Moi taas ja hyvää lauantai-aamua! Hippo: mulla on aivan sama fiilis, vauvat pyörii päässä ja ärsyttää jopa nähdä odottavia äitejä mahojensa kanssa. Sitten kun esimerkiksi itsekseni alan ajattelemaan vaikkapa kavereitani pienten vauvojen kanssa, niin itkuhan siinä tulee ajatuksesta, että "mä en saa välttämättä ikinä kokea tuota onnea lasten kanssa". Ajatusmaailma itse asiassa on hyvin samanlainen kun kaverillani, joka ei alkuun saanut kovasta ja pitkästä yrityksestä huolimatta lasta, mutta hoidoilla sitten loppujen lopuksi tärppäsi. Tavallaan tilannehan on sama: en voi saada lapsia (pässi-ukon päätöksen takia) mutta nuo lapsettomuushoidoissa käyvät henkilöt voivat jakaa tuskansa oman miehensä kanssa. Mun mies ei edes ymmärrä.
Jossain ääritilanteessa tulee sellainenkin mieleen, että jos vaihtais miestä. Mutta en missään nimessä sitä haluaisi tehdä, koska mistä sen sitten tietää löytääkö toisen jonka kanssa voisi lasta yrittää ja joka oikeasti haluaisi lapsen. Ei sitä voi tietää mistään, joten ei tuollaista riskiä oikein voi ottaakaan ja jättää pian kymmenen vuoden kumppanuutta. Tilanne on siis erittäin toivoton! Mutta onhan mulla vielä joitakin vuosia aikaa miettiä tätä...
Mutta arkisempiin asioihin, nyt olen saanut vihdoin aloitettua salilla käynnin tooosi pitkän tauon jälkeen. Ei ollut isomasuja siellä, ja kerrankin sain ajatukseni muualle melkei koko treenin ajaksi. Täytyy yrittää nyt säännöllisesti käydä siellä. Pitäis kohta mennä.
Kirjoitelkaa nyt aktiivisesti kuulumisianne tänne, koska mulle tämä on tosi tärkeä henkireikä kun pääsee purkamaan tuntojaan. Kiitos teille siitä :hug: