Toisen rahoilla eläminen?

[tuli]

"Päivät pitkät 24/7 kotona lasten kanssa. Ja kyllä se on niin, että ei siinä harrastuksiin pääse - kuka hoitaa lapset??? "

Jos tuon marttyyrin viitan ottaa harteilleen, niin siinähän se on ja pysyy!

Jos harrastaa haluaa, niin suurin osa siihen pystyy. Jos lasta ei voi ottaa mukaan, niin useimmilla on ystäviä tai sukulaisia jotka lasta voi hoitaa tuon tunnin -pari, jonka harrastus vie. Kun kotona on kaikki ok, niin myös mies voi olla lapsensa kanssa. Uskoisin, että se jopa lähentää isä ja lasta, kun he ovat kahdestaan, ilman äidin valvovaa silmää;-). Meillä toimi myös hyvin "vuoroin vieraissa" systeemi, eli kerran viikossa tai kahdessa hoidin toisen äidin lapsia, jotta hän pääsi asioilleen. Vastaavsti hän auttoi, jos minulla oli menoa.

Se, että kotitöissä väsyy joskus, on ihan luonnollista, väsyyhän niissä kodin ulkopuolisissakin töissä. Kotitöissä on vaan se helppous, että jos ei jaksa imuroida, voi homman siirtäää tuonnemmaksi, palkkatyössä näin ei voi tehdä.

Laajaan ystäväpiiriini ei kuulu kuin yksi nainen, joka on valittanut kotitöiden raskautta, hän tekee sitä edelleen, vaikka lapsensa on jo koululaisia. hän teki sitä myös silloin, kun lapsia ei vielä ollut. Muistan, kuinka hänen luo kylään mennessäni aloin aina ensin tiskaamaan, kun hänellä ei ollut ainuttakaan kahvikuppia puhtaana.

Toinen ääripää on sisareni, jolla "parhaimmillaan" oli 3 alle 5-vuotiasta lasta. Heillä oli aina siistiä. Hän teki kaikki ruuat ja leivonnaiset itse, ei siis ostellut Pilttiä tmv. Hän myös ompeli lähes kaikki lasten (ja omatkin) vaatteet itse. Ja voin sanoa, että lapsista kaksi oli todella vilkkaita. Hänen miehensä ei pahemmin osallistunut kotitöihin, toki oli lastensa ja vaimonsa kanssa iltaisin. Viikonloput yleensä mökkeilivät tai kyläilivät, eli ei todellakaan ollut 24/7 äidilläkään töitä.

Kotiäidit jotka jatkuvasti valittavat, voisivat katsoa peiliin ja organisoida hommansa niin etteivät uuvuta itseään. Tietysti, jos on koliikkivauva tai muuten erityishoitoa vaativa lapsi, niin se muuttaa tilannetta ja silloin on ehkä paikallaan harkita ulkopuolista apua, jotta saa itselleen lepohetkiä.

 

[??]

Niin ei minunkaan tapauksessa tasitettu kuin omaisuus joka oli puolisoiden omistuksessa. Tuo siita viela puuttuisi, etta alettaisiin tasittamaan saamatonta perintoa.

Se on muuten lawyer, ei lawer...

Isäpuoleni ainakin joutui maksamaan puolet jakamattomasta perintötilasta ex-vaimolleen...siis toinen vanhempi kuollut ja toinen elossa isäpuolella ja silti joutui maksamaan.

 

[mies]

"

Tuo ei pidä täysin paikkaansa. Ilman erillistä sopimusta (avioehtoa) KAIKKI omaisuus jaetaan tasan, siis jopa vanhemmilta tuleva perintö kuuluu tasingon piiriin, vaikka he olisivat vielä elossa. Avioehdolla voidaan määrätä, että vain avioliiton aikana hankittu omaisuus jaetaan tasan. Mielestäni lakia pitäisi muuttaa, että aina vain avioliiton aikana hankittu omaisuus menisi tasan ja molemmat saisivat pitää sen varallisuuden minkä ovat hankkineet ennen liittoa. Papin aamenella annat puolet omaisuudestasi pois eron sattuessa.

HÖPÖ-HÖPÖ!!!
EI nyt sentään TULEVIA PERINTOJÄ ositukseen lasketa. Hei haloo!!!! Ei kannata puhua asioista, joista ei tiedä...

Oikeassa olet, sekoitin asian, toisen vanhemman pitää olla kuollut, niin tuleva osuus kuolinpesästä kuuluu avio-oikeuden piiriin. Sorry.

 

[täsmennä ap?]

siis miten elää toisen rahoilla? ei käy töissä? Eiköhän tänäpäivänä jokainen työssäkäyvä jollain tavalla elämiseen osallistu?

 

[tintti]

Jep siinä vaiheessa kun raha on ainoa puheenaihe niin kannattaa ruveta kattelemaan uutta... Eihän (toivottavasti ei) kukaan mene kimppaan vain rahojen tasaamisen vuoksi??? Itse en ainakaan mennyt ja koska nykyään raha puhuttaa puolisoa niin hirveesti olen ruvennut katsomaan muitakin suhteemme miinuksia

 

[Anni62]

Minä olen yrittänyt vaikka mitä. Käynyt kursseja ja ollut työkokeilussa mutta sitä alaa mihin pystyis ei vain tahdo löytyä.
Olen pienellä työmarkkinatuella ja sen lisäksi saan yhdestä lapsesta lapsilisät ja samasta lapsesta alinta hoitotukea.
Mies yrittää tehdä vielä töitä muutaman vuoden ja töitä hän on tehnytkin 16-vuotiaasta asti ja samassa paikassa ollut töissä 37 vuotta. Palkaa ei vain niin kehuttava ole mutta pärjätty ollaan.
Laskuja maksetaan kyllä ihan molemmat ja pieni perintö toissa kesänä paransi taloutta kun sain maksettua laskuja vähän enempi.
Omia menoja ei ole lainkaan, en harrasta mitään kodin ulkopuolella.

Tosiasiassa nautin yksin olosta kotona kun kaikki lähtee aamuisin töihin ja kouluun. Laitan kahvit ja ruan joka päivä kun mies käy kotona niin kahvi kun ruokatauotkin. Mulla on kuitenkin ystäviä ympärillä ihan mukavasti ja yhteydessä olen lähes päivittäin.

 

[ilona]

Mä jäin duunista virkavapaalle, jotta voin opiskella loppuun. Mies itse rupesi ehdottelemaan, että hänen hyvällä palkalla pärjätään, jos vain haluan jäädä opiskelemaan. Tarkoitus on paprujen saamisen jälkeen tietenkin mennä töihin. Nykyisessä työssä kun ei ilman yliopistopapruja pääse etenemään ja saa myöskään parempaa palkkaa.

Tarkoitus on myös kyllä yrittää saada lasta. Siitäkin ollaan keskusteltu miehen kanssa ja hän on erityisesti halunnut, että kun/jos lapsi tulee, niin mielellään kuulemma hän haluaisi, että jäisin kotiin hoitamaan vauvaa. Itselle kotirouvuus tosin ei siintele kovin kirkaana mielessäin, vaan mieluusti kyllä sitten haluan opiskelemani alan töihin. Mun puolestani mies saa sitten jäädä hoitamaan lasta/lapsia kotiin. Niin me siitäkin vähän puhuttu.

Kun on vakavasti kumppaninsa kansa yhdessä eli oikeasti tarkoitus viettää koko loppuelämä yhdessä, niin mielestäni tuollaiset raha-asiat ovat pikkujuttu. Kyllä minä annan perheeni eteen jokaisen euron ja kaiken vapaa-aikani ja ajatukseni ja työpanokseni. En itse (eikä kyllä miehenikään) osaa ajatella sitä, että no kuka maksoi ruuat tai kuka maksoi tämänkin matkan.

Mielestäni kenelläkään ei ole nokan koputtamista muiden ihmisten valintoihin. Jos itse ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseen, niin kandee ehkä yrittää muutosta. Mutta jos joku muu vaikuttaa tyytyväiseltä perheen sisäiseen rahankäyttöön, niin mitä ihmettä se kenellekään muille kuuluu.

 

[lollipop]

Vain suurempituloinen nainen haluaa olla tasa-arvoinen raha-asioissa. En ole ikikä seurustellut, enkä tiedä kenenkään ystävänikään asuneen yhdessä pienituloisemman naisen kanssa, jolla olisi sen enempää halua kuin kykyäkään maksaa laskujaan.

Mutta koska olen mies, olen aina niin tarjonnut ulkona kuin maksanut laskutkin. Enkä minä ole koskaan tuntenut itseäni hyväksikäytetyksi. Jos minusta tuntuisi, etten saisi rahoilleni vastinetta, vaihtaisin naista. Tosin, jos olisin nainen, tuntisin olevani laillistettu huora vaihtaessani rahaa monenmoisiin palveluihin. Naisille tämä ei koskaan ole ollut ongelma.

heh. meillä kävi niin, että opiskellessamme minä olin osa-aikatöissä ja mies opintotuella, ja totta kai minä silloin vastasin suurimmasta osasta kuluista, jos ostimme jotakin ekstraa tai tuhlasimme huvituksiin... sellaisia kuin ne nyt yleensä olivat... eipä sitä rahaakaan ollut kuin välttämättömään. vuokrat tms. maksoimme puoliksi ja koska meillä on todella erilaiset ruokavaliot, söimme yleensä omista varoistamme. meistä molemmista mahdollisimman tarkka 50/50-laskeminen oli täysin itsestäänselvää.

no, sitten mies sai oman alan vakitöitä ja siirtyi opintotuelta erittäin hyvätuloisten kastiin. minä jäin sinne opintoraha-osa-aikatyö-linjalle... ja jatkoin edelleen oman vuokranpuolikkaani, puhelinlaskujeni, huvituksieni ja ruokieni maksamista. nettotuloeromme oli toista tuhatta euroa, mutta minulle oli jotenkin "ylpeyden asia" hoitaa silti omat menoni. vähitellen mies otti maksaakseen sähköt ja tv-luvan, jotka aiemmin olimme hoitaneet puoliksi tai vuorotellen. en tiedä, paljonko rahaa miehellä on tilillään, eikä hän kerro, vaikka kysyisin - kysyin, kun hän suunnitteli auton ostoa ja pähkäili, mihin hänellä on varaa. emmepä keskustele rahasta juuri koskaan, mutta emme riitelekään siitä. nykyään minäkin käyn oman alani kokopäivätöissä - pari vuotta meni noilla tuloeroilla.

ihan rehellisesti on sanottava, että kyllähän minua välillä vähän ärsytti jos mietin kaupassa että ostaisinko tuon kirjan kun se voisi olla kiva tai hyödyllinen ja mies totesi vain että "no onko sulla siihen varaa?", tai että tilini hupeni täysin ruokaan ja laskuihin, siis omiini, kun taas mies pystyi vaikka hommaamaan itselleen samaan aikaan parilla sadalla vaatteita. mutta niin. nehän olivat kuitenkin minun menojani, ja olen kyllä sen verran itsekäs että en haluaisi itsekään maksaa toiselle omillaan toimeentulevalle ihmiselle vaatteita tai muita hupiostoksia. ja nyt kun itsekin tienaan ihan mukavasti niin eiköhän koko ajanjakson voi unohtaa.

 

[Ei siis niin mitaan kasitysta]

...talla porukalla siita mita avioliitto ja perhe merkitsee. Joka toisella puoliso ostelee autoja ja uusia vaatteita kun toisella on hadin tuskin varaa voileipaan. Voi elaman kevat. Eiko tullut mieleen kysya siipalta etta ollaanko me perhe vai ollaanko me kamppiksia?

Avioliitto on paitsi rakkaudentunnustus myos liikeyritys, ja ystavyys, yhteistyo ja avunantosopimus puolisoiden valilla. Mutta naille uusavuttomille ei kukaan ole nakojaan selittanyt ettei avioliitossa ole tarkoitus yhden kitua nalkarajalla silla valin kun toinen kay kaukolomilla ja vaihtaa bemareitaan uuteen parin vuoden valein. Miten hitossa on mahdollista etta on nakojaan perheita joissa joka perheenjasenella on erilainen elintaso - perheen elintason kuuluu olla sama kaikille! Avioliitossa kummatkin puolisot osallistuvat taman elintason yllapitoon kykyjensa ja varojensa mukaan.

Ja entas naitten tumpeloitten lapset? Jos isi tienaa 100 000 eukkua ja aiti on kotihoidontuen varassa kotona kolmen lapsen kanssa - kenen rahoilla lapsiparat saavat elaa? Maaraytyyko heidan elintasonsa isin vai aidin tulojen mukaan, vai saavatko he vahan tasinkoa isin tulojen ansiosta? Siitahan syntyy perhe, jossa isi lomailee, shoppailee ja massaa ruokaa mielensa mukaan, lapset saavat hiukan vahemman mutta kuitenkin pikkusen paremman elintason kuin aipparaukka joka ostaa kaikkein koyhimpana vaatteensa kirpparilta ja pyorailee sateella ja pakkasella Helkamalla kauppaan ja neuvolaan, kun ei ole varaa omaan autoon, ja se bemarihan oli taas isin, eika aidin sita tietenkaan kuulu kayttaa kun ei ole ole ollut varaa siita mitaan maksaakaan.

Jumalan pyssyt ja puukuulat - mita Suomessa on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana etta tammoinen itsekas idioottisukupolvi on paassyt sikiamaan. Avoliitotko on tuhonneet ihmisten lojaalisuuden omaa puolisoa ja perhettan kohtaan?

 

[Ja viela jatkan]

On pakko kommentoida sitakin etta miten joku voi aivan kylmasti nukkua samassa sangyssa, harrastaa seksia, syoda aterioita ja asua samassa taloudessa toisen kanssa ja vakuuttaa rakkauttaan puolisolle, mutta samaan hengevetoon pitaa tarkkaa kirjaa joka nippelista, viinipullosta ja suupalasta "taa on mun ja taa on sun" tyyliin. Ja sitten menee tyynesti ostamaan itelleen kaikkea kallista ja hauskaa vaikka tietaa rakastamansa (kai?) ihmisen sinnittelevan viimeisilla pennosillaan etta saisi edes ruokaa. Ei mee mulle jakeluun. Eika mee jakeluun sekaan miten kukaan viittii elaa tuollaisen kanssa kovin pitkaan. Mita helvetin rakkautta toi muka on - ei niin minkaanlaista.

Voin viela sanoa etta olen nainen ja olen kustantanut miehelleni monta mukavaa kun hanella oli rahallisesti vaikeaa, ja han puolestaan minulle kun sai uuden tyon ja muhkean palkankorotuksen. Taman molemminpuolisen anteliaisuuden ansiosta meidan PERHEEMME on elanyt suhteellisen hyvin kaikki nama vuodet huolimatta toisen perheenjasenen silloin talloin kokemista takaiskuista ja me molemmat saamme saman verran kaikkea kivaa. En voisi kuvitellakaan etta vain shoppailisin merkkikamaa kun mieheni kulkee risaisissa farkuissa. Tai etta ainoastaan miehellani olisi oikeus autoon, jos jaan esimerkiksi tyottomaksi.

 

[Ja loppukaneetti]

Minulla ja siipalla on muuten motto, joka on koko pitkan liiton perusta: "Kaveria ei jateta". Ollaanko me ainoita jotka viela ajattelee nain vanhanaikaisesti?

 

[nosturi_nosto]

nosto

 

[Itsenäinen ja pätevä]

On oltu naimisissa yli 30 vuotta. Aluksi rahat olivat erillään. Kun lapsia alkoi tulla ne menivät väkisinkin sekaisin eli yhteen pyttyyn. Hyvä että riittivät vaikka molemmat paiskivat töitä minkä ehtivät. Eikä ihan huonoissa hommissa ollakaan. Varsinkin kun lapset kasvoivat ja menot sen mukana ei yksinkertaisesti enää riittänyt energiaa miettimään maksatko sinä vai minä. Asuntoa piti myydä ja ostaa (isompaan) jne.
Jos nyt pitäisi miettiä maksoitko 30 v vanhan sohvan sinä vai minä, en kyllä muistaisi.
Nuorena voi olla jämptiä likkaa, mutta ikä opettaa hiljaa kävelemään, eli rahasta ei kannata riidellä.
Nykyajan "pätkäliitoissa" pitää tietysti suojella itsensä paremmin. Meillä ei ollut sitä ongelmaa koska alussa kaikki meni mitä tuli - molemmilta.

 

[porsas]

Meillä on ollut yhteiset rahat alusta asti. Ja olisihan se kurjaa jos pitäisi elää omilla tuloilla sillä olen ollut jo 9 vuotta kotiäitinä, enkä edes suunnittele töihin menoa. Ehkäpä olen sitten se laiska toisen rahoilla porsasteleva idiootti..

 

[entinen aviomies]

Avioliiton aikana (20 v.) maksoin ansioistani kaikki laskut, jotka postiluukusta tulivat. Bensat ja kaupanlaskut, molempien puolisoiden opinto-, auto-, mökki-, asuntolainat ja lasten viikkorahat yms. tilapäiset menot.(lapsilisät menivät exän tilille) ja omat vaatelaskuni. Exä maksoi omat vaatteensa, konsmetolookinsa ja kampaajansa plus lasten vaatteet.

Sitten exä löysi uuden miesystävän, kärähti ja minä pistin liiton poikki. Tappelua välttääkseni jätin kaiken maksetun omaisuuden exälle ja lapsille. Otin taloudesta mukaan vain lainat ja henk. koht. tavarani ja muutin vuokra-asuntoon.

Vaikka maksan vielä elatusmaksuja exälle ja vanhoja lainanrippeitä, en ole katkera. Sinkkuna ei tarvitse pelätä petetyksi tulemista.

 

[jhkjhk]

Ei se haittaa ollenkaan jos oikeasti AIDOSTI rakastaa toista rahasta viis!

 

[n47]

Ei se haittaa ollenkaan jos oikeasti AIDOSTI rakastaa toista rahasta viis!

Minusta rakkaudella ja rahalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Raha-asiat on vain asioita, jotka kannattaa selvittää ennen yhteen muuttoa, oli sitten kyse kämppäkavereista tai pariskunnasta. Jos niitä ei selvitetä, se saattaa sitten hiertää ja aiheuttaa suhteeseen ongelmia kuten tälläkin palstalla on luettavissa päivittäin.

Muuttaessamme yhteen me olimme jo aikuisia, kerran eronneita ja läksymme oppineet. Raha-asioiden selvittäminen ennen sitä oli molemmista yksi tärkeitä selvitettäviä asioita, aivan kuten sopivan asuinpaikan pohtiminen.

Meillä mies halusi itsestään selvänä yhteiset rahat (tienaa enemmän) mutta ymmärsi kyllä pointtini että haluan osan palkastani pitää ihan omanani. Olen toki valmis osallistumaan yhteisiin kustannuksiin puolella. Haluan kuitenkin, että minulla on omaa rahaa, jonka voin käyttää miten itse haluan eikä siitä tarvitse toiselta kysyä. Esim. jos ostan vaatteita tässä kuussa 1000 eurolla, se on oma asiani jos omiani käytän. Tai haluan antaa aikuisille lapsilleni isomman summan rahaa, ei siitä tarvitse keskustella miehen kanssa kun omiani annan. Ois myöskin aika hassua ostaa miehelle jotain lahjoja jos ostaisin yhteisillä rahoilla.

Siirrämme yhteiselle tilille molemmat palkkapäivänä saman summan ja se on tähän asti riittänyt mainiosti kaikkiin meidän yhteisiin kuluihin. Molemmilla on sinne tilille pankkikortti. Omalle tilille jää sitten kummallakin palkasta loput ja sen saa käyttää miten mielii; harrastuksiin, vaatteisiin, kavereiden kanssa reissuihin...

 

[N40]

Olen suurempi tuloisempi kuin mieheni, joten myös maksan enemmän. Eikä haittaa yhtään, lapset on yhdessä tehty, joten kaikki kulutkin ovat yhteisiä.

 

[jaa-na]

Olen suurempi tuloisempi kuin mieheni, joten myös maksan enemmän. Eikä haittaa yhtään, lapset on yhdessä tehty, joten kaikki kulutkin ovat yhteisiä.

Mun mielestä kaikki kulut eivät nimenomaan ole yhteisiä. Lasten kulut toki on, samoin asunto, ruuat ym.

Mieheni esim. harrastaa golffia, bägin hinta taitaa hipoa 20 000 euroa tai ylikin, joka kesä sinne ilmestyy uutta ja golf-reissut sun muut osakkeet maksaa. En todellakaan halua osallistua niihin kuluihin kun ei meillä muillakaan ole yhtä kallista harrastusta. Siihen taas, että mies maksaa ne omillaan, ei minulla ole valittamista. Se ei ole meidän perheen menoista pois.

 

[Itsenäinen ja pätevä]

Olen suurempi tuloisempi kuin mieheni, joten myös maksan enemmän. Eikä haittaa yhtään, lapset on yhdessä tehty, joten kaikki kulutkin ovat yhteisiä.

Mun mielestä kaikki kulut eivät nimenomaan ole yhteisiä. Lasten kulut toki on, samoin asunto, ruuat ym.

Mieheni esim. harrastaa golffia, bägin hinta taitaa hipoa 20 000 euroa tai ylikin, joka kesä sinne ilmestyy uutta ja golf-reissut sun muut osakkeet maksaa. En todellakaan halua osallistua niihin kuluihin kun ei meillä muillakaan ole yhtä kallista harrastusta. Siihen taas, että mies maksaa ne omillaan, ei minulla ole valittamista. Se ei ole meidän perheen menoista pois.

Teillä on selvästi eri tilanne kuin esim. meillä on ikinä ollut. Ei olisi ollut kummallakaan varaa kalliisiin harrastuksiin. Vasta nyt yli viiskymppisenä alkaa olla ylijäämää. Olemme kasvattaneet monta lasta maailmalle ja siihen se raha on mennyt molemmilta. Hyvin on kyllä riittänyt.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että raha-asioista ei kannata riidellä. On hauskempiakin riitelyn aiheita.

 

[No mutta!]

Olen suurempi tuloisempi kuin mieheni, joten myös maksan enemmän. Eikä haittaa yhtään, lapset on yhdessä tehty, joten kaikki kulutkin ovat yhteisiä.

Mun mielestä kaikki kulut eivät nimenomaan ole yhteisiä. Lasten kulut toki on, samoin asunto, ruuat ym.

Mieheni esim. harrastaa golffia, bägin hinta taitaa hipoa 20 000 euroa tai ylikin, joka kesä sinne ilmestyy uutta ja golf-reissut sun muut osakkeet maksaa. En todellakaan halua osallistua niihin kuluihin kun ei meillä muillakaan ole yhtä kallista harrastusta. Siihen taas, että mies maksaa ne omillaan, ei minulla ole valittamista. Se ei ole meidän perheen menoista pois.

No onhan se tavallaan teidän perheen rahoista pois! Ajattele nyt, jos se 20 000 olisi teidän yhteisessä kassassa, voisitte vaikka koko perhe lähteä lomalle kalliimpaankin paikkaan. Niin meillä tehdään, kaikki rahat ovat yhteisiä ja kaikki saavat niistä nauttia. Jos mies haluaa pelata golfia ja asua luxushotellissa, niin toki koko perhe seuraamme mukana, me voimme viettää aikaa uima-altaalla tai rannalla tai shoppailemassa sillä aikaa, kun mies pelaa. Illalla taas kokoonnutaan yhteen ja nautitaan lomasta yhdessä.

 

[n29]

Meillä myös yhteinen tili käytössä, johon molemmat siirtää saman verran rahaa kuukaudessa. Tältä tililtä sitten maksetaan ruoka, lyhennykset, huonekalut, lasten kulut, asuminen... eli kaikki yhteiset asiat. Molemmilla on myös omat tilit, joilta maksetaan sitten omat henkilökohtaiset menot kuten auto (molemmilla oma auto ja kumpikin hoitaa kulunsa siitä, pyritään ajamaan tasapuolisesti, että bensamenot menee tasan), vaatteet, kosmetiikka, kampaaja... Matkustellaan aika paljon (väh. 2 kaukomatkaa vuodessa) ja molemmat osallistuu matkakustannuksiin, mutta ei välttämättä tasan. Jos valitaan luksushotelli niin enemmän tienaava maksaa suuremman osan. Talon lyhennyksestä ollaan myös tehty niin, että maksetaan vähän suurempaa lyhennystä, mitä pankin kanssa on neuvoteltu ja enemmän tienaava maksaa enemmän.

Meillä ei mitenkään erityisesti näistä asioista ole sovittu vaan rahankäyttö on vaan muovautunut tällaiseksi useiden vuosien aikana (ollaan oltu naimisissa 8 vuotta). Tuloerot meillä myös merkittävät, mutta samaa elintasosta saa nauttia koko perhe.

 

[Talitintti ¤]

Kysyisin ihan uteliaisuudesta, kuinka moni täällä elää miehensä/vaimonsa tulojen varassa ja miksi? Aiheesta on ollut kaveripiirissä juttua ja mielipiteitä tuntuu olevan monia.

En mitenkään halua tässä tuomita ko. tapaa, mutta itselläni on ollut se käsitys, että tätä ei enää kauheasti "itsenäisten naisten aikana" tapahdu. Pieni gallup lähipiirissä kuitenkin osoitti, että monet naiset käyttävät myös miehen rahoja, ikäänkuin itsestäänselvyytenä. Tai että mies on automaattisesti enemmän vastuussa laskuista, lainoista yms. ja nainen shoppailee omat tulonsa.

Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella työssäkäyvänä ihmisenä eleleväni jonkun muun kukkarolla, haluan tuntea olevani itsenäinen ja määrätä itse asioistasi, myös rahoista. Minusta olisi noloa pyytää rahaa toiselta ja tuntisin itseni aivan pikkulapseksi. Olen parisuhteessa ja kulut meillä menee tasan, joskus toisella enemmän rahaa kuin toisella ja sen mukaan käydään kaupassa yms. mutta yleensä siis rahavarammekin ovat aika tasan.

Asia on tietysti eri, jos toinen esim. opiskelee tai on työttömänä.

Meillä on omat rahat niin kauan kuin naimisissa olemme olleet. Laskut tasataan ja loput mitä jää käytämme miten huvittaa. Meillä tulot ovat aika sammanlaiset minulla on tätänytkyä pikkusen paremmat kuin miehelläni.

Meistä tämä on todella hyvä ratkaisi, koska olen sellainen tuhluri ja shoppailija. Mieheni käyttää rahaa aika harkiten eikä osta mitään turhanpäiväisiä jutskia.

 

[lolly1]

kuulin sellaista että avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan. Joten avoparien osapuolet voivat todella syödä yksin sisäfilettä ja matkustella, vaikka toinen mättäisi pelkkää makaronia. onkos täällä ketään asiaan perehtynyttä joka kertoisi onko tässä perää vai ei?

 

[.opiskelija.]

^ Joo on. Tosiaan lain mukaan avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta. Tästä huolimatta Kela kuitenkin katsoo avoparin toisiinsa elatusvelvolliseksi, siten että avopuolison liian suuret tulot vievät toisen tuet. Esimerkiksi jos opiskelija ja toimeentulotukea saava ovat avoliitossa, toimeentulotuki lakkautetaan sillä perusteella, että opiskelijan oletetaan käyttävän opintolainansa puolisonsa elättämiseen. Kuitenkin jos he eroavat, eivät velat ja varat mene samallalailla tasan kuin avioerossa vaan opiskelija saa yksin maksaa velkansa huolimatta siitä, onko itse käyttänyt rahoista euroakaan.