V
"Vieras"
Vieras
Olkaa kilttejä ja tsempatkaa mua jaksamaan kuunnella tuon vauvan karjuntaa, sillä tuntuu, että pääni kohta vähintäänkin räjähtää.
Vauva, nyt 4kk, on ollut syntymästään saakka todella haasteellinen hoidettava. Kipuitku alkoi jo synnärillä, ja vauvalla "diagnosoitiin" koliikki. Myöhemmin kipujen aihetuttajaksi osoittautui lehmänmaitoallergia, jonka myötä allergiaan liittyvät oireet saatiin kuriin. Kipuitkut ovat kuitenkin jatkuneet, ja vaikka kaikki on tutkittu, mitään ei ole löytynyt, eli on todettu, että allergian lisäksi vauvalla myös koliikki.
Tuntuu vain niin helvetin turhauttavalta kuunnella aina väliä toisen karjuntaa etenkin kun tuo itku on jotain niin läpitunkevaa että tekisi mieli tukkia tyynyjä korviini etten kuulisi tuota. Jotenkin tuntuu etten kohta kestä kuunnella tuota karjumista. Toinen huutaa kurkku suorana ja pää punaisena, enkä osaa yhtään auttaa. Ei auta syli eikä asentojen muuttelu eikä yhtään mikään muukaan, en tiedä, mitä voisin tehdä.
LUULEN, että kyseessä on ummetus, sillä vauvalle on kakkaaminen aina todella hankalaa ja sitä yrittäessään lapsi saa juuri näitä "kipukohtauksia" ja itkee naama punaisena vaikka kuinka pitkään, kunnes sitten saa homman hoidettua. Mikään ei tuohon kuitenkaan auta. Mallasuutteen, Cuplatonit, Disf...mikä se onkaan, on kokeiltu, samoin Rela. D-vitamiinit on jätetty pois, jottei maha kärsisi, koska sekin tuntuu aiheuttavan lisää kipuja.
Vauva söi aluksi perus Tuttelia, mutta vaihdoin sitten Nanniin. Se ei käynyt, joten vaihdoin Nutrilon Omneoon. Sitten saatiin resepti Nutrilon Peptiin ja myöhemmin kokeiltiin Neocadeakin. Kahden jälkimmäisen kohdalla saatiin siis vauvan allergiset oireet jäämään pois, mutta nuo kipuitkut on pysyneet kuitenkin ennallaan, joskin vähemmän niitä kuitenkin on. Lapsi ei siis itke enää yötä päivää, mutta saattaa parkua hyvinkin 3-4 tuntia päivässä.
Tiedän vain, että olen helvetin väsynyt, kyllästynyt ja turhautunut. Tiedän senkin, että aamulla pitäisi nousta touhuilemaan esikoisen kanssa, ettei se vedä alas/hajota koko kämppää tai löydä jotain vaarallista, kätösiinsä vielä sopimatonta, kyseessä on siis puolitoistavuotias lapsi.
Niin ja pyytäisin tietysti miehen avuksi, mutta talossa ei ole miehenpuolikastakaan
Tsempatkaa nyt mua jaksamaan tämäkin ilta.
Vauva, nyt 4kk, on ollut syntymästään saakka todella haasteellinen hoidettava. Kipuitku alkoi jo synnärillä, ja vauvalla "diagnosoitiin" koliikki. Myöhemmin kipujen aihetuttajaksi osoittautui lehmänmaitoallergia, jonka myötä allergiaan liittyvät oireet saatiin kuriin. Kipuitkut ovat kuitenkin jatkuneet, ja vaikka kaikki on tutkittu, mitään ei ole löytynyt, eli on todettu, että allergian lisäksi vauvalla myös koliikki.
Tuntuu vain niin helvetin turhauttavalta kuunnella aina väliä toisen karjuntaa etenkin kun tuo itku on jotain niin läpitunkevaa että tekisi mieli tukkia tyynyjä korviini etten kuulisi tuota. Jotenkin tuntuu etten kohta kestä kuunnella tuota karjumista. Toinen huutaa kurkku suorana ja pää punaisena, enkä osaa yhtään auttaa. Ei auta syli eikä asentojen muuttelu eikä yhtään mikään muukaan, en tiedä, mitä voisin tehdä.
LUULEN, että kyseessä on ummetus, sillä vauvalle on kakkaaminen aina todella hankalaa ja sitä yrittäessään lapsi saa juuri näitä "kipukohtauksia" ja itkee naama punaisena vaikka kuinka pitkään, kunnes sitten saa homman hoidettua. Mikään ei tuohon kuitenkaan auta. Mallasuutteen, Cuplatonit, Disf...mikä se onkaan, on kokeiltu, samoin Rela. D-vitamiinit on jätetty pois, jottei maha kärsisi, koska sekin tuntuu aiheuttavan lisää kipuja.
Vauva söi aluksi perus Tuttelia, mutta vaihdoin sitten Nanniin. Se ei käynyt, joten vaihdoin Nutrilon Omneoon. Sitten saatiin resepti Nutrilon Peptiin ja myöhemmin kokeiltiin Neocadeakin. Kahden jälkimmäisen kohdalla saatiin siis vauvan allergiset oireet jäämään pois, mutta nuo kipuitkut on pysyneet kuitenkin ennallaan, joskin vähemmän niitä kuitenkin on. Lapsi ei siis itke enää yötä päivää, mutta saattaa parkua hyvinkin 3-4 tuntia päivässä.
Tiedän vain, että olen helvetin väsynyt, kyllästynyt ja turhautunut. Tiedän senkin, että aamulla pitäisi nousta touhuilemaan esikoisen kanssa, ettei se vedä alas/hajota koko kämppää tai löydä jotain vaarallista, kätösiinsä vielä sopimatonta, kyseessä on siis puolitoistavuotias lapsi.
Niin ja pyytäisin tietysti miehen avuksi, mutta talossa ei ole miehenpuolikastakaan
Tsempatkaa nyt mua jaksamaan tämäkin ilta.