olen ollut 4vuotiaan kanssa 2kk aivan kaksin 24/7 ja siitä ajasta sairastettu 3vkoa. no, nyt oltu viikko kunnossa ja äsken oltiin syömässä. sanoin lapselle 5 kertaa, että nyt ne lelut pois ruokapöydästä. ei tapahtunut mitään, joten nappasin ne lelut ja "heitin meneen". sit lapsi alkoi renkkaamaan pöydällä olevaa rei´ittäjää. kielsin monta kertaa, kunnes lapsi taas räpelsi sitä, se lipes siltä kädestä kaataen maitolasin joka oli täynnä maitoa suoraan laskupinon päälle ja lasi meni pillun päreiks lattialle.
mä kilahdin vaan ihan täysin, huusin suoraa kurkkua että on se nyt perkele kun ei puhe kuulu. lapsella alkoi alahuuli väpättää ja se alkoi itkeä ja mä vaan huusin et nyt pää kiinni jumalauta.
mun oli pakko poistua siitä tilanteesta, mä olin niin raivona ja vihainen. aiheestaa joo, mutta aivan liian vahva reaktio.
mä oon ihan tsippi, mulle kyllä kaverit soittelee kun niillä on huolia ja minä kuuntelen ja lohdutan, mutta nyt kun itse tarvitsisin apua, niin kah kun kaikki katoaa kun pieru saharaan.
neuvolassa ei huvita puhua monestakaan syystä, mut suurin syy se, että tää on pieni kunta ja kaikki tuntee toisensa jotain kautta ja mä olen aivan eri aaltopituuksilla neuvolantädin ja perheneuvojan kanssa.
sovittiin jo juttu lapsen kanssa, otin syliin, halasin, sanoin et äiti on väsynyt ja pyysin anteeksi. juteltiin ja halittiin ja kaikki nyt ok. tai ei ole, koska odottelen tässä koska seuraavan kerran kilahtaa.