Tuli niin paha mieli lasten puolesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mulla on 4- ja 5-vuotiaat lapset, lasten isä asuu n.400 km päässä.
Joululomalla lapset olivat isänsä luona ja isä oli luvannut, että lapset saavat tulla sinne, kun isän tyttöystävän lapsella on syntymäpäivä. Muustahan meillä ei ole pariin viikkoon puhuttukaan, on piirretty kortteja, suunniteltu lahjoja ja odotettu puhelua isältä. No tänään kuulin, että syntymäpäivä on huomenna ja tuskin isällä aikomustakaan hakea lapsia sinne :|
Mua niin suututtaa, kun nuo lapset menee innosta puhkuen isänsä luo ja kuukauden jälkeen päin itkevät ikävää, ja isästä ei kuulu mitään. Kerran puolessa vuodessa tulee hakemaan lapsia, välillä ei puhelun puhelua :( Olis ehkä lapsille helpompaa, jos ei ottaisi sitten ollenkaan yhteyttä...
 
Mä en varmaan osais olla laittamatta eksälle edes viestiä, jossa kertoisin, miten suruissaan lapset ovat jne. Olkoon lapsellista, mutta yrittäisin kasata syyllisyyden taakkaa eksän niskaan... Tietty jokin aikuismaisempi tapa voisi toimia paremmin
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Kerroithan lasten isälle, miten lapset odottavat? Ja sanoithan, kuinka tärkeää lapsille on se, että luvatut asiat pidetään?

No sen sata kertaa on asiat puhuttu noista asioista, ja kun isä toi lapsia, niin lapset sitten kysyivät, että koska ne synttärit on, niin isä vastasi, että keväällä. En mäkään osannut kuvitella, että ne on näin pian ja ihan oikeasti uskoin, että tulee lapsia hakemaan synttäreille.
Ei vaan tunnu ymmärtävän...
 
Alkuperäinen kirjoittaja bing:
Mä en varmaan osais olla laittamatta eksälle edes viestiä, jossa kertoisin, miten suruissaan lapset ovat jne. Olkoon lapsellista, mutta yrittäisin kasata syyllisyyden taakkaa eksän niskaan... Tietty jokin aikuismaisempi tapa voisi toimia paremmin

Sama mulle tuli mieleen, aion kyllä kertoi kuinka lapset odotti...
Ja sitten kun isä hakee lapsia seuraavan kerran luultavasti vasta kesällä, niin minä joudun selittäjän rooliin, kun kevät on ollut ja mennyt, eikä synttäreitä näy... ja on niin tuskaa nähdä lasten itkevän, kun isää on tottakai ikävä.
 
Mun isä ei koskaan ole pitänyt lupauksiaan, ja sitä mielipahan ja harmin määrää, kun lupaa tulla ja tuoda mitä milloinkin. En halua omien lapsieni edes puhuvan hänen kanssaan puhelimessa, samat sadut jatkuu. ..pappa tuo sitä ja tätä jne. ja kuitenkaan se päivä ei koskaan koita. Saa tulla katsomaan, mutta en oikein usko sen päivän koittavan, kun on jo 8 vuotta luvannut tulla. Olen itsekseni käynyt häntä silloin tällöin tapaamassa, en kovin useasti, mutta kulkeissani lähistöllä.

Kannattaa ottaa isän kanssa puheeksi millaisen suhteen haluaa lapsiinsa tulevaisuudessa ja mitä haluaa lastensa silmissä edustaa.
 
Menee vähän OT, mutta mun isä tuli eron jälkeen käymään mun takiani tasan yhden kerran. Joskus mummolassa sattumalta tavattiin. Arvatkaapa vaan, olenko muistanut kertoa, että mulla on nykyään pieni poika? Kun ei kerran mun tekemiset ole kiinnostaneet, päätin, ettei seuraavaa polvea tarvitse vaivautua edes ajattelemaan
 
Mun kaveri on vastaavassa tilanteessa , se ei enää kerro lapsille isän luo menemisistä ennen kuin isä on ovella. Turhaan tuottaa lapsille mielipahaa tuollaisen syyn takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Mun kaveri on vastaavassa tilanteessa , se ei enää kerro lapsille isän luo menemisistä ennen kuin isä on ovella. Turhaan tuottaa lapsille mielipahaa tuollaisen syyn takia.

Aikalailla noin mäkin oon tehny, yleensä pari päivää ennen isän luo lähtöä olen uskaltanut lapsille sanoa. Mutta tuon synttärijutun isä oli luvannut lapsille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taitaa uusi mamma pitää jöötä ja exäsi taipuu sen edessä? Miehesi on tunnekylmä munaton paska, kun ei pidä lupauksiaan!

No katos kummaa, taas syytetään uutta vaimoketta :(
Voin kertoa että harvemmin se vika on siinä uudessa mammassa. Kyllä se vika on siinä miehessä itesäänn.
 
ANY DICK CAN MAKE A BABY BUT IT TAKES A MAN TO BE A DADDY, näinhän se menee.
Mulla ei lasten isät tapaa lapsia ollenkaan. Helpompi näin kuin että lapset pettyisivät jatkuvasti.
Isomman pojan isä tapasi pojan ekaa kertaa vasta kun tämä oli 5v, vannotin että jos alkaa tapaamaan lasta niin sitä ei sitten enää voi lopettaa. Mies tietenkin pöyristyi ja piti minua niuhona. No niinhän siinä kävi että innostus loppui viiden tapaamiskerran jälkeen :( ja kuka siinä kärsi? Lapsi tietenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PatsyStone:
ANY DICK CAN MAKE A BABY BUT IT TAKES A MAN TO BE A DADDY, näinhän se menee.
Mulla ei lasten isät tapaa lapsia ollenkaan. Helpompi näin kuin että lapset pettyisivät jatkuvasti.
Isomman pojan isä tapasi pojan ekaa kertaa vasta kun tämä oli 5v, vannotin että jos alkaa tapaamaan lasta niin sitä ei sitten enää voi lopettaa. Mies tietenkin pöyristyi ja piti minua niuhona. No niinhän siinä kävi että innostus loppui viiden tapaamiskerran jälkeen :( ja kuka siinä kärsi? Lapsi tietenkin.

Musta tuntuu, että meidänkin lapsille olisi helpompaa, jos eivät tapaisi isäänsä ollenkaan. Aina tapaamisen jälkeen kuukauden kamala ikävä, seuraavat neljä kuukautta kysellään, että miksei isä soita, tai käy ja kun lapset alkaa unohtaa, niin isä taas hakee muutamaksi yöksi ja tekee muutaman lupauksen, joita ei kuitenkaan pidä :|
 

Yhteistyössä