Tulevan vauvan sukupuoli "pettymys"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rislakki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Etsiväkaksoset:
Mä olen ikävä mutta olihan se tiedossa jo etukäteen että 50%/50% mahdollisuudet ihan kumpaan vain. Ehkä ei kannattaisi lähteä leikkiin ollenkaan jos sitten täytyy pettyä siitä että lapsen saa. Tosi monella on kuitenkin taustalla keskenmenoja jne ja pidän tuollaista ajattelua kyllä todella itsekkäänä ettei kelpaa terve vauva joka on tulossa.

Oletko ihan totta sitä mieltä että jos oinen sukupuoli on toista toivotumpi, ei kannata tehdä lasta lainkaan? Ei kyse ole pettymisestä lapseen itseensä vaan sukupuoleen. Ja tämä pettymys häviää yleensä jo raskausaikana, tavanomaisesti kuitenkin viimeistän silloin kun vauvan saa käsiinsä juurikin siksi ettei se pettymys kohdistu lapseen itseensä vaan sukupuoleen.

Ja kyllä moni sukupuolitoiveen omaavakin on keskenmenoja kokenut eli ei niitä tule vain niille joille kelpaa kumpi tahansa.
 
Mulla esikoinen poika ja loput tyttöjä ja voin sanoa että enemmän jotenkin kannan huolta tosta pojasta ;) Ja se kiintymys tulee heti ,kun sen pojan ulos punnerrat. Älä huoli,kyllä rakastat lastasi aivan varmasti.
 
Kumma homma, että tunteistakin pitää syyllistää, juuri noin, että "et ole lasta ansainnut, jos et halua kumpaa vaan." Kun tuntemushan se vain on, ja menee ohi aikanaan. Ei kai kukaan ole niin hölmö, että lähtee lapsentekopuuhiin, jos ehdottomasti tahtoo juuri tiettyä sukupuolta tai ei halua koko lasta.

Seuraavaksi niitataan ne, joilla äidinrakkaus syttyy vasta ajan myötä, eikä plussatessa tai synnärillä. Vai?
 
täällä myös eräs, joka toivoi viime syksynä raskauden alettua kovasti että voi kun olis tyttö..Raskaus meni kesken, ja outona ajatuksena mun päähän pinttyi, että entä jos se pieni olikin poika, ja jotenkin itse ajatuksillani sain asian aikaan :snotty:

 
Meillä oli entuudestaan yksi poika ja kovasti toivoin kakkosesta tyttyöä. Ultra paljasti totuuden: toinen poika tulossa. Olin pettynyt, itkin asiaa monta iltaa ja kaupassa meinas itku päästä kun näin tyttövauvojen vaatteita. Tätä kesti koko raskausajan. :/ Miehelle sanoi että pakko yrittää kolmatta lasta jos vaikka tytön sais.

Mutta kun toinen poika reilu puoli vuotta sitten putkahti maailmaan, en enää muuta haluiskaan kun poikia! Eli jos toivottavasti tulisin vielä raskaaksi, haluaisin kolmannen pojan! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
täällä myös eräs, joka toivoi viime syksynä raskauden alettua kovasti että voi kun olis tyttö..Raskaus meni kesken, ja outona ajatuksena mun päähän pinttyi, että entä jos se pieni olikin poika, ja jotenkin itse ajatuksillani sain asian aikaan :snotty:

Muistan itsekin pohtineeni että koska kuitenkin haluan sen lapsen (vaikken sitä sitten tyttönä saisikaan) niin pelkäsin tietyllä tapaa sitä tyttöä toivoa jottei vain mene sitten kesken jos poika on tulossa.

Onneksi totuus on kuitenkin se, ettei ajatuksen voimalla voi raskautta päättää. Mutta ymmärrän kyllä, että moisia ajatuksia voi tulla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja eh:
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Tähän pitäs nyt sanoo, että toivottavasti et saa sitä poikaakaan!! Noi tunteet on jossain määrin normaaleja, jos ne kestää minuutin tai maksimissaan päivän. Jos sä et pääse siitä "yli", vaan haikailet olemattoman tytön perään, sussa on pahasti jotain vialla. Etkä sä voi sanoa, että olisit mieluummin ottanu tytön! Sä et kuule sitä lasta oo mistään kaupasta hakemassa!

Olipa harvinaisen typerää tekstiä.

Tottakai mä toivon, että ap poikansa saa, mutta tosta tekstistä paistaa mun mielestä vähän "liikaa" suru ja pettymys. Mietinkin, että onko toi kovin yleistäkin olla noin pettynyt lapsen sukupuoleen? Niin ja kyllä mäkin toivoin joskus tytön saavani ja onneksi sainkin, onhan toi ihana! Toivoa saa mun mielestä, mutta liika suru ja pettymys ei ole normaalia!
 
meillä esikoinen oli poika.. tiesin sen .. ja sen että toka oli tyttö..kolmas oli poika ja senki jotenkin arvasin...sitten toivoin tyttöä ihan hirveen kovasti.. ja poika tuli.. en pettynyt..no sitten taas.. toivoin tyttöä..ostelin punasia ja vaaleenpunasia juttuja..ja POIKA.. itku tuli,vaikka kaikki muuten oli ok..mutta kyllä siihen tottui ja jotekin tuntuu että mie olen enemmn perillä pojista kuin tuosta tyttelistä.. ;) .. no ihania ne kukin on tavallaan ja kaikki toivottuja .. jopa tämä ylläri kuudes...josta ei vielä ole selvää kumpi tulee..toivon tyttöä mutta tiedän että poikakaan ei ole "paha" ja kaikista tärkeintä on olla mahdollisimman ehjä ja terve..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Etsiväkaksoset:
Mä olen ikävä mutta olihan se tiedossa jo etukäteen että 50%/50% mahdollisuudet ihan kumpaan vain. Ehkä ei kannattaisi lähteä leikkiin ollenkaan jos sitten täytyy pettyä siitä että lapsen saa. Tosi monella on kuitenkin taustalla keskenmenoja jne ja pidän tuollaista ajattelua kyllä todella itsekkäänä ettei kelpaa terve vauva joka on tulossa.

Höpöhöpö. Toiveita saa olla, samoin saa olla pettynyt. Normaaleja tunteita. Itsellä on keskenmeno takana, nyt raskaus alussa ja silti uskallan toivoa poikaa koska tyttö meillä jo on. Eipäs nyt jeesustella.
 
Osittain just tästä syystä me ei haluta etukäteen tietää vauvan sukupuolta.. esikoista siis odotetaan,ja vähän enemmän toivotaan tyttöä,mut poikakin on tervetullut. lähipiirissä on sekä esikoistyttöjä että -poikia,ja kaikki vanhemmat on sanonu et vaikka olis raskausaikana toivonu tyttöä ja poika tullu/toisinpäin,niin syntymästä asti lapsi on tuntunu just oikealta ja omalta,ns "tottakai näin". Ja tosiaan,en usko että vauvan/lapsen ymmärtäminen on sukupuolesta kiinni..
 
sef kyllä sen onneksi järjellä tajuaa ettei sitä itse aiheuttanut..Sillon vaan kun mieli oli musta, tuli mietittyä näitä juttuja.

Ja silti tällä kertaa mä uskalsin tyttöä toivoa, aina sivu-ajatus-lauseena oli että pääasia että pysyy matkassa ja saadaan vauva hengissä syliin saakka.

Nyt on rakenneultrassa tyttöä lupailtu, en tiedä mikä on oma reaktio, jos seuraavalla kerralla meidän neitillä onkin pallit ja pippeli :D
 
Oon varmaan epänormaali nainen koska en oo ikinä toivonut erityisesti tyttöä. Esikoisesta toivoin kovasti poikaa ja pojan saimme. Nyt odotellaan toista ja viikon päästä ois rakenneultra jossa toivottavasti saadaan tulijan sukupuoli selville. Kovasti toivon taas poikaa. Noi pojat on niin ihania ja ite koen olevani enemmän samalla aaltopituudella poikien kuin tyttöjen kanssa. Olen kyllä aina sanonut että haluan sekä poikia että tyttöjä, mutta kuitenkin sitä jotenkin toivoo poikaa. Itselläni on kyllä kovasti tyttöolo joten luulen että tulija on tyttö ja olen siitä aivan yhtä iloinen. Kun siellä ultrassa saa sitten kuulla sen kumpi se on niin ei sitä osaa enää muuta kuvitellakaan. Oma lapsi on kuitenkin aina ihana, olipa se sitten minkälainen tahansa. Meillä mies ei ole ikinä sanonut mitään toiveistaan lapsen sukupuolta kohtaan, aina vaan todennut että onko tuolla väliä ja kunhan on terve. Hänen siskollaan on vammainen poika joten ehkä se on tehnyt vaikutuksen ettei välitä tosiaankaan kumpi sieltä tulee. Mä uskon että mullakin menee hetken aikaa sulatteluun jos saan tietää että tyttö tulee, mutta tiiän että synnytykseen mennessä en osaa enää muuta miettiäkään kuin pientä tytön tylleröä. Luulen että sinäkin pääset asian yli, mitä lähemmäs synnytys käy. Pienet pojat on ihania, rehtejä ja ronskeja. Oikeita velikultia!
 
Kiitos enemmän ja vähemmän kannustavista kommenteista, annoitte mulle paljon mielenkiintoisista pohdittavaa! Esikoista odotamme juu, joten ehkä tässä on taustalla jotain epävarmuutta siitä että tuleeko musta hyvä äiti, riittääkö mun rakkaus tulokasta kohtaan jne. Ihanaa kuulla niin monelta että se vauva on sitten lopuksi tuntunut juuri siltä oikealta, varmasti mullekin käy niin!
 
Mulla on ihan samanlaisia mietteitä kuin sulla ap. Me ei vielä sukupuolta tiedetä ja meillä on tyttö ennestään. Mä olen monena yönä nähnyt painajaista, jossa meille on tullut poika ja olen ollut niin pettynyt ja lapsi on ollut kauhea riiviö. Tiedän, että lapsen synnyttyä on ihan sama onko lapsi tyttö vai poika, rakastan sitä kuitenkin, mutta välillä vaan oikeasti pelottaa oma reaktio jos synnytyksessä vauva paljastuu pojaksi ja käy niinkuin unessa eli olen todella pettynyt ja surullinen. Hormonit muutenkin sekaisin siinä vaiheessa.

Ja ennen lapsen yritystä pidin molempia sukupuolia tervetulleina, kaippa odotus on vaan vähän tunteita sekoittanut ja kaikki kääntyy parhain päin kun vauva syntyy. Olen varma, että monet odottajat näitä sekavia tunteita kokee raskausaikana.
 
meillä on kolme poikaa ja odotan neljättä lastani.ja toivon että hän on tyttö.kätilön mukaan hän on melko varmasti poika ja eilen näin semmosen unen,mis sain poikavauvan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rislakki:
Saakohan tällasta viestiä edes kirjottaa, vai tuleeko heti turpaan... ? :(

Haluttiin tietää sukupuoli etukäteen ja kätilö totesi rakenneultrassa että kyllä teille hyvin suurella todennäköisyydellä tulee poika. Mä olin toivonut tyttöä ja nyt en pääse yli siitä että mulla on kauheen pettynyt olo. Ihan hirveetä. :( Vauva on kuitenkin terve ja erittäin tervetullut, ja mä luulen että mies on mielissään että tulee poika, mikä tietenkin on aivan ihanaa, mä nään ne jo yhdessä tekemässä "miehisiä juttujaan". Mutta niin kipeetä kuin se tekeekin niin mun on pakko myötää itelleni että olisin mieluummin ottanut tytön. Mä jotenkin pelkään etten "ymmärrä" poikalasta, että oisin ollu alusta alkaen enemmän samalla aaltopituudella tytön kanssa.

Onko kellään muulla ollu näin kummallisia ajatuksia?

Nuorempana ajattelin, että "haluan" pojan, koska pelkäsin etten osaa hoitaa tyttöä :D Minulla on kolme pikkuveljeä, joita olen vauvoina hoitanut paljon, tyttöjä en koskaan.

No sitten kun omani syntyi, ja olikin tyttö, tajusin että TOTTA KAI se on tyttö, kun se on meidän :heart: Ihanaa oli saada pieni prinsessa, mies sanoi odotusaikana, että tyttö olisi kiva, ja nuorempaa kun odotettiin, sanoi, että nyt olisi toisaalta kiva saada poika.

Hyvin oli tilauksensa suorittanut, sitä sai mitä tilasi :D

(ja tosiaan kun esikoista 2 vuotta yritetettiin, siinä ei ollut enää mitään väliä, kumpiko sieltä lopulta tulee)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kai kukaan itsekään usko, jos sanoo, että ei osais hoitaa tyttöä taikka poikaa.

No ei kyse varmaan ole siitä että osaako hoitaa syötöt, pesut ja pukemiset. Vaan siitä henkisestä puolesta kun se lapsi on ohittanut jo vauva/taaperoiän.
 
Mä taas olisin ollut pettynyt jos esikoinen olisi ollut tyttö :/ Halusin ja toivoin poikaa jonka onneksi sainkin. Nyt odotan toista, vaikka en yhtä paljon toivokaan lapsen olevan poika, olisi varmaan vähän pettynyt jos onkin tyttö. Siis en mitenkään erityisemmin nyt toivo poikaakaan, on itse asiassa aika sama kumpi tulee, mutta jos on pakko vähän eritellä tunteita, niin poikaolo on ja poika olisi musta helpompi, en osaa kuvitella itseäni tyttövauvan äitinä :D
 
Mä en ole kummassakaan raskaudessa tiennyt lapsen sukupuolta. Eka kerralla toivoin tyttöä koko raskauden ajan ja poika tuntui tosi vieraalta. Ja voin sanoa suoraan että "äidin rakkaus" ei syttynyt heti kun sain lapsen viereeni, mutta se ei varmastikaan johtunut sukupuolesta. Nyt kun rakas pikkupoikani täyttää vuoden en vaihtaisi häntä ikinä tyttöön. Ja tästä toisestakin toivon jo poikaa :) Kyllä se siitä.. oma lapsi on maailman kaikista rakkain, oli hän minkä muotoinen, kokoinen tai näköinen tahansa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harhaanjohtaja:
täällä myös eräs, joka toivoi viime syksynä raskauden alettua kovasti että voi kun olis tyttö..Raskaus meni kesken, ja outona ajatuksena mun päähän pinttyi, että entä jos se pieni olikin poika, ja jotenkin itse ajatuksillani sain asian aikaan :snotty:

tämän takia just olenkin näissä asioissa niin nöyrä, etten anna itselleni mahdollisuutta toivoa. En antaisi itselleni koskaan anteeksi jos lapselle tapahtuisi raskaudessa, synnytyksessä jotain ja itse olisin kitissyt jonkun vähäpätöisen asian (kuten sukupuoli) takia.

Minulla 2 rakasta lasta, molemmat poikalapsia vaan niin täydellisen erilaisia persoonia, RAKKAITA! Ja onpa minua siunattu 3 ihanalla kummitytöllä :)
 

Yhteistyössä