Toiselle lapselle "sopiva" ajankohta?

[kerro nyt :)]

Meidän perheen ainokainen on tällä hetkellä hiukka vajaa 1,5v ja aina ollut kovin vaativa.

Etenkin vauva-aika (n. 3vko-7/8kk) oli todella rankka, myös sen jälkeen on vaatinut jatkuvaa seuranpitoa aina hereillä ollessa. Eikä riitä että juttelee kotitöitä tehdessä vaan täytyy olla "täysillä" seurana.

Nyt on hetkiä alkanut olla omissa oloissaan ja tuntuu että elo alkaa helpottaa kun oppi kävelemään ja pikkuhiljaa puhumaankin. Liikkumiset ja menot on helpompi sopia kun toiset päikkärit jäi pois, tuntuu että on tosi isoja ja positiivisia asioita.
Hän ei ole enää vauva vaan lapsi jonka kanssa on kokoajan helpompi kommunikoida ja oikeasti hauska olla, ei enää pelkkää viihdytystä

Noh, meillä on ollut haaveena useampi kuin yksi lapsi -edelleen haluan vielä sen toisen.. Mutta milloin?? Haluanko oikeasti alottaa alusta sen mistä on juuri päästy?! Tokihan vauvat on erilaisia
Onko kukaan ollut esikoisen kanssa/jälkeen samassa tilanteessa kun minä (me), tuleeko se vauvan kaipuu vielä vai tuleeko lopulta sellanen aika että "nyt tai sitten ei ollenkaa" kun itsellekkin ikä tulee kokoajan lisää

 

["leena"]

Meidän perheen ainokainen on tällä hetkellä hiukka vajaa 1,5v ja aina ollut kovin vaativa.

Etenkin vauva-aika (n. 3vko-7/8kk) oli todella rankka, myös sen jälkeen on vaatinut jatkuvaa seuranpitoa aina hereillä ollessa. Eikä riitä että juttelee kotitöitä tehdessä vaan täytyy olla "täysillä" seurana.

Nyt on hetkiä alkanut olla omissa oloissaan ja tuntuu että elo alkaa helpottaa kun oppi kävelemään ja pikkuhiljaa puhumaankin. Liikkumiset ja menot on helpompi sopia kun toiset päikkärit jäi pois, tuntuu että on tosi isoja ja positiivisia asioita.
Hän ei ole enää vauva vaan lapsi jonka kanssa on kokoajan helpompi kommunikoida ja oikeasti hauska olla, ei enää pelkkää viihdytystä

Noh, meillä on ollut haaveena useampi kuin yksi lapsi -edelleen haluan vielä sen toisen.. Mutta milloin?? Haluanko oikeasti alottaa alusta sen mistä on juuri päästy?! Tokihan vauvat on erilaisia
Onko kukaan ollut esikoisen kanssa/jälkeen samassa tilanteessa kun minä (me), tuleeko se vauvan kaipuu vielä vai tuleeko lopulta sellanen aika että "nyt tai sitten ei ollenkaa" kun itsellekkin ikä tulee kokoajan lisää

itse olin varma vielä puoli vuotta sitten että meille riittää yksi lapsi. oli koliikkia, korvakierre, epäily vakavasta sairaudesta, lapsi on myös aika temperamenttinen ja alkoi nukkumaan täydet yöt vasta 3 vuotiaana, sitä ennen heräsi 5-10x/yö..

no, nyt tyttö täyttää 5v ja juuri sain eilen plussan r-testiin ja ihan tarkoituksellisesti

näin meillä

 

["vieras"]

Meillä oli myös esikoinen hyvin vaativa tapaus vauvana; jatkuvasti viihdytettävä, kova vierastamaan kaikkea ja kaikkia, jatkuvasti sylissä roikkumassa, itkuinen jne. Silti päätettiin ryhtyä tekemään toista ja lapsille tuli tasan 2 vuotta ikäeroa. Toinen olikin aivan erilainen; nukkui ja söi hyvin, perustyytyväinen, viihtyi muuallakin kuin sylissä, todella helppo tapaus kaikinpuolin. Mielestäni meillä on ollut nyt helpompaa kuin aiemmin esikoisen ollessa vauva.

 

["vieras"]

[QUOTE="leena";23797380]itse olin varma vielä puoli vuotta sitten että meille riittää yksi lapsi. oli koliikkia, korvakierre, epäily vakavasta sairaudesta, lapsi on myös aika temperamenttinen ja alkoi nukkumaan täydet yöt vasta 3 vuotiaana, sitä ennen heräsi 5-10x/yö..

no, nyt tyttö täyttää 5v ja juuri sain eilen plussan r-testiin ja ihan tarkoituksellisesti

näin meillä[/QUOTE]

Onnea! Meillä meni samoin samassa tilanteessa Nyt lapset 7 ja 2v. Onneksi tuli toisen kaipuu, kaikki meni toisella kertaa helposti ja ikäerosta huolimatta ovat hyvin läheiset. Arkikin on aika lailla helpompaa kun toinen lapsi on jo vähän isompi.

 

["pia"]

Meillä vauva on äärimmäisen tempperamenttinen ja vaativa luonne mutta jos häntä osaa käsitellä niin ei tule ongelmia, täytyy vain olla koko ajan askeleen edellä ja osata lukea vauvaa todella hyvin. Kun lapsi on hereillä niin silloin olet 100% lapsen kanssa joka mielestäni on myös hyvä. Lapsi on elämämme kiintopiste ja nautimme hänestä suuresti.
Kuitenkin miehen töistä johtuen olen hoitanut lapsen 90% yksin, hoitanut kaikki yövalvomiset ja heräämiset yksin. Olen vain odottanut että lapsi kasvaa että tietyt asiat helpottaisivat. Mieheni kuitenkin halusi lisää lapsia ja itse asiaa jonkin aikaa mietittyäni kallistuin samoille linjoille. Sitten alkoi se pohtimen että milloin? Kannattaako palata töihin(vakipaikka)välillä ja sitten jäädä taas pois, aloittaisiko opiskelun ja odottaisi sen loppuun, tekisikö toisen heti perään ym.
No, ajattelimme että toisen teossa kuitenkin kestää niin enköhän ollut samanien taas raskaana. Aluksi iski paniikki mutta nyt ajattelee että näin sen piti mennäkin; olen kotona nyt putkeen, kaikki esikoisen tavarat saa heti hyödynnettyä, ikäero on pieni ja sitten tämän rupeaman jälkeen on helpompi palata töihin ja kokee sen vauva-ajan rankatkin vaiheet nyt ns.yhdellä kerralla.
Ja lapsi on nyt 10kk, ikäeroa näille tulee 1,5v.

 

["heips"]

Meillä on myös 1,5 lapsi Ollaan yritetty toista lasta jo viime kesästä mutta ei vaan oo tärpänny Pieni ikäero oli haaveissa. Mulla alko ihan hirvee vauvakuume vauvan ollessa n. 6kk. Meillä ei tosin oo ollu vaativa vauva, vaan aika helppo tapaus.

 

[tyttelö:)]

Lapset siis ovat erilaisia. Kannattaa sillee et lapsi syntyis joskus alkuvuodesta koska isompana etua Kyllä minä ainakin tykkään että on sisaruksia enkä ole ainut lapsi

 

["Tellu"]

Aika pieni todennäköisyys sille että osuisi kaksi noin vaativaa lasta samaan perheeseen. Itse tajusin vasta esikoisen saatuani että lapsia saadaan eikä tehdä, ja se ajatus sai vahvistusta kun seuraava raskaus päättyi keskenmenoon. Olen aina ajatellut hankkivani kolme lasta, mutta nyt näyttää siltä että ikää ehtiitulla liikaa ja kroppakin bragaa. Toivon siis hartaasti etä saisin pitää tämän toisen, joka oikeestaan valitsi ajankohtansa itse.