Tulevan vauvan sukupuoli "pettymys"

[Rislakki]

Saakohan tällasta viestiä edes kirjottaa, vai tuleeko heti turpaan... ?

Haluttiin tietää sukupuoli etukäteen ja kätilö totesi rakenneultrassa että kyllä teille hyvin suurella todennäköisyydellä tulee poika. Mä olin toivonut tyttöä ja nyt en pääse yli siitä että mulla on kauheen pettynyt olo. Ihan hirveetä. Vauva on kuitenkin terve ja erittäin tervetullut, ja mä luulen että mies on mielissään että tulee poika, mikä tietenkin on aivan ihanaa, mä nään ne jo yhdessä tekemässä "miehisiä juttujaan". Mutta niin kipeetä kuin se tekeekin niin mun on pakko myötää itelleni että olisin mieluummin ottanut tytön. Mä jotenkin pelkään etten "ymmärrä" poikalasta, että oisin ollu alusta alkaen enemmän samalla aaltopituudella tytön kanssa.

Onko kellään muulla ollu näin kummallisia ajatuksia?

 

[Jaska-]

On varmasti ollut monella samanlaisia ajatuksia.

Onneksi on olemassa helppo ratkaisu. Teet siitä poikalapsesta tytön, tasa-arvon ja modernin miehenmallin nimissä ostat sille nukkeja autojen sijasta jne jne.

 

[-Jonttu-]

Mä luulen, että mulle kävis ihan samalla tavalla. En halua poikalasta, ainakaan esikoiseksi.

 

[Rytkäätys]

:hug: No eihän nuo nyt vääriä ajatuksia ole. Kyllä sinä takuulla asiasta "yli" pääset ja poika alkaa tuntua ihanalta ajatukselta! =)
Meillä mies jo nyt jännittää ultraa, toivoo kovasti poikaa ja tiedän että on hetken harmissaan jos tytöksi paljastuu, mutta niinhän se on tuo esikoinenkin isin aarre, vaikka alunperin poikaa toivoi hänestäkin. =)

 

[hoh]

no en todellakaan ole tuntenut pettymystä vauvan sukupuolesta! Minulle lapsi on tervetullut, tyttönä tai poikana.

 

[bud]

Tähän pitäs nyt sanoo, että toivottavasti et saa sitä poikaakaan!! Noi tunteet on jossain määrin normaaleja, jos ne kestää minuutin tai maksimissaan päivän. Jos sä et pääse siitä "yli", vaan haikailet olemattoman tytön perään, sussa on pahasti jotain vialla. Etkä sä voi sanoa, että olisit mieluummin ottanu tytön! Sä et kuule sitä lasta oo mistään kaupasta hakemassa!

 

[Harhaanjohtaja]

kyllä sitä poikalasta oppii "ymmärtämään", ei se leikki-ikäisenä suinkaan synny

Mun esikoinen on poika, ja vaikka tytöksi alkuun luulin/toivoin, ei toi pikkuinen voisi rakkaampi olla! Ne "poikien jutut" alkaa nyt vasta olla selkeempiä, kun lapsella ikää 5 vuotta..

 

[Gluteus maximus]

yli siitä pääsee sillä sekunnilla kun saat vauvan käsivarsillesi ja pukerrettua ulos! Sen jälkeen mietit, että mitä hittoa sitä onkaan tullut ajateltua =) :hug:

 

[vieras]

Minä mietin esikoista odottaessa että toivottavasti tulis tyttö kun tuntui kans etten "ymmärrä" poikaa. Poika tuli ja se tuntui oikealta Nyt toista oottaessa toivon poikaa kun tyttöjen maailma tuntuu vieraalta. Mut kumpi tahansa tulee niin se on juuri se oikea.

Usko pois!

 

[mie]

Onko esikoinen?

Meillä oli kans samanlainen tilanne. jotenkin odotin/toivoin tyttöä. joka ultrassa varmistui pojaksi. Petyin. Mies oli iloinen pojasta. Mutta miten syvemmälle raskaus jatkui sitä tyytyväisempi olin poikaan. Olen nyt vk 35. ja odotan että poikamme syntyy. enkä todellakaan haluaisi vaihtaa tytöksi.

on ihan luonnolista että naiset haluavat tyttö lapsia. Kaikki vieras pelottaa. Hyvin se menee.

 

[eh]

Tähän pitäs nyt sanoo, että toivottavasti et saa sitä poikaakaan!! Noi tunteet on jossain määrin normaaleja, jos ne kestää minuutin tai maksimissaan päivän. Jos sä et pääse siitä "yli", vaan haikailet olemattoman tytön perään, sussa on pahasti jotain vialla. Etkä sä voi sanoa, että olisit mieluummin ottanu tytön! Sä et kuule sitä lasta oo mistään kaupasta hakemassa!

Olipa harvinaisen typerää tekstiä.

 

[nibbler]

mä muistan että mun kaverilla oli samat ajatukset. nyt kuitenkin on ihan tyytyväinen.

mun mies oli pettyny ku toivo tyttöä ja sai tietää että onki poika. mieli on kuitenkin muuttunut ja ei vois ylpeempää miestä löytyä mä uskon että tuommonen "pettyminen" on paljon yleisempää ku mitä kuvittelet, ja uskon että ihan varmasti rakastat lastas vaikka minkä mallinen tulis

 

[Harhaanjohtaja]

eikä sen vauvan kanssa samalla aaltopituudella olo ole sukupuolesta kiinni.

 

[apsi]

Mä olen joskus kauhistellut juuri tuota, että miten osaisin ikinä pojan kanssa olla. Ja poikahan meille sitten tuli. Ja juuri miehen takia musta oli toisaalta kiva saada poika, mutta... Vaan niin se tuntuu olevan, etten varmasti tyttöäkään osaisi enemmän rakastaa - ja tämä pikkuinen poika tuntuu just meidän omalta, juuri siltä vauvalta, joka meille pitikin tulla. Eli älähän pode huonoa omatuntoa tai pelkää tuntemuksiasi, kyllä on sallittua tuntea noin. Ja kohta olet ihan hullaantunut teidän pikkuiseen poikaan. =) Vaikea sitä on ehkä uskoa, mutta jos kerran mullekin kävi näin, niin taatusti muillekin. Onnea tulevasta pikkuisesta!

 

[Gluteus maximus]

Tähän pitäs nyt sanoo, että toivottavasti et saa sitä poikaakaan!! Noi tunteet on jossain määrin normaaleja, jos ne kestää minuutin tai maksimissaan päivän. Jos sä et pääse siitä "yli", vaan haikailet olemattoman tytön perään, sussa on pahasti jotain vialla. Etkä sä voi sanoa, että olisit mieluummin ottanu tytön! Sä et kuule sitä lasta oo mistään kaupasta hakemassa!

kyllähän sitä saa äiti odottaa ja toivoa mitä haluaa ja tuntemuksista saa ja pitää pystyä kertomaan!

 

[chef]

:wave:

Kakkonen ultrattiin pojaksi ja voi sitä pettymisen määrää. Olin samaan aikaan surullinen ja vihainen. Toki oli kiva tietää että vauvalla näyttäisi olevan kaikki ok mutta pettymys sukupuolesta oli silti melkoinen.

Noin kuukausi meni jotta "hyväksyin" sen että poika on tulossa. Rupesin näkemään asiaa positiivisemmassa valossa monessakin suhteessa. Myös minä pelkäsin etten ymmärrä poikaa ja poikien maailmaa jne. mutta ajattelin että enköhän sitä sitten opi ymmärtämään.

Seuraavassa ultrassa poika todettiin tytöksi ja pasmat menivät uudestaan sekaisin. En osannutkaan tällä kertaa suhtautua siihen tyttöön sillä olin jo orientoitunut poikaan. Mutta muutamassa päivässä tämäkin tilanne selkiintyi. Lopulta meille syntyi tyttö.

Nyt odotamme kolmatta, edelleen toivon tyttöä, mutta olen aika vakuuttunut että odotan poikaa, eikä se enää tunnu pettymykseltä On siinä pojassakin ne omat puolensa ihan varmasti.

Uskon että mielipahasi helpottuu kun aikaa kuluu.

Äläkä turhaan ole häpeissäsi ajatuksistasi, niille kun et mitään voi. Itse puhuin silloin miehelle ja suvulle avoimesti pettymyksestä ja se auttoi.

 

[Etsiväkaksoset]

Mä olen ikävä mutta olihan se tiedossa jo etukäteen että 50%/50% mahdollisuudet ihan kumpaan vain. Ehkä ei kannattaisi lähteä leikkiin ollenkaan jos sitten täytyy pettyä siitä että lapsen saa. Tosi monella on kuitenkin taustalla keskenmenoja jne ja pidän tuollaista ajattelua kyllä todella itsekkäänä ettei kelpaa terve vauva joka on tulossa.

 

[Miisa]

koko sukupuoli asia on mielestäni turha. vauva tulee joka tapauksessa. väliäkö sillä kumpi se on? sitä syötetään ja pestään ja puetaan ja RAKASTETAAN oli se kumpi vain. jokatapauksessa siis se VAUVA!!

 

[apsi]

kyllä sitä poikalasta oppii "ymmärtämään", ei se leikki-ikäisenä suinkaan synny

Tuo on hyvä pointti, mulle tuo välähti aika myöhäisessä vaiheessa raskautta... Eli kyllä ehditään tutustua puolin ja toisin ennen kuin tulee mitään "vaiheita" joita etukäteen jännitti niin kovin.

 

[Gluteus maximus]

Minä olen meidän esikoispojan kanssa paljon enemmän samalla aaltopituudella kuin meidän kuopustytön meillä jotenkin synkkaa pojan kanssa ja miehellä synkkaa tuon tytön kanssa. Tosin kumpikin on aivan yhtä rakkaita

 

[tosi]

mä oon kuullu tälläsen jutun että yks äiti jolla oli jo tyttö ennenstään, toivo että seuraava olis poika. eivät ottaneet selvää etukäteen ja sieltä tulla tupsahti sitten toinen tyttö, niin tää äiti selittää edelleen kaikille, kuinka suuri pettymys se oli hänelle, synnytyksessä hän ei voinu ees kattoo vauvaa ku kätilöt sano että se on tyttö, niin pettyny hän oli...aikas kauheeta...

 

[Rinoa]

ääh, pitkän tekstin kirjotin mutta tuo reilu 1v jätkä tuli säätämään ja kaikki hävis bittiavaruuteen, kyllä voin sanoo että enemmän harmaita hiuksia tämä poika mulle tuottaa kun tyttä aikanaa, sellanen riiviö osaa olla
mut silti en pois vaihtais :heart:

 

[vieras]

Mä tunsin samalla lailla kun oottelin esikoista, joka oli poika. Kun lapsi syntyi, sukupuolella ei ollut enää väliä. Rakastin sitä yli kaiken, sukupuolesta väittämättä. Vähän ajan kuluttua olin todella onnellinen siitä, että hän oli poika. Huomasin, miten paljon enemmän poikalapset omine touhuineen ja kujeineen olivat sydäntäni lähellä. Nyt odotan toista lasta ja rakenneutrassa ilmeni, että hän on tyttö. Petyin kovasti. Olisin halunnut toisen pikkuviikarin. Mutta, luotan jälleen siihen, että kun saan pienen tyttöni ensimmäisen kerran käsivarsilleni, sukupuolella ei ole enää väliä, vaan tulen rakastamaan häntä yhtä lailla kuin esikoistani.

 

[firequeen harmaana]

mies odotti poikaa. hoki koko raskauden" poika se on". mutta sillä hetkellä kun sai tytön syliinsä, asialla ei ollut enää merkitystä itse taas olin salaa toivonut tyttöä vaikka poikakin olisi tervetullut

 

[Huom]

Me vitsailimme aikanaan miehen kanssa, että jos tulee poika, niin palautetaan.
Kun sitten saimme rakenneultrassa kuulla, että poikahan se on, niin ei voitu muuta enää kuvitellakaan. Ja olen pienestä pojastani todella onnellinen. En varmaan osaisi tytön äiti ollakaan ; )