Tulin surulliseksi

[vammaisen lapsen äiti]

Tuosta Down ketjusta. minulla on vaikeasti vammainen lapsi, ja myös terveitä ja helppoja ja lahjakkaita lapsia. En ole itse voinut millään lailla vaikuttaa lapseni vammautumiseen. Hän on erittäin rakas minulle ja kaikki suuretkin vaikeudet, mitä meillä hänen kanssaan on, eivät tietenkään ole hänen syytään.Mutta tokihan elämä on hurjan erilaista ja rankkaa hänen kanssaan, ja rajoituksia on paljon. hirvittävän epäreilua oli, ettei hän saanut syntyä terveenä....Miten tällaisen asian kanssa voi olla sinut koskaan? Mistä lohtua? Onko muilla kokemuksia?

 

[---]

Linkki?

 

[lapinonni]

Ajatteleppa näin: sinulla on erityinen lapsi! Hyvin harvalla muulla on erityinen lapsi! Hänen vammansa tekee hänestä sen kuka hän on, jos se vamma poistetaan, niin lapsesta tulee aivan eri!
Älä ajattele miten helpompaa olisi jos vammaa ei olisi! Älä ajattele sitä edes lapsen kannalta! Näin ei tule koskaan olemaan! Ja menet vain rikki enemmän!
Vammaisen lapsen kanssa elämä on haastavaa ja vie todellakin voimat, mutta antaa kuitenkin niin paljon vastapainoksi!
En kyllä tiedä miten vaikeasta vammasta on kyse, mutta se on osa lastasi kaikesta huolimatta, aivan kuin silmienväri...
:heart: :heart: :heart: :heart:

 

[vieras]

Salaisuuden lapsi

Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
On aika syntymän uuden.
hyvin paljon rakkautta tarvitsee
tämä lapsi salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa elämän tiellä.

Ehkei hän koskaan nauraa ja leikkiä
voi, ei sanoja mietteilleen löydä.
Kovin monissa paikoissa sopeudu ei
saa hän vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra valitse vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
Saavat iloita heikosta hennosta,
salaisuuden lapsesta taivaan.

 

[vieras]

Muutos Lentosuunnitelmaan-

Welcome to Holland (Emily Perl Kingsley)

Minua usein pyydetään kuvailemaan millaista on kasvattaa vammaista lasta, jotta ihmiset, joilla ei ole tätä ainutlaatuista kokemusta, ymmärtäisivät ja voisivat kuvitella, miltä se tuntuu. Se on jotain tällaista:

Kun odotat lasta, se on kuin suunnittelisi ihmeellistä lomamatkaa Italiaan. Ostat nipun opaskirjoja, ja teet ihania suunnitelmia. Colosseum. Michelangelon David. Gondolien Venetsia. Ehkä opettelet joitain käteviä sanontoja. Kaikki se on hyvin innostavaa.

Kuukausien innokkaan odotuksen jälkeen suuri päivä viimeinkin koittaa. Pakkaat laukkusi ja lähdet matkaan. Useita tunteja myöhemmin lentokone laskeutuu. Lentoemäntä tulee ja sanoo: "Tervetuloa Hollantiin!" "Hollantiin?! Kuinka niin Hollantiin? Varasin paikan Italiaan menevään koneeseen. Minun pitäisi olla Italiassa. Koko elämäni olen unelmoinut pääseväni sinne."

Mutta lentosuunnitelmaan on tullut muutos. Kone on laskeutunut Hollantiin, ja sinne sinun on jäätävä. Tärkeintä on kuitenkinse, ettei sinua ole viety mihinkään hirveään, inhottavaan, likaiseen paikkaan, jossa on kauheita tauteja ja nälänhätää. Olet tullut vain erilaiseen paikkaan.

Niinpä sinun on mentävä ostamaan uusia opaskirjoja. Sinun on opittava aivan uusi kieli, ja kohtaat joukon uusia ihmisiä, joita et olisi muuten koskaan tavannut.

Se on vain erilainen paikka. Se on vähemmän loistelias kuin Italia, ja elämänrytmi on hitaampaa kuin Italiassa. Mutta oltuasi siellä jonkin aikaa, saatuasi hengityksesi tasaantumaan, katsot ympärillesi ja huomaat, että Hollannissa on tuulimyllyjä ja tulppaaneja, Hollannissa on jopa Rembrandtin maalauksia.

Mutta kaikki tuttavasi ovat tohkeissaan Italian matkoistaan ja he kerskailevat, kuinka ihanaa heillä siellä oli. Ja lopun elämääsi sanot; "Niin, sinne minunkin piti mennä. Sitä minä olin suunnitellut." Eikä se kipu haihdu koskaan, ei koskaan, pois, koska unelman menettäminenon hyvin, hyvin merkittävä menetys.

Mutta jos vietät elämäsi surren sitä tosiasiaa, että et päässyt Italiaan, et ehkä milloinkaan ole vapaa nauttimaan niistä hyvin erityislaatuisista, hyvin ihastuttavista asioista, joita Hollanti tarjoaa.

¤¤¤¤¤¤¤¤

 

[mulla]

Mulla myös vammainen lapsi ja en tiedä en samastu edelliseen runoon. Lapsi on rakas mutta...

 

[desert]

Salaisuuden lapsi

Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
On aika syntymän uuden.
hyvin paljon rakkautta tarvitsee
tämä lapsi salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa elämän tiellä.

Ehkei hän koskaan nauraa ja leikkiä
voi, ei sanoja mietteilleen löydä.
Kovin monissa paikoissa sopeudu ei
saa hän vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra valitse vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
Saavat iloita heikosta hennosta,
salaisuuden lapsesta taivaan.

IHANA! Sniif...

 

[mulla]

Mulla myös vammainen lapsi ja en tiedä en samastu edelliseen runoon. Lapsi on rakas mutta...

siis tohon enkeli juttuun

 

[mulla]

Tuosta Down ketjusta. minulla on vaikeasti vammainen lapsi, ja myös terveitä ja helppoja ja lahjakkaita lapsia. En ole itse voinut millään lailla vaikuttaa lapseni vammautumiseen. Hän on erittäin rakas minulle ja kaikki suuretkin vaikeudet, mitä meillä hänen kanssaan on, eivät tietenkään ole hänen syytään.Mutta tokihan elämä on hurjan erilaista ja rankkaa hänen kanssaan, ja rajoituksia on paljon. hirvittävän epäreilua oli, ettei hän saanut syntyä terveenä....Miten tällaisen asian kanssa voi olla sinut koskaan? Mistä lohtua? Onko muilla kokemuksia?

En lukenut tota Down ketjua. Mulla on kanssa cp-vammainen lapsi ja tiedän nuo ajatukset, miksi hän ei saanut olla terve miksi meille mitä tein väärin jne. Minulla on myös kaksi tervettä lasta ennen ja jälkeen erityislapsi. Voima haleja!