Toggle sidebar

tsempatkaa!!! tämä on taas niitä päiviä, jolloin kadun koko lasten hankkimista..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "appelsiini"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"appelsiini"

Vieras
1v ei ole suostunut ottamaan päiväunia, ei millään. teimme pitkän kävelyn, vein keinumaankin.. mutta ei. ja nyt sitten on ihan väsy sekas & ylikierroksilla ! :headwall:
ja 5v dramaqueen on aamusta asti tehnyt ongelman joka helvetin asiasta..
"haluan sydänfarkut!"
" ne ovat pesussa, ne pitää pestä välillä. valitse jotkin toiset"
" SYDÄNFARKUT!!! SYDÄNFAAARKUUUUT! YÄÄHHH BYHYY! "

" pahoja muroja" äiti! en syö!"
"valitsit ne itse kaupasta"
"mutta PAHAA...!"

ja jne jne jne


koko helvetin pv. kimeällä, naukuvalla äänellä ja kyyneleitä sekä hysteeristä parkumista sinne väliin. äitinkin on kuulemma lihava ilkeä ja tyhmä.
edes kaulassa roikkuva äitienpäivä-lahja ei piristä mieltäni, mies kun osti sen eilen sillä tyylillä että ruokaostosten lomassa kultasepänliikkeeseen ja " valitse nyt mistä tykkäät, mutta sitten syödään halvasti". ja minä kun olin haaveillut paketista keittiönpöydällä, ruusukimpun vieressä.. :(

kaiken huipuksi sataa...
 
:hug:

Kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. Valitettavasti tosin miestä ei voi muuttaa joten se on vain kestettävä.

Mä en saa mieheltä mitään, en oo koskaan saanut. Yhdeltä lapselta saan kerhossa tehdyn kortin ja toiselta koulussa tehdyn kortin ja koristetyynyn. Joo ja oon nähny noi jo ku ei ne malttais odottaa huomiseen :D

Mäki äsken valitin kaiken surkeutta mutta nyt tuntuu jo paremmalta.
 
Tsemppiä oikeen rutkasti! Mä olin eilen ja toissapäivänä valmis myymään koko katraan (yks lapsi (vaan :-)), pari koiraa ja muutama kissa) vähiten tarjoavalle. Tänään mä rakastan niitä kaikkia :-). Huomisesta ei taas tiedä. You'll get by, trust me.
 
kohta joku soittaa varmasti poliisit... 5v makaa sängyn alla kirkumassa "äiti lopeta!! vaikka olemme eri huoneissa,
1v parkuu silkkaa väsymystä jaloissani... koetin ottaa syliin, mutta puri ja kiemurteli kuin ankerias.
päähän koskee, itkettää...antaisin mitä vain kupillisaesta vahvaa mustaa kahvia mutta siitä seuraisi vain lisää "hupia" närästyksen muodossa :mad:
elämä on niin pyllystä juuri nyt...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Määä;28457031:
Syötä niille jotain muuta kuin sokerimuroja? Sori, oli pakko.
Click to expand...

en edes muista, milloin viimeeksi meillä on ollut muroja!!! yleensä syövät puuroa tai leipää.. eilen sitten tyttö sai valita paketin.. ja nyt ei sitten kelpaa! :/
 
no nyt sitten kakkupohjakin paloi uuniin.. en ala. menen hyppämään partsilta juuri nyt. tosin se ei varmaan hyödyttäisi mitään, tämä kun on ensimmäinen kerros :headwall: mies pääsee yhdeksätä töistä, tulen tasan tarkkaan hullúksi ennen sitä ! nyt keitän kyllä sitä kahvia, oksentelenpa sitten närästyksen kourissa loppuillan mutta jotain tässä on saatava kun kaljaakaan ei ole
( tuo oli vitsi, en käytä alkoholia)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pluffu:
Sun elämässä asiat on liian hyvin.
Click to expand...

joo e ole syöpää ja lapsetkin on terveitä, mutta nyt se ei vittu lohduta kun tekee mieli vetää köysi kaulaan !!!!

kiva kun tulee purkamaan pahaa mieltä ja heti on joku neropatti vinkumassa että
" sulla on kuule asiat hyvin, meillä paloi talo viime viikolla ja äidilläni on ebola ja lapsetkin ovat siamilaiset kaksoset ja naapurin dopemanni puri mieheltäni kikkelin irti.."
 
Tajuatteko ihmiset, että kun äiti on todella väsynyt, niin lapsen jatkuva kiukuttelu ja ylipäätään jatkuva ympäröivä hälinä ja levottomuus ilman kahden minuutin vessataukoakaan on subjektiivisesti katsottuna ihan oikea ongelma? Tämä kaiken kestäminen voi hetkittäin tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta, eikä oloa helpota se, että tietää, mitä väsymisen ääneen tunnustaminen saa aikaan - vähättelyä ja takertumista epäolennaisuuksiin. Sen kun tietää, niin mielummin pitää suunsa, ja sitten väsymys ja ärtyneisyys vaan kasvaa sisällä. Siinäpä on oravanpyörä valmiina.

Se, että maailmassa on olemassa vakavampiakin ongelmia, ei tarkoita, etteikö yksi äiti juuri nyt saisi väsyä juuri siitä oman perheen tilanteesta. Toisena päivänä taas saattaa itsekin katsoa omaa ongelmaansa eri silmin, ja pitää sitä sitten turhana.

Ap, toivon sulle kovasti voimia, koita päästä itse omasta kiukusta yli ja ota päivä rennosti miettimättä liikaa mitä joku muu sanoisi jos näkisi, että tänään "mennään siitä mistä aita on matalin".
 
  • Tykkää
Reactions: 2good2be4gotten, moekoe, kurpitsa ja 2 muuta
Siis mä en tajua miksei saisi valittaa? Olipa ongelma sitten lapsen kiukuttelu tai syöpä. Purkaminenhelpottaa. Tohon kiukutteluun varsinkin väsyy välillä ja tuntuu että pää räjähtää, silti vaikka on niitä "oikeitakin" ongelmia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Doves:
Mä varmaan sun tilanteessa laittaisin radion soimaan alkaisin laulaa ja tanssia välittämättä mitä ympärillä tapahtuu...asenteella "ihan vitun sama"
Click to expand...
no niin, lapsetkin voisivat mennä hämilleen ja unohtaa kiukuttelun.
Tuossa on muuten sekin ikävä puoli, että voi olla ettei lapsi nuku vuosiin niitä päikkäreitä, ja mennään yliväsyneenä vuodesta toiseen... Pitäisi vain löytää ne keinot yrittää ottaa rennosti. Sitten uhman jälkeen alkaa se murrosikä, sitähän tää parhaimmillaan on.
 
[QUOTE="a.P";28457154]joo e ole syöpää ja lapsetkin on terveitä, mutta nyt se ei vittu lohduta kun tekee mieli vetää köysi kaulaan !!!!

kiva kun tulee purkamaan pahaa mieltä ja heti on joku neropatti vinkumassa että
" sulla on kuule asiat hyvin, meillä paloi talo viime viikolla ja äidilläni on ebola ja lapsetkin ovat siamilaiset kaksoset ja naapurin dopemanni puri mieheltäni kikkelin irti.."[/QUOTE]

lievästi sanottuna on vituttanut koko päivän mutta mä repesin äsken ihan totaalisesti! dobemanni puri kikkelin irti... mä ulvoin täällä narusta... 4v tuli kysyy silmät pyöreinä että äiti mitä sää naurat..

pitipä äsken keksiä joku juttu minkä muka luin...keskinpä sitte hyvän jutun ku 4veekin alko hekottaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja HippuTAR:
Siis mä en tajua miksei saisi valittaa? Olipa ongelma sitten lapsen kiukuttelu tai syöpä. Purkaminenhelpottaa. Tohon kiukutteluun varsinkin väsyy välillä ja tuntuu että pää räjähtää, silti vaikka on niitä "oikeitakin" ongelmia.
Click to expand...

Mun mielestäni valittaminen auttaa nimenomaan niihin suhteessa pieniin, arkisiin ongelmiin. Tyyliin (terve) viisivuotias on kiukutellut kolme päivää putkeen, mies (jolla on työpaikka) joutuu olemaan töissä kaksitoista tuntia päivässä, rahat (jotka juuri riittävät tarpeelliseen, muttei yli) ovat jatkuvasti tiukilla, koivuallergia vaivaa - sanalla sanoen arki veetuttaa. Näihin se valittaminen juuri auttaa: elämä tuntuu siedettävältä, kun pahaa oloa ja stressiä saa purkaa, ongelmat muuttuvat hallittavan tuntuisiksi.

Syöpä, yksinäisyys, suoranainen kurjistunut äärimmäinen köyhyys, lapsen sairastuminen tai läheisten kuolemiin ei valittaminen oikein tepsi: ne ovat sen luokan ongelmia, että keinot ovat jo ihan toiset (ja joskus ei ole mitään keinoa). Ja nyt en tarkoita sitä, että isoista ongelmista ei saisi puhua "koska se ei hyödytä mitään". Niihin tarvitaan emotionaalista tukea. Mutta sellaisten huolien purkamista en enää varsinaisesti valittamiseksi kutsuisi.

Oma lukunsa ovat tietysti ne perusvittuuntuneet, jotka kätisee siitä, että aurinko paistaa ja ihmiset hymyilevät, mutta joo... Annetaanpa heidän olla.

Ai niin: tsemppiä ap! Koeta löytää jotain nauramisen aihetta. Ja pistä ne penskat katsomaan videoita ja jätä tiskit myöhempään.
 
Pitäiskö äidin vähän vähemmän roikkua tällä palstalla ja antaa huomioo niille kiukutteleville muksuille,voihan sekin niitä ärsyttää kun äiti naputtaa tietokonetta vaan??
 
On paljon ihmisiä, jotka eivät saa lapsia vaikka niitä haluaisivatkin. Ja sitten yhdet haluaa vetää itsensä jojoon ja ties mitä muuta siksi, että on lapsia.
Ei mene nallekarkit tasan, ei.
 
Kyllä se ap helpottaa... kesä tulee, lapset viihtyy pihalla, itse pääset helpommalla kun ei tarvi kuin päältä katsoa ja ulkoilu virkistää muutenkin. Ja pari vuotta tuosta eteenpäin isompi on jo niin iso että pystyy pienemmänkin kanssa aika hyvin jo kaksistaan painelemaan.

Mulla on lapset jo 7 v ja 5 v ja helpolla pääsen nykyisin, mutta muistan hyvin tuon hermojaraastavan vaiheen..!
 
No antakaa nyt olla jo! Kaikki ei ehkä ole niin onnekkaita, että perheen lapset on enkeleitä, jotka ei koskaan kiukuttele.

Muakin vituttaa elämäni melkein jokainen päivä, koska asun ulkomailla vieraassa maassa, jossa en oikeastaan tunne ketään muuta kuin oman aviomieheni. Kaiken lisäksi olen työtön. Nyt ollaan juuri lentokentällä odottamassa lentoa etelään lämpimään, joten tänään on kiva päivä. Viikon päästä sitten sama paska jatkuu.

Voimia ap:lle, onneks on välillä varmaan hyviäkin päiviä? Jos lapset kitisee, laita ne keskenänsä yhteen huoneeseen kunnes rauhoittuvat, katsele itse vaikka telkkaria tai kuuntele musiikkia, tai tee vaikka jalkahoito.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa