Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jännä juttu tässä on se, että vaikka mä kuinka suren oman imetyksen epäonnistumista, niin mitä enemmän mä kuulen näiden imetysintoilijoiden juttuja niin sitä enemmän mua alkaa ällöttää koko imetystouhu. Ehkä se on vaan jotain itsesuojeluvaistoa.
Kiva kuulla että muillakin on terveitä korvikkeella kasvaneita vauvoja... Enpä vaan olisi uskonut että hyvä ystävä haluaa piikitellä mulle imetys asiassa näin. =(
Piikittelikö se sua ihan varmasti, vai kertoiko vaan neuvolakäynnistään ja siitä, että terkkari kannusti yrittämään 6 kk täysimetystä siitä syystä että...?
Sama tuli mieleen. Kun ap:n aloituksen luin, en oikein ymmärrä miksi kaikki tässä ovat hermostuneet. En tuon perusteella näe ystävän käytöksessä mitään loukkaavaa, kuulostaa ihan tavalliselta äidiltä joka on pohtinut omaa imetystään ja saanut neuvolassa siihen seuraavaa kannustusta. Nyt sitten päätöksen tehneenä kertoo siitä ystävälleen.
Ymmärtäisin ap:n tuohtumuksen jos ystävä olisi jatkanut juttua arvostelemalla äitejä jotka eivät täysimetä 6kk. Näitä palstan kommentteja "laiskat ja mukavuudenhaluiset äidit turvautuu korvikkeeseen jotta saavat mahdollisimman pian jätettyä lapsen hoitoon", "kyllä se maito riittää 99,9%:lla, kaikki on vain kiinni omasta halusta ja yrittämisestä" ja vastaavaa. Silloin näkisin sen piikittelynä.
Ilmeisesti ap:lle imetyskysymys on yliherkkä, kun hän kerran reagoi noin voimakkaasti. Onko ystävä ollut tietoinen siitä miten iso asia imetyksen epäonnistuminen on ollut toiselle? Ehkä hän on vain kuvitellut että tämä on yksi asia minkä ap on hyväksynyt ja sillä hyvä, eikä näe näin mitään syytä vaieta kaikesta imettämiseen liittyvästä ap:n läsnäollessa.
Nykyään äitiyteen liitetään valtavasti suorittamista ja kaikilta ei kaikki vaan onnistu. Jos ruvetaan liikaa miettimään miten vaikeita paikkoja nämä voivat toisille olla ei kohta uskalla muiden äitien keskuudessa puhua mitään. Joku sektioon joutunut voi ottaa itseensä kun kuulee toisen puhuvan hienosta synnytyskokemuksestaan. Äiti joka on joutunut laittamaan pienen lapsen hoitoon työn takia, voi kokea loukkaavana kun toinen puhuu pitkästä kotiäitiydestään. Joku jonka lapsi kehittyy hitaammmin voi loukkaantua kun nopeammin kehittyvän äiti kertoo uusista taidoista. Mitä kukaan uskaltaa enää sanoa sektiolla vammaisen lapsen saaneen äidin kuullen?
Oikeasti, joskus kannattaa ottaa vaan asiat asioina eikä etsiä kaikesta piikitteyä. Jos taas kokee jonkun aiheen itselleen niin vaikeana, voi toki huomatuttaa siitä puhujalle. Vaikka ap:n tapauksessa sanoa: "kivä juttu että sulla imetys onnistuu. Mulla tuo vaan ei sujunut ja on niin kova paikka että pahaa tekee kuulla imetyksen eduista." Silloin ystävä varmasti ymmärtää vaihtaa puheenaihetta.