Toukovauvat 2010

[Hilma77 ejk]

Kolmikuukautis neuvola koettu Poika kasvaa hyvin; painoa 5.155 kg ja pituutta 59 cm. Eihän hän suuren suuri ole, mutta tasaisesti omalla käyrällään menee. Valitettavasti lauantaina kävimme toteamassa hänen ensimmäisen korvatulehduksen :/ Oireena oli vain korvan repiminen ja ehkä hieman itkuisempi oli muutamana päivänä. Mutta ei kuumetta eikä flunssaa. Eikä tosiaan edes osattu epäillä korvatulehdusta vaan ihan varmuuden vuoksi vain menimme lääkäriin.

Ensimmäinen piikki saatiin myös ja nyt toivotaan ettei tulisi mitään oireita.

Oma urheilu on vieläkin jäänyt suunnitteluasteelle, kun poika viihtyy _tosi_ paljon rinnalla. Syödä saa itse silti ihan reilusti ettei paino putoa enempää - tällä hetkellä olen kilon kevyempi kuin ennen raskautta. Mutta kyllä mä tästä vielä nousen! Siis kuvainnollisesti sohvan nurkasta.

Hilma ja poika 3kk

 

[Jo-jo76ejk]

Meillä oli 2kk-neuvola eilen. Taidetaan tehdä ketjun ennätys, poika painoi jo 6,5kg :-D Aikamoinen jötikkä tuo onkin, tuntuu jo käsissä kun nostelee. Pituutta oli 61cm. Pään koko etenee tasaisesti yläkäyrällä ja sen perusteella olettavat tuolla neuvolassa että pituus ja paino ottaisivat sen kiinni, ovat jo nousussa. Iso poika on tulossa. Kaikki kehitys viittasi kuulemma 3kk ikäisen kehitykseen joten yliaika mahassa ei ole mennyt ihan hukkaan, samat jutut on meilläkin jo kun teillä kuukautta aiemmin synnyttäneillä
Rotalääkettä tuli ensimmäinen satsi ja se aiheutti kovat itkut illaksi, yleensä kun meillä ei juuri itkeskellä. Nyt oli selkeästi mahakipuja tai jotain. Seuraavalla neuvolakäynnillä saadaan kolme rokotetta... eipä kuulosta kivalta. Saako joku teistä pneumokokkirokotteen? Hoitaja taisi puhua jotain että annetaan kesäkuussa syntyneille mutta en ole varma.

Hilma, kumpa minäkin saisin pelätä painon tippumista. Nyt sitä lähinnä odotetaan hartaasti, vielä 7 kg ylimääräistä jäljellä. Pitäisi aloittaa jumpassa käynti, minun piti jo tällä viikolla mutta jotenkin kummasti sitä on niin kiirettä kokoajan etten ole ehtinyt. Kävin ostamassa hiljattain urheiluliivit ja kokoa sovitellessa koin järkytyksen, b tai korkeintaan c-kokoiset rintani ovat nyt F!! Älytöntä, en oikestaan edes pidä tällaisista mahtavista boobseista, vaatteetkin näyttävät paremmilta pienten kanssa. Ja entäs sitten kun ne rupsahtavat... Mitenkä muilla, onko kuppikoko kasvanut paljonkin?

Olen tehnyt jo töitä ihan aktiivisesti. Ihan hieno ja kiva homma, olen nimittäin sen sortin ihminen etten juuri viihdy aloillani. Välillä sen sitten huomaa kun on kiire ja vauvan hoito vie voimia niin iskee aivan mieletön väsymys. Onneksi se menee ohi nukkumalla ja lepäämällä.

 

[Danzee83]

Jo-Jo:lle sen verran, että toki lapsi on isompi, kun oli jo isompi syntyessäänkin.. 2kk neuvolan paino on sun vauvalla 157% verrattuna syntymäpainoon.. Meidän tirpana painoi siis 2kk neuvolassa "vain" 4600g, mutta verrattuna syntymäpainoon oli tuossa tullu alkutilanteeseen painoa 168%.. Ja veljeni kuukautta vanhempi poika painaa tällä hetkellä tosiaan 2,5kg enempi kuin tuo meidän hoikkeli. Ja kun muutenkin on jokainen ihminen niiiin eri kokoinen aikuisenakin niin en voi kuin ihmetellä noita käyriä, joita ei onneksi meidän neuvolan täti sokeasti seuraile. Suuntaa antavia ne ovat, mutta enemmän se lapsen oma käyrä varmasti kertoo missä mennään; tasaisesti käyrällä, alla tai yli - aivan sama kunhan tahti on tasainen tulipa painoa sitten tasaisesti pikku hiljaa tai reilummin.. Mielenkiinnolla odotan sitä, miten tuttavani vauva alkaa kasvaa, kun oli viime viikolla syntyessään tuon kokoinen kuin meillä 2kk iässä..

Mä kuolen tylsyyteen. Mun työpaikalla oli tullu parikin aivan mahtavaa työpaikkaa tarjolle. Ajattelin toki hakea ja muistutella olemassaolostani ja kiinnostuksestani, mutta mitään pelkoa ei varmaan valituksi tulosta ole, kun töiden aloitus onnistuisi vasta helmikuun puolenvälin jälkeen.. Nyt päivät ovat; vaippaa, pulloa, jokelluksen kuuntelua, seurustelua, päiväunille laittoa, kotitöitä jne jne.. Jos vuorokaudessa ei olisi selkeää rytmiä esim. juuri tuon yöunille laiton kanssa olisin tullut hulluksi varmaan aikapäiviä sitten. Paras hetki päivässä kun mulle on se, kun tuon pojan on saanut laitetuksi yöunille; on taas yksi päivä takanapäin! Päätä särkee, tuntuu että näännyn ja taannun itsekin kun en saa aikuista seuraa ja haastetta niin paljon kuin kaipaisin ja muutenkin arki tuntuu kaikkinensa niin helvetillisen sisällöttömältä. Keksisin tälläkin hetkellä kymmeniä asioita, mitä tekisin mielummin kuin olisin lapsen kanssa kotona.. Mieheni töissäkin on todella kiirettä ja hän on joutunut tekemään tuplavuorojakin.. Tämä tarkoittaa sitä, että tällöin joudun olemaan pojan kanssa koko päivän ilman apua; mies lähtee kotoa viiden jälkeen aamulla ja tulee kotiin kuuden jälkeen illalla, kun poika on laittanut nukkumaan. Pari päivää on mennyt siis niin, että mies ei ole nähnyt poikaa hereillä ollenkaan. Ei siinä; rahaahan tuo vain tarkoittaa, kun tekee ylimääräisiä vuoroja ja muutenkin tilanne on väliaikainen.

Miten kummassa te muut saatte päivänne kulumaan ilma tunnetta, että seinät kaatuu päälle? Etenkin te, joilla ei ole kuin tuo yksi lapsi, josta ei tosiaan minkäänlaista juttuseuraa todellakaan tällä hetkellä ole.

Seinät kaatuu päälle siinäkin mielessä, että asunto alkaa olla liian pieni meille kolmelle. Kyllä tässä sen vuoden vielä voi kai asua, kunhan saisi hieman raivattua osaa tavaroista (mm.kirjoja ja jo pieneksi jääneitä lastenvaatteita, huonekaluja jne) varastoon väliaikaisesti, mutta ei se onnistu, kun on yksin päivän tuon pojan kanssa. Ollaanhan me katsottu asuntoja jo viimeiset puolisen vuotta, mutta kovin vähän mieluisia on puolen vuoden aikana tullut vastaan, joita voisi edes harkita. Minusta on ihanaa miettiä remontoimista, sisustamista jne jne. mutta toisaalta moisia miettimällä alkaa nykyiset ahtaat tilat ahdistaa entisestään.

Nyt on kuitenkin pakko siirtyä tylsän elämäni tylsiin velvollisuuksiin kotitöiden osalta, ennen kuin tuo mukelo herää.

-Danzee83 + Itiö 3,5kk-

 

[kamomillla]

Jo-Jolle:
vautsi, teidän poikahan on jo suuri! Nopeasti tuntuvat nuo vauvat kasvavan. Meidänkään pieni (tai iso) ei tunnu enää hoitopöydälleen mahtuvan

Danzeelle:
Minä yritän tehdä kaikki kotityöt (pesukone ja astianpesukone pyörimään, siistiminen yms) heti aamulla. Heräillään kahdeksan maissa ja poika on aamuisin hyväntuulinen ja köllöttelee mielellään matolla, joten minulla on hyvää aikaa hoitaa "velvollisuudet" pois alta. Illat ovat koko perheen yhteistä aikaa, joten en viitsi enää siivota, kun mies on tullut kotiin töistä. Ruokaa laitetaan yhdessä ja jos on kiire päivä, syödään lennossa.

Seinät eivät kaadu päälle, koska yritetään joka päivä tehdä jotain ja ennen kaikkea lähteä pois kotoa. Olen tavannut lomalla olevia ystäviä tai käynyt lounastamassa työssäkäyvien kanssa. Välillä ihan vaan kävellään tai käydään kaupassa / kaupungilla. Myös kirpputoreilla on tullut kierreltyä paljon. Ohjelmaa tuovat myös leikkipuistojen vauva-aamupäivät, vauvauinti sekä äiti-vauvajumppa. Aurinkoisina päivinä olen kärrytellyt rannalle, torpannut pojan päikkäreille puun alle varjoon ja ottanut itse aurinkoa! Äitikavereiden kanssa taas olen ulkoillut, käynyt kahvilla ym. En ole itse todellakaan mitenkään erityisen sosiaalinen (vaikka ihmisiin helposti tutustunkin), mutta äitiysloman tavoitteeksi olen yrittänyt ottaa uusiin ihmisiin tutustumisen, koska minulla on vain muutama lapsellinen ystävä. Ja hyvin ihmisiin tuntuu tutustuvankin, lapsi kun on aikamoinen jäänsärkijä

Päätimme myös mieheni kanssa pitää kerran kuussa treffi-ilta, jolloin tehdään jotain ihan kahdestaan. Ensimmäinen on huomenna, kun mummi tulee hoitamaan poikaa

- - - - - - - - - - - -
Aurinkoista päivää!
T. Kamomilla ja mini

 

[-S--]

Täälläkin on käyty 3kk:n neuvolassa, neitosen mitat Paino 5750 (2kk 4950) Pituus 61,5 (56) py 40,5(38,6) Hyvin kasvaa korvikkeella.

Rokotuksista ei sen kummempia reaktioita tullut, hieman uneliaampi on kuin normaalisti.

Mulla kans tuntuu että seinät kaatuu päälle jos olen koko päivän vaan kotona vauvan kanssa, siksi käynkin joka päivä vaunuilemassa että saa vähän liikuntaa ja pääsee näkemään ihmisiä. Nyt kesällä on ollut kiva kun kaveritkin on olleet lomilla ja päivällä on voinut nähdä. Muakin vaan on huolestuttanut syksyn tulo kun kaikki on töissä ja opiskelemassa. Päätin ratkaista asian niin että alan tutustua uusiin ihmisiin. Menin sitten reippaasti esittäytymään taloyhtiön leikkikentällä pyöriville äideille (Olen yleensä tosi huono tekemään tuolleen tuttavuutta) Ja sovittiin sit parin äidin kans että kahvitellaan ens viikolla ja toivonmukaan vaunulenkeillekin löytyisi seuraa.
Ajattelin myös lähteä käymään jossain perhekahvilassa kunhan ne alkavat taas pyöriä.

Anoppi aiheuttaa jälleen hermojen kiristymistä.. Oli täällä aamulla vahtimassa tyttöä sen aikaa että vein kamaa kirppikselle. Kerroin miten meillä aamutoimet yleensä menee ja sanoin että varmaan vartin sisään menee aamupäivä päikkäreille. No kun palasin puolentoista tunnin päästä takaisin niin, siellä tyttö kitisi lattialla leikkimatollaan. Anoppi oli sitä mieltä että ei sitä väsyttänyt kun se tahtoi vaan mummon kans seurustella.. Ja kaiken kukkuraksi anoppi oli kaivellut kaappeja, selannut postin (oikein ihmetteli että mikä se tälläinen lasku on.) ja imuroinut.
Mulla palaa käpy ihan totaalisesti siihen ihmiseen!! Häipy sitten siitä kun laitoin tyttöä nukkumaan enkä ehtiny alkaa avautumaan. Ja ehkä parempi niin, vois olla välit poikki kokonaan.


Nyt kuuluu kitinää pinniksestä

 

[Danzee83]

Meillä mies tekee tosiaan vuorotöitä ja kotityöt tehdään siinä välissä kun tulee sopiva sauma. Esimerkiksi tänään, kun miehellä on vapaata ollaan nyt aamusta pidetty siivouspäivä.. Kaikki sujuu niin paljon kätevämmin, kun on kaksi tekemässä. Iltapäivälle on suunniteltu, että tehtäisiin porukalla jotain kivaa. Lähdettäisiin käymään ostoksilla, kylässä tmv. Minusta on ihanaa herätä uuteen päivään niin, ettei asunto ole kuin pommin jäljiltä, joten kun poika on seiskan aikaan laittanut nukkumaan raivaan asunnon siihen kuntoon, ettei aamulla ensiksi ota kaikki tekemättömät asiat päähän. Aikaa moiseen menee reilu vartti.

Poika nukkuu päivisin neljät lyhyet päiväunet. Eli 30-45min nukkuu ja sitten ollaan hereillä taas. Onneksi nykyään sen jälkeen ryhtyy jopa seurailemaan maisemia esim. vaunuista että voi samalla pyöriä asioilla. Seinien päälle kaatumiseen vaikuttaa varmasti sekin, että neliöitä meillä on yksinkertaisesti liian vähän. Taloyhtiömme pihalla ei ole hiekkalaatikkoa tai muutakaan virikettä lapsille, sillä meidän lisäksemme täällä ei lapsiperheitä asu. Eläkeläisiä omistusasunnoisaan ja muutama lapseton opiskelija vuokralla yksiöissään. Eli pihapiiristä ei juttuseuraa löydy. Leikkipuistojen ohi kävellessä ei ole lastenvaunuja useinkaan näkynyt, kun aamupäivisin moisissa paikoissa ohi kävelen. Liekö väärään aikaan liikkeellä vai mitä..? Ja kun lisäksi asuinkaupunkimme on suhteellisen pienen puoleinen, jossa kaikki jo ennestään tuntevat melkeinpä toisensa ei tällaisen muualta tulleen monestikaan ole ollut helppoa "piireihin" päästä, vaikka sosiaalinen olisikin. Ja omaan verkostooni kuuluvat ihmiset puolestaan ovat joko arkisin kiinni työelämässä tai tosiaan niin kaukana, että ei siinä kahvittelu ole mahdollista. Pitänee alkaa netistä Googlailemaan jotain virikettä ennen kuin sitä mökkihöperöityy aivan kokonaan!

Oli meillä sellainen vertais-neuvola tuossa jokin aika sitten, jossa olisi ollut samanikäisten vauvojen vanhempia, mutta sinne emme valitettavasti päässeet, kun miehellä työesteitä ja minulla oli sukulaisen hautajaisiin meno. Kaveriltani olen kuitenkin tällaisista kuullut, että tuppaavat olemaan paikkoja joissa moni äiti vain pyrkii kiillottamaan omaa sädekehäänsä, pätemään oman lapsensa osaamisella, omalla panostuksellaan äitiyteen jne jne. Eli minunlaiseni tyyppi, joka ei todellakaan innosta hihkuen tätä äitiyden riemua koe/mainosta tai koe asiaan ylitsevuotavaa kiinnostusta, vaan haluaisi todellakin olla rehellisesti jutella siitä, että ei tämä ole herkkua ollut katsottaisiin melkoisen kieroon.

Noooh.. Jospa sitä Googlailisi ideoita elämään ennen kuin tuo poika taas päättää herätä.

-Danzee83-

 

[Sintti.]

Joo, täälläkin kaatuu aina välillä seinät päälle, vaikka neliöitä on kyllä satakunta, mutta roinaa on siihen nähden ihan liikaa ja esikoinen levittää sitä aika tehokkaasti. Nyt on ihanaa, kun esikoinen on aloittanut kesäloman jälkeen taas hoidossa parina päivänä viikossa. Ihan toisella tavalla pääsee liikkeelle pelkästään vauvan kanssa. Kävin jopa kaupungilla.

Vinkkinä ekan vauvan saaneille, että jos teiltä päin löytyy MLL:n perhekahvila, niin se oli sellainen paikka, josta minä esikoisen vauva-aikana sain paljon äitikavereita. Siitä sitten piirit lähti laajenemaan ja nyt tunnen varmaan kaupunginosan jokaisen äidin, jolla on pieniä lapsia. No ehkä en ihan kaikkia, mutta jotain 80 prosenttia varmaan. Toinen vaihtoehto (jos pieni uskonnollinen sivuvire ei ahdista) on seurakunnan perhekerho. Ainakin täällä se pitää sisällään vain jossain välissä lyhyen hartaushetken (eli joku lasten virsi tms.), muuten on kahvittelua ja lasten leikkiä, askartelua tms.

Toisin kuin leikkipuistoista, noista perhekahviloista ja -kerhoista löytää aina varmasti porukkaa ja yleensä myös vauvaperheitä (leikkipuistoon ei varmaan kukaan pelkän vauvan kanssa tule menneeksi). Itse aloin esikoisen kanssa käydä perhekahvilassa kun tämä oli 4kk ja siinä vaiheessa jo kovasti tykkäsi katsella muita vauvoja. Sitten kun alkoi lähestyä vuoden ikää, ruvettiin lisäksi käymään siinä srk:n kerhossa.

Riippuu tietysti hirveästi paikkakunnasta, mitä systeemejä löytyy, mutta jos parikin äitiyslomalla olevaa kaveria löytää, niin niiden kanssa on sitten helppo kehittää kaikkea yhdessä: kyläillä vuorotellen yms.

Sanottuani tuon täytyy myöntää, että meillä on tällä hetkellä aika yksinäistä. Suurin osa äitikavereista hankki lapset pienellä ikäerolla ja on siis nyt jo töissä. Minä olin välissä töissä melkein kolme vuotta ja nyt sitten kotona. On tässä onneksi muutama tuttu kotonakin. En ole vielä lähtenyt kerhoihin, kun perhekahvila on juuri maanantaisin, jolloin esikoinen on hoidossa ja pystyn siis käymään kaupoilla yms. Mutta kunhan se srk:n kerho alkaa, niin sinne sitten ehkä. Ja uusi leikkipuistokin tänne on valmistumassa, ehkä sieltä löytyy porukkaa. Nyt on olleet puistot aika tyhjinä. Me ollaan kaiken lisäksi vähän turhan aikaisin aina liikkeellä: vauva simahtaa ekoille päikkäreille ysiin mennessä, mutta leikkipuistot täyttyy yleensä vasta kymmeneltä. Silloin meidän vauva ja heräilee (tai on herännyt, nukkuu usein vain puoli tuntia kerrallaan) ja ollaan kotiin päin lähdössä.

Meidän vauvalla on taas ollut maha sekaisen ja eilen sitten verta kakassa. Pelästyin, mutta neuvolasta sanottiin, että varmaan vaan suolen pinta vähän rikki, kun on ripulia (kun vielä tietäisi miksi, ehkä jotain allergiaa, mutta en tiedä mitä). Seurailla pitää.

Nyt kuuluu liikehdintää vauvan suunnalta. Juuri kun esikoinen nukahti. Argh.

 

[Hilma77]

Kiitos hyvistä vinkeistä, Sintti. Tulevat tarpeeseen täälläkin Tällä hetkellä on vielä mukavaa, kun mies on lomalla, mutta jossain vaiheessa ollaan taas kaksin. Ja kyllähän päivistä helposti tulee hieman tylsiä. Itse ajattelin mennä äiti-vauva-jumppaan ja jossain vaiheessa pitää tutustua avoimeen päiväkotiin paremmin.

Tuossa kesällä miehen lomaa odotellessa päivät kyllä sujuivat lähinnä sisällä möllötellen, kun poika ei oikein tykkää vaunuttelusta. Valitettavasti olen vain niin epäsosiaalinen yksilö, että en ole täällä asuessani tutustunut kuin muutamaan ihmiseen, joten minkäänlaista tukiverkkoa ei lähellä ole. Harrastuksenikin ovat olleet kovin yksinäisiä, joten ei sitäkään kautta ole tullut hyvän päivän tuttuja enempää. Aiemmin olen saanut sosiaalisuuteni tyydytettyä töissä, mutta kyllä tässä täytyy jossain vaiheessa ihan oikeasti ruveta puhumaan tuntemattomille Ja toisaalta taas; vauva on kovin hurmaava ja mielelläni lepertelen hänelle ihan kotona. Ihmisten ilmoilla liikkumista rajoittaa myös imettäminen; en ole tuon julki-imetyksen kanssa vielä oikein sinut. Kotona ollessa, kun poika kränää, niin imettäminen on kovin näppärä hiljennys keino.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa,
Hilma ja poika 3kk

 

[Sintti.]

Julki-imetyksestä: mäkin jossain määrin rajoitan liikkumista saman asian vuoksi, en tykkää imettää muiden nähden. Mutta olen onneksi löytänyt sovituskopit. Ovat oikein hyviä siihen, vessat on turhan epähygieenisiä.

Mulla vaan tulee maito niin kovalla paineella, että kotona imetän aina makuullaan. Sen takia yritän pitää reissut lyhyinä vauvan kanssa, mutta siis jos joudun ruokkimaan, niin sovituskoppiin ja paljon harsoa syliin: kun maito tulee paineella, vauva alkaa kakoa ja sylkee rinnan pois, jonka jälkeen maito suihkuaa ympäriinsä

Varmaan moni muukin oli nuo sovituskopit keksinyt, mutta vinkiksi niille, jotka eivät.

 

[Jo-jo76ejk]

Imettäminen kaikkien nähden tuntuu vähän häiritsevältä mutta olen sitä silti harrastanut. Kaupungilla kätevintä on kauppakeskusten lastenhoitohuoneet mutta tarpeen tullen olen imettänyt kahvilassa tai puistossa. Sovituskoppi on kyllä hyvä idea, enpä ole tullut ajatelleeksikaan!
Minäkin imetän kotona aina makuulla, se tuntuu miellyttävämmältä ja helpommalta.

Perustin muuten blogin jossa esittelen Aaronin päivän asua. tarkoitus on pitää blogia vuosien ajan ja kuvata poika siihen noin joka toinen päivä, siitä on hauska seurata kasvamista ja muuttumista. Dressed to Grow

Tänään tuli tieto että sain hakemani opiskelupaikan. Tarkoitukseni on opiskella graafista suunnittelua ja tehdä sen alan töitä tämän hetkisen homman ohessa. Tuo opiskelu on aikuiskoulutuksena iltaisin. Kyselen jos pojan voisi ottaa tunneille mukaan mutta jos ei onnistu (luultavasti eivät voi antaa siihen lupaa) niin lykkään opintojen aloittamista vuodella.

Meillä kaatuu seinät päälle siinä mielessä että tilaa on vain 45 neliön verran. Toistaiseksi mahdutaan kyllä ja parvisänky (tai oikeastaan parvihuone) on pelastus mutta lapsen kasvaessa tila tulee auttamatta loppumaan.

Danzee, on nimenomaan mielenkiintoista miten erikokoisia vauvat voivat olla. Eräs ystäväni sanoi että hänen tuttunsa vauva painoi 10 kiloa jo 3 kk iässä kun heidän oma siro tyttönsä oli sen painoinen vasta vuoden iässä.
Käyristä sen verran että ne ovat mielenkiintoisia samoin kuin tilastot ja käyrät mielestäni yleensäkin. On kiva saada tietää niiden pohjalta mihin mahdollisesti tähdätään kasvun kanssa. Itseäni on myös kiinnostanut tuon pään koko suhteessa muuhun sillä poika oli melko isopäinen syntyessään ja olin jo huolestunut siitä että se kertoisi jostain vammasta tms. Mutta ilmeisesti todennäköisempää että pojasta on vain tulossa iso.

 

[Birdie]

Hei,

Pikaiset 4 kk-neuvolakuulumiset (täällä kävimme neuvolassa 2 kk iässä, nyt 4 kk iässä ja seuraavaksi kahden kuukauden kuluttua).
Veikat olivat painoltaan 6.8 kg ja 6 kg, pituudeltaan 66 ja 62.5 cm. Käyristä sen verran että meidän isompi poika on pituudeltaan käyrän yläpäässä mutta painoltaan keskikäyrällä, pienempi poika on pituudeltaan keskikäyrällä ja painoltaan käyrän alapäässä.

Pienempi veikka kääntyilee kovasti sekä selältä vatsalleen että päinvastoin, isompi ei oikein vielä jaksa ponnistaa. Molemmat juttelevat ja ääntelevät innoissaan sekä meille että toisilleen, on varsinkin tosi ihana seurata heidän keskinäistä seurusteluaan. Kun mieheni tulee kotiin töistä ilmaisevat he sen äänekkäillä ilonhuudoilla ja hymyillä, samoin kun imetän toista ja toinen katsoo vierestä saa sylissä oleva kateellisia pikku huutoja osakseen. Eli todella hauska seurata tällaisen kommunikoinnin alkeita.

Kiitti Jo-Jo kun jaoit kanssamme blogisi! Suloinen vauva ja makeet kuteet Meillä jatkuu vielä helteet ja olen niin kyllästynyt pitämään vauvoilla aina samoja bodeja minne sitten mennäänkin, jopa shortsiasut hiostavat. Onneksi iltaisin alkaa jo viiletä.

Seinien kaatumisesta päälle... sitä täälläkin on koettu, sillä erotuksella etten edes saa kotona hommia tehtyä kahden kanssa vaan joskus joudun istumaan kaaoksen keskellä aina vaan vauvoja pidellen. Jonkunlaista sotkua on siedettävä ellen halua olla jatkuva siivoamiskone joka vapaahetki (enkä halua!) Onneksi mies tekee paljon kotona ja vanhemmilla lapsilla on kotityöt, mutta tuntuu kyllä että kuuden hengen taloudessa sotku aina voittaa.

Kamomillan päiväohjelma varsinkin kuullostaa ihanteelliselta ja välillä kaipaan takaisin Helsinkiin juuri noista yllämainituista syistä, kaverit olivat lähellä, kauniisiin ulkoilumaastoihin ja palveluihin pääsi kävellen tai julkisilla, asuinalueemme oli kuin pieni kylä kaupungissa, lähipuistoissa tapasi isompien lasten takia aina muita äitejä ja kesäisin lapset saivat kaupungin tarjoaman lounaan, talvisin menin vauvan kanssa avoimeen päiväkotiin kahville sillä välin kun isompi oli seurakunnan kerhossa, jne jne.

No, on täälläkin ihan jees mutta enimmäkseen sitä suuntaa aina johonkin ostoskeskukseen ja aina autolla, ellen sitten mene varsinaisesti lenkkeilemään. Nyt olen aktivoinut itseäni paikallisen monikkokerhon tapaamisiin, ihan kiva tavata muita samassa tilanteessa olevia äitejä vaikkei meillä sinällään ole muuta yhteistä tekijää. Mutta ei sitä tiedä kenet sitä löytää!

T. Birdie
Veikat tasan 4 kk

 

[Birdie]

P.S. Tässä toinen ihana blogi jota olen seurannut:

Mila's Daydreams

Todella luovaa!

 

[K-S]

Heippa pitkästä aikaa! Poika on sairastanut nyt ekan flunssan. Taisin itse tartuttaa, kun sairastin paria päivää aiemmin.Onneksi ei ollut pahimmasta päästä ja vältyttiin kuumeelta. Kahtena päivänä oli tosi levoton ja nenä oli tukkoinen. Olenkin nyt pelännyt korvatulehdusta, kun on alkanut rinnalla ollessaan nypläämään toista korvaansa. Muuten ei sitä kuitenkaan hiero. Voi olla joku uusi tapakin minkä on oppinut.

Kolmen kuun neuvolassa meillä oli mitat 63cm ja 6505g, ihan sopivasti omilla käyrillään menee. Rokotuksesta alkoi hirveä huuto, mikä loppui lyhyeen, kun pääsi isin syliin... Tuli muuta ajateltavaa. Meillä ei vielä paljoa pyöritä. Kerran taisi vahingossa maton reunan avustuksella pyörähtää selältäänmahalleen. Toisin päin taisi mennä jo kuukauden iässä.
Nyt ollaan päästy jopa kymmeneltä nukkumaan ja nukuttua yleensä puoli yhdeksään asti. Tavallisesti herää syömään sen kaksi kertaa yöunien aikana. Täysimetyksellä mennään edelleen.

Päästiin muuten U2:n keikalle, kun saatiin poika hoitoon kaverini luokse. Pikkasen jännitti jättää, kun tuota pulloruokintaa ei oltu paljoa harjoiteltu. Koiriakin oli hoitopaikassa kaksin kappalein... Reissu meni kuitenkin tosi hyvin ja automatkatkin (5h yhteen suuntaan) sujui kivasti.
Lisäksi olen alkanut opiskelemaan ja oltiinkin pojan kanssa jo kahden päivän seminaarissa hyvin tuloksin! Poika kyllä jokelteli pikkasen liian kovaäänisesti välillä

Ollaan otettu myös sovarit käyttöön imetyspuuhissa kauppareissuilla. Suosittelen tosiaankin varaamaan harson käsilaukkuun, jos on suihkuamisongelmia, kuten mulla. Olen muuten lopettanut Cuplatonin käytön, eikä mitään lisävaivoja ole ilmaantunut. Taidan jättää ostamatta uuden pullon. Että tämmöistä meille kuuluu.
T: K-S ja poitsu n. 3,5kk

 

[Sintti.]

Täällä 3 kk neuvolassa mitat 59 cm ja 5,4 kg. Huomattavasti pienempi tapaus kuin veljensä, mutta ei tämä onneksi yhtä usein syökään.

Meilläkin vauva flunssassa, kai. Tai sitten tämä on reaktio johonkin niistä kolmesta rokotuksesta (lähdettiin lopulta rokotetutkimukseenkin). Veikkaisin kuitenkin flunssaa, kun esikoisellakin on. On ollut niin tuskaa nyt monta yötä, että alkaa kyllä vaatia veronsa. Toivon, että tämä on joku flunssaan liittyvä juttu, mutta pelkään, että ne kolme ekaa kuukautta olivat vaan joku vaihe ja ihanaa unta, ja nyt tämä vauva paljastaa todellisen karvansa ja alkaa nukkua yhtä huonosti kuin esikoinen aikoinaan.

Syyttelen myös itseäni, kun opetin vauvan syömään tuttia. Oli pakko, kun imi peukaloaan, niin hirveällä tuputtamisella sain vaihdettua peukalon tilalle tutin. Pari viikkoa meni loistavasti ja tutista on paljon apua mm. nukahtamisessa ja reissaamisessa. Mutta nyt tosiaan kun on ollut huonoja öitä, niin vauva herää, rääkyy, annan tutin, nukahtaa, pudottaa tutin, herää, rääkyy.... onneksi sänky on sivuvaununa, joten viime yönäkin nukuin osan aikaa pitäen tuttia vauvan suussa :/

Pidän sormia ja varpaita ristissä, että yöt paranevat pian. Samaan aikaan nimittäin on kauheasti säätöä menossa, kun miehellä on kiire töissä ja "pakollisissa" harrastushommissa, ja lisäksi yritetään katsella taloja ja tontteja ja miettiä, mitä tässä oikein tekisi. Ensi kevääseen mennessä olisi jostain saatava vauvalle huone...

Aurinkoisia syyspäiviä,

Sintti

 

[Jo-jo76ejk]

Hauska kuulla K-S että joku muukin opiskelee vauvanhoidon ohessa. Miten olet hoitanut opiskelun muuten, onko vauva yleensä mukanasi? Minä sain tosiaan tiedon opiskelupaikasta ja kun kyselin koululta niin lupasivat että voin käydä tunneilla vauvan kanssa. Hieman jännittää miten tulee menemään -vaikka onkin rauhallinen vauva niin ainahan hänestä vähän ääntä lähtee. Koulu alkaa parin viikon päästä.

Kuulostaa niin tutulta Sintti! Meidän ylirauhallinen ja kaikki yöt hyvin nukkuva poika on alkanut kitisemään öisin, puolitorkun itse pidellen tuttia. Poika myös syö nykyään tiheämmin, aina kahden tunnin välein läpi yön. Vastasyntyneenä hän saattoi nukkua putkeen viisikin tuntia! Epäilen hieman että hampaat alkavat tekemään tuloaan, voisikohan olla mahdollista näin aikaisin? Poika kuolaa aivan kauheasti, kitisee toisenlailla kuin ennen ja syöminen on myös muuttunut hankalaksi. Nyrkkien kaluaminen tuntuisi helpottavan oloa.

Kiitos Birdie! Blogin pitäminen on osoittautunut hauskaksi harrastukseksi.
Täällä helteet muuttui hetkessä viileäksi syksyksi ja nyt taas hämmentää vauvan pukeminen, mikähän on riittävästi muttei liikaa? Onneksi tänä vuonna ei vielä tarvitse ostaa haalareita sillä saimme lainaksi paksun talvihaalarin pakkasia varten ja välikausiin voi soveltaa fleecepukujen ja makuupussin yhdistelmiä. Ei mitään halpaa huvia tuo vauvan pukeminen talvisin.

Mila´s daydreams on ihana, olen itsekin seurannut sitä nyt!

 

[kamomillla]

Tervehdys!

Hieno blogi Jo-jo! Ja salskea nuorimies teillä! Birdien monikkokerho kuullostaa hauskalta. Kyllä lapsi (tai lapset) on sellainen yhdistävä tekijä, jonka kautta tutustuu helposti. Sintille tsemppiä flunssan taltuttamiseen.

Meilläkin yöunien kesto on lyhentynyt hurjasti. Ennen nukkui iltayhdeksästä aamu viiteen, nyt poika herää jo parin tunnin unen jälkeen syömään ja sama jatkuu läpi yön. Omiin uniini tämä ei vielä ole hirveästi vaikuttanut, koska nukumme vierekkäin, mutta ihmettelen, mistä moinen johtuu. Ehdin jo epäillä, että kovasti kasvava pikku-ukko tarvitsee enemmän maitoa kuin minulla tarjota eikä ehkä saakaan iltasyönnillä vatsaansa täyteen. Pitänee neuvolasta kysellä, onko lisämaidolle tarvetta.

Myös meillä kuolataan ja kalutaan nyrkkiä. Suuhun menevät myös kaikki muut tielle sattuvat asiat, joista pieni vain saa kunnon otteen. Äidin hiukset, harsot, hihat jne. Eikä kääntyillä vieläkään

Julki-imetykset olen muuten hoitanut ison huivin (pashmina tms.) avulla. Piilotan pojan huivin alle, työnnän tissin suuhun ja annan mennä. Olenkin naureskellut, että kaikki imetysestoni tuntuvat kadonneen. Kerran melkein imetin bussipysäkillä, mutta onneksi pieni nukahti eikä sitten tarvinnut . Mutta on minulla tosiaan huivi suojana, se peittää hyvin sekä vauvan että rinnan ja antaa pikkuisellekin vähän rauhaa.

Meillä on ensi viikolla 4 kk neuvola. Saa nähdä, miten on tullut painoa ja pituutta taas lisää. Meillä käytetään 68 vaatteita, jotka ovat kestovaipan kanssa juurikin sopivia. En todellakaan odota innolla vauvan talvipukemista, olen jo nyt viilentyneillä säillä totaalisen pihalla siitä, mitä pienelle pitäisi laittaa päälle ettei tule liian kuuma tai kylmä.

Tänään oli Helsingissä vauvakino. Aika absurdi elokuvakokemus, mutta mukavaa vaihtelua!

Mukavaa viikonjatkoa!
T. Kamomilla ja poika

 

[Hilma77 ejk]

Kiitos blogisi jakamisesta, Jo-jo! Seurailen mielenkiinnolla, kun itsekin mietin poikani pukemista. Tuo Mila's daydreams on myös tosi hieno!

Myös meillä ovat yöt tulleet levottomimmiksi. Yö syötön jälkeen pojan nukahtaminen on vaikeaa ja loppuyö menee aika pätkissä. Mutta on hän silti perustyytyväinen vauva ja hymyilee paljon Vielä ei käänny selältään mahalleen tai ota leluista kiinni, mutta selviä aikeita on. Jotenkaan vaan ei saa vielä vietyä toimintaa loppuun. Juttua riittää välillä aika tavalla ja kovasti tykkää katsella sylissä ulos ikkunasta.

K-S, tuo korvan nyplääminen on ainakin meillä vain tapa. Jotenkin vain tarttuu kivasti pieneen käteen.

Tuota isoa huivia voisi käyttää julki-imetyksissä, kiitos vinkistä Kamomilla.

Ajatus pätkii - kai mulla oli muutakin kommentoitavaa, en vaan muista enää.

Hilma ja poika

 

[K-S]

Jo-jo76ejk: Opiskelen ns. verkkokursseina, joten lähiopetuspäiviä on todella vähän (n. 2/kk). Yritän saada mieheni silloin hoitamaan poikaa. Välillä täytyy käydä syöttämässä, kun täysimetän vielä. Voin ottaa lapsen mukaan seminaareihinkin, joten ei pitäisi tulla ongelmia. Miten sulla on opiskelut lähteneet käyntiin? Mulla on ollut pikkasen motivaatio-ongelmia, kun sattui tälle kuulle kaikkea muutakin hässäkkää.

Meille tuli kans joku tiheän omin kausi tuossa pari viikkoa sitten. Poika söi yöunilleen mentyään tunnin välein pidentäen aamua kohti välejä niin että yön aikana saattoi syödä kuusikin
kertaa. Onneksi nyt on taas useampana yönä herännyt vain 2-3
kertaa. Puklailua on alkanut ilmenemään enemmän. Voi kyllä johtua mun syömisistäkin, kun on tullut syötyä mausteista ruokaa ja aika paljon omenoita. Meillä on opittu menemään yöunille jo 21-22! Helpottaa huomattavasti arjen sujumista.

Pakko kertoa kakka-asiaa. Poika tekee kerran päivässä yleensä niin järjettömät kakat, että siinä on kaikki paikat sotkussa (lakanat, täkit, sitteri, matot...). Vaipat falskaa heti ja yleensä tämä tapahtuu aamusta, mikä on ihan ok, kun ollaan yleensä siihen aikaan kotona. Joskus on tullut kauppareissullakin ja silloin ei paljoa naurata. Viimeksi ei ollut edes vaihtovaatteita mukana. Mummilassakin ollaan sotkettu ihan huolella

Torstaina olis 4 kuun neuvola. Laitan sitten taas kuulumisia.

T: K-S ja poju pian 4kk

 

[kamomillla]

Nelikuukautisneuvolan kuulumisia myös meiltä

Paino 7190 ja pituus 67 cm. Heijasteet häviämässä. Pää pysyy hienosti pystyssä ja katse seuraa milloin mitäkin. Poika juttelee aktiivisesti ja ottaa kontaktia. Ei käänny. Imetystä kehotettiin jatkamaan ja niin ajattelin itsekin tehdä, joten soseiden ihmeelliseen maailmaan perehdytään vähän myöhemmin. Imetys sujuu hyvin ja rintamaidolla pieni tuntuu kasvavan ja pysyvän tyytyväisenä.

Yöhulinatkin ovat hieman rauhoittuneen, ehdinkin jo epäillä että nälkä vaivaa, mutta siitä ei ilmeisesti ollut kyse. Maailma kaikkine virikkeineen vaan kiinnosti unissakin

Oletteko muut jo harkinneet / hankkineet matkarattaita? Odottelen innoilla, että pääsen vaunuista eroon, kun ovat niin isot ja hankalat

Terkuin,
Kamo ja poika

 

[Birdie]

Mukava etten ole ainoa jonka luona on viime aikoin ollut yöhulinoita, sillä täälläkin ovat yöheräilyt tihentyneet rauhallisen vaiheen jälkeen jolloin pojat heräsivät vain kerran yössä. Nyt heräillään ainakin pari kertaa mutta mikä tekee asian vaikeaksi on se että vauvat ovat levottomia eivätkä meinaa mennä takaisin nukkumaan. Kai kyseessä on jonkinlainen kasvu- tai kehityskausi, vähän jo aloin miettimään pitäisikö ruveta antamaan kiinteitä mutta ei kai kyse ole siitäkään koska päivisin maito riittää vielä ihan hyvin.

Miten teillä muilla, milloin ja millä olette aikoineet aloittaa kiinteät? Odottelen että pojat osoittavat vähän selkeämpää kiinnostusta pöytäruokia kohtaan ja ettei kakomis- tai kielentyöntörefleksi ole vielä niin suuri. Ruokapöydässä pidämme heitä sylissä ja kyllä he seuraavat kuinka vien lusikkaa suuhuni.
Täällä perinteisesti aloitetaan riisivellillä, n. 4-6 kuukauden iässä. Olikohan se nyt Vauvalehdessä missä oli myös juttua sormiruoista, niitäkin voisin kuvitella kokeilla vaikka aika sotkuiselta kuulostaa (siis että vähän isommalla vauvalla aloittaa suoraan isoista kypsennetyistä vihanneksista kourassa).

Syömisestä puheen ollen. Me emme pitäneet varsinaisia ristiäisiä tai nimijuhlia (suku kaukana eikä täällä pidetä nimiä salassa ristiäiseen saakka). Sen sijaan pidimme isot avoimet ovet naapureille ja kaikille jotka ovat muistaneet meitä vauvojen syntymän johdosta. Tilasimme lähiseudun Amish-maatilalta grillilihat: kokonaisen possun! Muut ruoat hoitui nyyttäriperiaatteella. Mieheni on jo pitkään unelmoinut kokonaisen possun grillaamisesta ulkona tyyliin Asterix ja gallialaiset, ja kuulemma lopputulos oli paljon mehukkaampi kuin joulukinkku ja vaivan väärti (olen itse kasvissyöjä eli mulle jäi salaisuudeksi). Juhlat menivät todella hyvin vaikka etukäteen stressasin vieraiden suurta määrää, ja onneksi pojatkin ovat hyvin sosiaalista sorttia sillä he siirtyivät koko ajan sylistä toiseen.

Terkuin,
Birdie ja veikat (4.5 kk)

 

[HMM83]

Hei vaan täältäkin välillä..

Noista soseista..
Meillä käskettiin aloittaa soseet jo 3kk neuvolassa.. Poika kun on niin vanttera ja aktiivinen ja oli yhdessä vaiheessa hyvin itkuinen koko ajan. Soseet uppoavat hienosti, masu toimii hyvin ja itkuisuus on hävinnyt.. Eli kannatti kokeilla..
Soseita annan muutaman kerran päivässä ja listalla on maissia, perunaa, porkkanaa, bataattia, kukkakaalia, mangoa, persikkaa ja päärynää..
Osallistuu syömiseen itse hyvin aktiivisesti, eli ottaa miun kädestä itse kiinni ja vie lusikkaa suuta kohti..ei vaan antaisi sitä pois. viimeisen lusikallisen oon antanu viedä melkein ite ja nuoleskella lusikkaa sen jälkeen.. innoissaan hän siitä touhusta on, hihkuu ja nauraa samalla..

Meillä 4kk neuvolassa pituus 62,3cm, paino 7300g.
Pää pysyy pystyssä ja kannattelee itseään jo myös käsien varassa. kääntyy molempiin suuntiin, on aktiivinen ottamaan kontaktia ja seuraa, sekä seurustelee paljon.

Rattaita olen miettinyt, mutta en vielä kokeillut, ovat kyllä jo valmiiksi olemassa.

Yöhulinat ovat myös täällä lisääntyneet ja nyt kokonaisen pitkän yön tilalla herätään 2-3 kertaa. On myös aikaisempaan verrattuna paljon herkkäunisempi. Neuvolasta käskivät kokeilla illaksi maissivelliä, mutta en huomannut mitään eroa yön kulussa, vaikka sai illalla puolet maitoa ja puolet velliä..

Hyvää ja kaunista syksyä kaikille!

-HMM83 ja poitsu-

 

[Danzee83]

Kirjoittelempa meidän kuulumisia.. 4kk:n neuvolassa pojalla mittaa 64,3cm ja painoa 6080g. Hoikka poika on niinkuin vanhempansakin tuossa iässä. Terve on ollut, seurailee tarkasti ympäristöään, juttelee ja kovasti koittaa liikkuakin. Ei vain tuon liikkumisen kanssa oikein vielä idea ja käytäntö kohtaa taikka yläkropassa patti riitä. Ympäri oppi menemään tuossa viime viikolla mahaltaan selälleen. Toiseen suuntaan eli selältään mahalleen ei vielä ole mennyt. Yrityksen puutteesta ei muksua kuitenkaan voi syyttää.

Birdie kyseli kiinteistä ja niiden aloittamisesta. Mehän alettiin makustella kiinteitä hyvin aikaisessa vaiheessa hissukseen eli 2kk:n iässä. Kun korvikkeella tuo on ollut ihan alusta asti (ei samanlaista makuvaihtelua, kuin äidinmaidossa, vaan samaa vakiotavaraa) ja oma äitinikin aikoinaan siinä iässä meille lapsille alkoi kiinteitä kokeilla. Mummo samoin, jotenka ajattelin että josko se olisi vanhassa vara parempi tällä kertaa . Alussa maisteltiin mustikkapohjaisia marjasoseita ja siitä sitten perunaan ja porkkanaan jne.. Mistään ei mitään ongelmia ole mahan kanssa tai muuten tullut. Ei mitään merkkejä allergioista ja ainoan kerran kakomisrefleksi iski päälle maisteltaessa perunaa+parsakaalta. Ei tainnut olla mieleen moinen maku. Kukkakaali on ihan ookoo ja kyllä tuo peruna+parsakaalikin menee jos sekaan laittaa hieman porkkanaa. Puuroa alettiin syödä tuossa 4kk:n tultua mittariin. Hieman hienonsin pikakaurahiutaleita sauvasekoittimella rasiaan valmiiksi, joista mikrossa tekaisen pienen annoksen puuroa kerrallaan. Sekaan vähän NAN:ia ja marjoja pakkasesta taikka purkista. Lihaa maisteltiin tuossa myös, mutta jotenkin musta tuntuu että näillä nykyisillä pärjätään ihan hyvin.. Päivässä menee kiinteää ruokaa noin kahden pienen pilttipurkillisen verran määrällisesti. Siis puurot, marjat ja kasvikset yhteensä.

Neuvolassa ehdottivat, että voisi alkaa nokkamukiin hissukseen tutustumaan. Ihan yllätyin, että nytkö jo, mutta sama tuo nyt on kai kokeilla ja jos ei suosiolla ala sujua niin sitten pulloillaan. Eilen sitten hankimme nokkamukivermeet ja annettiin se pojalle leluksi pienellä vesitilkalla täytettynä. Niin se vaan käsissä sitä pyörittelee ja mukin nokkaosaa suuhun tunkee. Ajateltiin että leikkiköön tuon kanssa muutaman päivän ennen kuin aletaan katsoa josko siitä osattaisiin alkaa juomaankin. Eilen jo kiinnostunut ilme naamallaan ihmetteli mistä sitä vettä oikein suuhun ilmestyi.. Tosi mainio vehje, kun tuossa oli jokin sellainen venttiili, että ei valu nurin päin ollessa kaikki vedet pois..

Seinien päälle kaatuminen on alkanut ratketa; kävimme pankissa ja nyt on taskussa asuntolainatarjous. Enää puuttuisi vain sopiva asunto, mutta sen löytymiseen voi mennä kauankin. Sopivia asuntoja (sijainti, kunto, hinta, koko) kun ei täällä päin juurikaan liiku. Viimeisen puolen vuoden aikana, kun on asuntotarjontaa tarkasti seurailtu on tarjolla ollut vain muutama sellainen, jota olisi voinut itselleen kuvitella. Onneksi ei ole mitään pakkorakoa muuttaa kuitenkaan ja miehen kanssa päätimme suorittaa tuossa kohta puolin kunnon raivauksen asunnossa; kaikki vähänkin joutava joko pois taikka varastoon odottelemaan isompaa asuntoa. Koska ei tässä haluttaisi muuttaa kamalasta huonoon. Aamukahvit nautitaan täällä siis nykyään etuovi.comin parissa..

Muuten tämä kaikki on edelleen 99%:sti suorittamista ja samalta oravanpyörältä tuntuvaa loputonta tunnelia, jota onneksi kahtena iltana viikossa piristää ihan OMAT harrastusmenot, joihin ei liity lasta tai muutakaan kotiin liittyvää. Lisäksi tuo muksu on onneksi alkanut tosiaan viihtymään vaunuissa jopa hereilläänkin, joten vaunujen kanssa voi käydä liikkeellä pitemmänkin pätkän kuin puoli tuntia. Monet kun ovat antaneet neuvoksi, että voi tehdä niitä omia juttuja kun lapsi nukkuu.. No niimpä, mutta kun tuo ei tosiaan nuku kuin 30min päikkäreitä 4xpäivässä.. Ei siinä välissä kummosia ehdi.. Edelleen odottelen töihin pääsyä jne.. Eli sellaista täällä.

Danee83 + Itiö 4kk ja risat

 

[Sintti.]

Danzee, kuulostaa tutulta, meilläkin nukutaan puolisen tuntia neljä kertaa päivässä, joten ei siinä juuri ehdi kuin syödä tms. Että jää se väitöskirja tekemättä tälläkin äitiyslomalla

Täälläkin katsellaan kovasti tontteja ja taloja sillä silmällä, mutta vähäistä on tarjonta meilläkin.

Nyt raivokiukkua sylissä, pitää mennä.

 

[K-S]

Neljänkuun neuvolan mitat olivat 7230g ja 65,1cm. Luulin että painoa olisi ollut vähemmän, mutta hienosti oli poika kasvanut. Lääkärintarkastuksessa tuli yllärinä toipumisvaiheessa oleva korvatulehdus! Oli se korvan nyplääminen ilmeisesti siihen liittyvää. Syödessään nypläsi kuten aiemmin mainitsin. Ei tuo muuten vinkkejä antanut kuumeellakaan, joten taisi olla aika lievä.*Tuosta päätellen on siis aika vaikea lukea vielä vauvan signaaleja.

Tuosta kuppikoosta kun JoJo kyselyt, niin mulla ei paljoa kasvanut. Normaalisti on ollut B tai C ja nyt on C tai D. Hyvin olen siis pärjännyt. Olis voinut tulla isommiksikin

Vauva on muuten oppinut nyt kirkumaan ja pärisyttämään... Välillä on aikamoista konserttia.

Voikaahan hyvin!
T: K-S ja poju 4kk+

 

[Jo-jo76ejk]

Meidän pikkuinen pullukka oli viime viikon 3kk neuvolassa 64 cm ja 7,4 kg. Tänään käytiin vielä ottamassa rokotteita kolmin kappalein, viime käynnillä th ei viitsinyt antaa pojan juuri alkaneen flunssan takia. Rota aiheutti itkeskelyä viimeksi ja niin kävi tälläkin kertaa, lähdettiin vauvan kanssa koulusta kesken kaiken pikaisesti pois-mahakivut aiheuttivat niin kovaa huutoa ettei tunnin seuraamisesta olisi tullut kellään mitään. Kotiin päästyämme annoin supon ja nyt vähitellen tuntuu olo helpottavan, vielä en ole tosin yrittänyt ottaa häntä sitteristä mikä ainoa paikka missä viihtyy nyt.

Muuten on koulu sujunut kivasti, poika pääosin nukkuu tai makoilee viltillä ja ihmettelee lelujaan. Pyrin istumaan takana niin voin syöttää rauhassa tarvittaessa. Luokkakaverit tuntuvat ottaneen vauvan ihan suht hyvin vastaan, moni ihmettelee hänen rauhallisuuttaan.

Vauva oli lauantaina ensimmäistä kertaa hoidossa äitini luona. Kaikki sujui hyvin, poika oli kuulemma nukkunut pääosin koko ajan, herättyään syönyt ja itkeskellyt viitisen minuuttia mutta muuten ollut hyväntuulinen ja nukahtanut pian uudelleen yöunille. Olipas vaan outoa kun vauva oli ihan muualla kuin minun tai isänsä luona!