Toukokuun vauvat 2010

[Birdie]

Voi harmi --S-- kun juuri kävin Ikeassa tänä lauantaina muttei tullut mieleen mennä kenkälusikkaa etsimään, tosin ei sellaista sattunut eteen myöskään. Kodinjärjestysvimmassa saimme tarvittavia hyllyjä kasaan ja Swedish Shopista kaapit täyteen näkkäriä, puolukkahilloa, kookospalloja ja muita herkkuja. Eilen kun vielä leivoin laskiaispullia ja katsoin naisten Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelun on täällä vietetty aika skandinaavista viikonloppua

Kiitos tosi paljon Kamomilla kestovaippavinkeistä! Taidanpa ottaa ja tilata tuolta Etsystä pari mallia kokeiltavaksi ja sen lisäksi ommella flannellista ja fleecestä tuon ohjeen mukaan. Viimeksi kangaskaupassa ollessani heillä ei ollut PUL-kangasta, paikalliset kangasvalikoimat taitavat olla tilkkutäkkitöille enimmäkseen.

Töissä kontilleni sysättiin lisävastuuta kun entisen tiimini esimies lähti ja minua pyydettiin takaisin paikkaamaan. Työelämä olisi juuri lähdössä korkeammille kierroksille mutta mielessä pyörii ihan eri asiat eikä oma jaksaminenkaan ole lähiaikoina enää niin varmaa. Tällaista tämä elämä aina on..

Terkuin,
Birdie ja tuplat

rv. 25+6

 

[jo-jo76]

Aiomme kanssa ottaa kestovaipat käyttöön ja nimenomaan ekologisista syistä. Haimme äitiyspakkauksen viime viikolla ja siellä oli tosiaan muutama kestovaippa mukana. Niiden käyttö tuntuu todella hankalalta ja monimutkaiselta, jos minulle annettaisiin nyt vauva ja ne äitiyspakkauksen mukana tulleet jutut niin täytyy sanoa etten osaisi laittaa vaippoja. Miksi kestovaippoja on niin paljon erilaisia, mitä eroa niillä käytännössä on?
Kamomilla, millä perusteella olet päätynyt mihinkin vaippamalleihin? Kiitoksia muuten ohjelinkeistä. Täytyy kaivaa puikot esille, ompelukone onkin jo esillä odottamassa äitiyspakkauksen mukana tulleen nukkumalaatikon verhoilua. Tuolta etsystä olen itsekin suunnitellut tilaavani kaikenlaista, siellä on ihania ruokalappuja, tossuja ja myssyjä eivätkä postikulut niin kovin suuria ole tännekään asti.
Kantoliinan käyttö on minullakin suunnitelmissa ja saan luultavasti ainakin alkuun yhden lainaan. Itseäni ainakin aina harmittaa tungoksessa rattaiden kanssa ryysivät vanhemmat, kantoliina on monessa tilanteessa näppärä ja vauvallekin varmasti mukavampi.

Nimiasian kanssa olemme täysin eksyksissä. Yleensä olemme yllättävän samaa mieltä asioista miehen kanssa mutta nyt tämä nimiasia jakaa mielipiteet täysin. Itse en yleensäkään mielelläni taivu kompromisseihin ja nyt ei ole mitään toivoa saada nimetä lasta omasta mielestään kauniilla nimellä, mies tyrmää kaikki ehdotukseni täysin. Hän on myöntynyt kolmeen nimeen joita olen hätäpäissäni heitellyt omien suosikkien jälkeen mutta niistä mikään ei tunnu minusta luontevalta. Olisi kiva päättää nimi alustavasti ennen synnytystä mutta tätä menoa lapsi on nimetön vielä 1-vuotis päivänään. Se on sentään varmaa että lasta ei kasteta, emme kuulu kirkkoon.

Aloitin juuri pari tuntia sitten paaston, huomenna on sokerirasitus ja samalla ensimmäinen neuvolalääkäri. Jännä juttu kun juuri silloin kun ei saisi juoda, tulee saman tien sietämätön jano. Mitenkähän kestän huomiseen...?

 

[kamomillla]

jo-jo 76: Lähinnä olen päätynyt noihin malleihin tuttavien suosituksesta. Meillä on lähipiirissä käytetty pul kuori+imu -vaippayhdistelmää hyvällä menestyksellä, erityisesti päivisin. Yökestoilu vaatii ilmeisesti järeämmät imut, sitä varten olen lähinnä kutonut niitä villavaippoja.

Toisaalta (tämä on siis vain omaa arveluani, eikä välttämättä pidä käytännössä paikkaansa), pul kuorien ja imujen pesu ja säilytys vaikuttaa kätevämmältä kuin esimerkiksi all-in -kestojen, joissa on kuoret ja imut samassa vaipassa. Maalaisjärjellä ajattelisin, että niiden pesu ja erityisesti kuivaus on hankalampaa ja että niitä tarvitsisi ehkä enemmän kuin kuori-imu -yhdistelmiä. Pul-kuoria saa myös aika edullisesti huuto.netistä ja imuja on tosi helppo ommella.

Äp-pakkauksen kestovaippasetistä olen kuullut sekä todella hyvää, että todella huonoa. Riippuu varmaan vauvasta (ja äidistä), miten se käytännössä toimii. Olen kuullut, että sisävaipan imuosa koppuroituu vähän pesujen myötä, joten olen ommellut myös siihen sopivan fleeceimun vielä päälle.

Tsemppiä sokerirasitukseen jo-jolle (oli minusta ihan karsea kokemus) ja Birdiellä töihin! Muille voimia ja jaksamista! Ai niin ja hyvää laskiaistiistaita!

T. Kamomilla rv 29+3

 

[Hilma77 ejk]

Jojo, missäpäin asut? Aloin vain ihmettelemään tuota, että menet vasta nyt ekaa kertaa neuvolalääkärille. Mulla on ensi viikolla jo toinen kerta. Ja neuvolassa on käyty kolmesti. Toivottavasti sokerirasitus menee hyvin. Sama juttu se oli mulla; välittömästi kun paasto alkoi, niin omituinen nälkä alkoi kaivertamaan Mutta mulle sanottiin kyllä, että vettä saa juoda normaalisti. Itsellä meni puoli lasillista aamulla herättyäni. Kaikenkaikkiaan vasta viimeinen puoli tuntia ennen vikaa verikoetta alkoi tuntumaan hieman epämukavalta, muuten jaksoin hyvin.

Kestovaipoista olette keskustelleet. Itse ajatttelin ainakin yrittää kestoilua, mutta jollei jaksa, niin eipä tuo mitään haittaa. Kantoliinailua aion yrittää myös ja toivon, että se onnistuu.

Hyvää laskiaistiistaita kaikille!

rv 25+4

 

[jo-jo76]

Hilma, asun Helsingissä. Minullakin on neuvolakäyntejä ollut kolme mutta tuo oli tosiaan ensimmäinen neuvolalääkäri. Olenkohan missannut jotakin vai onko Helsingissä vähemmän lääkärikäyntejä? Pääasia kuitenkin se, että poika oli kehittynyt normaalisti, paino oli käyrällä (900g) vaikka minun omani onkin noussut jo 12 kiloa. Nyt hoitaja ja lääkärikin myönsivät että painon nousu on aika kovaa, mutta eivät juuri kommentoineet muuta kuin että hoikille painoa tulee herkästi enemmän ja kehottivat jättämään makeat pois.
Sokerirasituksen tuloksia joudun ilmeisesti odottelemaan kuukauden eli seuraavaan neuvolakäyntiin. Rasitus meni muuten ihan kivuttomasti mutta se juotava litku oli h-i-r-v-e-ä-ä ja sitä piti juoda yllättävän iso määrä, yöks!

Kiitos Kamomilla neuvoista. Eilen googlailin ja ihmeteltiin miehen kanssa yhdessä vaippa-asiaa ja kokonaisuus alkaa hahmottumaan ehkä pikkuhiljaa. Ehkä me osataankin. Ehkä.

Torstaina on ensimmäinen perhevalmennuskäynti. Onko joku muu jo ehtinyt käydä, oliko järkevän oloista?
Perjantaina aloitan viimein mammajoogan. Taannoinen kova selkäkipu meni muutamassa päivässä täysin ohi itsekseen mutta hyvä silti vaikka ennaltaehkäistä sen tuloa uudelleen.

 

[Hilma77 ejk]

Jo-jo, kyllä nuo lääkäri käynnit on varmasti ihan oikein menneet. Muistelen lukeneeni, että Helsinki säästää noissa ei-pakollisissa käynneissä. Meillä sokerirasituksen tulokset tuli samana päivänä. Ero näköjään siinäkin. Totta, sitä litkua oli yllättävän paljon. Onneksi onnistuin juomaan ns maistamatta.

 

[kamomillla]

Myös minulla oli pari viikkoa sitten ensimmäinen neuvolalääkäri ja asun siis Helsingissä. Neuvolalääkäri kertoi, että ennen ensimmäinen lääkärikäynti oli alkuraskaudesta, mutta nyt sen on korvannut perusteellisempi neuvolakäynti.

jo-jo76, sain muuten omat sokerirasitustestitulokseni soittamalla jo seuraavana päivänä, joten aikaimoisia eroja näyttää olevan myös Helsingin sisällä

 

[Danzee83]

Onpas mukava lukea, kun tännekin on tullut uutta tekstiä..

Itselläni on ollut kaksi ultraa (se np-ultra ja rakenneultra) ja sen lisäksi neuvolakäyntejä terkkarilla on tullut tähän mennessä viisi, joista viimeisin tämän kuun alussa. Ensi viikolla on sitten ensimmäinen lääkärineuvola minullakin.. Eipä ole tullut mieleeni, että joillain olisi ollut jo useampi.. Mutta toisaalta koskapa raskauteni on tähän mennessä ollut helppo/normaali niin eipä tässä kai ole kummempia tarvittukaan??

Helpoksi/normaaliksi raskauteni arvioisin ihan vain maalaisjärjellä ajatellen, koska ensimmäistä kertaa raskaana kuitenkin olen. Normaaliin elämään (töissäkäynti jne.) kun raskaus ei ole vaikuttanut, pahoinvointi oli maltillista ja huimauskin tuntuu helpottaneen alettuani syömään rautaa. Kyllähän siis kropassa kaikkea jännää ja erilaista on tuntunut, mutta suurin osa näistä tuntemuksista on ollut sellaisia, että jos ei tietäisi olevansa raskaana ei niihin ehkä huomiota kiinnittäisikään.

Kestovaipat ovat mielestäni ideana mainio, mutta itseni ja mieheni tuntien tulemme käyttämään ihan normi kertakäyttöisiä vaippoja. Toki harmittaa tuo ekologinen puoli, mutta sitä saakoon tasoittaa se, että lähes kaikki tarvikkeet hankimme ihan jo periaatteesta käytettyinä. Nyt jo hankittuna pinnasänky, hoitopöytä ja vaunut. Vaatteita on tiedosa tuttavapiiristä ihan liiaksi asti, eli niitä ei tarvitse hankkia. Joskin olen ajatellut, että ompelisin itse myös vaatteita ihan vain senkin takia, että minua ihmetyttää miksi hemmetissä pienten vauvojen ja lasten vaatteiden pitää olla niin pastellisia, lällyjä ja ylisöpöileviä.. Telakallinen puolen vuoden ikäinen turvakaukalo saadaan ostettua kavereilta, kun niiden poika alkaa olla siihen liian iso. Ja hinta hyvin edullinen.

Hoitopöytä hankittiin, koska muuta sopivaa tasoa hoitohommiin ei ollut ja ajatus vaipanvaihdoista esim. öisin lattialla tai sängyn päällä kumarrellen ei houkuttele. Hoitopöydälle oli hyvin tilaa ja koska sen alaosassa on kolmen lootan lipasto, niin siinä on kaikki aina kätevästi käden ulottuvillakin.

Painonnousu on täällä saanut vauhtia, mutta outoa kyllä se ei ahdista minua niin paljoa kuin luulin. Olen tasaviikoin ottanut vatsastani kontrolli-kuvan ja niitä katsoessa tullut tulokseen, että kyllä tuo jo ihan raskausmaha on.. Nyt painoa tullut lisää plussaukseen verrattuna kotivaakalla 6,3kg.. Olin varautunut siihen, että painoa tulisi 10-12kg jos siskooni tulisin.. Ja toistaiseksi näyttäisi ihan mahdolliselta tuo..

Hieman meinaa iskeä sellainen hirvitys, kun tänään tajusin ettei laskettuun aikaan ole enää kuin 12 viikkoa.. Itse synnytys ei minua pelota (mistä olen yllättynyt, mutta vielähän sitä ehtii tuotakin alkaa miettiä..), mutta jotenkin hirvittää se, että miten minusta tai miehestäni on huolehtimaan ja kasvattamaan lapsi!! Ihan täysijärkisiä siis olemme, emmekä enää niin nuoriakaan (26- ja 27-vuotta), naimisissa ja parisuhde vakaalla pohjalla ja talousasiatkin ihan kivasti.. Mutta silti epäilyttää kovasti edessä oleva vastuu.. Miten sitä osaa olla pienen vauvan kanssa?? Pienten lasten kanssa tulen kyllä mutkitta toimeen, mutta pienet vauvat ovat tosiaan jotenkin "pelottavia".. Kaipa sitä maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja neuvojakin varmasti saa jos vain kysyy.. Huhhuh..

Aurinkoista päivän jatkoa!

-Danzee83 + Itiö rv.28+0-

 

[Emma77]

Aion kestovaippailla niinkuin esikonkin kanssa - hänen isänsä tosin ei niitä silloin suostunu käyttään kuin ihan loppuvaiheessa, kun ruvettiin pottatreenaus. Silloin tarhasta tuli mustaa valkoisella, ettei kertis-harjotushousuja suositella, kun ne vaan hämmentää kuivaksi harjoittelevaa lasta.

Nyt siis on tarkoitus mennä pelkillä kestovaipoilla. Ajattelin kyllä ostaa varuille jotain mahdollisimman vähän epäekologisia kertakäyttövaippoja ehkä sairaalaan, jossei ne siellä oikeen tue tota kestohommailua (toivottavasti tietty vois alottaa heti kestoilla) ja mahdollisia kestovaippoja vierastavia lastenhoitajia varten - vaikka eihän sitä pientä heti kellekään jätetä, korkeintaan hetkeksi isovanhemmille tms., joista ainakin mun äiti osaa noi kestovaippailut kyllä, ja eiköhän toinenkin isoäiti. (Katsotaan osallistuuko toinen isoisä vaipanvaihtoon, oma isäni ei...)

Kiitos Kamomilla vaippahousulinkistä, tilasin äidiltä En oo vielä kaivanu esikon vauvatarvikkeita esiin enkä ostanu mitään uutta, koska ensi meidän piti muuttaa ja nyt mulla on yks opiskelujuttu, joka on kuukauden päästä pois päiväjärjestyksestä. Sitten vielä ehtinee tehdä hankintoja.

Hoitopöytä jäi esikon isän myötä - eipä ollu pöydälle käyttöä eikä tilaa asumuserotessamme, ja sinne se jäi entisen yhteisen kodin vintille osissa pinnasängyn kanssa. Hoitopöytä ja sänky (haluun sellasen kiikutettavan) täytyy siis hommata, muun muassa. Rattaita esikon kanssa tuli kulutettua loppuun paritkin, eli nekin uupuu vielä.

Nousin vaa-alle eilen ja ohhoh, lähemmäs kuuttakymppiä näytti. No, ihmekös tuo, aika virtahepomaha alkaa olla. Muualle ei niitä kiloja juurikaan oo taaskaan tullu (paitsi hinkkeihin), onneksi, kun issias vaivaa tänkin lastin alla.

Juu, runsaat 12 viikkoo laskettuun aikaan. Supistuksia on vähemmän kuin aikasemmin, onneksi. Sillon tällön vihlasee.

Ollaan menossa sunnuntaina synnytysvalmennukseen. Esikon synnytyksestä opin lähinnä sen, että helppo homma ei oo, ainakaan mulle, ainakaan ei ollu. Sillon jäi synnytysvalmennus yhteen kertaan, kun valmistelin lopputyötä. Esikon isän läsnäolo synnytyksessä ei paljoo lämmittäny. Nyt sit koitetaan valmistautua paremmin ja josko tämä mies muistais sit valmennuksesta tositilanteessa jotain, kun ittellä voi olla niin ja näin.

Danzee, kyllä se luonto pakkaa opettaan - se vauva on sit siinä, ja sun täytyy siitä huolehtia, äkkiä opit, kun on pakko. Mulle sanottiin, että olin niinkuin olisin koko ikäni vauvaa hoitanu. Neuvoja kyllä saa ja niitä tulee jos jonkinmoista. Itse ekan vauvan kanssa halusin tietty tehdä kaiken oikein ja kuunnella kaikkia. Ihmiset vaan sanoo eri asioita ja lopulta se, mitä itse olin ajatellu osottautui usein oikeaksi tavaksi. Aitiyspakkauksen imetys- ja ruokaoppaat ja Mannerheimin lastensuojeluliiton pienet ohjeläpyskät oli kyllä mun raamattuja.

 

[Joonaella81]

Iloinen tervehdys kaikille kanssaodottajille! Pitkästä aikaa kans lueskelin kuulumisianne ja vointejanne. Moni asia kuulostaa hyvinkin tutulta.

Iskias tyyppistä kipua on ollut, mutta viime päivinä tuntuu hieman helpottaneen, onneksi. Vaikka onkin menossa keskiraskaus, niin virtaa ei todellakaan tunnu olevan kuten aikaisemmissa raskauksissa, mutta toki kaksi piiperöä kotosalla verottavat osansa jaksamisesta. Kaikenkaikkiaan aika hyvä nyt on olla.

Painoa on tullut jo 11 kg, ihan normi tahti meikäläiselle=) verrattuna aikaisempiinkin raskauksiin, joissa keräsin elopainoa n. 25 kg/raskaus mutta jälkitarkastukseen mennessä olivat huvenneet,joten en panikoi painon kanssa.=) Sokerirasituksesta ei ole kokemusta,mutta tsemppiä niille, jotka sen käyvät läpi=)

Aiheista, joista olette keskustelleet...emme ota äitiyspakkausta,koska kaikkea on jo liikaakin tullut hankittua kahden aikaisemman lapsen aikana ja molemmille sukupuolille. Kestovaippailua en aio tälläkään kertaa harrastaa, kertakäyttövaipat on meidän juttu. Uuden sitterin haluan ostaa, sitten joskus muutaman viikon päästä.

Ensi maanantaina on lääkärineuvola,ultrissa kaikki on ollut hyvin,mutta aina noi lääkärikäynnit jänskättää.

Tässä lähiaikoina menen äitiysvaatemalliksi Bebes-nimiselle äitiysvaatefirmalle (olin myös viime raskaudessani). Ei olla vielä sovittu asiaa, riippuu jaksamisestani.

Ihanaa odotusta ja jaksamista kanssaodottajille!

Joonaella81 rv 25+5

 

[Sintti.]

Iltaa.

Mulla oli tänään eka lääkärineuvola. Täälläpäin ei kuulemma ole kuin tämä yksi (ensisynnyttäjillä kai enemmän), jos ei erityistä tarvetta ole. Kaikki oli ihan ok. Hemoglobiini tosin laskee tasaisesti, mutta oli vielä ihan siedettävä sekin (124, mulla normaalisti yli 140). En saanut lääkäriltäkään vastausta omituiseen huono-oloiluuni (en muista, olenko täällä valittanut, että usein, varsinkin aamupalan jälkeen, mutta muutenkin, on heikko olo ja sydän hakkaa). Epäili liittyvän verensokeriin, mutta ei laittanut silti edes sokerirasitukseen. Mulla ei ole yhtään niistä riskitekijöistä (paino, ensiodotus, edellisen lapsen syntymäpaino ja mitä niitä nyt oli), niin siksi eivät laita.

Oli myös hiihtopäivä tänään töissä. Urheasti sitkuttelin muutaman tunnin suksilla hiljaa hissutellen oppilaiden perässä. Nyt vaan on aikamoiset liitoskivut, niin kuin yleensäkin sellaisten päivien jälkeen, jolloin joutuu seisomaan paljon.

Nimiasia on meillä vähän hakusessa. Hyviä tytönnimiä on paljon, joten siitä ei tule ongelmaa, jos tyttö tulee. Mutta ne pojannimet! Kaikki hyvät on joko varattuja (=joku lähipiiristä ehti ensin) tai pilattuja (=on joskus ollut senniminen oppilas, joka ei ole ollut helpoimmasta päästä). Jo edelliselle pojalle oli tosi vaikea keksiä nimeä, ja nyt toinen on vieläkin pahempi. Haluaisin nimittäin, että se jotenkin sopii edellisen kanssa. Ei tarvi alkaa samalla kirjaimella tai mitään, mutta saman tyylinen kuitenkin. Eli sellainen lyhyehkö ja reipas pojannimi on hakusessa. Ei mikään keksityn kuuloinen, mutta toisaalta en tykkää näistä vaarien nimistäkään vaan hieman modernimpaa saisi olla. Ja sitten kun vielä ei saisi olla se ihan nimitilastojen listaykkönen, niin siinäpä onkin yhtälö.

Vaipoista... muuten kyllä pyritään mahdollisuuksien mukaan ekologisuuteen, mutta pienen vauvan kanssa en suostu ottamaan yhtään ylimääräistä hommaa. Eli kertakäyttövaipoilla mennään. Ainakin esikon kanssa ei itse ehtinyt juuri levätä, ei kunnolla edes syödä, joten en halua ottaa ylimääräistä pyykkiä ja väkertämistä (esikko nukkui max. puoli tuntia kerrallaan ja heräsi pieneenkin ääneen, ei nukkunut vaunuissa, ei viihtynyt lattialla....). Jos nyt jostain syystä sattuu paljon helpompi tapaus, niin ehkä jossain loppuvaiheessa voi jotain kestovaippaakin kokeilla, mutta ainakaan etukäteen ei houkuttele.

Hoitopöydästä... meillä periaatteessa on hoitopöytä, mutta se on esikoisen huoneessa lipastona, ja on aika iso ja kolho. Nyt on ongelma, että mihin ihmeeseen me saadaan hoitopöytä ja vauvan tavarat. Meillä on kyllä 3 makkaria, mutta esikoisen huoneeseen ei voi vauvajuttuja laitaa (ei mahdu eikä ole järkevää rampata siellä), työhuone pieni ja sinne on jo tungettu vuodesohva (mummot kaukana, aina kun tulevat, ovat yötä) ja koko seinän kirjahylly. Ainoa paikka on siis meidän makkarissa, mutta sinne ei vauvansängyn lisäksi mahdu tuo aiempi hoitopöytä. Ajatus olisi nyt ostaa hiihtolomalla Ikeasta uusi, sellainen, jossa on vähän kaappiakin tavaroille. Olisi selvästi kapeampi kuin tuo edellinen. Toinen vaihtoehto on jotenkin väkisin tunkea se vanha hoitopöytä meidän makkariin ja ostaa esikoiselle joku toinen lipasto tilalle.

Jossain vaiheessa on sitten pakko löytää isompia ratkaisuja tähän tilanahtauteen, joko remppaamalla (en tosin tiedä miten) tai muuttamalla pois. Isompi talo polttelisi kyllä, mutta tämä nykyinen on niin ihanalla paikalla, että yhtä hyvää paikkaa ei enää millään saada.

No, se on sen ajan murhe. Nyt on paras lopetella, selkä ei tykkää koneen ääressä kykkimisestä.

Voikaa paksusti

Sintti

 

[tiie]

Meillä myös ensimmäinen lääkärineuvola maanantaina. Itse arvelin, että ehkä joku ensimmäisistä ultraajista (tai itseasiassa niin olikin) oli lääkäri. Kertokaahan nyt mitä tässä tutkimuksessa sitten tapahtuu?

Viime viikolla kävin sokerirasituksessa ja sain tulokset neuvolaan soittamalla seuraavana päivänä. Kaikki oli hyvin, ehkä enemmän vähän ala kuin yläkanttiin. Ajattelin maanantaina kysyä, että onko siitä nyt sitten jotain seuraamuksia, jos verensokeri ei sitten edes sokeria syömällä nouse (vai miten päin se nyt sitten menikään).

Painoa on tullut varmaan noin 7 kiloa, tossa joulun jälkeen oli kunnon pyrähdy. Se kuuden kilon joulukinkku siirtyi suoraan mun vyötärölle=). Nyt sitten ainakin kotivaa´alla näyttää, ettei paino ole oikein kehittynyt mihinkään. Neuvolan vaaka tosin näyttää aina vähän enemmän, mistäköhän sekin johtuu...

Yönukkumisesta on tullut vähän epätasaista. Ennen oli sellainen nukkuja, että illalla nukahdin ja aamulla heräsin. Nyt jaloissa tuntuu kolotuksia yöllä ja saatan siihen havahtua, en varsinaisesti herätä. Olen töissä aina ja koko päivän jaloilla, sekin siis saattaa vaikuttaa. Pitäisi ehkä venytellä. Yö aikaan tulee myös rinnoista nestettä, kiteytyy sitten sellaiseksi sokerimaiseksi. Liekö se nyt sitä esimaitoa.

Jostain luin, että selällään ei saisi raskauden aikana nukkua. Onko kenellekkään kukaan virallinen taho näin suositellut? Minulla ainakin tuntemukset menee juuri toisinpäin, kyljellään kaveri aloittaa sellaiset soolot, että siinä ei ainakaan nukuta. Selällään ollessa istten rauhoittuu. Olisi kiva nukkua välillä kyljelläänkin, mutta pikku kaveri on toista mieltä. Oisko siellä sitten siinä asennossa vähän ahtaampaa tai jotain? Nukuttua tulee herkästi vähän enemmän ja välillä tuntuu, että nukkuu sellaista koiran unta, mahassa riehuja varmasti vaikuttaa asiaan.

Hankintoja ei olla vielä tehty, vaunuiksi ajattelisin ehkä Brion Go vaunuja. Onko kellään kokemuksia? Viime viikolla hankin ensimmäiset äitiysvaatteet ja nämä korostavat mahan muotoja sen verran, että tuntuu että se juuri nyt pullahti ulos. Ollaan sitten ihan näkyvästi raskaana. Mutta kyllä ne mammafarkut tuntuivatkin sitten ihanilta tavallisten, jo hieman kirraavien sijaan! Anoppi on sitä mieltä, että maha on aivan VALTAVA, muut läheiset ovat enemmänkin kommentoineet pientä mahaa. Ehkä sitä ollaan vähän tarkemman luupin alla...

Tiie ja Papu

 

[jo-jo76]

Minulle sanottiin labrassa vain että jos sokerirasitusnäytteessä on jotain niin kyllä sieltä soitetaan perään. Ja niinhän siinä kävikin... lähtöarvo oli desimaalin yli eli 5,4, muut arvot alle rajojen eli 8,8 ja 5,6. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä että joudun mittailemaan sokereita ja kuulemma jos arvo nousee 5,5:een niin äippäpolille tarkemmin tutkittavaksi. En ole tästä liiemmin yllättynyt sillä syön kaikista yrityksistä huolimatta paljon makeaa, mutta se oli erikoista että hoitajan sanoi että tämän mukaan minulla on alttius diabetekseen. Eli tarkoittaako se jos arvot ovat kohollaan että minulla on jokatapauksessa perinnöllinen taipumus diabetekseen vai olenko voinut itse makean syönnillä vain nostaa arvot ylös ilman mitään alttiuksia?

Eilen oli ensimmäinen perhevalmennus. Miehelle tuli tilaisuudesta sellainen olo että peruskoululla oli vielä sanottavaa ja kieltämättä melko hyödyttömän ja ehkä vähän lapsellisen oloista toiminta olikin. Ehkä jatkossa kun aiheena on synnytys ja vauvanhoito niin uutta tietoa tulee paremmin. Nyt lähinnä keskusteltiin pöytäkunnittain eri aiheista ja ihmiset olivat kyllä mukavia mutta koko homma vähän teennäisen oloista.

Tiie, olen kysynyt hoitajalta tuosta selällään nukkumisesta ja hän sanoi että ei pitäisi nukkua selällään koska voi tulla huono olo. Vauvan olosta hän ei sanonut mitään ja se onkin jäänyt vaivaamaan, voinko siis nukkua huoletta selällään jos huonoa oloa ei tule? Olen kyllä nukkunutkin, meillä sama nimitääin monesti kylkiasennossa alkaa niin kova riehuminen mahassa että siellä on pakko olla tukalat oltavat. Nyt olen löytänyt niin täydellisen nukkuma-asennon että tuskin olen heräilllyt pariin yöhön ollenkaan

Hauskaa viikonloppua kaikille!

t.Jo-jo76 26+5

 

[tiie]

Jo-Jo76: Pakko kysyä mikä tuo täydellinen asento on? Joinakin öinä tuntuu, ettei saa nukuttua vaikka olisi päällään. Hankin sen Tempurin multipillown, mitä on kovasti kehuttu ja jonkin verran se auttaisikin, jos vaan tuo pieni antaisi kyljellään nukkua. Kysäisen tuosta selällään nukkumisesta maanantaina neuvolasta, en tosin ole huomannut mitään huonoa oloa.

Tiie ja papu 26+4

 

[-S--]

Moi!

Jo-jo: Mulla oli kans siinä sokerirasitusessa just samalla tavalla kuin sullakin, paastoarvo koholla just sen yhden yksikön eli 5.4 ja muut 5.7 ja 3.9.
Saitko ne diabetesruokalio ohjeet ja verensokerimittarin?
Minulle sanottiin silloin diabeteshoitajalla, että diabetes on elintaso sairaus, mutta kuitenkin se puhkea jos on puhjetakseen elitpä kuinka terveellisesti tahansa. Eli tuskimpa sinäkään olet sitä itse saanut aikaan.
Itse sain sellaisen neuvon joltakin (en kylläkään keneltäkään hoitajalta tms) että jos paastoarvo meinaa olla omissakin mittauksissa koholla kannattaa syödä iltapalaksi ruisleipää ja jugurtti tms. Ne tuntuvat pitävän arvot kurissa. Koska muutaman kerran kun söin jotain muuta aamuarvo oli reippaasti korkeampi..

Selällään nukkumisesta, minä yleensä asetun nukkumaan kyljelleen ja herään selälleen, ja mitään huonoa oloa en ole kyllä havainnut.

Meillä täällä on ollut jo kaksi lääkärineuvolaa, ensimmäinen viikolla 10 jossa tehtiin samalla ultra ja toinen viikolla 26. Ja lisäksi 5 neuvolaa ja niskapoimu sekä rakenneultra. Ja ensi viikon neuvola käynnin jälkeen seuraava onkin jo kahden viikon päästä. Aika rajusti tuntuu vaihtelevan käytännöt.

Valmennukset alkavat kahden viikon päästä synnärille tutustumisella.

Viime viikolla sain päätökset äitiyspakkauskesta ja rahasta, jospa se pakkaus jo tällä viikolla tulisi.


-S--+pikku-pupu rv29+2

 

[Danzee83]

No tästä selällään nukkumisestahan liikkuu urbaanilegendaa, että silloin sikiön hapensaanti vaikeutuu, voi pötkötellä oman napanuoransa päällä ja ties mitä.. Vähän sama homma kuin käsitys siitä, ettei raskaana olevana saa kurkotella, kun sitten kuulemma kiertyy napanuora kaulan ympärille jne..

Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin odottajasta itsestään tuntuu hyvältä on se maalaisjärjen mukaan ajatellen turvallista olipa kyse nukkumisasennosta tai kurkottelusta.. Ja muistan kuulleeni neuvolassa, että melko suurella osalla syntyviä lapsia napanuora on kiertynyt ties minne, mutta harvemmin siitä onneksi mitään suurempaa ongelmaa tulee. Ja mitäs noita auttaa etukäteen stressata ja murehtia tyyliin "entä jos, enstä jos.."?

Itse kurkottelen kunhan ei tunnu huonolta ja selälläänkin tulee makoiltua.. Sen ymmärtää, että kun vatsa tästä vielä kasvaa ja alkaa selällään maatessa painaa keuhkoja, mahalaukkua jne ahtaalle. voi se olla epämukavaa ja asento vaihtuu siten automaattisesti toiseksi..

Äitiyspakkauksesta sain päätöksen minäkin ja mitä luultavammin se saapuu tämän viikon loppupuolella tai ensi viikon alussa. Vatsan sisällä on elämää siihen malliin, että liikkeet näkyvät ulospäinkin. Eilen miehen kanssa naurettiin sitä kohoilua ja nykimistä, että on melkein kuin kauhuleffasta hetkeä ennen kuin jotain limaista ja aivoja syövää hyppää vatsasta pihalle. Että näin pastellista-sussun-lässyn-mussun odotusta meillä.

Nivusten seutua ei ole juminut/jomottanut enää vähään aikaan. Enenevissä määrin on alkanut tuntua istuessa pökkimistä keuhkoihin, mutta ei mitään tuskaista hommaa kuitenkaan ja on ihan kiva huomata, että Itiö alkaa viihtyä kai sitten myös pää alaspäinkin osan ajasta.. Varmahan en voi olla, että millä osalla se keuhkoihin tökkäsee; käsillä vai jaloilla. Melko lailla vaivatonta täällä siis..

Viikonloppuna tuli käytyä kampaajalla ja uusiksi on tarkoitus mennä toukokuun alla. Samoin silloin olen ajatellut käydä värjäyttämässä ripset ja kulmat, että on sitten ihan naturellinakin huolitellumpi olo. Joenkin tekee mieli hemmotella tässä kevään aikana itseäni, ennen kuin olisi aika mitä ilmeisemmin suunntata synnärille. Kun voihan olla, että sitten tuskin ainakaan alkuun jaksaa tai saa aikaiseksi mitään itseensä panostamista vaativaa välttämättömän syömisen, lepäämisen ja toipumisen lisäksi.

No jospa sitä siirtyisi takaisin töiden pariin tältä netin huokaisutauolta, että saisi päivän pakettiin ja voisi suunnata harrastusten pariin..

 

[Emma77]

Jaa mitenköhän pitäs nukkuu sitten, kun munkaan vauva ei tykkää siitä, että oon kyljelläni ja mahallaan en vois kuvitellakaan olevani. Herään kyllä kyljelläni - nukkuessani en siis pahemmin välitä toisen protestoinneista ja vauvakin nukkuessaan tuntuu sietävän kylkiasentoani.

Oltiin eilen synnytysvalmennuksessa - tosi hyödyllistä oli, vaikka kallistakin. Nyt vaan hengitysharjotuksia tekemään ja hunaja-sitruunamehujääpaloja jäädyttään laitokselle mukaan otettavaksi. Niin ja jumppapallo pitää hankkia, sen päällä istuminen ja lantion pyörittäminen sitten tositoimissa kuulemma nopeuttaa synnytystä.

Sain tänään tuttavalta sähköpostilla ilmotuksen myytävistä vauvan tarvikkeista - nyt meillä on yht'äkkiä katottuna syöttötuoli, pinnasänky (paitsi että täytyy tarkistaa pysyykö se kasassa ilman toista laitaa niin että vois pitää parisängyn sivuvaununa) ja patja, kehto ja autonistuin.

 

[jo-jo76]

Tiie, täydellinen nukkuma-asento on löytynyt kyljeltään, tyyny polvien välissä, pää anatomisesti muotoillulla tyynyllä ja toinen tavallinen tyyny pään päällä, käsi sen päällä pitämässä tyynyä paikallaan! Kuulostaa ehkä hankalalta mutta on ihan täydellinen. Pään päällä olevalla tyynyllä on oma funktionsa, asuntoon tulee nimittäin vähän valoa kadulta ja meillä on myös kaksi kissaa ja sellainen asunto ettei niitä voi sulkea eri tiloihin yöksi (tosin eivät tule yöllä parvelle mutta juoksevat kauheella ryminällä aina välillä pitkin kämppää). Näin valo- ja metelihaitat tulee torjuttua. Ja käsi löytää yllättävän hyvän asennon tyynyn päältä.

Tilasin sellaisen bola-korun vauvan rauhoittamista varten. Koru tuli postitse tänään ja se on tosi nätti ja siitä lähtevä kilinä on hypnoottisen kuuloista. Sanovat että vauva kuulisi kilinän ja rauhoittauisi sen kuulessaan myös syntymän jälkeen. En osaa jutella saatika laulaa vauvalle kovin luontevasti nyt kun se on vielä mahassa niin ajattelin että tuo voi olla ihan kiva sen sijaan.

-S--, ruokavalio-ohjeet tulivat tänään postissa. Olin vähän yllättynyt, niin paljon leipää? Kuitenkin siinä sanottiin että hiilareita olisi hyvä välttää mutta kuusi reilua palaa leipää päivässä kuulostaa siinäkin mielessä todella paljolta. Ruokavalio oli myös ylisalliva, 1-2 kertaa viikossa pullaa?? Ja kalorimäärä kuulosti kovalta. Ajattelin että jatkan muuten tottumallani ruokavaliolla, jätän vaan herkut pois ja lisään leivän syömistä. Olen nyt juonut aina mukillisen alpron ihanaa soijakaakaota tai tavallista kaakaota aamiaisella mutta se täytyy kai jättää pois ja siirtyä vaikka rooibos-teehen. Verensokerimittarin saan ensi neuvolakerralla, parin viikon päästä. Puhuin lääkärisiskoni kanssa rd:sta ja hän oli sitä mieltä että noi arvot eivät vielä haittaa mitään, ovat vain ikäänkuin muistutus minulle (sokerit pois). Sain myös tietää että vaarillani oli diabetes eli minulla tosiaan on alttius siihen.

Danzee, ajattelin palkita itseni ja mennä kampaajalle synnytyksen jälkeen, nyt olen kasvattanut tukkaa pitkäksi mutta voisin leikata taas suoran otsiksen siihen, mutta vasta sitten. Ripset ja kulmat värjään n kuukauden välein (olen niin vaalea albiino luonnostani) ja sen aion tehdä taas ennen h-hetkeä, nimenomaan että voisi näyttää sitten edes jollain tavalla freesiltä ponnistellessaan
Me kanssa ihmeteltiin yksi päivä kupruilevaa mahaani, oli aika hurjan näköistä kun koko maha heiluu pikkuolion liikkeistä

Emma, mikä niiden hunaja-sitruunamehujääpalojen funktio on?

 

[kamomillla]

Minä nukun joko kyljelläni tai selälläni. Selällään olo ei tunnu kauhean mukavalta, mutta kyljelleen siirtyessä pikkuinen aloittaa yleensä potkimisen ja puolelta toiselle kroolaamisen ja unen saanti on välillä hitusen vaikeaa

Käytiin eilen hakemassa äitiyspakkaus. Se oli a) isompi ja b) monipuolisempi kuin olin alunperin luullut. Postipaketti oli jättimäinen. Sisällöstä eniten miellytti ainakin sydänkuvioinen makuupussi ja puolipotkarit. Yllätyin myös siitä, miten hyvälaatuisia ja hauskan näköisiä vaatteet olivat. Nyt sormet syyhyävät ompelukoneen ääreen laatikon tuunauspuuhiin. Jonkinlainen reunus olisi hauska ommella ja ehkä vuorata laatikko miniä varten.

Meillä alkaa valmennukset ensi viikolla. Neuvola on taas tällä viikolla, nyt niitä taitaa olla kahden viikon välein. Munkin pitäisi varata kampaaja ja käydä laittamassa ripset + kulmat. Fiilistelin myös, että olisi kiva saada vähän rusketusta, mutta etelänlomaan eivät enää oikein voimat riittäneet.

Vaunustressi edelleen. Onko teillä kaikilla jo vaunut? Hakusessa olisivat siis kaupunkiin sopivat näppärät liikutella mm. bussissa, mutta tukevat... Kääks.

T. Kamomilla rv 30+3

 

[-S--]

Nyt kyllä vähän masentaa.
Jouduin eilen synnärille nesteytystippaan kiivaiden supistusten vuoksi. Mulla on jonkin verran tullut suppareita silloin tällöin. Viikonloppuna niitä tuli aamupäivisin kotona touhuillessa ja kävelyllä. Ja eilen alkoi sitten töihin kävellessäni tulla jo enemmän kuin kertaakaan aiemmin ja yltyivät vaan siitä, tein aamun pari ensimmäistä asiakasta ja sitten aloin soittamaan neuvolaan, josta ei sitten, yllätys yllätys saanut ketään kiinni.
Vaihteesta käänsivät sitten suoraan synnytyssalille josta kätilö kehotti kiireen vilkkaa saapumaan sinne.
Kävin ensin lääkärin tutkimuksessa ja ultrassa, jossa katsottiin kohdunsuun ja kanavan tilanne. Kohdunsuu oli kiinni, mutta ilmeisesti hieman pehmentynyt ja kanavaa vielä (neuvolakorttiin kirjoitetun perusteella) reilusti jäljellä, muistaakseni puhui 3sentistä. Vauvalla kaikki hyvin ja kokoarvio oli 1240g.

Tutkimuksen jälkeen mulle laitettiin sydänääniä ja supistuksia mittaavat anturit ja supistuksia estävä tippa.

Supistelu lieveni onneksi aika pian ja sydänääni käyräkin näytti kuulemma oikein hyvälle. Kätilö oli sitä mieltä että olisin voinut jäädä osastollekin yöksi, mutta päästi onneksi kotiin myöhään illalla kun lupasin ottaa todella rauhallisesti.

Nyt sitä sitten ollaan vuodelevossa seuraavat kaksi viikkoa, ei liikuntaa eikä seksiä.
Kontrollikäynti sit neuvolalääkärille kahden viikon päästä.

Kyllä vähän säikäytti, mutta pitää nyt toivoa että lepo tekisi tehtävänsä ja pikkuisella ei vielä olisi ihan kauhea kiire mahasta pois.

Mulla oli ajatuksena käydä laitatta kestoripset ennen toukokuuta että näyttäisi hieman virkeämmälle ilman meikkiäkin, mutta saa nähdä kuinka käy..

Jojo: Mun ruokavalio ohjeistuksessa ei kyllä mainita pullasta mitään Ja itse syön kyllä leipää vain aamusin ja iltaisin, ja arvot ei ole menneet kertaakaan yli raja-arvojen.


-S--&pikku-pupu rv29+3

 

[kamomillla]

Nyt kyllä vähän masentaa.
Jouduin eilen synnärille nesteytystippaan kiivaiden supistusten vuoksi. Mulla on jonkin verran tullut suppareita silloin tällöin. Viikonloppuna niitä tuli aamupäivisin kotona touhuillessa ja kävelyllä. Ja eilen alkoi sitten töihin kävellessäni tulla jo enemmän kuin kertaakaan aiemmin ja yltyivät vaan siitä, tein aamun pari ensimmäistä asiakasta ja sitten aloin soittamaan neuvolaan, josta ei sitten, yllätys yllätys saanut ketään kiinni.
Vaihteesta käänsivät sitten suoraan synnytyssalille josta kätilö kehotti kiireen vilkkaa saapumaan sinne.
Kävin ensin lääkärin tutkimuksessa ja ultrassa, jossa katsottiin kohdunsuun ja kanavan tilanne. Kohdunsuu oli kiinni, mutta ilmeisesti hieman pehmentynyt ja kanavaa vielä (neuvolakorttiin kirjoitetun perusteella) reilusti jäljellä, muistaakseni puhui 3sentistä. Vauvalla kaikki hyvin ja kokoarvio oli 1240g.

Tutkimuksen jälkeen mulle laitettiin sydänääniä ja supistuksia mittaavat anturit ja supistuksia estävä tippa.

Supistelu lieveni onneksi aika pian ja sydänääni käyräkin näytti kuulemma oikein hyvälle. Kätilö oli sitä mieltä että olisin voinut jäädä osastollekin yöksi, mutta päästi onneksi kotiin myöhään illalla kun lupasin ottaa todella rauhallisesti.

Nyt sitä sitten ollaan vuodelevossa seuraavat kaksi viikkoa, ei liikuntaa eikä seksiä.
Kontrollikäynti sit neuvolalääkärille kahden viikon päästä.

Kyllä vähän säikäytti, mutta pitää nyt toivoa että lepo tekisi tehtävänsä ja pikkuisella ei vielä olisi ihan kauhea kiire mahasta pois.

Mulla oli ajatuksena käydä laitatta kestoripset ennen toukokuuta että näyttäisi hieman virkeämmälle ilman meikkiäkin, mutta saa nähdä kuinka käy..

Jojo: Mun ruokavalio ohjeistuksessa ei kyllä mainita pullasta mitään Ja itse syön kyllä leipää vain aamusin ja iltaisin, ja arvot ei ole menneet kertaakaan yli raja-arvojen.


-S--&pikku-pupu rv29+3

Voi, että. Nyt hirveästi tsemppiä ja malttia vuodelepoon. Yritä ottaa levon ja rentoutumisen kannalta ja jättää turhat huolet nurkkaan. Ainahan tuollaiset kokemukset kuitenkin pelästyttävät, ymmärrän hyvin :/

Miltä supistukset tuntuvat? Erottaako supistuksen selvästi, kun se tulee (tyyliin, ei voi olla mitään muuta)?

 

[Emma77]

Mitä parhainta vointia S:lle - ja meille kaikille!

Hunaja valmiiksi sulatettuna ravintoaineena on helposti imeytyvää energiaa ja sitruuna saa sylkirauhaset toimimaan mikä muistaakseni edistää oksitosiinihormonin eritystä, mikä taas kuulemma on välttämätontä synnytyksen edistymiselle.

 

[-S--]

Kamomilla: Mulla supistukset on tuntunu niin että maha puristuu kivikovaksi ja henki salpautuu ja alapäässä tuntuu sellanen inhottava paineen ja puristuksen tunne, ei todellakaan voi olla huomaamatta.
Tuokin on ilmeisesti hirveän yksilöllistä, toisilla tuntuu kuulemma enemmän selässä.

Onneksi mulla on pari lukematonta´kirjaa täällä, jos kuluis aika vähän paremmin. Ja toivottavasti ei ainakaan koko loppuraskautta tarvitse levossa viettää.

 

[HMM83]

Nyt kyllä vähän masentaa.
Jouduin eilen synnärille nesteytystippaan kiivaiden supistusten vuoksi. Mulla on jonkin verran tullut suppareita silloin tällöin. Viikonloppuna niitä tuli aamupäivisin kotona touhuillessa ja kävelyllä. Ja eilen alkoi sitten töihin kävellessäni tulla jo enemmän kuin kertaakaan aiemmin ja yltyivät vaan siitä, tein aamun pari ensimmäistä asiakasta ja sitten aloin soittamaan neuvolaan, josta ei sitten, yllätys yllätys saanut ketään kiinni.
Vaihteesta käänsivät sitten suoraan synnytyssalille josta kätilö kehotti kiireen vilkkaa saapumaan sinne.
Kävin ensin lääkärin tutkimuksessa ja ultrassa, jossa katsottiin kohdunsuun ja kanavan tilanne. Kohdunsuu oli kiinni, mutta ilmeisesti hieman pehmentynyt ja kanavaa vielä (neuvolakorttiin kirjoitetun perusteella) reilusti jäljellä, muistaakseni puhui 3sentistä. Vauvalla kaikki hyvin ja kokoarvio oli 1240g.

Tutkimuksen jälkeen mulle laitettiin sydänääniä ja supistuksia mittaavat anturit ja supistuksia estävä tippa.

Supistelu lieveni onneksi aika pian ja sydänääni käyräkin näytti kuulemma oikein hyvälle. Kätilö oli sitä mieltä että olisin voinut jäädä osastollekin yöksi, mutta päästi onneksi kotiin myöhään illalla kun lupasin ottaa todella rauhallisesti.

Nyt sitä sitten ollaan vuodelevossa seuraavat kaksi viikkoa, ei liikuntaa eikä seksiä.
Kontrollikäynti sit neuvolalääkärille kahden viikon päästä.

Kyllä vähän säikäytti, mutta pitää nyt toivoa että lepo tekisi tehtävänsä ja pikkuisella ei vielä olisi ihan kauhea kiire mahasta pois.

Mulla oli ajatuksena käydä laitatta kestoripset ennen toukokuuta että näyttäisi hieman virkeämmälle ilman meikkiäkin, mutta saa nähdä kuinka käy..

Jojo: Mun ruokavalio ohjeistuksessa ei kyllä mainita pullasta mitään Ja itse syön kyllä leipää vain aamusin ja iltaisin, ja arvot ei ole menneet kertaakaan yli raja-arvojen.


-S--&pikku-pupu rv29+3

No voi hitto! :/
Voimia ja kärsivällisyyttä lepoon ja toivottavasti supistelut laantuisi, niin saisit olla taas loppuajasta liikkeellä..
Useinhan ne kuitenkin onneksi helpottaa kun malttaa vaan ottaa rennosti..
Itsellä kanssa aika paljon supistelee ja välillä säikäyttääkin.. usein just perussiivouksen jne jälkeen alkaa supistella..toistaiseks on onneks mennyt kuitenkin aina ohi kun on heti ruvennut huilaamaan.. Mutta sairaslomaahan mie olen viettänyt jo miltei kaksi kuukautta..

Pidän peukut pystyssä ja uskon että siunkin pieni vielä masussa kestää ja supistukset laantuvat..

Täällä oltiin eilen neuvolassa ja pienokaisen kasvu näyttää hidastuneen..tiputtiin komeasti keskikäyrältä alaviivan kupeeseen.. Nyt siis myös entistä suuremmalla jännityksellä odotellaan torstain kontrolliultraa.. Tää alkaa pikkuhiljaa alistua ajatukseen ettei tästä alituisesta stressistä ja kyttäämisestä pääse ennen kun paapero toivon mukaan pääsee syliin.. ja sit voikin alkaa stressata ihan muista syistä..

Vauvavakuutuskin tuottaa ongelmia toisen istukan takia (ovat huolissaan että jos on riski ennenaikaisuuteen niin voi tulla vauvasta heti alussa kuluja..jos mie olisin varma että kaikki menee putkeen, niin en kai mie sitä vakuutusta ottais), mutta toivottavasti sen nyt kuitenkin myöntäisivät..

Nukkumisen oon ratkaissut tuplatyynyllä ja jalkovälityynyllä..selällään tulee huono olo ja matalalla tyynyllä närästää..Nyt ei kipeydy kun lonkat, mutta pitää vaihtaa ahkerasti kylkeä..
-HMM83 ja tiitiäinen 29+6-

 

[Sintti.]

Moi,

supistuksista: mulla kanssa tuntuu siltä, että maha menee kovaksi ja tuntuu painetta. Jos on yhtään pissahätä, niin supistuksen aikana tulee sellainen olo, kuin olisi ihan hillitön hätä, tyyliin nyt vessaan ja heti (paitsi ettei sinne voi kiirehtiä, kun supistaa, eikä pääse kovaa). Mulla on supistuksia nyt vaan ehkä joku parisenkymmentä päivässä. Esikoisesta niitä oli useita tunnissa, eikä kävelystäkään meinannut tulla mitään, kun kymmenen metrin välein tuli supistus. Nyt olen (kopkop) jopa pystynyt jumpassa (lattareita, zumbaa, muokkausta) käymään, kun vaan vahdin, ettei sykkeet nouse liikaa.

Mutta esikoisesta ei supistuksista huolimatta paikat auenneet mitenkään ennenaikaisesti, ja ne synnytyssupistukset todella erotti noista normaaleista: silloin ne nimittäin alkoi tulla tasaisesti heti kymmenen minuutin välein, ja jo ensimmäinen oli vähän kivulias, siitä sitten kivut lisääntyivät ja välit lyhenivät. Kaikilla ei kai ole noin selvää eroa, mutta mulla se oli kyllä tosi selvä.

Nyt oli eilen vähän alavatsajomotusta (sellaista kuukautiskipumaista), ja kun sen aikana tuli supistus, niin tuntui tietysti kipeältä. Tänään ei onneksi tuota vaivaa ole ollut. Mikä sitten lie. Onko muilla ollut alavatsakipua? Mulla oli silloin alussa kaikkien vuotojen ohella, mutta ei nyt aikoihin. Liitoskivut ja repäisykivut on erikseen, tuo oli tosiaan sellaista jomotusta.

Nukkumisesta: mulla ei mitään toivoakaan nukkua selällään. Huono olo tulee varmaan kymmenessä minuutissa. Kyljellään nukkuessa mäkin pidän välillä tyynyä jalkojen välissä (ja joo, kyljellään ollessa potkii muksu mullakin, mutta yleensä se rauhottuu siinä hetken makoiltuani) ja välillä nukun sillä lailla puoliksi mahallaan ja puoliksi kyljellään, että alempi jalka on suorana, päällimmäinen koukussa ja koukkujalan alla tarpeeksi paksu tyyny. Tuo jälkimmäinen (yleensä ilman tyynyä) on mulla se paras nukkuma-asento silloin kun en ole raskaana, joten en ole ihan siitä raatsinut luopua.

-S-:lle tsemppiä vuodelepoon, nyt vaan hömppää telkkarista ja lukemattomat kirjat kehiin (mutta joo, voin kuvitella, että tuo tökkii jo parin päivän päästä).

Sintti