Toukokuun vauvat 2010

[kamomillla]

-S-- Me juteltiin kätilön kanssa mm. siitä, koska pitää lähteä sairaalaan, millaista roolia toivomme henkilökunnalta, millä tavoin mieheni haluaa olla mukana synnytyksessä, kivunlievityksestä ja siitä, millaisessa asennossa voisin kuvitella haluavani synnyttää. Tapaaminen kesti tunnin verran eikä siihen kuulunut mitään lääketieteellisiä tutkimuksia, juttelua vain.

Hilma: Meidän asunto on remontissa myös, joten varsinaista sisustusta ei olla juurikaan ehditty miettiä. Meille tulee pinnasänky omaan makuuhuoneeseen ja hoitopöytäähän meillä ei ole, vaan pinniksen päälle (tai muun tason päälle) nostettava taso. Olemme ajatelleet, että vauva nukkuisi meidän huoneessa toistaiseksi. Vauvan tarvikkeille kunnostin ennen remonttia yhden vanhan lipaston, joka saa olla siinä huoneessa, johon vauvan tavarat ajautuvat. Makuuhuoneemme on niin pieni, ettei sinne tosiaan mahdu kuin meidän ja vauvan sängyt. Ihan aluksi ajattelin tosin nukuttaa vauvaa sekä ostamassamme unikeinussa että äitiyspakkauslaatikossa, johon olen ommellut reunukset.

T. Kamomilla

 

[jo-jo76]

Moikka kaikille. Itselläni on ollut viime aikoina melkoista hiljaiseloa. Hemoglobiini on tippunut entisestään ja vähensin Cipralex-lääkityksen 10:stä 5 mg:aan ja nämä ovat tehneet olon vähän vaisuksi ja väsyneeksi.
Eilisen neuvolan mukaan kaikki arvot on ok, ei mitään uutta ja ihmeellistä. Maha on valtava ja painoa on tullut 15 kiloa. Haalean vaalean linea negran huomasin minäkin eilen ja raskausarpia on tullut rintoihin, onneksi ei vielä mahaan kuitenkaan!

Minullakin alkaa se ä-loma jo kahden viikon päästä. Olemme saaneet töissä pieneen porukkaamme uuden työntekijän ja toinen aloittanee pian. Minusta tuntuukin siltä etten malttaisi jäädä pois juuri nyt kun voisi tutustua näihin uusiin ja suunnitella työhön liittyviä uusia kujeita. Olenkin miettinyt millaista olisi olla kokopäiväisessä, kuukausipalkkaisessa työssä josta olisi helppo jäädä pois joksikin aikaa ja jatkaa sitten samasta mihin jäi ennen lomaa. Onneksi en kuitenkaan ole vielä niin menestynyt kuvaaja että tippuisin kelkasta kokonaan pois poissa ollessani.

Unista kyselitte, minulla on myös ollut noita unia missä vauva katoaa tai jää jonnekin ja sitten etsin sitä kauhuissani...

Minulla on myös hyvä ystävällä todettu selittämätön lapsettomuus. On ollut tosi hankalaa ensin kertoa omasta raskaudestaan mutta myös yrittää olla hiljaa omasta navasta raskauden edetessä. Kaiken lisäksi ystäväni tuli yllättäen raskaaksi mutta sai keskenmenon kolmannella kuulla. Olemme puhuneet paljon asiasta ja olen tukenut häntä kuuntelemalla mutta voiko isomahainen odottaja oikeasti lohduttaa lapsetonta?

 

[Sintti.]

Lastenhuoneen sisustuksesta... meillä siis tilanne, että esikoisella on oma huone, mihin en missään nimessä tahdo tulevaa vauvaa laittaa. Sitten on työhuone/vierashuone, joka ainakin toistaiseksi säilytetään siinä käytössä (ensimmäiset pari kuukautta nukutaan kuitenkin itsekin vuorotellen vierashuoneessa, kun vauva valvoo öisin). Ja sitten on meidän makkari, johon pinnasänky tulee sivuvaunuksi (helpottaa yösyöttöjä huomattavasti ja hoitopöytä tungetaan johonkin päin makkaria. Muuten en ole vauvaan varustautunut.

Sitten kun vauva joskus lopettaa yösyönnit, on edessä siirto nykyiseen työ/vierashuoneeseen ja sen asian miettiminen, joudutaanko muuttamaan vai saadaanko ängettyä johonkin päin taloa työpiste ja vierasmajoitus. Ja etenkin kaikkien niiden tavaroiden säilytys, jotka tällä hetkellä on työhuoneesssa.

Esikoiselle oli aikanaan oma huone varattuna, mutta ei sitä ekan vuoden aikana käytetty kuin tavaran varastointiin. Vauva nukkui meidän huoneessa, vaippoja vaihdettiin missä milloinkin (no pari ekaa kuukautta hoitopöydällä, kun ei vielä hyvin kannatellut päätään), oleskeltiin lähinnä olkkarissa ja keittiössä, siellä ne lelutkin pyöri. Eli tällä kokemuksella sanoisin, että ei mitään kiirettä sisustaa vauvan huonetta, mutta jos haluaa, niin voihan sen toki nyt jo kuntoon laittaa.

Hoitopöytä ei sinällään ole välttämätön (tosin siinä alkuvaiheessa tosiaan hyvä olla joku tanakampi taso), mutta me ainakin tarvitaan se paljolti säilytyskäyttöön: johonkin on saatava vaipat ja vauvanvaatteet. Ja ne siis menee hoitopöydän kaappiin ja laatikkoon.

Mulla alkoi juuri viiden päivän pääsiäisloma, sen jälkeen on vielä yhteensä 5 päivää töitä ennen äitiyslomaa. Aion pitää esikoisen hoidossa äitiysloman alussa, jotta saan vähän levättyä itsekin ja jotta pojalla on puuhaa (en meinaa enää pysyä perässä mahoineni), haen sitten vaan iltapäivällä aikaisemmin ja otan välillä vapaapäiviä pojalle. Sitten kun vauva syntyy ja mies jää isyys/kesälomalle, otetaan poika kesäksi pois hoidosta (joutuisi varahoitopaikkaan kuitenkin). Syksyllä menee sitten 10 päivää kuussä hoitoon. On siis neljävuotias ja kaipaa kavereita. Ja minä epäilen kaipaavani syksyllä myös lepoa, jos yöt menee taas ihan harakoille. Miten te muut, joilla on ennestään lapsia, meinaatte hoitaa hoitokuvion? Entä mihin saatte aiemmat lapset, kun synnytys alkaa? Meillä se puoli on aika ongelmallinen, mutta siitä olen tainnut joskus jo avautuakin.

Pääsiäistä kaikille.

Sintti

 

[Hilma77]

-S--, hienoa, että remonttinne on loppusuoralla!

Jo-jolle jaksamista, toivottavasti voit levätä tarpeeksi.

Sintti, kiitos tiedoista Aloin vain ihmettelemään, mitä kummaa sinne lapsenhuoneeseen pitäisi laittaa, kun tosiaan pinnis on aluksi meidän makkarissa. Mutta jatkakoon siis varastotilana olemista. Pikkuhiljaa täydennetään.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

 

[HMM83]

Kiva kuulla että kaikilla tuntuu raskaudet ja muutkin asiat etenevän ja sujuvan pikkuhiljalleen ihan hyvin.
Täältä suunnalta ultrakuulumisia, jonka jäljiltä olo on kun puulla päähän lyöty kun itse olin menossa vaan kontrolliultraan, mutta siitä tulikin pidempi vierailu.
Vastoin neuvolatädin arveluita oli poitsu edelleen perätarjonnassa ja koska viikot on jo niin pitkällä ja raskaudessa on ollut riskejä ja muuta härdelliä, niin suunniteltiin synnytystavaksi sektio ja päivämääräksi 29.4. jos ei välissä mitään tapahdu.. omituinen ajatus..
Aloittivat samalla myös riskiraskauden tehoseurannan ja tästä eteenpäin käydään viikon välein ottamassa pikkuisesta sydän ja liikekäyrää (tänään liikekäyrää ottaessa otti tirsoja välillä, niin seurataan nyt sitten sitäkin, vaikka ei kuulemma ollut mitenkään hälyttävä) ja kahden viikon päästä käydään vielä kerran ultrassa..
Tänään on siis juostu jos jonkinlaisessa käyrässä ja ultrassa ja anestesialääkärin luona ja vasta-aine labroissa jne,jne,jne..
Ja nyt on tosiaan hyvin hämmentynyt olo. Koko raskauden stressaamisen jälkeen on yhtäkkiä annettu etukäteen päivä jolloin lapsen pitäisi syntyä.. jos tulee aikaisemmin, niin sitten leikataan vaan päivystyksessä, jos taas kääntyy tässä välissä, niin sit kai mietitään uudelleen, mutta muuten siis 29. päivä..
Olo on toisaalta hyvä, mutta toisaalta pään päällä on suuren suuri kysymysmerkki..
Vaatinee hieman sulattelua..
Itse sektiota vastaan miulla ei mitään ole, jos se tässä tilanteessa on se suositeltavampi vaihtoehto, niin sitten synnytys tapahtuu niin.
Kaikki tuli vaan yhdelle päivälle niin äkkiä.. Tasan 4viikkoa ja sitten pitäisi pienen olla jo tähän aikaan syntynyt..hmmmh..

Tuosta lastenhuone asiasta täältä sen verran että koska tiedän etten osaa nukkua jos vaavi on ihan vieressä, niin meillä hän nukkuu lastenhuoneessa alusta asti. Huone on siis sisustettu jo sängyllä, hoitopöydällä, vaatekaapistolla ja yöruokintaa ajatellen mukavalla nojatuolilla. Huone on todella pieni, eikä sinne muuta noiden lisäksi mahdukkaan, joten sisustus on ollut siltä osin hyvin helppoa..
Mutta huone on pääasiassa valmis pienokaista varten. Lähipäivinä olen huudattanut pyykkikonetta ja pessyt pienokaiselle vaatteita valmiiksi. Niin se vaan alkaa aika kuitenkin lopulta koko ajan käydä vähemmäksi ja vähemmäksi..
Voimia hirveästi kaikille remonttien ja valmistautumisten keskelle.. Miun kai pitäis seuraavaks miettiä itelleni sitä tarvikekassia siltä varalta että tuleekin yllätyslähtö jo aikasemmin..

Mutta nyt täällä aletaan taas sulatella päivän tapahtumia..
Hyvää pääsiäistä kaikille!

-HMM83 ja tiitiäinen 35+1-

 

[Emma77]

Sintti kysyi hoitokuvioista - esikko on Montessori-koulussa kesäkuun loppuun. Työkaveri, jolla on samanikäinen lapsi ja asuu lähellä, on luvannut ottaa esikkoni luokseen, kun synnytykseni aika tulee, ellei sitten esikon isä satu olemaan vapaalla (Tulokkaallani on siis eri isä.)

Vai sellasia uutisia HMM:llä! Kaikkea hyvää sinne ja muille kanssaodottajille.

Kai teille vielä voi toivottaa munarikasta pääsiäistä, jos vaan paikat taipuu, hahhah. Rentoutuminen on hyväksi

 

[Danzee83]

Täällä ollaan nyt sitten äitiyslomalla ja vähän on oudot fiilikset, kun kaikin puolin sitä olisi vielä työkuntoinenkin ollut ja mielelläni olisin töissä vielä viihtynyt. Mutta olen hyvä saamaan aikani kulumaan, että en usko tylsää tulevan kotonakaan..

Veljeni vaimoke on ollut eilisestä iltapäivästä asti synnärillä. Heillä tänään tuli täyteen rv.38+0, joten valmispa tuo on syntymään ja pari viikkoa sitten tehty koko arviokin oli reilut kolme kiloa. Vaimokkeella oli vedet menneet hissukseen valuen ja ottivat sairaalaan sisään. Yöllä olivat alkaneet laittaa tipaa, että saisivat supistuksiin vähän ytyä, kun ei meinannut muuten edetä oikein mihinkään. Luullaan kuitenkin, että tämän päivän aikana sieltä uusi ihminen ulos saataisiin. Peukkuja täällä heille pitelen.

Mietin tässä yksi päivä raskauttani ja tässä muutamia huomioita, joihin päädyin:

Pahoinvointi: Odotin pahempaa ja rankempaa, kun sivusta vähän aikaa sitten sain seurata miten kaverini voi pahoin koko raskauden ajan. Onnekas olen, kun melko vähällä pääsin; etomista ja oksentelua oli, se liittyi lämpimän ruuan syömiseen ja ei häirinnyt normaalia elämää.

Mielihalut ja hajut: Hajuaisti on ollut parempi ja etoessa kaikki ruoan tuoksu tuntui epämiellyttävältä. Ei silti mitään kamalan häiritsevää tämäkään. Mielihaluja ei ole ollut, joista aina jaksetaan mainostaa. Ainoa ero normaaliin on ollut se, että roskaruokaa (tai muutakaan raskasta, rasvaista ja "tunkkaista") ei ole tehnyt mieli ollenkaan. Normaalitilanteessakaan ei noita tosin usein tule syötyä.

Itkeskely ja tunteet: Tätä en ole itselläni havainnut. Mitään tunnekuohuja tai itkemisiä ei ole ilmennyt. Kyselin asiaa mieheltäkin ja ei hänkään mitään poikkeavaa luonnepuolella myöntänyt havainneensa.

Maha: Odotin, että vatsa olisi tullut näkyviin paljon aiemmin kuin se tuli. Olen joka viikko ottanut rv.19 lähtien vatsastani aamulla alkkareissa ja samassa asennossa sivukuvan ja niistä huomaan vatsani alkaneen muistuttaa vauvamahaa rv.26-27 eteenpäin. Tällä hetkellä vatsani on melkolailla ihon alle pigotetun koripallon kokoinen. Olin myös odottanut, että vatsa tuntuisi painavammalta ja häiritsisi liikkumista huomattavasti enemmän, kuin se on tehnyt.

Yllätykset: Huimaus alkupuoliskon aikana on ollut minulla häiritsevin homma koko raskaudessa. Sekin onneksi meni ohi ja nyt on ollut taas ihan normaalit olot jo pitkään tuonkin suhteen. Huimausta en osannut kuitenkaan odottaa.

Nyt pitäisi mennä laittamaan pyykit kuivamaan ja uusi kone pyörimään.

-Danzee + Itiö rv.34+2-

 

[Birdie]

Aika moni on jo varmaan pääsiäistä viettämässä, mutta on kiva ollut lukea tuoreiden äitiyslomalaisten kuulumisia. Ja todella jännää HMM83 että tiedät jo lapsesi tulevan syntymäpäivän! Varmaan kestääkin nyt hetki asiaa sulatella, varsinkin kun joudut käymään usein kontrolleissa, mutta toivon mukaan niistä ei seuraa muita ylläreitä. Mullakin alkoi nyt viikottainen käynti vauvojen sydänkäyriä kuuntelemassa ja kun siihen päälle lisää viikottaisen ultran ja neuvolan, tuntuu etten enää ehdi töihinkään mennä kun jatkuvasti on lääkärinaikoja!

Omat työni jatkuvat vielä parisen viikkoa, mutta ilmoitin nyt esimiehelle että jään pois huhtikuun puolessavälin, silloin olen viikolla 35 ja toivon mukaan saanut tiimin tulevan vetäjän koulutettua tehtävään jota olen viimeiset ajat tuurannut. Vapaat ei kyllä tule yhtään päivää liian aikaisin! Todella toivon että ehdin olla kotona lepäämässä pari viikkoa ennen kaksosten syntymää, sillä lääkärit ilmoittivat että n. viikolle 37 tähdätään joka olisi toukokuun alkua. Täällä moni nainen sinnittelee töissä ihan laskettuun päivään saakka, mutta koska nyt jo vatsani on kuin täysiaikaisella naisella en tosiaankaan aio edes yrittää. (Pelästytän kohta kollegatkin joiden mielestä näytän siltä kuin minä hetkenä hyvänsä joudun synnärille, rappuset noustuani puuskutan ja tuntuu että vatsa ei kestä yhtään enää lisäpainetta.) Kotonakin olisi kiva saada jotain tehtyä jos vaan jaksan pysyä jalkeilla. Ihan hulluna menin eilen ostamaan uusia lastensisustus-kankaita, tuskinpa ehdin kaikkea tehdä mitä mielessä on!

Toinen puoli on nyt nämä lämpimät ilmat jotka ovat meille rantautuneet, viikonlopuksi povataan hellettä. Sinänsä ihanaa kun aurinko lämmittää (kunhan ei liiaksi että kaikki kevätkukat kuihtuvat ennen aikojaan), mutta kun mulla ei ole sopivia äitiysvaatteita näille ilmoille! Kaikki kevyet paidat ovat liian pieniä ja pelkästään paksummat neuleet mahtuvat peittämään vatsaa. No, tällaista kevytpäiväistä vuodatusta

Lastenhuoneen sisustusta olen myös miettinyt vauvoille, tosin ensi alkuun jaamme oman makkarimme ja kun vauvat lähestyvät taaperoikää luovutamme sen heille leikkihuoneeksi ja muutamme sänkymme pienempään makuualkoviin. Isompi talo olisi meille tarpeen, mutta en tosiaankaan jaksa tähän hätään alkaa muuttoa hääräämään. Maalasimme makkarin pirteän oranssin keltaiseksi ja etsiskelen tähän sopivia verhoja. Pinnasänky ja hoitopöytä ovat valmiina pystyssä. Hoitopöydälle aion ommella vaihtoalustan ja sängyssä odottaa anopin tekemä pirteä tilkkutäkki. Kuulemma toinen on tekeillä. Vauvat saavat jaata sängyn n. 3 kuukauden ikään, ja sitten ostamme toisen samanlaisen.

Hakusessa olisi vielä lipasto vauvoille, sitä odotellessa en ole vielä alkanut pesemään vauvanvaatteita vaan kaikki odottaa muovipusseissa. Se onkin seuraava projekti.

Onko kukaan muuten ollut tutustumassa tulevaan synnytyspaikkaan? Kävimme omassa sairaalassa mieheni kanssa viime viikolla. Synnytin esikoiseni siellä monta vuotta sitten, mutta moni asia on muuttunut joten on kiva että pääsin päivittämään tietoni. Esimerkiksi ennen synnytys ja toipuminen tapahtui samassa hotellimaisessa huoneessa, siirtyä ei joutunut koko sairaala-aikana, nyt joutuu. Joudun synnyttämään leikkaussalissa, ja pitääkin tarkistaa lääkäriltäni saanko odottaa avautumisvaiheen kodikkaammassa synnytyshuoneessa. Kaikilla on perhehuone, mutta synnytyksen jälkeen kotiudutaan aina kahden päivän päästä ellei ole ollut keisarinleikkausta. Tässä mielessä Suomessa on kivempaa kun otetaan huomioon onko ensisynnyttäjä jne. Se mikä täällä taas on kivaa on se että olen neuvolassani saanut tutustua tulevaan synnytyslääkäriin, se voi siis olla kuka tahansa pienen neuvolaryhmän lääkäreistä joka sattuu silloin päivystämään, mutta on kiva että saan haastatella heitä nyt etukäteen.

Mitäs vielä. Lastenhoito synnytyksen ajan tuottaa hieman ongelmia sillä meillä ei ole sukua lähimain, mutta alustavasti yksi kaverini on lupautunut tulemaan meille yöksi. Toivottavasti hän voi olla meillä niin kauan että miehenikin voi yöpyä sairaalassa, siellä kun on vierihoito enkä tiedä miten se muuten onnistuu kahden vauvan kanssa. Ystäväni on kouluttautunut doulaksi ja jopa tarjosi itseään synnytykseen, mutta vähän ajattelin että mieheni tuntisi sillon itsensä kolmanneksi pyöräksi. Synnytykseen voi muuten jopa tuoda omat isommat lapsensa jos heillä on kaitsija, mutta sitä nyt en ainakaan tee!

Nyt lopetan sepustuksen ja toivotan kaikille hyvää pääsiäistä.

T. Birdie & tuplat rv 32+3

 

[Danzee83]

Tervehdys kaikille..

Veljeni kihlattuineen sai 3.4 yöllä pojan. Synnytyshän käynnistyi jo puolilta päivin 1.4, mutta kaikki osoittautuikin hankalammaksi kuin olisi voinut odottaa. Aukeaminen oli hyvin hidasta, vauvan asento oli väärä, eikä kääntäminen onnistunut, supistuksia tehostavat lääkkeet eivät lopulta toimineet enää ja muutenkin synnyttävä äiti oli jo aivan lopussa synnytyksen kestettyä kolmatta vuorokautta.. Imukuppia ja kaikkea kokeilivat, mutta lopulta päätyivät sektioon, koska ilmeistä alkoi olla, ettei kenelläkään (äitillä, vauvalla tai isälläkään) olisi kohta ollut voimia enää mihinkään.

Harvemmin kai se noin vaikean kautta menee, mutta toisaalta kaikkihan on mahdollista.. Itse en jaksa alkaa synnytystä stressaamaan etukäteen, kun ei sitä todellakaan voi etukäteen tietää miten kaikki etenee jne. Avoimin mielin kohti uutta ja tuntematonta..

Sen tosin päätin mieheni kanssa, että emme ala ilmoittamaan vanhemmillemme tai sisaruksillemme, kun lähdemme synnärille. Ilmoitamme vasta, kun vauva on synnytetty. Ja en tosiaan halua ketään muuta vierailemaan synnärille kuin mieheni. Tämä ilmoitetaan vielä varmuuden vuoksi uudestaan etenkin mieheni sukulaisille ja perheelle (oma sukuni asuu kaukana) vauvauutisten yhteydessä. Kirjoitimme mieheni kanssa tekstiviesti pohjan valmiiksi, johon ei tarvitse sitten kuin lisätä, minkä merkkistä ja kokoista vauvaa sieltä sitten tuli. Viestin loppuosa menee "Tervetuloa tutustumaan uuteen perheenjäseneen myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana kotonamme, kunhan ehdimme kaikki levätä ja kotiutua ensin rauhassa.". Jos joku vetää herneet nenään niin siitä vain.

Tänään suuntaamme tuossa kohta puolin kotiseudulleni käymään niin, että tulemme keskiviikkona takaisin. Ajomatkaa on nelisen tuntia suuntaansa ja melko lyhyeltä tuo vierailu tuntuu, mutta ei voi mitään. Onneksi olot on olleet hyvät ja uskoisin, että autoreissu ei tule tuntumaan inhottavalta. Mieheni tekee vuorotöitä ja hänellä olisi seuraava viikon mittainen pitkä vapaa vasta kuun lopussa. En minä enää siinä vaiheessa jaksa/uskalla reissuun lähteä. Tämä oli ainoa rako, jossa vielä pääsen kotiseudullani yhtenä kappaleena käymään. Lähimmälle synnärille on kotipaikkakunnaltani matkaa kolmisen tuntia, joten pitää toivoa ettei Itiö ihan piruillessaan ota varaslähtöä! Minä ja mieheni kun asumme aivan sairaalan ja synnärin vieressä, joka rauhoittaa mieltä kummasti.

Nyt kuitenkin laittamaan kämppä lähtökuntoon, että on mukava sitten tulla siistiin kotiin takaisin reissusta.

-Danzee83 + Itiö rv.34+5-

 

[Emma77]

Ymmärrän ton oikein hyvin, ettet Danzee halua ketään synnärille vierailemaan. Meidän vanhemmat asuu eri maissa, joten kun tulevat käymään, niin tulevat sitten olemaan - mun vanhempani on varsin omatoimisia, mutta miehen vanhemmat ei puhu paikallista kieltä, joten ei niitä voi hotelliinkaan oman onnensa nojaan jättää. Mukavia ihmisiä kuitenkin

Juuri suihkussa huomasin, että jotain on tipahtanut alas tuolla alapäässä. Ei kipuja eikä vuotoa ja liikkeitäkin vatsassa tuntuu. Huomenna lääkäriaika, mutta täytyy katsoa pitäsko tänään, pääsiäismaanantaina lähteä jo johonkin odottamaan että joku kurkkais tilannetta.

 

[kamomillla]

Hei vaan,

Vähiin käyvät päivät myös meidän ketjulla, kun kohta tännekin syntyvät ensimmäiset vauvat. HMM:llä on päiväkin jo tiedossa, tsemppiä kovasti sinne! Hyvä vaan, että raskautta seurataan ja saat ainakin tuoreita kuulumisia vatsan sisältä

Kävin tänään neuvolassa ja sain kuulla, että vauvan pää on nyt kiinnittynyt alas (vielä viime viikolla neuvolalääkärissä oli kuulemma "irti" ja aika korkealla). Sykkeet normaalit, hemoglobiini hyvä (ei vieläkään lisärautaa -hurraa!), ja verenpaineet normit. Viimeisten kuukausien aikana heilahdelleet proteiini- ja sokeriarvot olivat nekin normaalit. Painoarvionkin sain, kun erikseen pyysin. Kuulemma, jos laskettuna aikana syntyy, tulossa olisi noin kolme ja puolikiloinen mötkäle. Sopii meille!

Hurjaa Birdie, että teillä päin sinnitellään töissä laskettuun aikaan asti. Juuri viimeksi eilen kiittelin mielessäni sitä henkilöä, joka täällä on päättänyt, että äitiysloma alkaa kuukausi ennen h-hetkeä. Itse en millään enää jaksaisi töissä, kun ihan tavallinen arkikin tuntuu raskaalta. Vaikka voinkin hyvin, olen kovin väsynyt, kärsin turvotuksista ja mielialatkin ovat alkaneet heitellä aiempaa enemmän.

Danzee, hyvä idea tuo valmis tekstiviesti. Minäkin taidan kirjoittaa sen valmiiksi. En itsekään halua ilmoitella kenellekään siitä, että lähdemme synnyttämään. Tiedän myös jo valmiiksi, että "joko vauva on syntynyt" -tyyppiset viestit ja puhelut tulevat ärsyttämään. Ehkä ilmoitan ystäville ja suvulle jo etukäteen, että kyselyt ovat turhia ja että kaikki saavat varmasti kuulla, kun vauva on maailmassa.

Aloin myös itse miettimään raskauden kulkua ja seuraavat asiat tulivat mieleen

- Alkuraskaus: oli raskaampi henkisesti kuin fyysisesti, koska emme olleet suunnitelleet vauvaa ja yllätykseen sopeutuminen vei aikansa. Tosin väsymyksen voimakkuus yllätti. Koskaan en ole ollut niin uupunut kuin ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

- Keskiraskaus: meni kuin siivillä. Välillä unohdin odottavani vauvaa, vointi oli hyvä ja energiaa riitti vaikka mihin.

- Paino: Nousi alussa hurjaa vauhtia, mutta on tasoittunut loppua kohti, niin ettei kilojen pudotus juuri huoleta.

- Vatsa: Pulpahti esiin jossain rv 18 paikkeilla ja on kasvanut tasaisesti. Tykkään tästä kummusta kovasti, se on mielestäni ihana ja kaunis. Ensimmäiset raskausarvet tulivat viime viikolla :/

- Omat tunteet: Ovat heitelleet vasta viimeisen kolmanneksen aikana. Olen itkuisempi kuin aikaisemmin ja välillä pienkin asia saa minut tolaltaan. Mieskin sanoo, että vasta nyt todella huomaa minun olevan raskaana, eli aluraskaus sujui aika lailla normaalisti

- Ruoka ja juoma: Makeaa tekee mieli aiempaa enemmän. Alussa söin hirveästi hiilareita ja salaatti / hedelmät tuntuivat liian kevyältä ravinnolta. Nyt on koko ajan kova jano.

- Viimeinen kolmannes: Ajatukset pyörivät synnytyksessä ja vauvan hoidossa. Epävarmuus ja jännitys tuntuvat lisääntyvän ja välillä ihan pelottaa, miten kaikesta selviää. Turvotukset sormissa ja varpaissa ovat alkaneet vaivata erityisesti öisin. Myös ystäväni väsymys on tullut takaisin!

No niin, eiköhän tässä ole tarpeeksi vuodatusta tälle torstaille. Mukavaa loppuviikkoa toukokuun vauvojen äideille

T: Kamomillla rv 36+4

 

[Danzee83]

Nopeasti omaa tilannettani päivitän, koska olo aivan naatti..

Kotipaikkakunnalle tehty autoreissu meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Ajokeli oli hyvä ja ainoa ero oli, että vessataukoja piti piettää neljä kipaletta suuntaansa normaalin yhden tai kahden sijaan. Paikat ei menny jumiin ja muutenkin olo oli täysin normaali.

Eilen illasta neljän aikaan kotiuduttiin ja ysin aikaan alkoi aivan järkyttävä olo. Oksetti ja mitenkään ei ollut hyvä. Kymmenen aikaan sainkin jo juosta koko ajan vessassa ja pöntöllä istuessa sai olla pää sankossa.. Vatsa sekaisin ja oksetti samaan aikaan. Mikään ei pysynyt sisällä.

Luultavasti siskon muksuilta sain kyläillessäni liikkeellä olevan mahataudin. Tänään on ollut edelleen kuumetta ja hieman kun on taistellut, on saanut pysymään mehua ja hieman ruokaa sisällä. Olo ei ole enää yhtä kamala kuin eilen, mutta silti lepäillessä on mennyt koko päivä. Neuvolaan soitin ja kysyin missä vaiheessa tästä pitäisi huolestua.. Sanoivat, että jos supistuksia alkaa tulla, vauvan liikkeet vähenevät taikka nestekään ei ala pysyä sisällä ja olo menee ihan kaameaksi olisi hyvä hakeutua hoitoon. Tällä hetkellä tuolle ei kuitenkaan mielestäni ole tarvetta. Sanoivat, että tauti on ruukannut kestää muutamasta tunnista pariin päivään ja kaikkein paras on vain koittaa ottaa rennosti ja pitää huoli nesteen saannista.

Siispä vetäydyn takaisin sohvan nurkkaan odottelemaan, että mies tulisi töistä.

-Danzee83 + Itiö rv.35+1-

 

[Hilma77]

Danzee, voi kurja! Vatsatauti on aina ikävä, eikä raskaus varmasti auta asiaa. Toivottavasti menee ohi ilman muita ongelmia.

HMM:lle onnittelut! Aika hurjaa, että sulla on jo synnytyspäivä tiedossa!

Sitten omia kuulumisia. Tietynlaista kohtalon ivaa havaittavissa eli mulla ei tuo paino tuppaa nousemaan ns "tarpeeksi". Kituseen se viisi kiloa tullut - vatsa tosin kasvaa melkein yläkäyrällä. Mutta kun mielihaluja ei ole - ei makeaan eikä suolaiseen. (Jostain kumman syystä vihannekset ja hedelmät maistuu kyllä.) Ja vaavin sykkeet huolettaa; oli viime kerralla neuvolassa niin kovasti liikkeessä, että sykkeet olivat liian korkeat (noin 180). Nyt menen uudestaan kuunteluun ja jos vieläkin on liian korkeat, niin sitten pidemmälle käyrälle sairaalaan. Kamalan ristiriitaista! Onhan tuo pikkuinen kovin liikkuvaista sorttia, mutta olen sen olettanut olevan vain ihan hyvä juttu. Ja tuo painon nousukin on aika hassu juttu - jos vatsa kasvaa ok, niin onko muulla väliä? Mutta huolissani olen kuitenkin

Niin ja aamulla supisteli eikä ne tällä kertaa olleet mitään harjoitus sellaisia.

rv 33+0

 

[HMM83]

Danzeelle nopeaa paranemista mahataudista.. Sitä on paljon liikenteessä.
Ite oon koittanut sitä vältellä kun miehen lapset käy meillä aina viikonloppuisin ja olivat sen myöskin joku aika sitten sairastaneet.

Hilma: Toivottavasti sykkeissä ei mitään ihmeellistä ole. Myö ollaan nyt käyty kerran viikossa (eilen viimeks) äitipolilla liike ja sydän-käyrässä tarkkailussa. Ja käyriä katsoessa itsekin huomaa että kun muksu oikein kunnolla touhuaa, potkii ja kiukkuaa ympärillä olevasta vyöstä, niin sykkeet huitelevat siellä 175-185 paikkeilla.. Joten toivotaan nyt että teidänkin pienokaisella sykkeen nousu johtuisi vaan riekkumisesta..
Samalla on otettu myös aina supistuskäyrää miulta ja niitä on edelleen tullutkin kovasti, mutta sen suuremmin ei ole vielä mihinkään vaikuttanut.
Ainahan niistä kuitenkin kannattaa sairaalalle soitella jos niitä enemmin tulee.. :/

Meillä toistaiseksi päivä on edelleen tiedossa jos poitsu ei keksi tässä parin viikon aikana enää kääntyä pää alaspäin. Nyt tuntuu pyörivän paljon, mutta ainakin toistaiseksi on vaan käännellyt selkäänsä millon mihinkin suuntaan. Viikon päästä on jälleen kontrolliultra jossa tilanne tarkistetaan taas..

Mitä taas painoon tulee, niin se nousi miulla alussa aika reilusti, mutta nyt viime punnituksissa sitten taas on vaihdellut +-50g suuntaansa, vaikka vauvan lihomistahti on kovimmillaan, eli kompensoituu nyt sitten näköjään tässä kohdassa.
Osin varmaan myös johtuu siitä että painaa edelleen mahalaukkua niin pahasti että alkuyöstä yleensä oksennan kaiken ulos mitä illalla aikana olen syönyt.

Muuten kuulostaa olotilat aika kovin samanlaiselta kun Kamomillallakin tässä loppuaikana.. Siis väsyttää, öisin ja illalla turvottaa, ekat raskausarvet ovat ilmestyneet alamasuun, kuin myös haalea linea negra, selkä alkaa iltaisin olla jo hyvin väsynyt, ja muutenkin alkaa yleisenä kropan väsymisenä huomata että masussa on jo aika iso poitsu (painoarvio ultrassa viikko sitten 2,7kg). Tunteet heittelee ihan miten sattuu ja joka asia itkettää.. Vaikka kaikki alkaa meillä olla pienokaista varten valmiina, niin tuntuu ettei olle valmis ollenkaan vaan kaikki on muka aivan kesken.. Täytyy siis vaan nämä viimeiset 3vkoa(?) käyttää nyt henkiseen valmistautumiseen..

Hyvää jatko-odotusta kaikille ja toivotaan että Hilmalla masussa kaikki ok.

-HMM83 ja tiitiäinen 36+2-

 

[Danzee83]

Tauti on selätetty.. Oli ärhäkkä, mutta onneksi lyhyt tauti, kesti puolitoista päivää.. Painoa lähti (nestettä) melkein kaksi kiloa tuona aikana, mutta tulevat varmasti takaisin, kun tässä taas saa nestetasapainot kohdilleen..

Kovin vähäiseltä kuulostaa tuo Hilman painonnousu taulukoiden mukaan, mutta mielestäni mitään taulukoita ei pitäisi tuijotella sokeasti.. Jokainen nainen ja raskaus on kuitenkin ihan omanlaisensa ja jos vatsan kasvukäyrätkin on noin hyvät, niin en ymmärrä miksi asiasta pitäisi olla huolissaan? Toisaalta en ole terveydenhuollon ammattilainen.. Mikä Hilman painoindeksi oli raskaaksi tullessa? Kun sekihän on hyvä ottaa kuitenkin huomioon..

Raskaana olevia naisia on niin helppo huolestuttaa kaikella, joka on toisaalta ymmärrettävää mutta monesti myös niin turhaa.. Edellisellä kahdella neuvolareissulla vakkari neuvola-tätini on ollut joko sairas tai lomilla.. Sijaisista ensimmäinen oli oikein mukava, mutta tämä toinen oli jotain aivan toista maata ja onnellinen olen, ettei hän sattunut minulle alunperin neuvola-tätiksi.. Tuskin olisin osannut uutta vaatia.. Virtsani valkuaiset olivat hyvin lievästi koholla (nippa nappa +1), asiasta en ollut moksiskaan, mutta siinä vaiheessa kun tämä täti vakuuttelemalla alkoi vakuutella miten asiasta ei todellakaan kannata huolestua, vaikka riskit voivat olla nämä ja nämä alkoi jo itseänikin asia epäilyttää.. Lisäksi punnituksen tuloksesta tämä täti jaksoi naputtaa, samoin kuin mieheni (joka kerrankin ehti tällaiselle normaali-neuvolakäynnille töiltään mukaan) tupakanpoltosta ja siitä että olin ilmoittanut aikovani olla imettämättä keskusteltuani asiasta asiantuntijoidenkin kanssa.. Kylmää kyytiä antoi myös miehelleni, kun mainitsimme ettei hän osallistuisi synnytyksen ponnistusvaiheeseen jne. Toitotti sitä, miten mieli muuttuu, miten lähentävä kokemus on jne jne.. Emme usko mieheni mielen muuttuvan, asia on jo yhdessä sovittu ja mielestäni miestäni ei saisi syyllistää siitä, ettei hän vain yksinkertaisesti kestä nähdä verta tmv.. Jos asia on meille ookoo, saisi se olla sitä myös terveydenhoidon henkilöstölle! Onneksi ensi kerralla on taas oma neuvola-täti puikoissa..

Nyt jatkamaan lorvipäivää..

-Danzee83 + Itiö rv.35+3-

 

[Emma77]

No ei se nyt mikään lähentävä kokemus välttämättä ole se miehen ponnistusvaiheessa läsnäolo, siis voihan se olla, mutta ei voi yleistää. Esikkoni isälle synnytyksessä mukana olo oli kuulemma elämänsä rankin tapahtuma. Kyllä hän halusi mukaan, mutta silti. Niin että ihan yksilökohtaista tämä. Ja jos miehestä todellakaan ei syystä taikka toisesta ole apua niin minkä takia rasittaa kaikkia osapuolia hänen läsnäolollaan. Ei sen huonon isän ja puolison merkki tarvi olla. En itsekään tiedä kuinka avulias olisin jonkun toisen synnytyksessä (siis ilman tätä mahaa jne.), kun en ole sellaisessa tehtävässä ennen ollut, ja minähän sentään olen synnyttänyt nainen ja toiseen synnytykseen valmistautuva.

 

[HMM83]

Mie oon samaa mieltä siitä että ei miehen läsnäolo oo mitenkään välttämätöntä synnytyksessä. Kaikki on niin ihmisestä kiinni. Joku ihminen kokee että pääsee kuvioihin paremmin mukaan ja kokee sen lähentävänä kokemuksena jos on synnytyksessä mukana, mutta toisilla reaktio voi olla jopa päinvastainen. Tiedän paljon tarinoita myös siitä että kun mies näkee synnytyksen konkreettisesti (mikä ei sivusta katsottuna parhaalla tahdollakaan ole kovin kaunista), niin ei ole osannut sen jälkeen suhtautua lapsen äitiin enää niin kuin ennen, ja pahimmillaan se on syönyt parisuhdetta pahastikin, jopa eroihin asti.. Sen puoleen on todellakin parempi hyväksyä toisen oma tahto, niin itsensä kuin neuvolatädinkin. Ja vaikka ei muuten noin vaikuttaisi, niin en näe myöskään paljoakaan hyötyä tukihenkilöstä joka pyörtyy kesken kaiken.

Meillä tuo synnytys ajatus on tällä hetkellä vähän kyseenalainen. Normaalisynnytyksestä oltiin jo sovittu että mies on mukana. Niitä jo kaksi sivusta seuranneena, tiesi siihen sujuvasti pystyvänsä. Mutta nyt kun edelleen näyttää siltä että synnytystapa onkin sektio, niin asia onkin vähän auki. Leikkauksen näkeminen tv:ssäkin tekee hänelle todella pahaa. Ja vaikka itse leikkausta ei tukihenkilö suojalakanoiden taakse näekään, niin jo tieto siitä voi olla riittävä muutenkin jännittävässä tilanteessa.
Näillä näkymin sovimme että hän lähtee yrittämään mukaan, mutta jos alkaa tuntua pahalta heti alussa, niin voi poistua paikalta tuntematta siitä laiskinkaan huonoa omaatuntoa.
Itsekin työharjoitteluissa leikkaussaleissa olleena tiedän että paikka ja tilanne voi olla jo niin hermostuttava että se tekee huonon olon.

Meillä kanssa neuvolatädillä on huono tapa huolestuttaa miuta liialla vakuuttelulla.. Etenkin kun kaikkea on ollut, niin sitä niin helposti huolestuu jos toinen vakuuttelee liikaa.
Nyt tiedän epämukavan tilanteen tulevan siitä että miltei joka neuvolassa käynti kerralla neuvolatäti on ollut melko varma että lapsi on raivotarjonnassa ja sitten kun kontrolliultrissa onkin ollut perätilassa, niin siitä on seurannut hirveä selitteleminen ja ns. loukkaantuminen (hän on tehnyt työtä useamman kymmentä vuotta jne,jne..
Viime käynnillä oli myöskin varma että raivotarjonnassa ollaan, mutta kuinka ollakaan ultrassa lapsi edelleen oli perätilassa. Ja nyt ylihuomenna tämä taas pitäisi mennä neuvolaan kertomaan.
Miulla on myös vahva tunne siitä että nauvolantäti ei hyväksy ratkaisua sektiosta. Perätilasta oli joskus aikaisemmin puhetta ja silloin ainakin kumosi koko sektioajatuksen vaikka taas synnytyssairaalassa olivat hyvin vahvasti sektion puolestapuhujia.
Jos tilanne masussa olisi normaali, niin voisin vielä alasynnytystä miettiä, mutta koska tilanne on normaalista kaukana ja miulla hieman ahdas lantio, niin valinta on hyvin selvä.
Häviäähän siinä itse yhden kokemuksen, mutta mielestäni muuten se ei äitiyteeni vaikuta.
Että sellasta vuodatusta täältäkin suunnasta tällä kertaa..

Nyt on kuitenkin mentävä pihatöihin kun on niin mahtava auringon paiste ja lumet alkaa olla ainakin asfalttiosuuksilta jo sulaneet..

-HMM83 ja tiitiäinen 36+5-

 

[Brush, ejk.]

Pikapäivitystä....

Torstai-aamuna syntyivät kaksoset 10 minuutin ikäerolla. Herra A painoi 2480g, pituutta 44,5cm ja Neiti B 1935g, pituutta 42cm. Raskausviikkoja tasan 34. Vauvat voivat hyvin, opettevat syömistä lastenosastolla.

 

[-S--]

Isot onnittelut koko perheelle tytöstä ja pojasta

Näin niitä vauvoja alkaa tulla meidänkin ketjuun.

Toivottavasti oma vauveli malttaisi vielä hetken, näyttää sille että pääsemme muuttamaan takasin kotiin perjantaina..
Viime viikon perjantaina oli viimeinen neuvolalääkäri, tyypillä oli ultran mukaan painoa 2530g arvioksi antoi että on varmaan noin 3,5kg jos laskettuna aikana syntyy. Lisäksi tutkittiin lantion tilavuutta, ja pakko sanoa että oli yksi elämäni epämiellyttävämpiä tutkimuksia Onneksi yksi tuttava oli varoitellut etukäteen että k.o tutkimuksessa tutkitaan mahdollisesti myös kakkosen kautta... No lantiossa on kuulema tilaa sen verran että kyllä sieltä yksi vauveli ulos saadaan.
Kohdunsuu on kuulema vielä kiinni ja kaulaa jäljellä reilu 2cm.

Mun mies on myös aika herkkä veren näkemiselle, ja jännittää synnytystä kovasti. Mutta tahtoo kuitenkin olla mukana. Ainahan sieltä salista voi poistua jos alkaa tuntua pahalle.

Miten te joilla on jo lapsia, oletteko käyttäneet vauvoilla kapalointia tai unipussia?
Minä ostin tollaisen kiddapotamuksen swaddle me kapalovaatteen, koska jos ainakin jos vauva minuun tulee yhtään niin on luultavasti hyvin levoton nukkuja. Netistä olen lueskellut paljon kehuja noiden unta parantavista vaikutuksista. No kokemus näyttää.

Nyt ulos nauttimaan auringosta, lenkkeily on pitänyt jättää koska aiheuttaa melkoiset selkä ja liitoskivut sekä yleensä supistus sarjan, mutta taidan mennä ystävien patiolle istuskelemaan.

-S--+pikku-pupu rv36+2

 

[HMM83]

Voi onnea Paljon Brushille! =)

Ihana kuulla että ensimmäiset vauvat on jo tähän ketjuun tupsahtaneet!
Ja toivottavasti kaikki meni hyvin...

Hyviä uutisia tähänkin maanantai päivään vuotavien vedenpoistoletkujen sun muun keskelle..

Kiva kuulla myös että -S-- pääsee takaisin oman katon alle ainakin luultavammin ennen kun pikkuinen ehtii itsensä ulkoistaa..

Paljon hyviä uutisia!

-HMM83 ja tiitiäinen 36+5-

 

[Hilma77]

Hirmuisesti onnea Brushille! Toivottavasti synnytys sujui hyvin! Sitten jännitetään kuka on seuraava

Ylimääräinen neuvola takana ja nyt sykkeet olivat ok eli noin 140. Pieni oli hieman rauhallisempi Tuosta painonnousustani; ennen raskautta bmi 21 eli ihan normaali. Tosin ruumiinrakenteeni sai ihmiset helposti pitämään minua laihana (tooosi monta kertaa kuultu). Ts ei tähän varteen kilot helpolla tartu. Tuon tietäen en itse ole kovin huolissani painnonnousun vähäisyydestä, varsinkin kun vatsa on kasvanut tasaisesti koko ajan. Ja pikkuisen potkuissa on kyllä voimaa! Neuvolatäti toivoi yhteensä noin kahdeksan kilon painonnousua - kai se sitten olisi normaali. Mutta kyllä minä ihan varmasti vielä muutaman kilon saan.

Synnytyksestä sen verran, että itse en voisi kuvitellakaan ketään muuta tukihenkilöksi kuin mieheni. Kaikki muut saisivat mut vain hermostumaan entistä pahemmin. Mutta tämä tukihenkilö juttu on mielestäni täysin pariskunnan oma asia, eikä kukaan ulkopuolinen saisi sitä arvostella - asia on hyvin henkilökohtainen.

Vielä pitää sinnitellä töissä, melkein kaikki muut taitaakin olla jo äippävapaalla.

rv 33+4

 

[jo-jo76]

Onnittelut palstan ensimmäiseksi ehtineelle Brushille! Näin se aika alkaa lähestymään vähitellen kaikilla.

Itse olen töissä huomenna viimeistä päivää ennen ä-lomaa. Loma tuntuu tulevan ihan oikealla hetkellä siinä mielessä että asiakkaat tuntuvat jo kummeksuvan olenko ihan viimeisilläni töissä, maha on niin suuri Kyykistely ja tavaroiden raahaaminen alkavat myös tuntumaan jo rankoilta, parin tunnin keikan jälkeen makaan loppuillan voimattomana sohvalla.

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana hurjat turvotukset, sormus on ollut pakko ottaa pois sormesta ja jalat näyttää välillä kuin norsun jaloilta, kengät hyvä kun mahtuvat jalkaan. Aikas ikävää. Viime yönä heräsin kivuliaaseen menkkamaiseen kipuun alavatsassa, olikohan supistus? Tähän mennessä ei ole ollut edes harjoitussupistuksia. Onneksi tänään on neuvola, pääsen valittelemaan vaivoja sinne

Koen kuten Hilma että mies mukana synnytyksessä on omalla kohdallani se ainoa oikea henkilö. En osaisi rentoutua kenenkään muun seurassa samalla tavalla. Onneksi oli myös miehelle itsestäänselvyys että tulee mukaan. Olen kyllä esittänyt hänelle kainon pyynnön että pysyttelisi pääpuolessa ponnistusvaiheen ajan, saa nähdä malttaako.

 

[Joonaella81]

Moi kaikille!

Ja heti alkuun hurjasti onnea Brushille vauveleista ja voimia vauva-arkeen=)

Täällä aika tasaista, sokerit pissassa vähän väliä yhdellä plussalla, mutta verestä mitattuna arvo 3,8 eli täysin normaali. Neuvolatäti ei oikein osannut sanoa mistä johtuu...mutta asialle ei kuulemma tarvitse tehdä mitään, tilannetta tarkkaillaan..kuulemma..no ota nyt siitä sitten itse selvää.

ns. Vauvan huone on sisustettu=)...tilasin Pasific Ocean maisematapetin eli tyynenmeren auringonlaskun...koko seinän kokoinen ja tykkään siitä tosi lujaa. Siinä on vasemmalla tosi tumma palmu, melkein musta ja itse auringonlasku mereen heijastuen kelta-oranssi. Teki huoneesta ihan uudenlaisen ja loi ihanan tunnelman. Teetimme vanhempien sisarusten vaatteille liukuovelliset kaapit vaatteille, mittojen mukaan, jotta saan nyt kaikkien lapsukaisten vaatteet mahtumaan helposti. Tuntuu et kaappitilaa ei koskaan ole riittävästi. Hoitopöytä ja pinnasänky tulevat ensimmäiseltä lapsoselta. Kaikki kalusteet ovat valkoisia, sopivat mielestäni ihanasti voimakkaaseen seinään. Huoneesta saa joskus ihanan makuuhuoneen, laittamalla sähgyn maisematapetin eteen=)

Itseäni ole piristänyt lisäosilla=) eli laitoin aitohiustenpidennykset, pitkät hiukset ovat niin helpot lasten kanssa. Ja paksuus näissä on minulle luksusta. Ripsien yksittäispidennykset minulla onkin ollut jo yli puoli vuotta putkeen, ne ovat niin helpot ja aina on jopa herätessä hieman huolitellumman näköinen. Rakennekynnet minulla on ollut jo pian kolme vuotta. Toki aika luonnollista itselleni, koska teen hiustenpidennyksiä, ripsienpidennyksiä ja rakennekynsiä työkseni=) Kuulostaa kyl tosi feikiltä, mut mielestäni jokaisen äidin pitää muistaa olevansa myös nainen ja antaa itsellensä lupa hemmotella itseänsä. Jokainen toki tyylillään ja parhaaksi katsomallaan tavalla. Ketään en halua arvostella, nautitaan siitä että olemme naisia ja ennenkaikkia äitejä=)!!!

Auringon paistetta kaikkien kevääseen ja hyviä vointeja.
Ja nyt pikkuhiljaa voipi ruveta toivottelemaan tsemppiä synnytyksiin ja sektioihin!=)

Joonaella81 33+4

 

[Danzee83]

Onnittelut Brushille..

Itse tulin tuossa jokin aika sitten neuvolasta ja olipas kiva saada "oma" tuttu neuvola-täti takaisin.. Etenkin kun nyt näyttäisi olevan tarvetta hieman lisätutkimuksille..

SF-mitta on tippunut käyrän alle kohinalla ja käsikopelollakin tämä parikymmentä vuotta raskaana olevien naisien kanssa työskennellyt neuvola-täti oli sitä mieltä, että taitaa olla viikkoihin nähden turhan pieni tuo meidän Itiö, vaikka etuseinässä oleva istukka haittaakin käsikopelolla arviointia jonkin verran. Ei turhia maalaillut piruja seinille tai kaunistellut asioita. Totesi vain ihanan asiallisesti ja rauhallisesti, että tätä on syytä tutkia tarkemmin, sillä sikiön kasvu on voinut hidastua esimerkiksi sen takia, ettei istukka toimi niinkuin pitäisi. Ja jos vatsan sisällä ei ole olosuhteet kohdillaan voi paras ratkaisu olla jopa Itiön ottaminen ulkomaailmaan..

Hyvällä ja rauhallisella mielellä siis suuntaamme tuossa kohtapuolin äitiyspolille tarkempaan syyniin. En osaa olla asiasta stressissä tai erityisemmin huolissani, kun ei siitä taitaisi olla hyötyä. Parasta Itiöllekin taitaa olla se, että pysytään rauhallisena ja edetään sen mukaan mitä lääkärit parhaaksi katsovat.

Itiön sykkeet, minun verenpaineeni, virtsa ja kaikki muu oli ookoo.

Ennen polille lähtöä taidan kuitenkin siistiä kämpän, tiskata ja varata autolle huoltoajan, niin saa tätä arkeakin hieman eteenpäin.

Tsemppiä kaikille, ilmoittelen miten kävi.

-Danzee83 + Itiö rv.35+6-

 

[Sintti.]

Onnea Brushille ja tsemppiä Danzeelle lisätutkimuksiin. Kerrohan tosiaan miten kävi.

Mä olen ekaa päivää äitiyslomalla ja olen ollut ainakin siinä mielessä tehokas, että aamulla kävin ottamassa kiharat (mulla on aina kiharat kesätukkana) ja äsken vielä neuvolassa (muuten en sitten olekaan tehokas, kotona on kaaos).

Neuvolassa kaikki periaatteessa ok (painonnousu onneksi vähän hidastunut, hemoglobiini jopa ppompannut takaisin yli 140:n, sf menee keskikäyrillä), ainoa vaan, että vauva on ilmeisesti jotenkin vinossa. Olen itsekin tunnustellut, että ihan kuin olisi poikittain. Olisin saanut ultralähetteen, mutta kun kahden viikon päästä on se pelkopoliaika, jossa on myös lääkäritapaaminen, niin terkka oletti, että siellä ultrataan kuitenkin. Siellä sitten nähdään, miten päin on ja mitä sille tehdään. Vaikka toisaalta toivon ihan normaalia synnytystä, niin toisaalta houkuttaisi se, jos vauva olisi jotenkin niin päin, että pitäisi leikata (ja se siis sovittaisiin etukäteen). Ei tarvisi stressata esikoisen hoitoa, kun tietäisi synnytysajan. Mutta yritän siis ajatella järkevästi ja toivoa, että vauva kääntyy oikein päin.

Käsikopelolla terkkari sanoi, että missään nimessä vauva ei ainakaan ole erityisen iso. Aika sirolta kuulemma tuntuu. Ja lapsivettäkin tuntuisi olevan normaalisti. Mulla on ollut niin älyttömästi valkovuotoa, että välillä epäilen sen olevan lapsivettä.

Ehkä pitäisi edes vähän siivoilla...

Sintti