Toinen nainen ja syyllisyys

[Pommiz]

Mun miehellä oli siis tämä hyökkäävä kakkonen.

Ei mies paljoakaan siinä tilanteessa sanonut. Mitä olisi voinut? Häpesi kyllä omaa sokeuttaan eikä voinut tajuta mitä oli kuvitellut näkevänsä toisessa. Syyksi sanoi, että oli ollut niin helppo mennä mukaan kun toinen oli ollut aina mukava, kehunut ja nostattanut itsetuntuo minkä ehti. Vasta jäkikäteen mieheni sanoi tajunneensa, että ehkäpä tämä toinen ei sitten ollutkaan ihan oikeasti pitänytkään häntä niin täydellisenä ja ihanana kuin oli antanut ymmärtää. Että se kaikki oli kuulut siihen "peliin" (miehen oma sana) josta kaikessa oli ollut kyse.

Ja hullua kyllä, meillä oli suhteen alkaessa ihan hyvä avioliitto. Molemmat on edelleen sitä mieltä. Rakkautta, läheisyyttä ja seksiä molempien tarpeisiin. Mutta vuosikausien yhdessäolon jälkeen en jaksanut päivittäin ylistää ja kehua miestäni. Toki kehuin välillä. Mieheni on aina ollut aika perso kehuille ym, mutta en arvannut niin lapselliseksi.

Itse mieheni sanoo yhdeksi isoksi syyksi oman neljänkympin kriisinsä, sellaisen tunteen kun alkaa miettiä, että tässäkö tämä? Eikö musta tullutkaan tämän menestyneempää, parempaa ym? Siihen hetkeen ulkopuolelta tullut itsetunnon pönkitys oli vain auttanut siirtämään ajatukset pois oman elämän miettimisestä ja jatkamaan vielä hetken sitä ajatusta, että on täydellinen ja erinomainen.

No ei mun mieheni täys ääliö ole, muuten kelpo ja kunnon mies, mutta pieni kupru on siinä, että haluaa ja tarvitsee aika paljon kehuja.

Ja kun karu totuus ja ymmärrys omista teostaan alkoi kunnolla valjeta, niin kyllä sekin auttoi miestä kasvamaan. Ainakin tiedostaa oman huomionkipeytensä.

Ja miehen omien sanojen mukaan hänen kakkosensa herättää hänessä vain epämiellyttäviä tunteita. Ja ihmetystä siitä, miten niin mukavaa ja kivaa esittänyt aikuinen saattoikin paljastua niin kostonhimoiseksi ja kovaksi akaksi. Ja miten hän oli niin sokea.

Eli, kuten edellinen sanoi. Toinen nainen ei riko liittoa jos siinä on kaikki kunnossa, mutta kyllä toinen nainen aiheuttaa paljon harmia, surua ja hankaluuksia vaikka liitto jatkuisikin. Niistä voi onneksi päästä yli.

Ihmeellistä, että jotkut naiset änkeävät oikein naimisiin näiden ikuisten kakaroiden kanssa. Jos mies ei voi elää ihmisiksi ja uskollisena, niin kehitys on pahasti kesken, eikä pitäisi leikkiä aikuista ennen kuin on siihen valmis. Kyllä naisilla pitäisi olla sen verran itsetuntoa, että lemppaisivat moiset ääliötä pellolle. Vaan ei: oikein keksimällä keksitään hyviä syitä miehen käytökselle ja silitetään päätä. Ja uskotaan vielä, että homma ei tule toistumaan. Hah. Häntäheikit pettävät aina, turha kuvitellakaan muuta.

 

[Priinu]

Epäoikeudenmukaisuus on se sana, joka minulle tulee mieleen. Tämän kaiken kokeneena itsekin. Miksi osapuolet eivät syytä toisiaan, miski mukaan vedetään vaimo? MIkä siitä vaimosta tekee niin pahan, että hänen mielensä pitää myrkyttää ja pahoittaa. Ihmisen, jota tämä toinen nainen ei tunne, ei oikeasti tunne.

Itse en voi unohtaa, miten toinen nainen kertoi minulle, että minun olisi parempi lähteä kodistani, ja hymyili vinosti. Hän vakuutti, että mieheni ei rakasta minua, olen läheisriippuvainen jne. En edelleenkään voi käsittää miten mieheni haksahti tähän naiseen. Miehenikin on ehkä eri ihminen miksi olen häntä kuvitellut, ei pettämisen vuoksi vaan siksi, että tämä ns. rakkauden kohde oli niin itsekäs ja vastenmieleinen. Nyt hän sen myöntää itsekin, siis mieheni. Mutta liian myöhään.