Toisen osapuolen

[KYLMYYS]

Erosimme 5 vuoden suhteen jälkeen kuukausi sitten. Olimme alkaneet irtaantua toisistamme jo ainakin puoli vuotta aiemmin. Suhde ei vain toiminut. Liikaa riitoja, en kyennyt kuvittelemaan enää tulevaisuuttani hänen kanssaan.Tyytymättömyyttä suhteeseen. Kipinä väliltämme häipyi täysin. En kuitenkaan kokenut lakanneeni rakastamasta häntä täysin ja samaa hän sanoi. Luulin, että ero olisi helppo. Mitään ihmeellisiä tunteitahan ei enää ollut jäljellä. Ei mitn romantiikankaipuuta jne. En kuljeskellut huokailemassa vanhan perään vaan olin valmis jatkamaan elämääni, kuten olin jo kauemman aikaa ajatellut.Jäljellä oli vain välittäminen toisesta...jtn että ajattelin meidän voivan olevan ystäviä. Erosimme ystävinä. Toki olin surullinen. Surullinen siitä, että rakastamani ihminen muuttui sellaiseksi, jonka kanssa ei voi enää olla. Mutta en surullinen siitä, että en enää saisi olla hänen kanssaan.

Nyt suruni tuntuu räjähtävän käsiin. Mies lakasi kuin seinään olemasta välittävä. Mies, joka itse sanoi haluavansa olla ystäväni ikuisesti kohtelee minua kuin ilmaa. Asumme vielä pari kk yhdessä olosuhteiden pakosta. Mies ei edes katsahda minuun päin. Kulkee kämpässä kuin minua ei olisikaan. Juttelee kavereidensa kanssa puhelimessa, vitsailee nauraa...avaa oven ja lähtee ulos sanaa sanomatta. Tai jos jotain sanoo, sanoo pelkästä kohteliaisuudesta tai siitä syystä että olettaa minun sitä haluavan.

Miksi mies on niin tyly? Se on ainut asia joka sydämeni särkee!!! Peittääkö mies omia tunteitaan käytöksellään vai onko se ihan oikeasti noin jääkaappikylmä ihminen yhtäkkiä? Suhteemme perusteella olen aina ajatellut hänen olevan lämmin, välittävä, herkkä ja tunteellinen. Hän ei ole aiemmin ollut niitä miehiä, jotka eivät pysty tunteitaan näyttämään tai niistä puhumaan. Hänelle ei ole tuottanut vaikeuksia esimerkiksi itkeä edessäni.

Tänään purskahdin itkuun töistä tullessa kun toinen vain käänsi selkänsä. Mies ei reagoinut mitenkään...oli kuin ei olisi huomannutkaan. Aiemmin jo erottuamme hän lohdutti minua itkussani. Olen nyt itkenyt 3 kertaa eromme vuoksi hänen nähtensä. Mielestäni en siis ole roikkunut hänen jalassaan vollaamassa. Silti tuntuu, että juuri näin hän ajattelee. Että olen säälittävä. Hän ei tajua, että juuri hänen tunteettomuutensa lisää tuskaani.

Puhua hänelle ei voi. En voi siis puhua ihmiselle, jota olen pitänyt läheisimpänä ystävänäni viimeiset 5 vuotta. Hän itse sanoi erotessamme, että haluaa pitää minut samalla tavalla ystävänä kuin ennenkin. Pelkkää sanahelinää? Jos yritän kertoa tunteistani, hän sanoo minun ahdistavan ja ärsyttävän häntä. Että en osaa päästää irti ja jatkaa eteenpäin. Kun kyse ei ole siitä. Ehkä olen väärässä.

Olen musertunut. Päivät menevät hyvin, jos hän puhuu minulle normaaliin tyyliin. Jos hän käyttäytyy kuin minua ei olisikaan, tunnen kuolevani. Olen täysin arvoton. Käsittääkseni miehet käyttäytyvät usein erotilanteessa juuri näin. Miksi? Olisi niin kiva oikeasti kuulla mitä miesten mielessä pyörii, kun käyttäytyvät niin?

 

[ks]

Miksi ihmeessä kidutat itseäsi asumalla samassa kämpässä kun se miestä ilmeisestikin tympii. Kerää nyt äkkiä kimpsusi ja kampsusi ja mene vaikka jollekkin kaverille väliaikaisesti.

En minäkään kestäisi tuollaista tilannetta, en miehen enkä sinun paikallasi. Kenen idea erota ja asua vielä samassa osoitteessa?

 

[Teddy]

Jos suhteen lopettamisen idea tuli sinun puolelta ja toinen osapuoli ei ollut valmistautunut eroon, niin voi olla että miehesi yrittää suojella itseään tunteiltaan sinua kohtaan. Hän ei ehkä halua näyttää heikolta ja sinusta riippuvaiselta. Muistan itse kun kauan sitten (9v) erosimme silloisen kumppanini kanssa ja aloite oli enemmän kumppanini puolelta, niin oli vaikea asua saman katon alla, ilman että olisi jäädyttänyt tunteet. Kun pääsimme eri osoitteisiin, niin sen jälkeen helpotti, kun tapasimme enää harvemmin. ""Ystävyys"" kesti sitten ehkä muutaman vuoden, kunnes hän muutti eri paikkakunnalle kauemmaksi ja yhteyksiä ei enää tullut pidettyä kuin harvoin. Uskon, että teillä helpottaa, kun pääsette pois saman katon alta. Voimia sinulle että jaksat!

 

[Lilli]

Mies muistaa, että olette eronneet ja haluaa tehdä asiaa itselleen todeksi. Eroprosessin työstämistä siis ja koska asutte vielä saman katon alla, käytöksen muuttaminen on lähes ainoa keino tehdä sitä pesäeroa.

Erot eivät muuten ole koskaan helppoja noin pitkän ajan jälkeen. Voi olla, että tuo parinkin kuukauden pakollinen yhteisasuminen on liikaa. Jompi kumpi lähtee läiskimään jo aikaisemmin.

 

[Inhorealisti]

Mina olen ylensa eronnut sovussa ja olen edelleenkin ""hyvanpaivan tuttu""-valeissa entisten naisystavieni kanssa. Entisen avovaimonikin kanssa asuin sulassa sovussa eron jalkeen pari kuukautta, kunnes han loysi asunnon itselleen.

Aitini vihasi isaani heidan eronsa jalkeen syvasti. Kun hanen seuraava pitka suhteensa paattyi, han haukkui miesta kuin isaani konsanaan. Kun mainitsin hanen demonisoivan entiset miehensa, han sanoi sen olevan hanen tapansa selviytya yli erosta.

Ehkapa miehesi kaytos johtuu hanen tavastaan kasitella eroa ja paasta siita yli. Ylensa ihmiset tarvitsevat ylimenokauden ennen kuin kykenevat olemaan missaan valeissa entisen puolisonsa kanssa. Suurin osa ei kykene koskaan.

 

[Saija]

Kyse on ollut luultavasti teidänki kohdalla ollut valtapelistä. Ette ole hoitaneet suhdetta ja nyt kun toinen on päättänyt jatkaa elämäänsä yksin olet ihan murtunut. Parasta on sulle että jatkat itsekin ja ymmärrät eroon johtaneet syyt. Mies ei todellakaan ole sulle enää tilivelvollinen kun ette ole yhdessä. Olette kämppiksiä ja se sun on hyväksyttävä tai muutettava heti pois. Toisen voi tietenkin ottaa huomioon mutta et kai kuvitellut että kaikki menee niin kuin ennenkin. Käyppäs sä kuten mäkin lukemassa väestöliiton sivuilla parisuhteesta.

 

[eronnut nainen]

Siis ap:n exä hoitaa tilanteen just niin kuin ap:nkin pitäisi. Miksi exän pitäisi välittää nurkissa roikkuvasta, pillittävästä muijasta kun ilmiselvästi ex on siirtynyt eteenpäin. Tää kun kuulostaa nyt siltä että ap:ta vituttaa kun ex ei olekkaan vollottamassa kimpassa ja asiat johtaisivat toiseen ja kohta pusittas, sovittas ja leikittäis taas kotia. Ap ei kestä sitä tosiasiaa että exää ei enää kiinnosta. Kasva aikuiseksi.

 

[mies]

Tyypillinen ero, missä ei tunnisteta oikeita tunteita.
Huomasitko miten sinun eroperusteet olivat kuin iltapäivälehden julkkisparilta. Et tunnistanut rakkautta sisälläsi. Ja nyt ihmettelet miehen reaktiota.

 

[mollamaija]

Hei. Kuten alussa kerroit, suhteenne ei toiminut ja se on fakta. Sen vuoksi erositte. Muussa tapauksessa olisitte edelleen yhdessä, eikö niin?

Mielestäni ei kannattaisi pohtia miehen käytöstä liiemmälti ja ottaa siitä lisätuskaa itsellesi. Hän käyttäytyy siten kuin hänelle on ominaista, hän yrittää selvitytyä omalla tavallaan. Ei ole helppoa lohduttaa sellaista, josta tietää pian eroavansa, ainakin minusta tuntuisi siltä. Sinun pitäisi nyt vain käydä omaa suruasi läpi, miehesi kylmyyden analysointi ei sitä poista. Periaatteessahan hän tekee sinulle eroamisen entistä helpommaksi, ja siinä hän tekee sinulle todella hyvän palveluksen. Siinä hänen käytöksessään voi jopa olla aitoa välittämistä mukana, hän toivoo teidän molempien selviävän.

Sinun kannattaisi nyt vain keskittyä oman asunnon etsimiseen/ tai odottaa että mies siirtyy pois entisestä yhteisestä kodista. Sen jälkeen voit aloittaa uuden elämän. Anna hänen löytää oma elämänsä suunta ja tee sinäkin samoin. Kannattaa asustella vähän aikaa omillaan ja päästä surustaan yli. Yksinäisyyttä ei kannata pelätä. Onnea sinulle, kyllä sinä selviät!

 

[***]

Yksinkertaisesti, mies ei ole valmis olemaan sinun ystäväsi. Eikä hän ole valmis toimimaan lohduttajanasi, koska hänellä on omatkin tunteet käsiteltävänä. Kylmyys ja välinpitämättömyys on lähinnä itsesuojelua.

Sinänsä kyllä ihmettelen, että sinä sanot ettei sinulla ole tunteita enää ja halusit erota. Nyt sitten haluaisit että miehesi lohduttaisi sinua? Eikös tuo ole vähän liikaa vaadittu? Kykenisitkö itse samaan? Asetupas hetkeksi miehesi kenkiin ja koita nähdä se, että ihan saman hänkin on joutunut kokemaan. Sinä et ole se suurin kärsijä tässä sopassa. Hänen tuskansa voi olla aivan yhtä suuri, ellei suurempikin, kuin omasi. Millä oikeudella sinä pyydät häntä lohduttamaan sinua, varsinkin, jos se selvästikin ahdistaa häntä?

Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan. Anna miehesi käsitellä surunsa kuten hän haluaa, mikä on mitä ilmeisemmin halu irtautua sinusta myös emotionaalisesti. Keskity sinäkin itseesi ja hanki joku toinen ymmärtäjä, joku ulkopuolinen, jolla ei ole niin suuria tunteita tämän eron suhteen. Ja oikeasti, muuttakaa erillenne mahdollisimman pian!