A
apea ap
Vieras
Olisin kirjoittanut isovanhemmat-palstalle, mutta se vaati kirjautumisen ja nyt haluan kirjoittaa ilman nimimerkkiä.
Mieli on maassa appivanhempieni luona vierailun jälkeen. En koe olevani tervetullut ja mieheni isä suoraan sanoi, että meistä on aina niin paljon vaivaa. Käymme siellä kuitenkin vain 3-4 kertaa vuodessa, kun matkat ovat pitkiä ja lapset pieniä. Aina osallistumme kodin töihin ja ruoanlaittoon, mutta mikään ei riitä. Ja toisten kotona emme kyllä ala piikomaan aikuisia, työssäkäyviä ihmisiä. Kaiken huippu oli, kun appeni valitti siitä, kun minä vain istun. Mieheni sanoikin, että ootko huomannu, että vaimoni imettää nuorimmaistamme silloin kun istuu! Etenkin appeni ymmärtää/haluaa ymmärtää kaiken sanomani väärin. Johtuu varmaan siitä, että olen erilainen kuin anoppini ja uskallan sanoa eriävänkin mielipiteeni. Mielistelemään en ala!
Mieheni kuitenkin haluaa sopia asiat vanhempiensa kanssa eikä haluaisi menettää välejänsä heihin kokonaan. Enkä minäkään. Joskaan välit tuskin ennelleen palautuvat ainakaan minun suhteeni. Olen tosi loukkaantunut, pettynyt ja hämmästynyt. Luulisi nyt aikuisten ihmisten näkevän jotain hyvää miniässään ja poikansa perheen vierailussa. Tuntuu, kuin he vain surkuttelisivat itseään ja haluaisivat nähdä kaiken minussa ja minun ja mieheni suhteessa huonona.
Mitä te tekisitte minun sijassani. Mitä sanoisitte appivanhemmilleni? Tai mitä olette samanlaisessa tilanteessa tehneet?
Mieli on maassa appivanhempieni luona vierailun jälkeen. En koe olevani tervetullut ja mieheni isä suoraan sanoi, että meistä on aina niin paljon vaivaa. Käymme siellä kuitenkin vain 3-4 kertaa vuodessa, kun matkat ovat pitkiä ja lapset pieniä. Aina osallistumme kodin töihin ja ruoanlaittoon, mutta mikään ei riitä. Ja toisten kotona emme kyllä ala piikomaan aikuisia, työssäkäyviä ihmisiä. Kaiken huippu oli, kun appeni valitti siitä, kun minä vain istun. Mieheni sanoikin, että ootko huomannu, että vaimoni imettää nuorimmaistamme silloin kun istuu! Etenkin appeni ymmärtää/haluaa ymmärtää kaiken sanomani väärin. Johtuu varmaan siitä, että olen erilainen kuin anoppini ja uskallan sanoa eriävänkin mielipiteeni. Mielistelemään en ala!
Mieheni kuitenkin haluaa sopia asiat vanhempiensa kanssa eikä haluaisi menettää välejänsä heihin kokonaan. Enkä minäkään. Joskaan välit tuskin ennelleen palautuvat ainakaan minun suhteeni. Olen tosi loukkaantunut, pettynyt ja hämmästynyt. Luulisi nyt aikuisten ihmisten näkevän jotain hyvää miniässään ja poikansa perheen vierailussa. Tuntuu, kuin he vain surkuttelisivat itseään ja haluaisivat nähdä kaiken minussa ja minun ja mieheni suhteessa huonona.
Mitä te tekisitte minun sijassani. Mitä sanoisitte appivanhemmilleni? Tai mitä olette samanlaisessa tilanteessa tehneet?