Toinen lapsi?

[kohta kaksi]

Olipa kannustava kirjoitus! OIkeasti. Ehkä mä en hötkyile ja siirryn nauttimaan työelämästä rauhassa ja laitan päivähoitohakemuksen vetämään!

Suosittelen! Kun välissä käväisee töissä, maistuu se kotona oleminenkin eri tavalla . Lisäisin vielä, että meillä vaikutti päätökseen sekin, että miehellä on pari vuotta ikäeroa omaan sisarukseen, mutta eivät ole läheisiä aikuisenakaan. Anoppi sanoo, että lapsena riitelivät koko ajan eikä leikit sujuneet yhtään. Ja teineinä vasta olivatkin toistensa kurkuissa kiinni. Mieheni muistaa saman, ja sanoi aina, ettei pieni ikäero ole hänestä sellainen välttämättömyys kuin usein väitetään. Onhan niitä niitäkin sisaruspareja, jotka pienellä ikäerolla ovat kuin paita ja peppu, mutta sitä ei takaa mikään. Enkä nyt väitä, että isolla ikäerolla kaikki olisi ongelmatonta. Mutta ehkä vanhemmat jaksavat paremmin? Ainakin minun ja mieheni kaltaiset laiskat vanhemmat .

 

[tiiteni harmaana]

Miellä on lapset 5 vuoden ikäerolla, enkä olisi varmaan jaksanutkaan toista aikaisemmin. Esikoinen heräili öisin 3,5-vuotiaaksi, joten piti ladata omia akkuja vähän ennen kuin alettiin toista yrittämään. Nyt on tytöt 1v ja 6v. Mielestäni hyvä ikäero. Esikoinen tykkää kovasti "hoitaa" pikkisiskoaan ja pikkusisko on innoissaan isosiskon touhuja seuratessaan.

 

[Down siftaaja kotiäiti]

Itselläni oli joskus ihanne, että lapsella on oltava sisaruksia. Esikoisemme on kuitenkin ollut HYVIN hankala lapsi (totta kai rakas, ennen kuin joku hirnuu täällä, mitäs läksit): koliikki+ei nuku edelleenkään (reilu vuotias)+ syö huonosti+ tempperamenttinen toisin sanoen vie minusta kaikki mehut. Alan kallistua pikku hiljaa siihen, että en kerta kaikkiaan jaksa kahden lapsen kanssa.

Arvoisat palstamammat: Kuinka raskasta on kun lapsia on kaksi? Tästä saa niin erilaista tarinaa. Toiset väittävät, että kaksi menee siinä kuin yksikin, toiset lähes kirkuvat, kun kuulevat tämän väitteen.

Tätä kun ei oikein voi kokeillakaan...

Ehdottoman sitä mieltä olen että sisarus on vaivansa väärti! Niinhän ne sanoo että parasta mitä voi äiti lapsellensa antaa on sisar

Meitin tytöllä ja pojalla ei kovin paljoa ikäeroa, ja voi jestas on suloista katsella niiden touhuja. Silloin parivuotiaana kun kävelivät käsikädessä leikkipuistoon, ja huolehtivat leikisti toistaan Sitten kiiltokuvan toiselta puolelta löytyy riitoja ja kilpailua, ja tämä mahdollinen kiireinen aika lasten ollessa vaippaikäisiä yms

Itsellä vanhemmat kuoli kun olin nuori (nyt 32v), sisaruksia ei ole. On kieltämättä ollut aika orpo olo joskus. Haluaisin että lapset ovat keskenään ikuisesti läheisiä, ja tukevat toinen toistaan siinäkin vaiheessa kun meitä vanhempia ei enää ole, tietenkin hyvät ystävät lisänä. Maailma vie, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu mutta näin ainakin toivoisin.

 

["mustis"]

Ei tietenkään tee huonoa äitiä. Mutta joistakin viesteistä sai sen päätelmän että missään vaiheessa ei ole iloittu toisesta lapsesta vaan vastattiin kaikkiin kysymyksiin että ei ei ja ei, ei niistä ole sueraa toisilleen, ei ole sitä eikä tätä vaan pelkkää tappelua ja blaablaa. Siitä voisi rivien välistä lukea että äiti on väsynyt jo ajat sitten kyseiseen elämään, eikä perhetyöntekijän apu olis ollut varmaan pahitteeksi.
Siinävaiheessa kun itse alan ajatella että elämä on _pelkkää_ helvettiä niin aijon hakea apua, vähintään ulkopuoliselta eli onneksi on olemassa nämä neuvolat jossai voi puhua.
Ensin aijon kuitenkin koettaa kaikin voimin pärjätä pelkän perheemme voimin, isovanhemmat nyt varmaan ihan tuppaavat apuaan. Meillä onneksi näin, ei tietysti kaikilla. Eihän se ruusuilla tanssimista tule olemaan, mutta toivottavasti ei kuitenkaan aivan pelkkiä piikkejä.

Sehän se on just, kun yrittää kaikin voimin selvitä itse ja sit liian myöhään pyytää tai saa apua....ja mies ei yrityksistä huolimatta tajua, miten paha tilanne on...kun ei itse ole joutunut valvomaan niin paljon.... Kyllä lapsista on iloa ja seuraa toisilleen ja ihania ovat, mut myös todella hirveitä ja ärsyttäviä välillä.. Neuvolassa eivät kyllä kovin hanakasti apua tarjoa....toivottavasti teillä paremmin. Itsehän sitä pitää osata kysyäkin, ei kukaan muuten auta. Tsemppiä. Mulla on jo helpompaa kun lapset on isompia, 4 ja 7 ja nukkuvat ihanasti

 

["..."]

Onhan niitä niitäkin sisaruspareja, jotka pienellä ikäerolla ovat kuin paita ja peppu, mutta sitä ei takaa mikään. Enkä nyt väitä, että isolla ikäerolla kaikki olisi ongelmatonta. Mutta ehkä vanhemmat jaksavat paremmin? Ainakin minun ja mieheni kaltaiset laiskat vanhemmat .

Ehkä ja ehkä. Ja suuntaa nimenomaan tuo tekstisi sitten niille laiskoille vanhemmille. Sillä itse olen ihan jaksanut Vuoden ja 8kk ikäerolla ja hoitanut tyttöjäni kuin prinsessoja, kumpikin saanut yhtä paljon huomiota. Ja sisarukset ovat kuin kaksoset, viihtyvät toisensa seurassa mutta tappeluitakin tulee. Aika kummallistahan tuo olisi jos sisarukset ei riitelis, empä ole missään nähnyt (vaikka olisi mikä ikäero) ettei vähintään kerran päivässä lapset nosta äläkkää keskenään.
Pidin itseäni kyllä aika mukavuudenhaluisena, mutta tuo tekstisi nostikin minut pois kauaksi laiskasta vanhemmasta joten kiitos siitä sitten sulle Kun yleistit.

 

[Huohh]

Täällä sitä mukavuussyistä suunnitellaan lapsen tekoa tai tekemättömyyttä, että jaksaiskohan sitä nyt vai makasiko vielä muutaman vuoden perse homeessa ja koittais vasemmalla kädellä hoitaa ensimmäistä lasta kun on tää niiiiin rankkaa.
Jotkut kun ei saa sitä ensimmäistäkään lasta.
Tai sitten on niitä joiden uskonto kieltää ehkäisyn ja sun on pakko jaksaa vaikka 5 lapsen kanssa vuoden ikäerolla per nuppi.

 

[kohta kaksi]

[QUOTE="...";27139474]Ehkä ja ehkä. Ja suuntaa nimenomaan tuo tekstisi sitten niille laiskoille vanhemmille. Sillä itse olen ihan jaksanut Vuoden ja 8kk ikäerolla ja hoitanut tyttöjäni kuin prinsessoja, kumpikin saanut yhtä paljon huomiota. Ja sisarukset ovat kuin kaksoset, viihtyvät toisensa seurassa mutta tappeluitakin tulee. Aika kummallistahan tuo olisi jos sisarukset ei riitelis, empä ole missään nähnyt (vaikka olisi mikä ikäero) ettei vähintään kerran päivässä lapset nosta äläkkää keskenään.
Pidin itseäni kyllä aika mukavuudenhaluisena, mutta tuo tekstisi nostikin minut pois kauaksi laiskasta vanhemmasta joten kiitos siitä sitten sulle Kun yleistit.[/QUOTE]

Niin, no minähän nimenomaan en yleistänyt. Ja suuntasin tekstini itseni ja mieheni kaltaisille. En tiedä, miksi niin provosoiduit, mutta se ei ollut tarkoitus.

 

[kohta kaksi]

Täällä sitä mukavuussyistä suunnitellaan lapsen tekoa tai tekemättömyyttä, että jaksaiskohan sitä nyt vai makasiko vielä muutaman vuoden perse homeessa ja koittais vasemmalla kädellä hoitaa ensimmäistä lasta kun on tää niiiiin rankkaa.
Jotkut kun ei saa sitä ensimmäistäkään lasta.
Tai sitten on niitä joiden uskonto kieltää ehkäisyn ja sun on pakko jaksaa vaikka 5 lapsen kanssa vuoden ikäerolla per nuppi.

Mielenkiintoinen lähestymistapa. Ei siis saisi lainkaan harrastaa perhesuunnittelua, koska jotkut eivät lapsia saa ja toiset eivät puolestaan saa ehkäistä. Jos piikki oli suunnattu minulle, niin en "laiskalla vanhemmalla"(ja vielä hymiö lauseen perässä, hyvänen aika sentään ) tarkoittanut mitään yletöntä mukavuudenhalua tai perse homeessa makaamista - mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin. Minusta terve aikuinen ihminen miettii oman jaksamisensa rajoa. Itse en olisi jaksanut esim. kahden valvottavan lapsen kanssa. Joku toinen jaksaa ihan hyvin. Siuksi näitä asioita kannattaa pohtia omalla kohdallaan ja näistä voi myös vaihtaa mielipiteitä.

 

[pohjoisen äiti]

Katkeruus paistaa monista teksteistä täällä. Kyllä Suomessa on normi se, että lapsia tehdään jos saadaan enemmän kuin yksi ja ikäero on max. sen kaks tai kolme vuotta, mitä vähempi sen parempi. Ja niin se pitää tehdä ajattelematta asiaa enenpää. Sitten kun joku kertoo isommasta ikäerosta tai yksilapsisuudesta ja kokemukset on hyviä, niin ollaan ihan karvat pystössä, että ei kai nyt joku vaan ole päässyt helpommalla ja ei kai tuo nyt ole äitiyttä ollenkaan. Tehkää hyvät ihmiset sellaiset ratkaisut kuin teidän perheelle sopii. Oli se sitten mukavuudenhalua tai muuta.

 

[hee]

Kahden kanssa on meillä ollut helpompaa, kun on ollut joku seurana esikoiselle.
Yleensä nuo pahimmat valittajat ovat vain huomionkipeitä ja kilpailevat rankkuudella.

 

[videot]

Täällä sitä mukavuussyistä suunnitellaan lapsen tekoa tai tekemättömyyttä, että jaksaiskohan sitä nyt vai makasiko vielä muutaman vuoden perse homeessa ja koittais vasemmalla kädellä hoitaa ensimmäistä lasta kun on tää niiiiin rankkaa.
Jotkut kun ei saa sitä ensimmäistäkään lasta.
Tai sitten on niitä joiden uskonto kieltää ehkäisyn ja sun on pakko jaksaa vaikka 5 lapsen kanssa vuoden ikäerolla per nuppi.

Niin. Myönnän, että olen näin itsekäs ja elämää halveksiva. Ehkä pyöräytän sen toisen ja sitten tajuan, etten jaksa ja häivyn roskiksenvientimatkalla. Yhteiskunnan on sitten todella edullista hoitaa lapset lastenkodissa, kun mieskin tajuaa, että tämähän on oikeasti rankkaa...

Ja totta kai tämä palsta on tarkoitettu tärkeämmille keskusteluille kuten, ostanko Ticketin sinisen vai liilan haalarin?

 

[aamuntorkku]

Hei, en lukenut koko ketjua läpi, mut vastaan kuitenkin omalta kohdaltani:

Me ollaan mieheni kansssa aina haluttu 2 lasta, mut esikoisen suht haastavan vauvavuoden jälkeen olimma sitä mieltä, että vauvat oli tässä - yks riittää.

Aikaa kului ja kun esikoinen oli kolme vuotta, aloimme ajatella jospa sittenkin toinen muksu... No niinhän se kuopus läks alulle ja ikäeroa muksuille tuli aikalailla 4 vuotta -> Ihan loistava ikäero! En ole kertaakaan katunut, että ikäero kasvoi noinkin suureksi. Leikkivätkin yllättävän paljon yhdessä nuo meiän muksut =)

Eli katelkaa tilannetta ihan rauhassa, älkääkä turhia hötkyilkö. Te kyllä tunnette itse sen, kun aika toiselle lapselle on sopiva :flower:

 

[vihtimama]

...koska 4-vuotias lapsemme ei ole koskaan ollut yöhoidossa. Juu-uu-uh.