Toivottavasti menee nyt jokaisella kaaliin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "niina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="niina";28565442]Hyvin sä kärjistät.

Vaikka varmasti itsekkin tiedät, että tässä eroaa hyvä ja paha. Minä puhun hyvän puolesta, sinä voit puhua sitten pahan, tuomitsevuuden ja hyväksymättömyyden.[/QUOTE]:laugh: :headwall:
 
[QUOTE="vieras";28565233]Täysi-ikäisyys ei tarkoita että kaikki teot olisi hyväksyttävissä.[/QUOTE]

Eivät ne olekkaan. Joistain teoista tuomitaan vankilaan jne. Parisuhde asiat ovat kyllä sellainen asia, että se on aivan omissa käsissä.
 
Niin kyllähän sitä 18 veellä on elämänkokemusta yhtä paljon kuin 50 veellä...=)

50-vuotias on varmasti nähnyt paljon enemmän elämää kuin 18-vuotias, mutta 18-vuotiaskin on voinut kokea jo paljon pienen elämänsä aikana ja 50-vuotiaalla olisi sitten ainakin hyviä elämänkokemuksia jakaa parisuhteessa ja näin ollen siinäkin sivussa 18-vuotias voi kuunnella ja avartaa itseään ja omaa elämän näkemystään ja 18-vuotias pitää sen viisikymppisen ainakin nuorekkaana ja meno kunnossa. Ei elämä käy tylsäksi.
 
[QUOTE="vieras";28565292]Sua ei haittaisi että tyttösi miesystävä on omanikäisesi?[/QUOTE]

Ei. Jos molemmat rakastaa toisiaan ja kohtelee hyvin ja on onnellisia, eikö se ole se pääseikka oli ikäero sitten mikä tahansa? Mitä väliä muulla on?
 
ihmisten pitäisi ylipäänsä lopettaa toisten asioista paskan jauhaminen ja arvostelu ja tuomitseminen, niin kauan kuin ne toiset eivät aiheuta mitään haittaa itselle.
 
Musta se ei ole kovin tasa-arvoinen suhde jos kyseessä on 18v. ja 50v. Tuossa kun nuorempi osapuoli kasvaa, hän avartaa mieltään vain sen vanhan kääkän kokemuksille ja näkemyksille puolen vuosisadan ajalta. Itsenäinen ja aikuistuva ihminen kokee itse elämänsä eikä ota valmiiksi elettyä elämäntarinaa osakseen.

Eri asia olisi jos kyseessä olisi vaikka 30v ja 80v. kun silloin se nuorempikin on jo ehtinyt aikuistumaan eikä tule suoraan äitinsä helmoista isoon maailmaan.
 
Sanotaanko näin että mun lapsi saa valita kumppaninsa suunilleen samasta ikäluokasta kun itse on ja kokea asioita yhdessä ihmisen kanssa joka ei niitä ole jo jonkun kanssa kokenut. Jos mä pystyn vaikuttamaan kumppanin valintaan niin 15 - 20 vuotta vanhempi tyyppi on ehdoton ei.

Et sinä onneksi pysty ja hyvä niin.

Kannattaisitko pakko avioliitto lakia edelleen suomessa?

Tietääkseni ei ole enää useisiin vuosiin ollut tapana sitä, että vanhemmat päättäisivät lapsen kumppanin.

Sairasta, jos äiti ja isä toimii parittajina. Luojan kiitos ei.

Miksi suunilleen samasta ikäluokasta kun on itse? Jos ottaisi vanhemmasta, tulisiko liikaa äidin apajille ja äiti kokisi olonsa jotenkin uhatuksi ja epämielyttäväksi?

Entä mitä pahaa on siinä jos on kokenut jo jotakin asioita toisen ihmisen kanssa aiemmin, kertaus on opintojen äiti. Joka tapauksessa kerta se on aina ensimmäinen ja uusi, uuden ihmisen kanssa. Siinä voi olla hyviäkin puolia siinä kokeneisuudessa, voi sitten neuvoa ja opastaa sitä kokemattomampaa. :)
 
[QUOTE="vieras";28565376]No jokaisella on oma mielipiteensä, ja saa hyväksyä tai olla hyväksymättä asioita. Miksi siitä täytyy loukkaantua, jos on varma omista valinnoistaan? Eikö silloin olla aika hataralla pohjalla, jos valinnat perustuu muiden mielipiteisiin?[/QUOTE]

Kyllä, mutta tuomitseminen ja hyväksymättömyys voi vaikuttaa paljon ihmisiin. Se voi särkeä jopa hyvän rakkauden eli siksi se on vähän niinkuin ilkeyttä ja kiusantekoa, jos kaksi ihmistä on onnellisia toistensa kanssa.
 
Miksi olet kiinostunut siitä mitä muut ovat mieltä omien lastensa parisuhteista? Jos omat vanhempasi eivät hyväksy suhteitasi siihen ei taida vaikuttaa jonkun toisen suhtautuminen omien lastensa asioihin.

Ihan yleistä kantaa minä haluan tässä särkeä ja sitä tuomisevuutta ja hyväksymättömyyttä. Kun ei ole oikeasti mitään syytä loppujenlopuksi tuomita tai olla hyväksymättä. Ihminen ei voi mitään ikänumerolleen tai pärstäkertoimelleen jos se ikä näkyy myös sieltä, mutta hänen tekonsa on ne mitkä vaikuttaa. Jos hän aidosti rakastaa, tahtoo olla toiselle hellä ja hyvä ja he tekevät toisistaan onnellisia, niin antakaamme olla ja olkaamme onnellisia heidän puolestaan ja etsikäämme yhtä hyvää onnen tunnetta myöskin omaan elämäämme jotta ei tarvitse jatkossa painia tuomitsevuuden ja hyväksymättömyyden kanssa!
 
[QUOTE="niina";28565777]Et sinä onneksi pysty ja hyvä niin.

Kannattaisitko pakko avioliitto lakia edelleen suomessa?

Tietääkseni ei ole enää useisiin vuosiin ollut tapana sitä, että vanhemmat päättäisivät lapsen kumppanin.

Sairasta, jos äiti ja isä toimii parittajina. Luojan kiitos ei.

Miksi suunilleen samasta ikäluokasta kun on itse? Jos ottaisi vanhemmasta, tulisiko liikaa äidin apajille ja äiti kokisi olonsa jotenkin uhatuksi ja epämielyttäväksi?

Entä mitä pahaa on siinä jos on kokenut jo jotakin asioita toisen ihmisen kanssa aiemmin, kertaus on opintojen äiti. Joka tapauksessa kerta se on aina ensimmäinen ja uusi, uuden ihmisen kanssa. Siinä voi olla hyviäkin puolia siinä kokeneisuudessa, voi sitten neuvoa ja opastaa sitä kokemattomampaa. :)[/QUOTE]

Mitä ihmeellistä siinä sitten on että vanhemmat haluavat lapsilleen parhaan mahdollisen kumppanin? Kyse ei ole pakkoliitoista vaan ihan normaalista järjen käytöstä. Elämää muuten osaa vanhemmatkin opettaa ;)
 
[QUOTE="jeps";28565750]ihmisten pitäisi ylipäänsä lopettaa toisten asioista paskan jauhaminen ja arvostelu ja tuomitseminen, niin kauan kuin ne toiset eivät aiheuta mitään haittaa itselle.[/QUOTE]

Tämä on kyllä totta!
 
En jaksa lukea koko ketjua, alun lin ja nyt tän viimeisen sivun.

Siis sinulla niina on myös tommoinen joku 18-19 vuotias lapsi? Onko ok jos pojallasi on itsesi ikäinen tyttis? Tai tytölläsi vaikkapa miehesi ikäinen boyfriend?

Vai onko juurikin niin että yrität sopeutua tähän asiaan. Oma ikäerosi mieheesi nyt ei ole mitenkään omituisen kuuloinen edes. Vanha akka on vanhan ukon kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tír na nÓg;28565759:
Musta se ei ole kovin tasa-arvoinen suhde jos kyseessä on 18v. ja 50v. Tuossa kun nuorempi osapuoli kasvaa, hän avartaa mieltään vain sen vanhan kääkän kokemuksille ja näkemyksille puolen vuosisadan ajalta. Itsenäinen ja aikuistuva ihminen kokee itse elämänsä eikä ota valmiiksi elettyä elämäntarinaa osakseen.

Eri asia olisi jos kyseessä olisi vaikka 30v ja 80v. kun silloin se nuorempikin on jo ehtinyt aikuistumaan eikä tule suoraan äitinsä helmoista isoon maailmaan.

Ei ole pakko tulla suoraan äidin helmoista isoon maailmaan, jos siihen kasvaa tasasesti koko ajan, joten silloin voi olla valmis tekemään 18-vuotiaanakin jo isoja päätöksiä elämässään mielestäni.

Se 18-vuotias voi avartaa myös ajatusmaailmaan ihan lukemallakin, ei ole pakko kuunella niitä vanhan kääkän tarinoita ja ottakaamme edelleen huomioon, että on yksilöllistä se, mitä tuohonkin ikään on kerennyt jo kokemaan.

Muistakaamme vielä erottaa kaksi elämää toisistaan kun ollaan parisuhteessa. On se yhteinen, mutta myöskin oma. Enkä näe pahaksi sitä, että siinä sivussa voi rakastaa haluamaansa ihmistä, mutta kasvaa myös samalla itse ja kokea. Ei ole mikään tämä pois.

Minusta vanhemman ja nuoremman rakkaus voi olla myöskin hyvin kaunista ja ainakin se on erillaista.
 

Yhteistyössä