V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Kiitos teille rohkaisevista sanoistanne, mulla tuli itku kun luin vielä uudelleen viestinne läpi.
Jotenkin, vaikka olen ollut iloinen miehen veljen ja tämän tyttöystävän puolesta, olen tuntenut oloni tosi hylätyksi ja syrjityksi, juuri arvottomaksi kun minä en ole raskaana enkä synnytä sukuun lasta, enkä perheeseen sitä ensimmäistä lastenlasta, vauvakuumeestani huolimatta.
Yritän tsempata itseäni, että en saa vajota pahaan oloon, vaikka miehen perhe tekis mitä.
Mies onneksi on tukenani ja ymmärtää, ja sanoi että tuon jälkeen häntä on ihan turha pyytää kummiksi. Saa nähdä miten mieli muuttuu, enkä kyllä itse ole vaatinut häntä ottamaan kielteistä kantaa mahdolliseen kummiuteen, mutta tavallaan tuntuu kuitenkin hyvältä, että jollekin minä olen yhä se tärkein. Vaikka sinänsä mistään mustasukkaisuudesta ei olekaan kyse, mutta tosiaan tuon toisen miniän sanojen jälkeen olen alkanut ajatella asiaa vieläkin monimutkaisemmin ja ottanut ne sanat todella itseeni.
Jos veljellä typerys avovaimona, niin miksi kostaa se veljelle & lapselle...