"Tulee jos on tullakseen" Mitä mieltä sinä olet?

[Alaston lohikäärme]

Vaikea uskoa, että kukaan jättää tarkoituksella ehkäisyä pois jos ei halua lasta.

Juu, meilläkin mun oli pakko jättää pillerit pois aluksi muista syistä, kun raskauden toivomisen takia. Siinä sitten samalla puhuttiin, että mikä olis se ehkäisykeino ja tultiin siihen tulokseen (muutaman kuukauden kortsujen kanssa leikkimisen jälkeen), ettei se lapsikaan mikään huono asia olisi.

Sitten kun sitä ei vaan alkanut kuulua, ni oli pakko alkaa tekemällä tekemään, kun syykin löytyi.

 

[muua]

Ja itse tarkoitin tosiaan niitä, joille loppujen lopuksi on (ilmeisesti) aivan sama tuleeko lapsi vai ei, kunhan kokeillaan ja siinä se. Kismittää, että jotkut eivät haluamalla halua lasta, kunhan siinä sivussa pyöräytetään sellainen.

sori nyt mut toi kuullostaa vähän oudolta. Itse tiedän moniakin jotka eivät halua käyttää ehkäisyä vaan antaa lapsella mehdollisuuden tulla jos on tullakseen.Jos ei tule niin ei ryhdytä toimenpiteisiin,jos tulee niin kyllä sitä herttinen sentään rakastetaan kamalasti.

 

[LisaMarie]

Mutta ystäväni teki niin, että lopetti pillerit kokeilumielessä (halusi tietää kuinka nopeasti raskautuu jos raskautuu), ja kun sitten tuli lähes samantien raskaaksi niin hän teki abortin koska vauva olisi syntynyt kesällä ja he halusivat talvivauvan :| . Sitä en tajua, en edelleenkään vaikka siitä on jo yli kuusi vuotta aikaa.

:'(
Toi kuulostaa ihan kamalalta! Eihän sitäkään tiedä, raskautuuko aina yhtä nopeasti!

 

[Kowalski]

Ja itse tarkoitin tosiaan niitä, joille loppujen lopuksi on (ilmeisesti) aivan sama tuleeko lapsi vai ei, kunhan kokeillaan ja siinä se. Kismittää, että jotkut eivät haluamalla halua lasta, kunhan siinä sivussa pyöräytetään sellainen.

Miksi pitäs haluamalla haluta? Ei se meinaa sitä etteikö olisi tervetullut jos ei haluamlla halua ja yrittämällä yritä.

En mäkään tajua, miksi pitäisi heti ehkäisyn poisjättämisen jälkeen haluamalla haluta ja hampaat irveessä yrittää. Me ajateltiin ainakin esikoisen aikaan että jos tulen raskaaksi niin helkutin hieno juttu, jos en tule niin eipä silläkään niin väliä. Asenne olisi varmaan muuttunut jos en olisi raskautunut puoleen vuoteen, vuoteen...mutta kun kyse on suht koht lyhyestä ajasta niin miksi pitäisi oikein haluamalla haluta, jos asia oikeasti on niin että saa tulla jos on tullakseen, muttei itketäkään jos ei ihan heti tärppää?

 

[vieras]

Vaikea uskoa, että kukaan jättää tarkoituksella ehkäisyä pois jos ei halua lasta.

Niin, kaipa siellä aina on sit jonkinlainen halu takana. Ja asiaa ehkä vähätellään juuri itsensä suojelemiseksi, jos jotain sattuukin tms.
Mutta silti! Miksi ei voi sanoa myös sitä, että kyllä me halutaan lapsi, mutta ajateltiin, että tulee kun on tullakseen, EIKÄ että "no kuhan jätettiin pillerit pois ja katottiin että miten käy, eipä se ois harmittanu vaikkei lasta ois saatukaan". Se mua kirpaisee ja ihmetyttää, vaikka tosiaankin se on jokaisen oma asia.

No minua ei olisi harmittanut vaikka en olisi lasta saanut, vaikka lasta kyllä toivottiin kun ehkäisy jätettiin pois. Ei se silti tarkoita ettenkö lasta olisi halunnut.

 

[vähän vieras ajatus]

Vähän vieras ajatus on tuokin, että nyt toivotetaan lapsi tervetulleeksi tai lapsi saa tulla nyt ei kuukautta ennen tai kahta kuukautta jälkeen, koska halutaan saada vaikka syntymäajaksi joku tietty aika... Mieluummin tulee jos on tullakseen, tai tulee jos haluaa tulla.

 

[Neiti Narina]

No mä aattelin, et tulee jos ja kun on tullakseen ja se tarkoitti mun kohdalla sitä, et en laskeskele oviksia ja mittaile lämpöja, seiso päälläni ym. eli en tekemällä tee tästä asiasta itselleni ressiä.

Otan vauvan rakkaudella ja ilolla vastaan, kun hän haluaa tulla.

En osaa paremmin selittää. Mut mulle se ei tarkoittanut hällä väliä vaan halusin lapsen, mut halunnut tehdä siitä tekemisestä mitää kauheeta ressaavaa projektia.

*Lisäys* Mä olisin ollut oikeasti todella pettynyt, jos lasta ei olisi tullutkaan!Eli ehkä aattelin enempi, et kun on tullakseen loppujenlopuksi, kun et jos on tullakseen.

 

[LisaMarie]

No minua ei olisi harmittanut vaikka en olisi lasta saanut, vaikka lasta kyllä toivottiin kun ehkäisy jätettiin pois. Ei se silti tarkoita ettenkö lasta olisi halunnut.

Näin mäkin luulen, mutta lisään tähän sen varauksen, että mä olen kuitenkin olu 23 kun esikoinen syntyi. 3-kymppisenä olis voinu olla mieli toinen.

 

[Alaston lohikäärme]

No minua ei olisi harmittanut vaikka en olisi lasta saanut, vaikka lasta kyllä toivottiin kun ehkäisy jätettiin pois. Ei se silti tarkoita ettenkö lasta olisi halunnut.

Näin mäkin luulen, mutta lisään tähän sen varauksen, että mä olen kuitenkin olu 23 kun esikoinen syntyi. 3-kymppisenä olis voinu olla mieli toinen.

Juu, tää on niin helppo sanoa, jos se lapsi on kuitenkin tullut.

 

[vieras]

No minua ei olisi harmittanut vaikka en olisi lasta saanut, vaikka lasta kyllä toivottiin kun ehkäisy jätettiin pois. Ei se silti tarkoita ettenkö lasta olisi halunnut.

Näin mäkin luulen, mutta lisään tähän sen varauksen, että mä olen kuitenkin olu 23 kun esikoinen syntyi. 3-kymppisenä olis voinu olla mieli toinen.

Juu, tää on niin helppo sanoa, jos se lapsi on kuitenkin tullut.

En ole saanut eläviä biologisia lapsia.

 

[Alaston lohikäärme]

No minua ei olisi harmittanut vaikka en olisi lasta saanut, vaikka lasta kyllä toivottiin kun ehkäisy jätettiin pois. Ei se silti tarkoita ettenkö lasta olisi halunnut.

Näin mäkin luulen, mutta lisään tähän sen varauksen, että mä olen kuitenkin olu 23 kun esikoinen syntyi. 3-kymppisenä olis voinu olla mieli toinen.

Juu, tää on niin helppo sanoa, jos se lapsi on kuitenkin tullut.

En ole saanut eläviä biologisia lapsia.

No jos sä oot sama vieras, ni sun vastauksesta ainakin saa sen kuvan, et olet saanut.

 

[vieras]

No jos sä oot sama vieras, ni sun vastauksesta ainakin saa sen kuvan, et olet saanut.

No anteeksi kamalasti. Kyllä tuo yksi adoptio tytär lasketaan ihan omaksi lapseksi. Olen ollut kerran raskana mutta lapsi kuoli kohtuun.

 

[Alaston lohikäärme]

No jos sä oot sama vieras, ni sun vastauksesta ainakin saa sen kuvan, et olet saanut.

No anteeksi kamalasti. Kyllä tuo yksi adoptio tytär lasketaan ihan omaksi lapseksi. Olen ollut kerran raskana mutta lapsi kuoli kohtuun.

No en halua alkaa sun kanssa asiasta riitelemään. Sain tekstistäsi sen kuvan, että olet lapsia saanut (kerroit: no ei minua olisi harmittanut, vaikka en olisi lasta saanut, vaikka lasta toivottiin kun ehkäisy jätettiin pois).

Ja olen samaa mieltä, että adoptiotytär lasketaan ihan omaksi lapseksi. Se adoptio ei vaan tullut tekstissäsi esille ennen tätä.

 

[Niin]

Mulla on tuo periaate ollut- tulee jos tulee-mutta eipä ole näkynny vieläkään.

 

[Madicken04]

siis mä en nyt oikeen ymmärtäny mikä tossa sanonnassa oli ap:lle ongelma? ihan selvällä suomen kielellähän tuo on merkki siitä että lasta toivotaan tulevaksi. pillerit jätetty pois ja yritys alla. ei se kaikilla heti tärppää kun pillerit jättää pois ja tarkotti varmaan että he kyllä ilmoittaa sitten kun ilmoitettavaa on ettei joku tavis käy kyselemässä koko ajan että joko joko. ei aina pitäs takertuu jonkun tapaan esittää asia.

Se, että jotkut eivät halua lasta, vaan jättävät pillerit pois ja kokeilevat mitäs sitten tapahtuu, miten heille käy ; tuleeko lasta vai ei. Eli pääasiana ei ole halu saada jälkikasvua, vaan kokeilla onneaan. Siitä raskaudesta toki alkaa varmasti se iloinen odotus ja tulevaa lasta halutaankin, mutta minä en vain kykene ymmärtämään sitä, että alusta saakka mielessä ei ole LAPSI ja halu saada lapsia, vaan yksinkertaisesti pelkkä kokeilu.

En nyt vieläkään ymmärtänyt ideaasi.

Minusta tuo asenne on hyvä, itseasissaa paljon prempi kuin väkisin tekeminen ja stressaaminen. Ei kai kukaan todellisuudessa jätä ehkäisyä pois vain huvikseen kokeillakseen onnistuisiko raskaaksi tuleminen?

Meillä esikoista tehtiin tekemällä ja stressattiin kamalasti. Ei mitenkään mukavaa aikaa kun oli tunne että lapsi olisi pakko saada. Kakkosta tehtiin tuolla mainitsemallasi asenteella "tulee jos on tullakseen" ja muistot paljon mukavammat. Tottakai hlusimme lasta, emmehän muuten olisi ehkäisyä pois jättäneet. Mitään pakko emme kuitenkaan kokeneet eikä raskauden poisjääminen olisi missään tapauksessa ollut sellainen isku kun epätoivoisesti odotetun esikoisen kohdalla. Meillä kuitenkin oli se yksi lapsi jo olemassa ja näin olo kevyempi. Tottakai toisesta raskaudesta iloittiin yhtälailla ja lapsi toivottu.

Jos vielä joskus lasta halutaan, toivoisin todella että asenne pysyisi tuollaisena "tulee jos on tullakseen" =)

 

[Nekkis]

Siis sitä en tuomitse, ettei hampaat irvessä yritetä sitä lasta, meilläkin yritetään pitää stressi loitolla ja ottaa rennosti. Mutta sitä emme yritä peitellä, ettemmekö toistakin lasta haluaisi. Eli minusta on vain kummallista vähätellä asiaa muille, ja tässä mainitsemassani tapauksessa ei ole kyllä utelun estäminen pääasia, koska ihan ilman uteluita ko. henkilöt alkoivat itse tällaista selittää. "Ihan sama" -meiningillä.

Voihan olla, että mulla tosiaan siksi särähti niin korvaan, kun meille ei sitä pikkukakkosta kuulu.

 

[vaatimaton]

meillä tuo asenne saa tulla jos on tullakseen tarkoitti sitä ettei hirveä aktiivisesti yritetty toista lasta mut jos tulee niin mikäs siinä, lapsi on aina tervetullut.

 

[tähdenlento09]

Ehkä sillä vaan tarkoitetaan ettei "tekemällä tehdä", vaan toivotaan parasta?

Näin mäkin näkisin asian.
Me nimittäin "tekemällä tehtiin" kakkosta vajaan vuoden ja kun lopetettiin se ja siirryttiin tuohon tulee jos on tullakseen-ajatukseen, tulin raskaaksi kuukaudessa

 

[jenni87]

Jaa, no mä en taas ymmärrä sitä että tehdään ovulaatiotestejä, kirjotetaan sänkyhommat kalenteriin, tsekkaillaan limoja ja lämpöjä...

 

[Emilyn]

Oma näkemykseni on myös tuo tulee jos on tullakseen. Jos en olisi voinut saada biologisesti lapsia, niin se olisi minulle ollut ok. Jonkun näköinen "uskon" asia tämä minulle on (en tarkoita nyt mitään kristillisyyttä, sillä en kuulu kirkkoonkaan) eli jotenkin uskon kuitenkin siihen kohtaloon, että lapsia tulee niin monta kuin on tullakseen... vaikka joskus päättäisin, että lapsiluku on täynnä, niin jos raskautuisin silti uskoisin että se lapsi on juuri meidän elämäämme tarkoitettu. Ei mikään hällä väliä asenne siis, vaan tosiasioitten hyväksymistä.

 

[Myötätuntoinnen]

Oma näkemykseni on myös tuo tulee jos on tullakseen. Jos en olisi voinut saada biologisesti lapsia, niin se olisi minulle ollut ok. Jonkun näköinen "uskon" asia tämä minulle on (en tarkoita nyt mitään kristillisyyttä, sillä en kuulu kirkkoonkaan) eli jotenkin uskon kuitenkin siihen kohtaloon, että lapsia tulee niin monta kuin on tullakseen... vaikka joskus päättäisin, että lapsiluku on täynnä, niin jos raskautuisin silti uskoisin että se lapsi on juuri meidän elämäämme tarkoitettu. Ei mikään hällä väliä asenne siis, vaan tosiasioitten hyväksymistä.

On se aika kova kohtalo lapsettomalle jolla ei ole yhtään lasta! Sen kohtalo on siis hyväksyä tosiasia ettei lapsia vaan tule. Ei se ihan noinkaan mene, mutta jokainen uskoo omaan kohtaloonsa.

 

[vieras]

Me ollaan juuri tuolla asenteella oltu kohta puol vuotta. Toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen mutta ollaan ihan yhtä tyytyväisiä tuohon yhteenkin. Ehkäisy jätettiin pois koska ei meillä ole mitään toista lasta vastaan että tuntui turhalta ehkäisemällä ehkäistä asiaa joka saa kuitenkin tulla jos on tullakseen. Hmm.. en osaa sen tarkemmin selittää. Ehkä ajattelisin toisin jos ei olisi tuota ensimmäistäkään lasta. En ole edes ainuttakaan testiä tehnyt tänä aikana vaikka monta kertaa on ollut menkat myöhässä. Ei edes ajatella asiaa sen kummemmin. Mutta ei se tarkoita etteikö rakastettaisi sitä lasta jos sellainen tulee.

 

[Emilyn]

Oma näkemykseni on myös tuo tulee jos on tullakseen. Jos en olisi voinut saada biologisesti lapsia, niin se olisi minulle ollut ok. Jonkun näköinen "uskon" asia tämä minulle on (en tarkoita nyt mitään kristillisyyttä, sillä en kuulu kirkkoonkaan) eli jotenkin uskon kuitenkin siihen kohtaloon, että lapsia tulee niin monta kuin on tullakseen... vaikka joskus päättäisin, että lapsiluku on täynnä, niin jos raskautuisin silti uskoisin että se lapsi on juuri meidän elämäämme tarkoitettu. Ei mikään hällä väliä asenne siis, vaan tosiasioitten hyväksymistä.

On se aika kova kohtalo lapsettomalle jolla ei ole yhtään lasta! Sen kohtalo on siis hyväksyä tosiasia ettei lapsia vaan tule. Ei se ihan noinkaan mene, mutta jokainen uskoo omaan kohtaloonsa.

Omasta mielestäni adoptiolapsi on ihan yhtä arvokas kuin omakin. Mutta mulla nyt ei satu olemaan sellaista biologista viettiä, että ihan pakko saada se oma jälkeläinen oman fysiikan kautta maailmaan.

 

[rytinä]

Luulen että varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla on aika pelottavaa ajatella yleensäkään sitä että tulisi äidiksi ja saisi vauvan. Sen takia on helpompaa suhtautua siihen vähän "ylimalkaisesti" koska se on suuri askel.

Plus tietysti tuo jonka moni on maininnut että siitä ei tule niin kovaa stressiä.

 

[Pamppelsson]

Niin, mitäpä mieltä sitä nyt muiden valinnoista olisi? Ei mitään. Mulle aivan sama millä fiiliksellä mut toivoo / yrittää lasta.