Tunnen että minulle kuuluisi parivuotias tyttölapsi.

[vieras]

En mahda mitään tunteilleni. Aina mieleeni tulee, että minulla pitäisi olla pieni tyttölapsi. Minä jopa keksin itselleni pienen tyttölapsen. Nimikin tuli jostain yhtäkkiä mieleen, Liisa. Vaikka en tosiaan Liisaa oikeasti lapseni nimeksi laittaisi.

Minulla on yksi lapsi, vähän jo vanhempi tyttölapsi. Olen kertonut hänellekin Liisasta. Hän ottaa sen lähinnä vitsinä. Niinkuin se vähän onkin, hassuttelua. Lapseni saattaa kysyä, missä Liisa on nyt.

Mutta miksi minä mietin, että minulla pitäisi olla tuo parivuotias tyttö, jolla on pyöreät kasvot, isot silmät, ruskea polkkatukka ja lyhyet etuhiukset. En ole edes kovin lapsirakas. Ehkä minä kuitenkin kaipaan toista lasta, en tiedä. Tämä on oikeasti aika inhottava tunne, kun tunnen, että minulla pitäisi olla toinenkin tyttö tuolla nukkumassa yöuntaan.

 

[ok]

Minä keksin lapsena itselleni isosiskon, nimi oli Liisa.. nykyään joskus kuvittelen kanssa, että mulla on pieni tyttö, nimi Liisa. En vaali sitä ajatusta mitenkään, joskus on mukava vaan kuvitella.

 

[Omena]

Ehkä sinulla oli edellisessä elämässäsi tuon ikäisenä pieni tyttö

Kaukaa haettu selitys, tiedän, mutta tuli vain mieleen.

 

[ap]

Minä keksin lapsena itselleni isosiskon, nimi oli Liisa.. nykyään joskus kuvittelen kanssa, että mulla on pieni tyttö, nimi Liisa. En vaali sitä ajatusta mitenkään, joskus on mukava vaan kuvitella.

Ai sinullakin Liisa? Ehkä se on semmoinen nimi joka tulee helpolla mieleen. Eikä tuota nimeä voi inhota. Se on kaunis nimi. Vaikka sitä miten maistelisi, ei se kuulosta rumalta ikinä.

 

[vieras]

Ei kai mikään estä sinua saamasta lisää lapsia kun niitä rakastat?

 

[ap]

Ehkä sinulla oli edellisessä elämässäsi tuon ikäisenä pieni tyttö

Kaukaa haettu selitys, tiedän, mutta tuli vain mieleen.

Ehkäpä. Toisaalta tämä pieni tyttö on kamalan hiljainen ja rauhallinen. Aivan toisinpäin kuin vanhempi tyttölapseni. Se voi toisaalta olla toivekin. Oli vanhempi lapsenikin hyvin suloinen ja kiltti pienenä. Nyt hän on jo niin iso, ja aika kiukutteleva välillä.

 

[ok]

Minä keksin lapsena itselleni isosiskon, nimi oli Liisa.. nykyään joskus kuvittelen kanssa, että mulla on pieni tyttö, nimi Liisa. En vaali sitä ajatusta mitenkään, joskus on mukava vaan kuvitella.

Ai sinullakin Liisa? Ehkä se on semmoinen nimi joka tulee helpolla mieleen. Eikä tuota nimeä voi inhota. Se on kaunis nimi. Vaikka sitä miten maistelisi, ei se kuulosta rumalta ikinä.

Joo Liisa. Muistelen, että lapsena kuvittelin sitä Liisaa, ja joskus äitini sanoi sen jälkeen, että jos olisi toisen tytön saanut, hänen nimekseen olisi tullut Liisa. Sen jälkeen kuvittelin iso- ja pikkusiskoa Liisaa, ja nyt se pikkusisko on vaihtunut oman tyttären kuvitteluun. Liisa on kaunis nimi kyllä, ottaisin kissan ja laittaisin sille nimeksi jos voisin kissan ottaa.

 

[ap]

Ei kai mikään estä sinua saamasta lisää lapsia kun niitä rakastat?

Kirjoitinhan kyllä, että en ole erityisen lapsirakas. On minulla este. Tai hidaste lähinnä.

 

[ap]

Minä keksin lapsena itselleni isosiskon, nimi oli Liisa.. nykyään joskus kuvittelen kanssa, että mulla on pieni tyttö, nimi Liisa. En vaali sitä ajatusta mitenkään, joskus on mukava vaan kuvitella.

Ai sinullakin Liisa? Ehkä se on semmoinen nimi joka tulee helpolla mieleen. Eikä tuota nimeä voi inhota. Se on kaunis nimi. Vaikka sitä miten maistelisi, ei se kuulosta rumalta ikinä.

Joo Liisa. Muistelen, että lapsena kuvittelin sitä Liisaa, ja joskus äitini sanoi sen jälkeen, että jos olisi toisen tytön saanut, hänen nimekseen olisi tullut Liisa. Sen jälkeen kuvittelin iso- ja pikkusiskoa Liisaa, ja nyt se pikkusisko on vaihtunut oman tyttären kuvitteluun. Liisa on kaunis nimi kyllä, ottaisin kissan ja laittaisin sille nimeksi jos voisin kissan ottaa.

Esimerkiksi vanhemman lapseni, tai periaatteessa ainoan lapseni nimi on ihan eri planeetalta kuin se nimi Liisa. Olisi siinä tosiaan siskopari.

 

[vieras]

Ei kai mikään estä sinua saamasta lisää lapsia kun niitä rakastat?

Kirjoitinhan kyllä, että en ole erityisen lapsirakas. On minulla este. Tai hidaste lähinnä.

Kyllähän varmasti rakastaisit uutta lasta kun haaveiletkin hänestä. Itse olen hyvin lapsirakas ja kaipaan myös niitä lapsia joita ei ole ollut mahdollisuutta saada. Haaveilen siis samalla tavalla kuin sinä, siitä millaisia nuo lapset olisivat jos olisin saanut heidän elämääni.

 

[ok]

Minä keksin lapsena itselleni isosiskon, nimi oli Liisa.. nykyään joskus kuvittelen kanssa, että mulla on pieni tyttö, nimi Liisa. En vaali sitä ajatusta mitenkään, joskus on mukava vaan kuvitella.

Ai sinullakin Liisa? Ehkä se on semmoinen nimi joka tulee helpolla mieleen. Eikä tuota nimeä voi inhota. Se on kaunis nimi. Vaikka sitä miten maistelisi, ei se kuulosta rumalta ikinä.

Joo Liisa. Muistelen, että lapsena kuvittelin sitä Liisaa, ja joskus äitini sanoi sen jälkeen, että jos olisi toisen tytön saanut, hänen nimekseen olisi tullut Liisa. Sen jälkeen kuvittelin iso- ja pikkusiskoa Liisaa, ja nyt se pikkusisko on vaihtunut oman tyttären kuvitteluun. Liisa on kaunis nimi kyllä, ottaisin kissan ja laittaisin sille nimeksi jos voisin kissan ottaa.

Esimerkiksi vanhemman lapseni, tai periaatteessa ainoan lapseni nimi on ihan eri planeetalta kuin se nimi Liisa. Olisi siinä tosiaan siskopari.

Marikki-kirjassa oli pikkusisko Liisa, sekin varmaan vaikutti mun kuvitelmiin.. Sellainen sinisilmäinen ja vaaleakiharainen minullakin "oli".

 

[ap]

Tulen vielä takaisin vähän ajan päästä. Toivottavasti jaksatte vielä kirjoitella tästä asiasta. Minulla on semmoinen tunne, että joskus minulla on oikeasti tuo pieni tyttölapsi. Hän voi toki olla myös lapsenlapseni. Mutta uskon, että tapaan hänet vielä, ihan oikeasti.

 

[...]

mulla tuli eka mieleen, että sulla on tullu joskus keskenmeno? mutta ei kai se sitten niin ole...
tuskin aborttiakaan olet tehnyt.
mutta jos jompi kumpi on sulle tapahtunut, niin uskosin, että se johtuu siitä. : )

 

[Orion-]

Tulen vielä takaisin vähän ajan päästä. Toivottavasti jaksatte vielä kirjoitella tästä asiasta. Minulla on semmoinen tunne, että joskus minulla on oikeasti tuo pieni tyttölapsi. Hän voi toki olla myös lapsenlapseni. Mutta uskon, että tapaan hänet vielä, ihan oikeasti.

Mä uskon kans että tapaat vielä ihan oikeasti, jos kerran se tunne on niin vahva ja selkeä mielikuva lapsesta. Voi tulla sun (teidän) elämään ehkä yllättävälläkin tavalla. =)

 

[eräs lapsellinen]

Jospa se Liisa on sinun "sisäinen lapsesi" näin terapia kielellä sanottuna.

 

[ap]

mulla tuli eka mieleen, että sulla on tullu joskus keskenmeno? mutta ei kai se sitten niin ole...
tuskin aborttiakaan olet tehnyt.
mutta jos jompi kumpi on sulle tapahtunut, niin uskosin, että se johtuu siitä. : )

En ole aborttia tehnyt, eikä keskenmenoakaan ole tullut. Ainakaan tietääkseni. Tietysti voisi johtua noista, jos olisi noin käynyt. Mutta kun ei. Ei tämä tunne ole ollut kuin ehkä pari vuotta. Nyt se vaan on voimistunut.

 

[minä]

Ei kai ihan sama asia, mutta mulla on ollut kuopuksen syntymästä lähtien sellanen tunne kun joku "puuttuis". Siis meillä on kaksi lasta, ja mulla on jatkuvasti tunne että pitäis olla kolmas mutta se on jossain muualla. Tiedättekö, niinkun että se olis olemassa, mutta ei nyt paikalla. Se on kumma tunne ja tulee melkeinpä päivittäin, joskus usempaan otteeseen päivän aikana. En ole saanut keskenmenoa enkä ole tehnyt aborttia, ja tämä tunne alkoi vasta kun kuopus syntyi. Ja se tunne tulee silloin kun ollaan koko perhe koolla.
Oonkohan mä sekoomassa?

 

[minä]

Niin ja kuopus on vajaat 5kk, että ei nyt vielä mikään kovin pitkäikänen "vaiva".

 

[ap]

Tulen vielä takaisin vähän ajan päästä. Toivottavasti jaksatte vielä kirjoitella tästä asiasta. Minulla on semmoinen tunne, että joskus minulla on oikeasti tuo pieni tyttölapsi. Hän voi toki olla myös lapsenlapseni. Mutta uskon, että tapaan hänet vielä, ihan oikeasti.

Mä uskon kans että tapaat vielä ihan oikeasti, jos kerran se tunne on niin vahva ja selkeä mielikuva lapsesta. Voi tulla sun (teidän) elämään ehkä yllättävälläkin tavalla. =)

Niin, kivasti kerrottu. Yllätys oli kyllä lapsenikin. Ehkä toinen lapsi voisi olla jopa suunniteltu. Kun mulle ehkä kerrotaan siitä näin, ehkä. Kun odotin lastani, niin olin 100% varma, että se on tyttö. Muut luulivat pojaksi, jopa lapsen isä toivoi poikaa, muka. Sanoin vaan että, ehei tyttö se on. Niinkuin olikin. Ostin valmiiksi vaaleanpunaisia vaatteitakin.

 

[ap]

Ei kai ihan sama asia, mutta mulla on ollut kuopuksen syntymästä lähtien sellanen tunne kun joku "puuttuis". Siis meillä on kaksi lasta, ja mulla on jatkuvasti tunne että pitäis olla kolmas mutta se on jossain muualla. Tiedättekö, niinkun että se olis olemassa, mutta ei nyt paikalla. Se on kumma tunne ja tulee melkeinpä päivittäin, joskus usempaan otteeseen päivän aikana. En ole saanut keskenmenoa enkä ole tehnyt aborttia, ja tämä tunne alkoi vasta kun kuopus syntyi. Ja se tunne tulee silloin kun ollaan koko perhe koolla.
Oonkohan mä sekoomassa?

Noh, aika laillahan tuo on sama juttu kun mulla. Mulla vaan tulee tunne myös, kun olen yksin. Tänäänkin kaupungilla olin menossa vastaan lastani, tuli tunne että pitäisi olla mun toinen pieni tyttö mukana. Sitten mä näin hänen kasvotkin. Hymyilevät.

 

[hhh]

Henkilapsia. Sieluja, jotka haluavat syntyä perheisiinne Voivat olla tuttuja sieluja jo edellisistä elämistä ja haluavat taas syntyä lähellenne.

 

[ap]

Henkilapsia. Sieluja, jotka haluavat syntyä perheisiinne Voivat olla tuttuja sieluja jo edellisistä elämistä ja haluavat taas syntyä lähellenne.

Tämäkin laittoi ajattelemaan. Aika paljonkin. Kaunista.

 

[minä]

Tuli muuten mieleen, että kuopusta odottaessa näin alkuraskaudessa unen, jossa synnytin kaksoset, tytön ja pojan... Se oli tosi todentuntunen uni. Oon ihan kiitollinen etten saanut kaksosia, tuntuu kädet loppuvan nyt jo kesken, mutta ehkä se poika syntyy sitten myöhemmin?

 

[tiituska]

Ei kai ihan sama asia, mutta mulla on ollut kuopuksen syntymästä lähtien sellanen tunne kun joku "puuttuis". Siis meillä on kaksi lasta, ja mulla on jatkuvasti tunne että pitäis olla kolmas mutta se on jossain muualla. Tiedättekö, niinkun että se olis olemassa, mutta ei nyt paikalla. Se on kumma tunne ja tulee melkeinpä päivittäin, joskus usempaan otteeseen päivän aikana. En ole saanut keskenmenoa enkä ole tehnyt aborttia, ja tämä tunne alkoi vasta kun kuopus syntyi. Ja se tunne tulee silloin kun ollaan koko perhe koolla.
Oonkohan mä sekoomassa?

Mulla oli samanlaisia tuntemuksia toisen poikani syntyman jalkeen. Oltiin paatetty etta kaksi riittaa ja olin onnellinen kahdesta suloisesta pojastani. Sitten alkoi toistuvat unet joissa nain selvasti tumman kiharatukkaisen tyton. Voimaks tunne etta tama lapsi kuuluisi mukaan.
Muutaman vuoden jalkeen huomasin jarkytyksekseni olevani raskaana, "varmasta" ehkaisysta huolimatta...
Nyt meilla on tuo tumma tytto jolla on kiharat hiukset (outoa kun ei kummankaan suvussa ole kiharatukkaisia) ja on juuri sen nakoinen kuin niissa unissani

Uskon etta tiemme on joltain ylemmalta taholta viitoitettu ja meidan tehtavana on oppia ja tehda parhaamme.
Jostain syysta unissani minulle vilautettiin tulevaa.

 

[vieras]

Ihan suomeksi sanottuna sulla on vauvakuume. Kerroit että esikoisesi on jo aika iso...