mua sitten korpee kun tässä kylässä saa jatkuvasti kuulla arvostelua siitä et taas tolla on kakara hoidossa kun se yksin on liikkeellä ja onpas paska äiti jne. (ja yleensä siis lapsettomat arvostelee)
mulla siis niin ihanteellinen tilanne,että lapsen isä (ollaan erottu) sekä kummatkin isovanhemmat ja tädit asuvat kaikki 5kilsan säteellä meistä ja ottavat lasta hyvin halusta hoitoon,ihan omasta aloitteestaankin. lapsi on isällään jokatoien viikonlopun ja tosi usein mummuloissa,jopa joka viikko. ainakin iltoja,joskus myös öitä.
tänäänkin mulla oli aikomus tulla pojan kanssa mummulasta kotiin,mutta kun aloin pojan ulkovaatteita levitteleen lattialle niin poika kirmas mummun syliin ja kysyi voiko jäädä yöksi. mummu sanoi että tottakai voit jäädä ja niinpä se sitten jäi.
näin on tapahtunut miljoona kertaa. mun ei tarvitse edes kysyä omaa aikaa kun joku haluaa aina ottaa pojan luokseen ja jos kysyn,niin sekin järjestyy aina. mä en nyt ymmärrä että olenko jotenkin huono äiti tai huono ihminen kun en tunne pienintäkään syyllisyydentunnetta siitä,että lapsi on sille rakkaiden ihmisten luona.
alkaa vaan tosissaan keittään kun ihmiset jotka ei tunne tai tiedä tilannetta alkaa arvosteleen ja vittuileen kun lapsi on HOIDOSSA. mä en edes koe lapsen olevan hoidossa. hoidossa tarkoittas meidän tapauksessa sitä et joku puolituttu olis pojan kanssa,mutta koska on niin mahtava tilanne,niin sellaista ei ole tapahtunut ja tuskin tapahtuukaan. päivittäin ollaan kuitenkin tekemisissä isovanhempien ja tätien kanssa.
onko muut törmänny tällaseen raivostuttavaan tilanteeseen?
ennen jaksoin toisesta sisään-toisesta ulos,mut nykyään tekis mieli jo ärähtää jotain... :ashamed:
mulla siis niin ihanteellinen tilanne,että lapsen isä (ollaan erottu) sekä kummatkin isovanhemmat ja tädit asuvat kaikki 5kilsan säteellä meistä ja ottavat lasta hyvin halusta hoitoon,ihan omasta aloitteestaankin. lapsi on isällään jokatoien viikonlopun ja tosi usein mummuloissa,jopa joka viikko. ainakin iltoja,joskus myös öitä.
tänäänkin mulla oli aikomus tulla pojan kanssa mummulasta kotiin,mutta kun aloin pojan ulkovaatteita levitteleen lattialle niin poika kirmas mummun syliin ja kysyi voiko jäädä yöksi. mummu sanoi että tottakai voit jäädä ja niinpä se sitten jäi.
näin on tapahtunut miljoona kertaa. mun ei tarvitse edes kysyä omaa aikaa kun joku haluaa aina ottaa pojan luokseen ja jos kysyn,niin sekin järjestyy aina. mä en nyt ymmärrä että olenko jotenkin huono äiti tai huono ihminen kun en tunne pienintäkään syyllisyydentunnetta siitä,että lapsi on sille rakkaiden ihmisten luona.
alkaa vaan tosissaan keittään kun ihmiset jotka ei tunne tai tiedä tilannetta alkaa arvosteleen ja vittuileen kun lapsi on HOIDOSSA. mä en edes koe lapsen olevan hoidossa. hoidossa tarkoittas meidän tapauksessa sitä et joku puolituttu olis pojan kanssa,mutta koska on niin mahtava tilanne,niin sellaista ei ole tapahtunut ja tuskin tapahtuukaan. päivittäin ollaan kuitenkin tekemisissä isovanhempien ja tätien kanssa.
onko muut törmänny tällaseen raivostuttavaan tilanteeseen?
ennen jaksoin toisesta sisään-toisesta ulos,mut nykyään tekis mieli jo ärähtää jotain... :ashamed: