Toista lasta yritetty 1v ja 2kk:tta, toivo alkaa mennä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kukkuruuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kukkuruuu

Vieras
Viikko sitten romahdin kuultuani, että taas joku tuttava saa lapsen.. vahinko, mutta tietenkin toivottu. Tiedän ei ole minulta pois jos toiset saavat lapsia, mutta tuntuu vaan niin pahalta :/ Me nyt yritetty reilun vuoden toista eikä mitään :( Ekan kanssa meni 9kk:tta ennekuin sai alkunsa.

Ja ennenkuin joku alkaa pätemään, että sinulla on sentään yksi lapsi ja ole onnellinen siitä, niin joo tiedän sen ja olen hänestä niin mahottoman onnellinen! Hän on tärkein asia minun elämässäni, mutta se ei lievitä tätä kaiputtaa toisesta lapsesta ja toivetta, että esikoiseni saisi sisaruksen.

Voiko käydä niin, että minussa on nyt jokin vika enkä voi saada toista lasta vaikka olen jo yhden saanut?
 
Tiedän tunteen. Me tehtiin esikkoa vaan muutama kuukaus, toista tehtiin kaksi vuotta tasan.. Nyt menossa rv 25. Päätin, etten halua tutkimuksiin, koska en halua mitään hoitoja tms. Odottelu kannatti <3 haleja ja jaksamista :)
 
[QUOTE="vieras";27773738]Tsemppiä ja toivottavasti saatte vielä toisen lapsen! Toivo ei ole todellakaan vielä mennyttä![/QUOTE]

Kiitos! Tiedän toivoa ei ole menetetty.. monet saavat lapsen vaikka 6vuoden yrittämisen jälkeen, mutta tämä tunne on vaan niin kauhee. Mutta pää pystyy ja jospa se joskus tärppäisi :)
 
Meillä ekaa odotettiin kaks vuotta, nyt kakkosta vuos. Mut en ota stressiä koska meil esim tuöasiat niin et kannattaa viel hetki odottaa.

Nyt olen slkanut kiinnittämään enemmän huomiota kiertoon ja yritän tunnistaa esim ovulaation. Luulenpa et olen onnistunutkin.

Onnea ja malttia yritykseen. Yritä saada ajatukset pois ja tee jokin suunnan vaihto elämäs niin jaksaa. Ja ehkä kannattaa käydä lääkäris?
 
Tiedän tunteen. Me tehtiin esikkoa vaan muutama kuukaus, toista tehtiin kaksi vuotta tasan.. Nyt menossa rv 25. Päätin, etten halua tutkimuksiin, koska en halua mitään hoitoja tms. Odottelu kannatti <3 haleja ja jaksamista :)

Kiitos! Tämä tunne on vaan niin kauheeta kaipuuta.. kaipuuta jostain mitä ei ole. Outoa.

Minäkään en halua tutkimuksiin, ehkä eniten sen pelon takia että minussa onkin jokin vika enkä voi saada lasta.. nyt on sentään vielä toivoa :) Tämän kun olisin tiennyt, niin en olisi tytön syntymän jälkeen edes mitään ehkäsyä alottanu :/

Oispa se mullakin, niin helppoa tuo raskautuminen kuin tuttavapiirissä tuntuu olevan.. mutta jospa se kohta tärppäis! Peukut pystyyn :)

Onnea odotukseen!
 
Meillä meni esikoisen kanssa 1.8 vuotta,kävimme tsekkaamassa missä vika, ei löydetty syytä. Päätin että kokeillaan ajan kanssa kannatti.
Toista kokeiltiikin 10kk.

Tsemii!
 
Tätä kolmatta ollaan odoteltu yhteensä yli vuosi. Vuosi sitten tulin raskaaksi muutaman kuukauden yrityksen jälkeen, mutta sitten todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 19. Loppu kesästä asti yritetty uudestaan mutta vielä tuloksetta.
Pahinta on ollut kun niin moni tuttu sai vauvan tai odottaa lasta.
 
[QUOTE="Viima";27773833]Meillä ekaa odotettiin kaks vuotta, nyt kakkosta vuos. Mut en ota stressiä koska meil esim tuöasiat niin et kannattaa viel hetki odottaa.

Nyt olen slkanut kiinnittämään enemmän huomiota kiertoon ja yritän tunnistaa esim ovulaation. Luulenpa et olen onnistunutkin.

Onnea ja malttia yritykseen. Yritä saada ajatukset pois ja tee jokin suunnan vaihto elämäs niin jaksaa. Ja ehkä kannattaa käydä lääkäris?[/QUOTE]

Minä sain itelleni jostain päähäni, että tämä toinen lapsi tärppäisi nopeammin ennen 9kk:tta.. Tämä esikoinenkin tärppäsi vasta silloin, kun lakkasin stressaamasta koko asiasta. Nyt ei vaan oikein taho onnistua, kun kuitenkin tiedän että voin saada lapsia, niin se on kokoajan taka-alalla että jospa se nyt ois tärpänny..

Joo suunnanvaihdos alkaa tuossa syksyllä, kun tarkoitus olisi lähteä töihin/opiskelemaan.. ja tietenkin se silloin juuri tärppää, kun sitä vähiten odottaa :) Lääkäriin en vielä ainakaan halua.. ollaan kuitenkin nuoria ja vielä on aikaa eikä mitään kiirettä. Ehkä sitten kun alkaa lähemmäks 30vuotta ikä lähentyä. Ja myös pelko pitää minut sieltä pois.. pelko siitä, etten voikkaan enää saada lapsia..

Toivottavasti teilläkin tärppää pian :)
 
Odotan viidettä lastani, vaikken sitä 15 vuotta sitten olisi ikinä uskonut. Joka kerta raskaaksi tuleminen on ollut työn ja tuskan takana ja vienyt useamman vuoden. Välissä myös useampi keskenmeno. Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että onneksi aloimme mieheni kanssa seurustelemaan jo ihan nuorina ja aloimme myös lapsista haaveilun ajoissa. Nyt nelikymppisenä tässä tilanteessa.
 
[QUOTE="vieras";27773873]Tätä kolmatta ollaan odoteltu yhteensä yli vuosi. Vuosi sitten tulin raskaaksi muutaman kuukauden yrityksen jälkeen, mutta sitten todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 19. Loppu kesästä asti yritetty uudestaan mutta vielä tuloksetta.
Pahinta on ollut kun niin moni tuttu sai vauvan tai odottaa lasta.[/QUOTE]

Sepä tässä pahinta juuri onkin.. tuntuu että ihan jokainen muu saa lapsen, paitsi en minä.. Ja tunnustaa että ne saavat vielä sen niin helpolla! Vahinko tai ekasta kierrosta. Eräskin raskautu jolle oli tehty sterilisaatio.. sillon tuntu että äääh! Pitäs varmaan käydä jollain ruiskulla hakemssa hältä jotain hormooneja ihteeni? :) helpottaskohan tuo?

Tsemiä sinne! Toivotaan että molemmilla tärppäisi PIAN!
 
Joo suunnanvaihdos alkaa tuossa syksyllä, kun tarkoitus olisi lähteä töihin/opiskelemaan.. ja tietenkin se silloin juuri tärppää, kun sitä vähiten odottaa :) Lääkäriin en vielä ainakaan halua.. ollaan kuitenkin nuoria ja vielä on aikaa eikä mitään kiirettä. Ehkä sitten kun alkaa lähemmäks 30vuotta ikä lähentyä. Ja myös pelko pitää minut sieltä pois.. pelko siitä, etten voikkaan enää saada lapsia..

Toivottavasti teilläkin tärppää pian :)

Niin. Mulla se maaginen 30 on mennyt jo rikki. Mut tosiaan töis mehukas homma ens syksyyn asti ja ihan hyvillä mielin tekisin loppuun. Ei mua oma ikä haittaa mut toivoisin et lapsil olis maks 3vuotta ikäeroa, sen puoleen kiirettä pukkaa. Jos vaik keväällä sit. Täytyy vain osua oikeaan aikaan.
 
Odotan viidettä lastani, vaikken sitä 15 vuotta sitten olisi ikinä uskonut. Joka kerta raskaaksi tuleminen on ollut työn ja tuskan takana ja vienyt useamman vuoden. Välissä myös useampi keskenmeno. Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että onneksi aloimme mieheni kanssa seurustelemaan jo ihan nuorina ja aloimme myös lapsista haaveilun ajoissa. Nyt nelikymppisenä tässä tilanteessa.

Onnea odotukseen! :) Oletko käynyt lääkärissä, kun tuo raskautuminen on ollut niin hankalaa? ovatko sanoneet sille mitään syytä? Itse hiukan epäilen, etten ovuloi välttämättä moneen kuukauteen ollenkaan.. Koska eikös sillon pitäs tietyssä kierron vaiheessa lämmön noista vähäsen? Ja sitä mulla ei oo tapahtunut varmaan kolmeen kuukauteen.. itseasiassa lämpö on laskenut kokonaan melkein asteen verran :/
 
Olisiko teidän hyvä käväistä tutkimuksissa kuitenkin? Vaikka yksi lapsi jo onkin niin kyllä sitä silti voi tulla jotain vuosien varrella mikä vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Ihan vain oman mielen rauhanne vuoksi.
 
[QUOTE="Viima";27773989]Niin. Mulla se maaginen 30 on mennyt jo rikki. Mut tosiaan töis mehukas homma ens syksyyn asti ja ihan hyvillä mielin tekisin loppuun. Ei mua oma ikä haittaa mut toivoisin et lapsil olis maks 3vuotta ikäeroa, sen puoleen kiirettä pukkaa. Jos vaik keväällä sit. Täytyy vain osua oikeaan aikaan.[/QUOTE]

niin en minäkään sillä että 30v-vuotias vanha olisi tms, mutta silloinhan se hedelmällisyys ilmeisesti laskee.. ja jos nyt tässä iässä jo näin vaikeaa, niin mieluummin menen hoitoon ilman sitä. Minähän itse voisin henk.kohtasesti tehdä lapsen vielä 40-vuotiaana niinkuin äitinikin teki :) Ja nimenomaan itsekkin haluaisin lapsille max 3vuoden ikäeron ja jos näin tahon, niin tämän toisen lapsen tulisi saada alkunsa viimestään helmikuussa, joten täälläkin suunnalla kiire :/
 
Onnea odotukseen! :) Oletko käynyt lääkärissä, kun tuo raskautuminen on ollut niin hankalaa? ovatko sanoneet sille mitään syytä? Itse hiukan epäilen, etten ovuloi välttämättä moneen kuukauteen ollenkaan.. Koska eikös sillon pitäs tietyssä kierron vaiheessa lämmön noista vähäsen? Ja sitä mulla ei oo tapahtunut varmaan kolmeen kuukauteen.. itseasiassa lämpö on laskenut kokonaan melkein asteen verran :/

Mä en kerkee kuumetta mittan mut vessakäynnil huomaan erilaisia koostumuksia limas jota alkaa tulla puolesvälis kuuta. Ja joitain kouristuksia tai pahokja vihlauksia päivä pari ennen. Luulen et esim valkovuodon olemus tarkempi kuin lämpö
 
niin en minäkään sillä että 30v-vuotias vanha olisi tms, mutta silloinhan se hedelmällisyys ilmeisesti laskee.. ja jos nyt tässä iässä jo näin vaikeaa, niin mieluummin menen hoitoon ilman sitä. Minähän itse voisin henk.kohtasesti tehdä lapsen vielä 40-vuotiaana niinkuin äitinikin teki :) Ja nimenomaan itsekkin haluaisin lapsille max 3vuoden ikäeron ja jos näin tahon, niin tämän toisen lapsen tulisi saada alkunsa viimestään helmikuussa, joten täälläkin suunnalla kiire :/

Katsos. Sama kuukausi! Heh. :)
 
[QUOTE="vieras";27773798]Kyllä se vielä tulee jos et ole miestä vaihtanut.[/QUOTE]

Ei se takaa mitään. Meidän esikoinen sai alkunsa helposti. Toista yritettiin 1,5 v. Hakeuduttiin tutkimuksiin ja huomattiin, etten voi enää saada lapsia luomuna. Ikää 29v.
 
Tiedän tunteen! Meillä ensimmäinen tärppäsi heti, mutta toista ei alkanutkaan kuulumaan. Saimme jotain lääkitystäkin mutta turhaan ja ehdin jo ajatella että toista ei välttämättä koskaan tule. Kaipuu oli äärettömän kova ja aloin jo luovuttamaan. Samalla vaihdoin elämässä muutenkin suuntaa, jäin stressaavasta työstä pois ja aloin opiskelemaan unelma-alaani. Kuukausi tästä pikkuinen sai alkunsa ja uskon johtuvan ihan vain siitä kun työstressi ja paineet helpottivat.
 
Onnea odotukseen! :) Oletko käynyt lääkärissä, kun tuo raskautuminen on ollut niin hankalaa? ovatko sanoneet sille mitään syytä? Itse hiukan epäilen, etten ovuloi välttämättä moneen kuukauteen ollenkaan.. Koska eikös sillon pitäs tietyssä kierron vaiheessa lämmön noista vähäsen? Ja sitä mulla ei oo tapahtunut varmaan kolmeen kuukauteen.. itseasiassa lämpö on laskenut kokonaan melkein asteen verran :/

Kyllä ekan jälkeen tutkittiinkin, muttei oikein mitään löytynyt. Kierto on hurjan pitkä ja sitä lääkkeillä tasoiteltiin, jotta ovuloisin. Hormonit vaan teki mut ihan hulluksi, joten mentiin sitten kuitenkin luomuna. Loppu hyvin kaikki hyvin :)
 
Ite oon kokeillu ovis-testejä parilla kierrolla, vahvat viivat oon niihin saanukki mutta ei siltikään tärpänny:/ Olen noitten testien avulla oppinu tunnistaa muutenkin oviksen.
Onko kukaan todennut et auttaako foolihappo tai joku muu raskautumiseen?
 

Yhteistyössä