N
niisku neiti
Vieras
Minulla on elämäni isoin kriisi,monen vuoden avioliitto on ehkä hajoamassa käsiin,mies on monta kk veivannu ees taas kun ei tiedä mitä haluaa(sil on vissiin joku ikäkriisi ja masennusta,mut ei itse tajua asiaa).
No koska mies ei tiedä haluaako erota vai ei ja minä en haluaisi erota. Niin olen jumissa, en pääse käsittelemään eroa koska sitä ei ehkä edes tule, mutten saa omalla tahdon voimallani miestä tekemään päätöksen just nyt...niin en voi muuta ku koettaa kestää ja siihe auttaa puhuminen. yks ystävä sitte sano mulle että päätä nyt aiotko erota hän ei jaksa asiasta enään kuulla.
no sai mennä sellanen "ystävä". Moni muukin häviää näköpiiristä kun on tarve puhua. silloin kyllä kelpasin seuraksi kun olin onnellinen.sattuu pirusti, mut toisaalta, miksipä haluaisinkaan sellaisia ihmisiä elämääni joilel kelpaan vain jos olen onnellinen.
Tuntuu se silti pahalta, en minäkään hylkää ketään siksi että tällä on vaikeaa.
No koska mies ei tiedä haluaako erota vai ei ja minä en haluaisi erota. Niin olen jumissa, en pääse käsittelemään eroa koska sitä ei ehkä edes tule, mutten saa omalla tahdon voimallani miestä tekemään päätöksen just nyt...niin en voi muuta ku koettaa kestää ja siihe auttaa puhuminen. yks ystävä sitte sano mulle että päätä nyt aiotko erota hän ei jaksa asiasta enään kuulla.
no sai mennä sellanen "ystävä". Moni muukin häviää näköpiiristä kun on tarve puhua. silloin kyllä kelpasin seuraksi kun olin onnellinen.sattuu pirusti, mut toisaalta, miksipä haluaisinkaan sellaisia ihmisiä elämääni joilel kelpaan vain jos olen onnellinen.
Tuntuu se silti pahalta, en minäkään hylkää ketään siksi että tällä on vaikeaa.