Tulevan vauvan sukupuoli "pettymys"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rislakki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tunteilleen ei mitään voi, eikä niissä sinänsä ole mitään väärää. Lastasi tulet ihan varmasti rakastamaan ja nyt voimakkaille tuntuvat tunteet heikkenevät, kunnes kuolevat.

Meillä yksi poika ja jotenkin toivoin kakkosestakin poikaa. Totta kai terve lapsi on pääasia jne., mutta kyllä suurin osa ainakin jollain tasolla toivoo jompaa kumpaa, myönsi sitä tai ei. Kamalalle tuntuu sanoa, mutta aluksi olin pettynyt, kun vauva olikin tyttö. Kaikki hehkuttivat, että ihanaa, poika ja tyttö, ja tyttö äidin kaveriksi ja lässyn lässyn.

Vauva oli tietenkin rakas ja ihana alun alkaenkin, mutta varmaan kuukauden verran kesti, kun huomasin, ettei asia enää häirinnyt minua enkä miettinyt sitä.
 
Mä olen myös aina toivomut tyttöä ja pojat on ollut hiukan pettymys. Toisen lapsen sukupuoli selvisi vasta synnyttyä ja kyllä, minä petyin ja paljon. Mutta se meni ohi ja rakas poika on! En vaihtaisi enää :)
Luota siis sinäkin siihen, että ihan varmasti opit rakastamaan sitä poikaakin, viimeistään sitten pienen synnyttyä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rislakki:
Saakohan tällasta viestiä edes kirjottaa, vai tuleeko heti turpaan... ? :(

Haluttiin tietää sukupuoli etukäteen ja kätilö totesi rakenneultrassa että kyllä teille hyvin suurella todennäköisyydellä tulee poika. Mä olin toivonut tyttöä ja nyt en pääse yli siitä että mulla on kauheen pettynyt olo. Ihan hirveetä. :( Vauva on kuitenkin terve ja erittäin tervetullut, ja mä luulen että mies on mielissään että tulee poika, mikä tietenkin on aivan ihanaa, mä nään ne jo yhdessä tekemässä "miehisiä juttujaan". Mutta niin kipeetä kuin se tekeekin niin mun on pakko myötää itelleni että olisin mieluummin ottanut tytön. Mä jotenkin pelkään etten "ymmärrä" poikalasta, että oisin ollu alusta alkaen enemmän samalla aaltopituudella tytön kanssa.

Onko kellään muulla ollu näin kummallisia ajatuksia?

Mulla oli ihan samat ajatukset kun sain tietää että meille tulee poika, mutta nyt rv 21 oon jo tottunut ajatukseen, ja innolla odotan koska meidän poika syntyy! Se pettymyksen tunne menee kyllä ohi aika pian.
 
Tää ketju on säilyny tosi asiallisena! Hienoa!!!!
Mulla on poika, enkä pois vaihtaisi! Uskomaton "suojeluvaisto" äitiä kohtaan :heart:
Alusta asti oli sellainen tunne että poika tulee vaikka salaa hypistelin kaupoissa mekkoja. Kuvittelin jotenkin että olisi ollut luontevampaa olla tytön äiti mutta jälkikäteen ihan höpöjä kaikki ajatukset :D
 
Mulla oli ihan samanlaiset ajatukset kuin ap:lla. Ultrassa kysyttiin, kumpi mahtais olla tulossa ja poikaa kätilö veikkasi. Olin pettynyt, mutta tietenkään en sanonut sitä koskaan ääneen kellekään. Synnytyssairaalassa olin lievästi kateellinen kaikille tyttöjen äidille.

Onneksi nuo tunteet hävisivät todella pian. Nyt poikamme on 1,5-vuotias ja jotenkin poika-lapset ovat todella lähellä sydäntäni. Olen niiiin onnellinen, että sain tuon pienen ihanan pojan. Nyt on haaveissa seuraava lapsi ja toivoisin tästäkin poikaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Tähän pitäs nyt sanoo, että toivottavasti et saa sitä poikaakaan!! Noi tunteet on jossain määrin normaaleja, jos ne kestää minuutin tai maksimissaan päivän. Jos sä et pääse siitä "yli", vaan haikailet olemattoman tytön perään, sussa on pahasti jotain vialla. Etkä sä voi sanoa, että olisit mieluummin ottanu tytön! Sä et kuule sitä lasta oo mistään kaupasta hakemassa!


Naurettava kirjoitus.

Mä ainakin ymmärrän ihan täydellisesti! Itse halusin kovasti nimenomaan tytön ja tytön sitten onneksi sainkin. Koko raskauden ajan yritin totutella ajatukseen pojasta, mutta kyllä helpotuksen huokaus pääsi kun tyttö sitten syntyi.

Ehkä sä kuitenkin totut ajatukseen pojasta, onhan sulla vielä aikaa ennen kun vauva syntyy. Niin ja sitten vaan uutta pullaa uuniin, ehkä vielä tytönkin joskus saat! ;)
 
"en varmaan osais pojan äiti ollakaan"
Ihme kommentteja! Mistä ihmeestä ihminen, jolla on vaan jompia kumpia voi sanoa, et toisen sukupuolen äitinä olis tyhmää??
Vauvoja hoidetaan samalla tavoin oli siellä jalkojen välissä mimmoset vehkeet tahansa.
Ap rakastuu vauvaansa varmasti, kunhan saa hänet syliin ja pääsee tutustumaan omaan lapseensa[b/]
 
Ajattelin samoin. Sain tytön ja vielä toisenkin. Olen heistä todella onnellinen. Poikaa en olisi halunnut. Halusin tytön, jonka kanssa voin tehdä juttuja. poika olisi ollut enemmän miehen juttu.

 
Esikoista odottaessani toivoin tyttöä, suvussamme ei poikia ollut ja pelkäsin, etten osaisi olla pojan kanssa. Poika kuitenkin syntyi ja heti ajatukseen tottui. Toista odotaessa toivoin toista poikaa, ajattelin että leikit kävisivät paremmin yhteen jne... Tyttö tuli ja olen iloinen, että meillä kumpaakin laatua. Nyt odotan kolmatta ja "toivoisin" tyttöä, saataisi kaksi pientä tyttöä samaan huoneeseen. Luulen kuitenkin, että poika tulee, kummalakin aiemmalla kerralla kun olen veikannut väärin :) Ennakko-odotuksista huolimatta, olen kuitenkin rakastanut heti lapsiani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi että:
"en varmaan osais pojan äiti ollakaan"
Ihme kommentteja! Mistä ihmeestä ihminen, jolla on vaan jompia kumpia voi sanoa, et toisen sukupuolen äitinä olis tyhmää??
Vauvoja hoidetaan samalla tavoin oli siellä jalkojen välissä mimmoset vehkeet tahansa.
Ap rakastuu vauvaansa varmasti, kunhan saa hänet syliin ja pääsee tutustumaan omaan lapseensa[b/]


mulla on kaks poikaa tosiaan ja voin sanoa, että tuntuu etten tytön äitinä osais ollakaan. enkä mä tarkoita että se ois tyhmää tms. se vaan ois ajatuksena niin vieras ja outo, että olisi oma TYTÄR :heart:
 
Monet naiset toivovat tyttöjä ja miehet poikia...kun tutumpia sukupuolia. Välillä tietty toisinkinpäin. Itse toivoin esikoisesta tyttöä ja kun ultrassa selvisi poika, olin tosi pettynyt ja pohdin kun itsellä vain siskoja, miten osaisin hoitaa poikaa. Mutta osasin ja maailman rakkain poika onkin! Sitten kun odotin kakkosta, toivoin kovasti tyttöä ja jotenkin uskoinkin siihen kun raskaus erilainen. Suu oli loksahtaa auki kun rakenneultrassa kätilö esitteli pippeliä. Ja niin vain kakkonenkin on poika-sukupuolestaan huolimatta maailman rakkain, enkä häntä vaihtaisi. Silti sydämessäni kaipaa sitä tyttöä jota en koskaan saanut. Ja kolmas olisi toiveissa vain jos varmuudella tietäisi tytön tulevan - vain koska en halua kolmatta lasta, mutta tytön voisin ottaa ;). Mutta alkuperäiseen viestiin sen verran, että yleensä lapsiaan rakastaa oli ne mitä vain sukupuolta! Ja molemmissa sukupuolissa omat hyvät/huonot puolensa.
 
Minulla poika sekä tyttö ja jollakin tapaa poika, esikoinen, on - ei nyt rakkaampi, mut jotenkin tuntuu olevan se, jota äidinvaistolla haluaa enemmän suojella. Minusta tuntuu, että äideille kehittyy erityislaatuinen suhde juuri poikiinsa. Joten älä huoli, tulet rakastamaan pientä miehenalkuasi hirmuisesti ja olemaan onnellinen, että hän on juurikin poika.
 
Meille syntyi ensin kaksi poikaa ja sitten kaksi tyttöä. Itse en siskojen kanssa kasvaneena tiennyt poikien maailmasta mitään, mutta opin kyllä poikien kanssa leikkimään autoilla, opin tietämään mikä on dumpperi ja linkkutraktori ja että motskarissa on kate ja kypärässä visiiri. Pojat ovat olleet paljon mutkattomampia kuin tytöt ja tyttöjen kiemuroita katsellessa olen pannut monta kertaa sormet ristiin ja kiittänyt pojistani. Molemmissa on puolensa ja pettymys menee kyllä ohi. Onnellista odotusta, ap!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamahemuli:
Minulla poika sekä tyttö ja jollakin tapaa poika, esikoinen, on - ei nyt rakkaampi, mut jotenkin tuntuu olevan se, jota äidinvaistolla haluaa enemmän suojella. Minusta tuntuu, että äideille kehittyy erityislaatuinen suhde juuri poikiinsa. Joten älä huoli, tulet rakastamaan pientä miehenalkuasi hirmuisesti ja olemaan onnellinen, että hän on juurikin poika.

Mä en taas ajattele noin, mulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä ja jokaiseen on tosi rakas ja omanlainen suhde. Enemmän mulla toi "suojelu" yms liittyy luonteeseen, eka poika on epävarma, tarkkailevainen, kiltti, varovainen, joten hän tarvitsee enemmän kannustusta ja tukea kun taas eka tyttö jolla on itsetunto korkealla, temperamenttinen ja rohkea. Jokainen lapsi tarvii erilaista tukea ja kannustusta ja ohjausta, musta se ei liity sukupuoleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden pojan ja kahden tytön äiti:
Meille syntyi ensin kaksi poikaa ja sitten kaksi tyttöä. Itse en siskojen kanssa kasvaneena tiennyt poikien maailmasta mitään, mutta opin kyllä poikien kanssa leikkimään autoilla, opin tietämään mikä on dumpperi ja linkkutraktori ja että motskarissa on kate ja kypärässä visiiri. Pojat ovat olleet paljon mutkattomampia kuin tytöt ja tyttöjen kiemuroita katsellessa olen pannut monta kertaa sormet ristiin ja kiittänyt pojistani. Molemmissa on puolensa ja pettymys menee kyllä ohi. Onnellista odotusta, ap!

Aivan kamalan kuuloista kyllä tuokin, kyllä meillä jokainen lapsi on erilainen mutta ei kävis mielessäkään että sen vaativamman lapsen kiukutellessa, olisin kiitellyt jotain niistä helpommista. On kyllä niin kaukana tuo ajatus minun maailmastani. Ei se pimppi lapsista vaikeita tee mutta tuollainen asenne varmasti. Onneks ei ole kun yhden merkkisiä lapsia niin ei ikinä voi vertailla lapsiaan noin :/
 
No. Itselläni on molempia ja täytyy sanoa, että pojat on ihania - ja tytöt on ihania. Kannattaa tehdä tarpeeksi monta. Ellei tule molempia sukupuolia, tulee ainakin onnea ja iloa mielin määrin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä mietin esikoista odottaessa että toivottavasti tulis tyttö kun tuntui kans etten "ymmärrä" poikaa. Poika tuli ja se tuntui oikealta :) Nyt toista oottaessa toivon poikaa kun tyttöjen maailma tuntuu vieraalta. Mut kumpi tahansa tulee niin se on juuri se oikea.

Usko pois! ;)

Ihan samaa oon miettinny siitä et sit jos alkaisin toista oottamaan. ihan kun mun omia ajatuksia. :)
 
koko sukupuoli asia on mielestäni turha. vauva tulee joka tapauksessa. väliäkö sillä kumpi se on? sitä syötetään ja pestään ja puetaan ja RAKASTETAAN oli se kumpi vain. jokatapauksessa siis se VAUVA!!

Ihmeellinen kommentti! Vauvat on joo vauvoja ja kaikki yhtä rakastettavia, mutta uskon että moni joka haaveilee tietystä sukupuolesta näkee asian vähän pidemmälle kun lapsi on jo isompi. Moni nainen haaveilee tyttärestä esim. senkin takia että tyttäret muistavat helpommin vanhempien hääpäivät, äitienpäivät jne. Äidit haluaisivat jakaa sellaisia hetkiä joita ei äiti-poika suhteessa tule olemaan (esim. shoppailu, opettelu meikkaamaan jne). Kun lapset kasvavat, voi äidillä olla hieman "ulkopuolinen" olo kun isällä ja pojilla on jutut ja harrastuksensa jotka eivät välttämättä ole niin kiinnostavia äidin mielestä eikä hän osaa osallistua niihin samalla tavalla.

Asioita ei voi tietenkään aina miettiä niin että no nyt MINÄ jään jostain paitsi, lapsia tehdään niiden lasten takia ja totta kai se lapsi pitäisi hyväksyä ja rakastaa ehdotta, oli sukupuoli mikä tahansa. Mutta ymmärrän hyvin että pettymyksen tunteita voi tulla jos joutuu luopumaan joistakin haaveistaan ja mielikuvista joita oli jo ehtinyt kehittää.

Minä odotan toista poikaani, mutta toivoin jo esikoisesta tyttöä. Pettymyksen tunteita olen joutunut käymään läpi ja miettimään että mitä jos en koskaan tule saamaan tytärtä josta olen aina haaveillut. Se tarkoittaa että minun pitää vain osata päästä irti joistakin unelmista ja olla onnellinen siitä mitä minulla on. Rakastan esikoispoikaani todella paljon enkä vaihtaisi häntä tyttöön mistään hinnasta! Saimme jokin aika sitten tietää odottavamme toista poikaa ja myönnän rehellisesti että pari seuraavaa päivää olivat melko tunteellisia... Tiesin että mahdollisuus on että tämäkin on poika ja olin yrittänyt itseäni siihen valmistaa, mutta en voinut silti välttää pettymystä. Nyt yritän totuttautua ajatukseen kahden pojan äitinä olosta ja yritän keskittyä iloitsemaan siitä että saamme terveen pojan josta on varmasti hyvin paljon iloa isoveljelleen ja tietenkin myös meille vanhemmille.

Haluaisimme vielä kolmannen lapsen (oli se sitten tyttö tai poika), mutta yritän olla ajattelematta liikaa että mitä jos kolmaskin on poika ja voin haudata haaveet tytöstä. Sitä mietitään sitten kun kolmannen lapsen yrittäminen tulee ajankohtaiseksi.
 
kolme poikaa ja olen raskaana. Useiden (5) keskenmenojen jälkeen toivon yli kaiken että tämä nyt onnistuu ja minulle on täysin yhdentekevää kumpaa sukupuolta tuleva vauva on, kunhan vaan pysyy mukana loppuun saakka. Jotenkin tämä maailma on mennyt kummalliseksi, kun ei olla tyytyväisiä siitä mitä saadaan, vaan sitäkin pitäisi vielä valkkailla. Se mitä saat on juuri se mitä sinulle on tarkoitettu ja thats it.
 
Nyt en lukenut muitten vastauksia.

Meille kanssa selvis ultrassa että poika tulee. Ja mä kun olin ihan varma tytöstä, Viivi-vaavia kovasti odotin. Olihan se pettymys alkuun, mutta aika äkkiä pääs yli. Ja osas olla onnellinen siitä että lapsi on terve. Ja mikä parasta, jos joskus saan sen tytön niin on sillä ISOVELI, jolla "uhkailla" jos tulee kiusatuksi tms. Itse halusin aina isoveljen, mutta ei äiti saanut järkättyy ku pikkusiskon.

Loppujen lopuks mun tyttö toive johtu varmasti siitä että teininä hoidellessani lapsia olivat ne aina tyttöjä. Ajattelin että enhän mä osaa pojalle edes vaippaa vaihtaa. Mutta kyllä se siitä lähti.

Kyllä sä varmasti opit rakastamaan sun poikaa!
 
Saakohan tällasta viestiä edes kirjottaa, vai tuleeko heti turpaan... ? :(

Haluttiin tietää sukupuoli etukäteen ja kätilö totesi rakenneultrassa että kyllä teille hyvin suurella todennäköisyydellä tulee poika. Mä olin toivonut tyttöä ja nyt en pääse yli siitä että mulla on kauheen pettynyt olo. Ihan hirveetä. :( Vauva on kuitenkin terve ja erittäin tervetullut, ja mä luulen että mies on mielissään että tulee poika, mikä tietenkin on aivan ihanaa, mä nään ne jo yhdessä tekemässä "miehisiä juttujaan". Mutta niin kipeetä kuin se tekeekin niin mun on pakko myötää itelleni että olisin mieluummin ottanut tytön. Mä jotenkin pelkään etten "ymmärrä" poikalasta, että oisin ollu alusta alkaen enemmän samalla aaltopituudella tytön kanssa.

Onko kellään muulla ollu näin kummallisia ajatuksia?

tiedän tunteen,mulla oli samat tuntemukset kun odotin poikiani,se tunne muuttuu.mulla pettymys väistyi kun sain oman käärön syliin,siinä vaiheessa unohdin koko tyttöhaaveen.nyt kun kolmatta odotan,niin salaa toivon poikaa,jotenki pelkään etten osaisikaan olla enään tytön äiti.
 
Meille kävi myös niin, että salaa toivoin vähän tyttöä, mutta rakenneultra paljasti, että poikahan sieltä tulee :)! Nyt on pakko jo laittaa hymiö pojan perään, niin onnellinen olen pojasta. Annoin itseni rauhassa surra menetettyä haavetta tytöstä, parina päivänä itkin kunnolla pettymystä, mutta sitten yhtäkkiä kurja olo katosi kokonaan. Poika alkoi potkia päivä päivältä enemmän ja minä rakastua tähän ihanaan terhakkaan aktiiviseen pieneen poikaan :). Nyt muutama viikko rakenneultran jälkeen kerron ylpeänä kaikille, että meille tulee poika. Muuksi en enää vaihtaisi.

Olin alkuun ehkä pettynyt, koska en ollut osannut edes haaveilla pojasta. Suvussani on lähinnä tyttöjä ja kaikkiin mielikuviin lapsen kanssa touhuamisesta ilmestyi automaattisesti tyttö. Nyt olen löytänyt aivan uudet haaveet ja unelmat pojasta. Uskon, että pieni poika tulee avaamaan minulle aivan uuden maailman. Koen tämän suurena elämää rikastuttavana lahjana :).
 
[QUOTE="Onnellinen odottaja";26440882]Meille kävi myös niin, että salaa toivoin vähän tyttöä, mutta rakenneultra paljasti, että poikahan sieltä tulee :)! Nyt on pakko jo laittaa hymiö pojan perään, niin onnellinen olen pojasta. Annoin itseni rauhassa surra menetettyä haavetta tytöstä, parina päivänä itkin kunnolla pettymystä, mutta sitten yhtäkkiä kurja olo katosi kokonaan. Poika alkoi potkia päivä päivältä enemmän ja minä rakastua tähän ihanaan terhakkaan aktiiviseen pieneen poikaan :). Nyt muutama viikko rakenneultran jälkeen kerron ylpeänä kaikille, että meille tulee poika. Muuksi en enää vaihtaisi.

Olin alkuun ehkä pettynyt, koska en ollut osannut edes haaveilla pojasta. Suvussani on lähinnä tyttöjä ja kaikkiin mielikuviin lapsen kanssa touhuamisesta ilmestyi automaattisesti tyttö. Nyt olen löytänyt aivan uudet haaveet ja unelmat pojasta. Uskon, että pieni poika tulee avaamaan minulle aivan uuden maailman. Koen tämän suurena elämää rikastuttavana lahjana :).[/QUOTE]

Ja paras vinkki ehkä tälläisissa tilanteissa on mielestäni vain ensin surra rauhassa, antaa pettymyksen tulla, vaikka asia olisi sellainen, josta ei muka ole yleisesti hyväksyttävää olla pettynyt. Oman kokemuksen mukaan asioista pääsee paremmin ja aidommin yli niin kuin yrittämällä kieltää omat tunteensa. Itsellensä ei kannata alkaa valehtelemaan. Kyllä tämän luokan asioista normaalisti pääsee jossain vaiheessa yli :).
 

Yhteistyössä