Tunnen että minulle kuuluisi parivuotias tyttölapsi.

[minä]

Ei kai ihan sama asia, mutta mulla on ollut kuopuksen syntymästä lähtien sellanen tunne kun joku "puuttuis". Siis meillä on kaksi lasta, ja mulla on jatkuvasti tunne että pitäis olla kolmas mutta se on jossain muualla. Tiedättekö, niinkun että se olis olemassa, mutta ei nyt paikalla. Se on kumma tunne ja tulee melkeinpä päivittäin, joskus usempaan otteeseen päivän aikana. En ole saanut keskenmenoa enkä ole tehnyt aborttia, ja tämä tunne alkoi vasta kun kuopus syntyi. Ja se tunne tulee silloin kun ollaan koko perhe koolla.
Oonkohan mä sekoomassa?

Mulla oli samanlaisia tuntemuksia toisen poikani syntyman jalkeen. Oltiin paatetty etta kaksi riittaa ja olin onnellinen kahdesta suloisesta pojastani. Sitten alkoi toistuvat unet joissa nain selvasti tumman kiharatukkaisen tyton. Voimaks tunne etta tama lapsi kuuluisi mukaan.
Muutaman vuoden jalkeen huomasin jarkytyksekseni olevani raskaana, "varmasta" ehkaisysta huolimatta...
Nyt meilla on tuo tumma tytto jolla on kiharat hiukset (outoa kun ei kummankaan suvussa ole kiharatukkaisia) ja on juuri sen nakoinen kuin niissa unissani

Uskon etta tiemme on joltain ylemmalta taholta viitoitettu ja meidan tehtavana on oppia ja tehda parhaamme.
Jostain syysta unissani minulle vilautettiin tulevaa.

Me ei olla päätetty lapsiluvusta vielä mitään, "vannomatta paras" niinkun sanotaan Että ei varmaan siitäkään johdu tuo että "haikailis" sitä että nää on nyt tässä... Jänniä on kyllä tämmöset tunteet, ja niin todentuntuisia että välillä melkein hätääntyy että mihis se yks on mennyt.
Jännä myös tuo sun uni, melkein pelottavalla tavalla kaunis tarina

 

[elämä kantaa]

Minä piirtelin pienenä Liisasta(!) ja Liisistä (heh) kuvia, he olivat sisaruksia. Liisa oli vanhempi ja Liisi kaksi vuotta nuorempi, yritti aina matkia isosiskoaan . Vai olivatko ne nimet sittenkin toistepäin...taisivat ollakin! No jokatapauksessa: tytöt tekivät kaikkea kivaa ja kuvitin heidän touhujaan monen monta vuotta lapsena. En tiedä mistä koko idea edes tuli, saati nimet.

Rakkaimman nukkeni nimesin pienenä Saduksi, jonka sitten tapasinkin ala-asteella ja me olemme vieläkin hyvissä väleissä .

 

[hhh]

Ei kai ihan sama asia, mutta mulla on ollut kuopuksen syntymästä lähtien sellanen tunne kun joku "puuttuis". Siis meillä on kaksi lasta, ja mulla on jatkuvasti tunne että pitäis olla kolmas mutta se on jossain muualla. Tiedättekö, niinkun että se olis olemassa, mutta ei nyt paikalla. Se on kumma tunne ja tulee melkeinpä päivittäin, joskus usempaan otteeseen päivän aikana. En ole saanut keskenmenoa enkä ole tehnyt aborttia, ja tämä tunne alkoi vasta kun kuopus syntyi. Ja se tunne tulee silloin kun ollaan koko perhe koolla.
Oonkohan mä sekoomassa?

Mulla oli samanlaisia tuntemuksia toisen poikani syntyman jalkeen. Oltiin paatetty etta kaksi riittaa ja olin onnellinen kahdesta suloisesta pojastani. Sitten alkoi toistuvat unet joissa nain selvasti tumman kiharatukkaisen tyton. Voimaks tunne etta tama lapsi kuuluisi mukaan.
Muutaman vuoden jalkeen huomasin jarkytyksekseni olevani raskaana, "varmasta" ehkaisysta huolimatta...
Nyt meilla on tuo tumma tytto jolla on kiharat hiukset (outoa kun ei kummankaan suvussa ole kiharatukkaisia) ja on juuri sen nakoinen kuin niissa unissani

Uskon etta tiemme on joltain ylemmalta taholta viitoitettu ja meidan tehtavana on oppia ja tehda parhaamme.
Jostain syysta unissani minulle vilautettiin tulevaa.

ihana