V
"vieras"
Vieras
No, eiköhän tämä nyt ole joku ilkeämielinen provo, ei näihin nyt kannata takertua.
No, eiköhän tämä nyt ole joku ilkeämielinen provo, ei näihin nyt kannata takertua.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";26764904]No, eiköhän tämä nyt ole joku ilkeämielinen provo, ei näihin nyt kannata takertua.[/QUOTE]
Siis, tarkoitin tietenkin tuota Lapseto-nimimerkkiä.
Siis, tarkoitin tietenkin tuota Lapseto-nimimerkkiä.
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";26764686]Nyt on useampi vuorokausi kotona takana ja toistaiseksi ei ole helpottanut. Tuntuu, että koko elämä holdissa. Vauvallamme todettiin jokin puute leukalihasten toiminnassa ja niitä vahvistaakseni aina syötön aikana tarjoan ensinnä rintaa, sitten syötän aikaisemmin punppaamani maidon sormen ja pipetin avulla ja sitten pumppaan ylijäämämaidon. Kaiken tämän aikana esikoinen huutaa elämäntuskaansa korvaani ja yrittää sabotoida esim. vetämällä maitopumpun johtoa irti. Ihan vakavissani mietin, että tämä vauva oli virhe. Aivan ihana ja suloinen, mutta en minä häntä pysty hoitamaan tarpeeksi hyvin 
[/QUOTE]
Neuvola. Olethan ottanut tunteet puheeksi.
[/QUOTE]Neuvola. Olethan ottanut tunteet puheeksi.
K
"kahden äiti"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";26764686]Nyt on useampi vuorokausi kotona takana ja toistaiseksi ei ole helpottanut. Tuntuu, että koko elämä holdissa. Vauvallamme todettiin jokin puute leukalihasten toiminnassa ja niitä vahvistaakseni aina syötön aikana tarjoan ensinnä rintaa, sitten syötän aikaisemmin punppaamani maidon sormen ja pipetin avulla ja sitten pumppaan ylijäämämaidon. Kaiken tämän aikana esikoinen huutaa elämäntuskaansa korvaani ja yrittää sabotoida esim. vetämällä maitopumpun johtoa irti. Ihan vakavissani mietin, että tämä vauva oli virhe. Aivan ihana ja suloinen, mutta en minä häntä pysty hoitamaan tarpeeksi hyvin [/QUOTE]
Voi rakas tuntematon äiti siellä ruudun takana. Haluaisin halata sinua ja kertoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Olet juuri nyt keskellä erittäin raskasta elämäntilannetta, ei siis ihme että olet poikki. Lisäksi hormonit ovat synnytyksen jälkeen aivan sekaisin jo imetyksenkin vuoksi. Ja tuo että kerroit saavasi nukuttua 4 h yössä, kuulosti pahalta. Eikö lasten isä ole paikalla hoitamassa lapsia että saisit nukuttua enemmän?
Minulla kuopuksen vauvavuosi on juuri päättynyt, lapset siis 1 v ja 3 v. Muistan hyvin tuon tyhjyyden tunteen vuoden takaa. Itse painoin menemään tuon ensimmäisen vuoden tuijottamalla vauvan ensimmäisen syntymäpäivän päivämäärää ja ajatellen, että sitten helpottaa. Nyt kun tuo päivä on vajaa kuukausi sitten ollut, alan huomata, miten kova henkinen stressi se on ollut. (Ja myös sen, ettei elämä nyt niin merkittävästi ole helpottanut, vilkas taapero ja uhmis esikoinen ovat aika yhdistelmä, tosin eri tavalla kuin vastasyntynyt ja 2v.) Minä olen nyt viime viikkoina miettinyt, että olisiko pitänyt jättää lapsiluku yhteen.. Toisaalta kuopus on aivan valloittavan rakastettava persoona ja olisi suuri sääli, jos häntä ei olisi.
Konkreettiset neuvoni ovat:
- Jakakaa isän kanssa hoitovastuu mahdollisimman pitkälle, isä esim. herää esikoisen kanssa aamulla ja sinä jatkat unia vauvan kanssa
- Nuku aina kun mahdollista!
- Käytä kaikki hoitoapu mitä saat, meillä lasten mummu on auttanut minua paljon
- Älä taistele imetyksen kanssa itseäsi mielipuolisuuteen saakka
- MUISTA, että tuo vaihe on lyhyt
Paljon paljon voimia sinulle!
[/QUOTE]Voi rakas tuntematon äiti siellä ruudun takana. Haluaisin halata sinua ja kertoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Olet juuri nyt keskellä erittäin raskasta elämäntilannetta, ei siis ihme että olet poikki. Lisäksi hormonit ovat synnytyksen jälkeen aivan sekaisin jo imetyksenkin vuoksi. Ja tuo että kerroit saavasi nukuttua 4 h yössä, kuulosti pahalta. Eikö lasten isä ole paikalla hoitamassa lapsia että saisit nukuttua enemmän?
Minulla kuopuksen vauvavuosi on juuri päättynyt, lapset siis 1 v ja 3 v. Muistan hyvin tuon tyhjyyden tunteen vuoden takaa. Itse painoin menemään tuon ensimmäisen vuoden tuijottamalla vauvan ensimmäisen syntymäpäivän päivämäärää ja ajatellen, että sitten helpottaa. Nyt kun tuo päivä on vajaa kuukausi sitten ollut, alan huomata, miten kova henkinen stressi se on ollut. (Ja myös sen, ettei elämä nyt niin merkittävästi ole helpottanut, vilkas taapero ja uhmis esikoinen ovat aika yhdistelmä, tosin eri tavalla kuin vastasyntynyt ja 2v.) Minä olen nyt viime viikkoina miettinyt, että olisiko pitänyt jättää lapsiluku yhteen.. Toisaalta kuopus on aivan valloittavan rakastettava persoona ja olisi suuri sääli, jos häntä ei olisi.
Konkreettiset neuvoni ovat:
- Jakakaa isän kanssa hoitovastuu mahdollisimman pitkälle, isä esim. herää esikoisen kanssa aamulla ja sinä jatkat unia vauvan kanssa
- Nuku aina kun mahdollista!
- Käytä kaikki hoitoapu mitä saat, meillä lasten mummu on auttanut minua paljon
- Älä taistele imetyksen kanssa itseäsi mielipuolisuuteen saakka
- MUISTA, että tuo vaihe on lyhyt
Paljon paljon voimia sinulle!
L
"Lissu"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";26764686]Nyt on useampi vuorokausi kotona takana ja toistaiseksi ei ole helpottanut. Tuntuu, että koko elämä holdissa. Vauvallamme todettiin jokin puute leukalihasten toiminnassa ja niitä vahvistaakseni aina syötön aikana tarjoan ensinnä rintaa, sitten syötän aikaisemmin punppaamani maidon sormen ja pipetin avulla ja sitten pumppaan ylijäämämaidon. Kaiken tämän aikana esikoinen huutaa elämäntuskaansa korvaani ja yrittää sabotoida esim. vetämällä maitopumpun johtoa irti. Ihan vakavissani mietin, että tämä vauva oli virhe. Aivan ihana ja suloinen, mutta en minä häntä pysty hoitamaan tarpeeksi hyvin [/QUOTE]
Oletko saanut nukuttua? Iso univaje kasvattaa nuo tuntemukset potenssiin sata. Jos vaan mahdollista, niin yritä järkätä itsellesi kunnon yöunet (mies tai mummo vauvan kanssa?).
Esikoinen kyllä ajan kanssa sopeutuu... yritä ottaa hänet mukaan vauvan hoitoon niin paljon kuin mahdollista, anna tuoda vaippaa ja tuttipulloa... ja kehu kovasti kuinka taitava on, ja kuinka paljon vauva hänestä tykkää. Tilanne helpottaa jos saat luotua lapsille keskinäiset välit, eikä niin että isompi on yhteydessä vauvaan aina äidin tai isän kautta. Voisitko pistää vaikka jotain lastenohjelmaa pyörimään syötön ajaksi?
[/QUOTE]Oletko saanut nukuttua? Iso univaje kasvattaa nuo tuntemukset potenssiin sata. Jos vaan mahdollista, niin yritä järkätä itsellesi kunnon yöunet (mies tai mummo vauvan kanssa?).
Esikoinen kyllä ajan kanssa sopeutuu... yritä ottaa hänet mukaan vauvan hoitoon niin paljon kuin mahdollista, anna tuoda vaippaa ja tuttipulloa... ja kehu kovasti kuinka taitava on, ja kuinka paljon vauva hänestä tykkää. Tilanne helpottaa jos saat luotua lapsille keskinäiset välit, eikä niin että isompi on yhteydessä vauvaan aina äidin tai isän kautta. Voisitko pistää vaikka jotain lastenohjelmaa pyörimään syötön ajaksi?
V
viieras
Vieras
Omasta lapsettomuudesta huolimatta meidän lapsettomien olisi hyvä nähdä myös lapsen normaalisti saaneet äidit ihmisinä. Ehkä tämä katkera lapsetonkin jonain päivänä näkee katkeruutensa yli.
Minusta lapsettomuudestakin kärsinyt saa valittaa vanhemmuuden vaikeudesta samalla tavoin kuin muutkin. Kaikki ovat oman elämäntilanteensa "vankeja" ja eletään mielummin tätä päivää kuin tulevaisuutta...
Ap:lle voimia.. Oikeasti kiva lukea, miltä tuntuu tulla vauvan kanssa kotiin. Olisi ihanaa saada myös itse joskus kokea se.
Minusta lapsettomuudestakin kärsinyt saa valittaa vanhemmuuden vaikeudesta samalla tavoin kuin muutkin. Kaikki ovat oman elämäntilanteensa "vankeja" ja eletään mielummin tätä päivää kuin tulevaisuutta...
Ap:lle voimia.. Oikeasti kiva lukea, miltä tuntuu tulla vauvan kanssa kotiin. Olisi ihanaa saada myös itse joskus kokea se.
T
Toistaiseksi lapseton
Vieras
Itse olen vielä toistaiseksi lapseton (yritys alkaa pian ) tuntuu ihmeelliseltä kuinka kypsymättämästi nimm. lapseton kirjoitti! Oikeasti eikä sulla ole ketään hyvää ystävää/sukulaista joka on saanut lapsen! Jos on ja olet heille oikeasti hyvä ystävä ja apu, etkä vain katkera kateellinen tietäisit myös, että tällaiset tunteet kuin ap:llä ovat todellakin normaaleja. Jos sinulla on ystäviä he tuskin ovat uskaltaneet kertoa näistä itselleen raskaista tunteista, koska pelkäävät SYYSTÄKIN! sinun tuomitsevan. Jos hieman kasvaisit ja opettelisit ymmärtämään asioita myös muiden näkökulmasta, ilman että syyllistät, vaikka eri mieltä olisitkin sinulla olisi itselläsi huomattavasti helpompaa ja joskus voisit saada niitä läheisiä ystäviä, joille voit sitten kertoa niitä synkempiäkin tunteita jos sinä täydellisenä ihmisenä nyt koskaan niitä koet.
Ap:lle tsemppiä tunteiden kanssa! Mutta omia kavereitani ja siskoani kuunnelleena tunteesi ovat aivan normaalit! Mikäli ei ala jonkin ajan kuluttua helpottamaan niin puhu asiasta neuvolassa. Hienoa kun puhut asiasta täällä ja saat tukea. Teehän se myös kavereidesi kanssa (myös meidän toistaiseksi lapsettomien kanssa
)
Täällä tunteet näin yrityksen allakin välillä heittelevät. Tuleeko minusta hyvä äiti? Miten pärjään? Mitenkäs kissat sitten vauvan kanssa? Muistanko huolehtia parisuhteesta? Tutti vai ei? Aaa...Haluanko äidiksi todella? Miten jaksan yövalvomiset kun vihaan väsymystä? No omasta mielestäni kaikki tunteet ja tunteiden vuoristoradat kuuluvat elämään ja niin sekä lapsettomilla että lapsellisilla.. Negatiivisistakin tunteista saa puhua! Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä
) tuntuu ihmeelliseltä kuinka kypsymättämästi nimm. lapseton kirjoitti! Oikeasti eikä sulla ole ketään hyvää ystävää/sukulaista joka on saanut lapsen! Jos on ja olet heille oikeasti hyvä ystävä ja apu, etkä vain katkera kateellinen tietäisit myös, että tällaiset tunteet kuin ap:llä ovat todellakin normaaleja. Jos sinulla on ystäviä he tuskin ovat uskaltaneet kertoa näistä itselleen raskaista tunteista, koska pelkäävät SYYSTÄKIN! sinun tuomitsevan. Jos hieman kasvaisit ja opettelisit ymmärtämään asioita myös muiden näkökulmasta, ilman että syyllistät, vaikka eri mieltä olisitkin sinulla olisi itselläsi huomattavasti helpompaa ja joskus voisit saada niitä läheisiä ystäviä, joille voit sitten kertoa niitä synkempiäkin tunteita jos sinä täydellisenä ihmisenä nyt koskaan niitä koet.Ap:lle tsemppiä tunteiden kanssa! Mutta omia kavereitani ja siskoani kuunnelleena tunteesi ovat aivan normaalit! Mikäli ei ala jonkin ajan kuluttua helpottamaan niin puhu asiasta neuvolassa. Hienoa kun puhut asiasta täällä ja saat tukea. Teehän se myös kavereidesi kanssa (myös meidän toistaiseksi lapsettomien kanssa
)Täällä tunteet näin yrityksen allakin välillä heittelevät. Tuleeko minusta hyvä äiti? Miten pärjään? Mitenkäs kissat sitten vauvan kanssa? Muistanko huolehtia parisuhteesta? Tutti vai ei? Aaa...Haluanko äidiksi todella? Miten jaksan yövalvomiset kun vihaan väsymystä? No omasta mielestäni kaikki tunteet ja tunteiden vuoristoradat kuuluvat elämään ja niin sekä lapsettomilla että lapsellisilla.. Negatiivisistakin tunteista saa puhua! Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä
A
"aloittaja"
Vieras
Nyt pari parempaa päivää takana. Olen saanut hieman nukuttuakin (jopa 4-6t yössä) ja flunssa mennyt ohi. Imetys ei vieläkään onnistu kunnolla ja täytyy katsoa sen jatkoa, mutta ihmeen paljon tuo vähäinenkin uni tekee mielialalle. Lisäksi äitini tulee meille perjantaina kylään viikoksi auttamaan lasten kanssa.
A
"Aloittaja"
Vieras
Vauva neljä viikkoa ja tyhjä olo kadonnut. Luulen, että taustalla tarpeeksi unta, synnytyksestä toipuminen ja imetyksen käynnistyminen kunnolla. Kiitos kaikille ketjuun vastanneille. Pahoina päivinä puskin eteenpäin sen voimalla, että syynä imetyshormoonit ja menee ohi ja niinhän menikin. Vauva on ihana, isoveli herttainen ja elämä maistuu
V
"vieras"
Vieras
Jos synnytyksestä on vasta muutama päivä, niin on varmasti väsymyksen aiheuttamaa masennusta, josta ei kannata huolestua vielä. Nykyään huolestutaan kaikesta liian herkästi ja kaikkeen pitää löytää diagnoosi.
S
Sak
Vieras
M
"moi"
Vieras
mulle kotiintulo oli ihan kamalaa, vauva huusi, ja yhtä äkkiä olit kiinni vauvassa koko ajan eikä mikään ollut niinkuin ennen. kaikki oli kertoneet kuinka ihanaa se vauva aika on, vauva vaan nukkuu. okei kyllä se nukkui pari tuntia päivällä jolloin olin niin väsynyt että lysähin sohvalle se siitä omasta ajasta.
helppoa ei ole ollut mutta parempaa nyt kun on jo isompi. hormoonit en tiiä milloin ne tasottuu, kait joskus kun saan omaakin aikaa
helppoa ei ole ollut mutta parempaa nyt kun on jo isompi. hormoonit en tiiä milloin ne tasottuu, kait joskus kun saan omaakin aikaa
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="lapseton";26732121]Voin taata, että jos meille joskus oma lapsi siunaantuu en todellakaan ole tällä palstalla ruikuttamassa elämän raskautta ihana pieni vastasyntynyt sylissä.[/QUOTE]
Voi kristus! Tämänkaltaista tunneköyhyyttä, empatian puutetta ja täydellistä idiotismia ei voi edes löytää kuin lapsettomalta ääliöltä. Älä tunge vinkumaan omista katkeruuksistasi ketjuun, josta et voi ymmärtää yhtään mitään. Välttämättä et tule koskaan ymmärtämäänkään...
Voi kristus! Tämänkaltaista tunneköyhyyttä, empatian puutetta ja täydellistä idiotismia ei voi edes löytää kuin lapsettomalta ääliöltä. Älä tunge vinkumaan omista katkeruuksistasi ketjuun, josta et voi ymmärtää yhtään mitään. Välttämättä et tule koskaan ymmärtämäänkään...