Tukiverkoton, miten päädyit tilanteeseesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Sinä, jolla ei ole lähelläsi ihmistä, joka voisi ottaa lapsesi hetkeksi hoitoon, auttaa arjessa yms. Ei ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään.
Miten päädyit sellaiseen tilanteesen? Mihin kaikki katosivat?
Toisella palstalla näkyi olevan useampikin tukiverkoton, mutta ei voi siellä kysellä rekkautumatta.
 
Sukulaiset ovat liian kaukana (> 500 km) ja kavereita ei ole, koska en ole sellainen ihminen, että ystävystyisin toisten kanssa helposti. Opiskelujen perässä tänne paikkakunnalle alun perin muutin.
 
Sukulaisista minulla on kotikaupungissani äiti ja isä, joista ei kummastakaan ole auttajiksi, kosks ovat molemmat todella huonokuntoisia eivätkä pysty huolehtimaan edes itsestään. Äidin kanssa sentään voi vielä jutella... Muut sukulaiset on kaukana eikä ole oikein koskaan pidetty yhteyttä.
Lapsuus- js nuoruusajan ystävät on muuttaneet pois ja yhteydenpito on päässyt hiipumaan. Uusia ystäviä on vaikea saada. En ole hirveän avoin enkä tutustu ihmisiin helposti (tai tuttavia on paljon. Sellaisia, joita moikataan ja joiden kanssa puhutaan säästä tms, ei mistään henkilökohtaisesta tms.) Useimmiten en kyllä ystäviä kaipaakaan, olen suht erakkoluonne...

Että siinähän se sitten on :D
 
Osa tukiverkostani päätti yhtäkkiä, etteivät enää haluakaan auttaa, koska eivät jaksa, ja loput ovat ilmeisesti unohtaneet, miten pieniä lapsia hoidetaan, heidän lapset kun ovat 5-10 vuotta vanhempia, tai mikään aika ei koskaan sovi.

Koskaan ei etukäteen tiedä, kuinka paljon voi luottaa tukiverkon lupauksiin, kun ne nähtävästi voidaan perua noin vain. Ärsyttää vain, että itse olen auttanut muita todella paljon, mutta kukaan ei viitsi auttaa minua. Ai niin, paitsi että minua kyllä kysytään edelleen jatkuvasti lastenvahdiksi muille, eli minun apuni kyllä kelpaa edelleen.
 
Läheisiä ihmisiä löytyy elämästä paljon, mutta ei lastenhoitoapua.
Miehen vanhemmat eivät tahdo auttaa, koska "ovat jo omat lapset hoitaneet"
Oma äiti taas ei pysty, kun on kotona vielä omia lapsia nuorempien kaksosten yh (eli Me autetaan häntä lastenhoidossa).
Kaverit pikkuhiljaa opiskeluaikana väheni, ja lasten synnyttyä ei ole kuin yksi jäljellä, jolla ei mitään käsitystä miten lapsia tulisi hoitaa (hyvä kun pystyy edes itsestään huolehtimaan).

Hyvin Tässä on pärjätty, ei tosin yhdessä voida käydä missään ilman lapsia (2kpl), ainut mikä on harmittanut kun mies ei päässyt mukaan nuorimman synnytykseen (hoiti esikoista)
 
Sukulaiset jäi Romaniaan kun muutin sieltä 10v sitten rakkauden perässä Suomeen. Rakkaus meni ja ystäviä mulla ei hirveästi koskaan ole ollut. Ei ketään niin läheistä että lapset voisin viedä hoitoon. Miehen vanhemmat asuu pohjois-suomessa, joten nekään ei voi auttaa.
 
Tarviiko tuota kysellä, eiköhän jokainen ymmärrä, että jos työpaikat on painottuneet pääosin tietyille alueille Suomessa, niin töiden perässä on lähdettävä, ja se oma suku ja puolison suku on jossain vaiheessa satojen kilometrien päässä. Nykyiset pikkulasten vanhemmat kun ovat syntyneet aikana, jolloin oli poliittisesti tärkeää pitää koko maa asuttuna, ja nyt kun ajat ovat muuttuneet, ja väestö halutaan keskittää kasvukeskuksiin, ollaan väistämättä tilanteessa että työikäiset lähtevät lapsuusseudultaan. Suomessa muutetaankin tällä hetkellä maan sisällä enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa.

Tukiverkosto ei tarkoita sitä, että sulla on kiva kaveri, joka katsoo sun lasta kerta vuoteen että pääsette miehen kanssa leffaan. Tukiverkosto tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun perheessä ollaan jo kolmatta viikkoa flunssassa ja vatsataudissa, joku huolehtii lapsista että vanhemmat pääsee töihin. Hyvin harvalla on sellaisia kavereita, jotka vapaaehtoisesti tartuttavat itseensä vatsataudin ja ottavat päiväkausia omista töistään vapaata voidakseen vahtia kaverin lapsia, ja sen jälkeen kiltisti itse yrjöävät valittamatta, koska oli niin tärkeää auttaa toista ihmistä. Isovanhemmat ja sisarukset taas saattavat aivan hyvin näin tehdäkin, koska heille ne lapset ovat aidosti tärkeitä.
Kavereista koostuva tukiverkosto ei myöskään kestä esimerkiksi kaverin masennusta ja vetäytymistä, se tarvitsee huoltoa johon työssäkäyvillä pienten lasten vanhemmilla ei aina ole aikaa, varsinkin jos se kaveriverkosto pitää luoda tyhjästä uudella paikkakunnalla. Kaikista ei vaan ole siihen.

Minulla oli aikanaan heikot tukiverkostot, koska asuin kaukana omista vanhemmistani ja ne, jotka olisivat voineet auttaa, kuolivat. Hyvinhän me pärjättiin, koska toinen oli kotona, mut esimerkksi hoidon aloitus oli aivan karmeaa, lapset oli jatkuvasti kipeänä eikä meillä olisi ollut mitään mahdollisuutta olla jatkuvasti pois töistä jos palkkaakin olisi halunnut saada, ja määräaikaisia työsopimuksia harvemmin jatketaan työntekijöille, jotka ovat aina pois. Nykyään on siis hyvät tukiverkot sukulaisista, koska muutimme.
Ihmettely tukiverkostojen puutteista tulee hyvin usein niiltä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on, kun niitä ei ole, ja kun työ ei ole sellaista, että siitä voit olla käytännössä loputtomiin pois ja palkka silti juoksee. Heillä on pää täynnä teorioita siitä, kuinka he kyllä itse pärjäisivät varsin hyvin ilman tukiverkostojakin, joista harvemmin yksikään on käytännössä testattu.
 

Yhteistyössä