07]

Lisää kokemuksia!! (mielenkiintoinen aihe!)

 

[ModestyB]

Meillä on kolme lasta. Ekan ja keskimmäisen välissä olin hetken töissä, sen jälkeen olen ollut kotona. Minusta oli selvää, kun kolmosta päätettiin alkaa yrittää, että olen kotona väliajan. Tulojen puolesta se onnistui ja muuten elämän pyörittämisen kannalta se oli minusta ainoa järkevä ratkaisu. Samaa mieltä olen edelleen, kun molemmat odotusajat ja vauvavuodet on koettu.

Riippuu toki, kauanko ehtii/aikoo olla töissä välissä, mutta noin vuoden töissäkäynti ei minusta ole mielekästä, kun ei ole taloudellista pakkoa. Lapsi on kuitenkin yleensä vähän väliä kipeänä, pitää yrittää tasapainoilla työpaikan vaatimusten ja perheen välillä, lyhyiden iltojen aikana ehtiä kaikki ja miettiä vielä raskautumista ja raskauden kulkua.

Raskaana on oma hommansa olla taaperon kanssa kotona, mutta normaaliraskaudessa se on minusta kuitenkin mukavampaa kuin töissä käynti samassa tilanteessa, lapsen ollessa kuitenkin pieni. Varsinkin kun löytää hyvän äitiyhteisön/"työkavereita" lähialueelta, vaikka puistosta tai perhekerhosta. Heistä saa tukea myös uuden tulokkaan tultua, monella on jo kokemusta samasta.

Uraa en ole tässä miettinyt yhtään, koska se on minulle toisarvoinen perheeseen nähden. Pidän työstäni, eikä ura ole minulle merkityksetön, mutten sen perusteella tee näin tärkeitä päätöksiä.

 

[Duunariäiti]

Mä olen poikkeus äitien joukossa ja tiedän sen. Menin töihin ekan lapsen ollessa 7kk (isä jäi kotiin). Etenin urallani esimiesasemaan vajaan vuoden aikana. Olen hyvin kunnianhimoinen ja haluan edetä urallani - perhe ei ole sitä muuttanut. Toisaalta elämän prioriteetit ovat minulle selvät: perhe on tärkeintä, jos lapsi on kipeänä, olen kotona (tai sitten mies on) ja työ saa joustaa. Päivä loppuu neljältä, siitä ei tingitä. Asuntovelallisena kahden työssäkäyvän tulot ovat myös tarpeen. Nyt toinen lapsi on haaveissa, toivottavasti tärppää pian.

Eihän tämä jonglööraus työn ja perheen kanssa aina helppoa ole. Onneksi meidän perheen mieskin on asian takana ja yhdessä meillä perhettä pyöritetään. En sitten tiedä, miten kahden lapsen kanssa elämä sujuisi.

 

[pilkun viilausta]

Ihana päivän piristys tuo korjausyritys "Siis JAKAUTUMATONTA huomiota"

 

[ap.]

Olen ajatellut asiaa myös työpaikan näkökulmasta...Olisi törkeää heitä kohtaan vain pistäytyä töissä ja taas jäädä pois. Taas olisi edessä sijaisen etsintä, ja minä joutuisin sitäkin varmaan taas kouluttamaan. Olisi myös ärsyttävää jos siellä sitten koko ajan minua kyttäiltäisiin milloin tulen uudelleen raskaaksi. Henkkoht olen siis sitä mieltä, että en töihin halua tässä välissä palata, ja toivon taloudellisten asioiden siten järjestyvän...ja muutenkin. Mietin asiaa tarkemmin sitten kun joudun seuraavan kaavakkeen loppukesästä täyttämään, ja kyllähän minä jatkoa tulen anomaan...mutta kuinka pitkään?

 

[äiti+lapset 3v ja 1v]

Meillä lasten ikäero on reilu 2v ja en mennyt töihin siinä välissä. Musta oli paljon mukavampaa potea esim hirveää raskauspahoinvointia kotona rauhassa eikä töissä, eikä ollut aamulla mihinkään kiire jne. Mietin vielä kolmatta tähän samaan putkeen siis jos saisi taas sen saman äippärahan kuin kakkosesta (eli jos ikäeroa olisi se alle 3v). Olen hyvin viihtynyt kotona kahden lapsen kanssa

 

[Aurora Vee]

Ihana päivän piristys tuo korjausyritys "Siis JAKAUTUMATONTA huomiota"

Juu näin ruotsinkielisenä voin tarjota teille päivän vitsin... :-D Miten ihmeessä se pitäisi sanoa?!

 

[Missie]

Mielestäni alle 2 vuotias ansaitsee vielä kaiken äidin huomion. Sen pienempää ikäeroa en suosittele, mikäli ajattelee esikoisen parasta. Meille ikäeroa tuli tasan tuo 2 vuotta ja vieläkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että vauva lohkaisee suurimman osan minun ajastani. Onneksi esikoinen ehti oppia puhumaan, söi ja puki osittain itse sekä oppi pian päiväkuivaksi. Se helpotti omaa jaksamistani. Tällä kokemuksella 2-3 vuoden ikäero vaikuttaisi ihanteelliselta.

Tämä on minusta vähän hassu ajattelutapa. Esikoisesta seuraavat lapset eivät missään vaiheessa saa jakaamatonta huomiota, miksi sitten esikoinen?

Olen täysin samaa mieltä. Esikoinen on aina esikoinen ja saa KAIKEN huomion seuraavan syntymään saakka, toisin kuin seuraavat lapset. Meillä poikien ikäeroa on 1v7kk ja tosi on välillä raskasta, mutta kenelläpä kahden lapsen vanhemmalla ei olisi? Itse suosittelisin (oman kokemuksen perusteella, ei mitään tutkimustietoa tietenkään) lapsia pienellä ikäerolla kun silloin tulee "vauva-aika putkeen" joka on kuitenkin raskainta. Ja lapset saavat touhuseuraa toisistaan.

Paras ikäero on aina se, mikä on vanhemmille sopivinta. Lapset ovat kautta aikojen sopeutuneet omaan operhetilanteeseensa.

 

[-]

Ihana päivän piristys tuo korjausyritys "Siis JAKAUTUMATONTA huomiota"

Juu näin ruotsinkielisenä voin tarjota teille päivän vitsin... :-D Miten ihmeessä se pitäisi sanoa?!

jakamatonta

 

[Chansey]

Minä menin töihin esikoisen ollessa vuoden ja saman tien sain tietää olevani uudestaan raskaana. Ikäveroa tulee siis 1v9kk. Tein koko töissäoloajan 6h päivää, mikä sopi minulle erinomaisesti. Minusta oli helpottavaa, kun olin itse osan päivää töissä ja esikoinen hoidossa (missä tykkäsi olla tosi paljon). Tietysti oli myös taloudellisesti helpompaa. Nyt kun jäin äitiyslomalle, esikko on vielä 3 pv viikossa hoidossa. Vauvan synnyttyä myös hän jää kotiin. Tälläkin kertaa olen varmaan kotosalla sen vuoden verran (tai siihen ehkä vielä kesä päälle jos hyvin käy).

 

[mamu79]

Tyttö syntyi elokuussa 06 ja töihin palasin tammikuun alussa 08, eli tyttö oli tuolloin 1v 4kk. Nyt yritän taas raskautua. Minulla on työsopimus vuoden loppuun ja silloin olisi ihanteellista jäädä sitten äippälomalle.
Itse halusin välillä töihin. Valmistuin vähän esikoisen syntymän jälkeen ja halusin saada työkokemusta alalta. Tämä vuoden sijaisuus, jota teen on tosi hyvä juttu Saa työkokemusta ja hyvät äitiysrahat. Jos raskaudun, niin kotona olen taas n.1,5 vuotta, mikäli saisin työn ja lapset samaan päiväkotiin. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi olla kotona kolmea vuotta, minusta on mukavaa olla töissä ja meillä on aina viihdytty tosi hyvin päiväkodissa. Päiväkotipäivä on meidän tapauksessa 6h, joten aikaa jää myös yhdessä puuhasteluun. Minä puuhastelen aamuisin ja vien tytön hoitoon, mies hakee iltapäivällä ja puuhastelee illan ja kun tulen kotiin 18.00. niin ehtii vielä olemaan koko perheenkin voimin tai toinen voi harrastaa tms.
Minä en ole kokenut yhtään vaikeaksi perheen ja työn yhdistämistä. Minä ja mieheni kumpikin aloitettiin uudet työt samaan aikaan ja tyttö päiväkodin ja mitään ongelmia ei ole ollut. Aikaa jää perheelle, kodille ja pari kertaa vuodessa vietämme viikonlopun ihan kahdestaan. Kummallakin on myös omia harrastuksia ja joskus iltamenoja. En koe että kukaan jää mistään paitsi, vaikka töissä olenkin. Haluan olla muutakin kuin äiti.

 

[Ei kotiäiti]

Minulle ihannetilanne on ollut, että olen saanut tehdä melko lyhyttä työpäivää. Esikoinen on ollut puolipäiväisenä päiväkodissa lähes koko vuoden. Kakkosen la on lokakuussa ja ikäeroksi tulee 2v5kk. Ensimmäisen äitiysvapaan aikana kaipasin jo kovasti töihin ja täytyy myöntää, että olen myös nauttinut entiseen verrattuna hulppeasta elintasostamme. Kakkosen jälkeen tarkoitus on olla muutama kuukausi hoitovapaalla puhtaasti lasten takia. Alle vuoden ikäistä en halua missään tapauksessa laittaa päivähoitoon, koska ei ole taloudellista pakkoa mennä töihin. Tulomme jakaantuvat perinteisesti, eikä miehen kotiin jäämistä siksi edes harkita.

Kolmannesta ei olla vielä puhuttu, mutta käväisen varmaan välissä töissä, ellei satu "vahinkoa". Ehkäisyn kanssa meillä ollaan nimittäin vähän lepsuja

 

[äitiyspäivärahasta]

Mirkku33 kirjoitti: "satuin saamaan lapset siten, että molempien äitiyspäivärahat laskettiin samoista tuloista. "

Tämä tulee nyt vähän asian vierestä, mutta rohkenen kysyä kumminkin: Millaiset mahtavat olla perusteet em. laskentatavalle? Muistan kuulleeni TV:stä jonkin haastattelun, missä Heinäluoma kertoo (hänen aikaisen hallituksensa aikaansaannoksena), että mikäli naisella ei ole kunnollista työssäolojaksoa kahden suht. lähekkäin tapahtuvan synnytyksen välillä, määräytyvät äitiyspäivärahat samojen tulojen mukaan. Kelan sivuilla ei mielestäni tällaista vaihtoehtoa mainita lainkaan... Kelan toimistosta kysymällä sen tietysti pitäisi selvitä, mutta jotenkin on kynnystä mennä kyselemään, kun pikku-kakkonen on vasta haaveissa. Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan!

 

[Mirkku33]

Esikoinen syntyi aivan loppuvuodesta, vuoden viimeisinä päivinä. Hänen äitiyspäiväraha laskettiin radikaalisti muuttuneiden tulojen perusteella viimeisen 6kk tuloista.
Kakkosen äitiyspäiväraha laskettiin taas viimeisen vahvistetun verotuksen mukaan, joka juuri sattui olemaan vielä tuon saman vuoden tulot. Jos kakkonen olisi syntynyt esim. kuukauden myöhemmin, olisi äitiyspäiväraha olut eri, koska uusi vahvistettu verotus olisi edellisen "kumonnut". Tuolloin päiväraha olisi ollut surkea.
Tuosta mitä Heinäluoma (tai joku muu) on sanonut tai mikä on lain suoma oikeus minulla ei valitettavasti ole mitään kunnon faktaa tai tietoa. Voit arvata olinko tyytyväinen kun päätös äitityspäivärahasta tuli kakkoselle. Soitin vielä varmuudella Kelalle ja tiedustelin asian, koska joskus olen kuullut käyvän niinkin että päätöksen saanut on silti joutunut korvaamaan takaisin Kelalle heidän väärin määritellyt päätökset. Sitä en halunnut omale kohdalleni jättää edes mahdollisuudeksi, joten tavallaan "tein valituksen", uutta laskentaa varten. Toki mistään valituksesta ei minun kohdallani ollut kyse vaan varmistamisesta ;o).
Kysy rohkeasti Kelasta apua, saat varmasti uusimman tiedon ja parhaat neuvot sieltä.

 

[Aleksitar]

Mirkku33 kirjoitti: "satuin saamaan lapset siten, että molempien äitiyspäivärahat laskettiin samoista tuloista. "

Tämä tulee nyt vähän asian vierestä, mutta rohkenen kysyä kumminkin: Millaiset mahtavat olla perusteet em. laskentatavalle? Muistan kuulleeni TV:stä jonkin haastattelun, missä Heinäluoma kertoo (hänen aikaisen hallituksensa aikaansaannoksena), että mikäli naisella ei ole kunnollista työssäolojaksoa kahden suht. lähekkäin tapahtuvan synnytyksen välillä, määräytyvät äitiyspäivärahat samojen tulojen mukaan. Kelan sivuilla ei mielestäni tällaista vaihtoehtoa mainita lainkaan... Kelan toimistosta kysymällä sen tietysti pitäisi selvitä, mutta jotenkin on kynnystä mennä kyselemään, kun pikku-kakkonen on vasta haaveissa. Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan!

Kts Kelan sivuilta http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/160701134915EH?openDocument ja sieltä kohta kaksi lasta kolmessa vuodessa. Oliko tämä se asia, mitä halusit tietää?

 

[Missie]

Tämä tulee nyt vähän asian vierestä, mutta rohkenen kysyä kumminkin: Millaiset mahtavat olla perusteet em. laskentatavalle?

Kysymys oli siis siitä, että peräkkäisistä lapsista käytetään samoja tuloja tukien laskuperusteena.

Minä sain esikoiseni 09/06 jolloin käytettiin vuoden 05 verotusta laskuperusteena, ja tämän jälkeen olin kotona 12/07 asti, ja nyt välissä 01-04/08 vain töissä kunnes jäin uudelleen äitiylomalla. Monimutkaisesti selitetty, mutta olen siis ollut viimeisen kokonaisen työvuoden töissä tuolloin 05 ja sen vuoksi se laskettiin siitä. Äitiyspäivärahaan laskettiin mukaan jotain korotuksia, jonka vuoksi saan tällä toisella kierroksella vähän perempaa kuin ekalla, mutta samoista tuloista kuitenkin lasketaan.