"toivotaan tervettä"

[valdemaria]

Itse odotin aikanaan sairauteen kuollutta ihmisen alkua puoleen väliin raskautta. Sen pidemmälle hän ei selvinnyt. Tuolloin toivoin lasta, joka saisi inhimillisen elämän, jopa onnellisen.

Silti ymmärrän täysin sen huolettoman toiveen terveestä lapsesta. Jos saisin päättää, mulla olisi nyt kolme tervettä lasta. Nyt heitä on kaksi. Ei sitä toivetta sanota pahalla, enkä edes odotusaikana osannut ajatella sitä niin. Ei kaikkien tarvitse sietää elämän raadollisuutta odottaessaan.

Sama kuin loukkaantuisi hyvän huomenen toivotuksesta silloin, kun itsellä on täysin p..ka aamu.

Ja mun käsitykseni mukaan tervettä toivottaessa toivotaan myös elossa olevaa...

 

[Beep]

Ymmärrän, että sairaan lapsen (oli se sitten vielä vasta äitinsä kohdussa- tai jo maailmassa) korvaan tuollainen lause.. kunhan se olisi terve- voi särähtää ja varmaan särähtääkin. Mutta en usko, että kukaan sanoisi sitä siksi, että ajattelisi sairaalla lapsella olevan jotenkin vähemmän ihmisarvoa.
Ei minusta terveen lapsen toivoimisessa ole mitään väärää, epänormaalia tai tuomittavaa. Ei kai kukaan toivo sairasta lasta. Siten siis, että asettaisi jo etukäteen toiveen -syntyisipä sairas lapsi.

Minä ainakin käsitän ja liitän sanontaan, sen lisäksi, että vaikka siitä onkin tullut sellainen keveästi heitettävä lausahdus ( osin ajattelemattakin sitten) , että sairas lapsi saattaisi joutua kärsimään. Ja ei kai kukaan voi TOIVOA sellaista lapselle.

Toivoohan sitä omille terveille lapsilleenkin, että kumpa pysyisivät terveenä.. kunpa ei mikään vakava ja kivulias sairaus heille tulisi. Eikä sitä toki heille flunssaa ja vatsatautiakaan toivo.

Totta kai särähtää. Ihan luonnollista. Ja jonkun toisen korvaan särähtää joku muu. Varmasti jokaiselle sanotaan joskus jotain mikä hieman loukkaa. Itsestäänselvyys minusta.

 

["..."]

No voi jumalauta, tottakai toivoo, että lapsi on terve! Mitä pahaa tuostakin lauseesta nyt saadaan taas aikaan?! Kyllä olette erikoisia.

 

["Miu"]

Toiveista kun puhutaan, niin ei kai kukaan toivo sairasta lasta? Eikö jokainen vanhempi toivo omille, ja ylipäätänsä lapsille, vaan ja ainoastaan hyvää?
En minä ainakaan odotusaikana hetkeäkään toivonut muuta, kun että lapsi olisi terve. Niin pessimisti en ollut, että minulle olisi "riittänyt" elävä. Toki lapsi voi olla syntyessään sairas ja siitä voi epäilys, pieni tai suurempi, olla jo odotusaikana, mutta kaipa siinäkin vaiheessa toive on, että olisipa mahdollisimman "pieni" vamma tai parannettavissa tai pystyisipä edes jossain määrin elämään ihmisarvoista elämää.
Ja ei minun pokka kyllä tämän ketjunkaan luettuani riitä, että menisin seuraavalle vastaantulevalle odottavalle äidille esittämään toivotuksen, että toivottavasti lapsesi on elävä...

 

[Ultramariini]

[QUOTE="Miu";25050771]Toiveista kun puhutaan, niin ei kai kukaan toivo sairasta lasta? Eikö jokainen vanhempi toivo omille, ja ylipäätänsä lapsille, vaan ja ainoastaan hyvää?
En minä ainakaan odotusaikana hetkeäkään toivonut muuta, kun että lapsi olisi terve. Niin pessimisti en ollut, että minulle olisi "riittänyt" elävä. Toki lapsi voi olla syntyessään sairas ja siitä voi epäilys, pieni tai suurempi, olla jo odotusaikana, mutta kaipa siinäkin vaiheessa toive on, että olisipa mahdollisimman "pieni" vamma tai parannettavissa tai pystyisipä edes jossain määrin elämään ihmisarvoista elämää.
Ja ei minun pokka kyllä tämän ketjunkaan luettuani riitä, että menisin seuraavalle vastaantulevalle odottavalle äidille esittämään toivotuksen, että toivottavasti lapsesi on elävä...[/QUOTE] tyrsk.

EI kai saisi nauraa, vakavista asioista kun puhutaan. Mutta tuo kyllä sai minut tyrskähtämään.

 

[vier]

Onko tämä jotain outoa liian pitkälle mennyttä korrektia kieltä ettei edes saa sanoa että toivoo jonkinlaista lasta? Että pitää riittää kun on elävä? Vai keksiikö joku kohta, että ei niinkään saa sanoa, kun sitten niistä joille kävi kohtukuolema tuntuu että niitten vauvaa pidetään jotenki huonompana. Sori kärjistys.

Eikö se ole ihan normaalia, että mikäli ei ole syytä muutoin uskoa niin ihminen olettaa saavansa elävän terveen vauvan. Sen lisäksi sitten on kaikenlaisia toiveita, osin tiedostettuja ja osin tiedostamattomia, sen vauvan/lapsen suhteen. Olispa se tyttö/poika/musikaalinen/liikunnallinen/kaunis/punatukkainen/ruskeasilmäinen/pitkä jne.

Ja aivan yhtälailla normaalia on, että sitten kun se lapsi on niin sitä rakastaa niine ominaisuuksineen kun sieltä nyt sattui arpoutumaan. Ja jos joku niistä ominaisuuksista, vaikka se terveys, otetaan syntymän jälkeen tai jo raskauden aikana pois, niin sitten rakastaa joka tapauksessa.

 

[Ultramariini]

Tämä menee jo ohi aiheen, mutta siinäkin, jos rupeaa liiaksi miettimään, minkä joku voi kokea loukkkaukseksi, voi mennä liiallisuuksiin.

Toki toinen ihminen pitää huomioida omassa puheessaan siten, ettei ainakaan tahallisesti lähtisi tätä loukkaamaan ja jonkun kipeän asian vuoksi satuttamaan lisää tai ns. kääntämään veistä haavavasa. Mutta kyllä minusta sairaan lapsen vanhemmalle voi puhua terveestä lapsesta, leskelle puhua omasta puolisostaan, lapsensakin menettäneelle voi puhua omasta lapsestaan jne. toki miettien mitä sanoo ja miten.