tunnen usein syyllisyyttä kun meillä kävi näin hyvä tuuri, että olen raskaana. Millä eroon tästä tunteesta?

["Tillipilli"]

Taustana, että minulle (kuin myös miehelleni) oli itsestäänselvää, että saisimme lapsia ja viimein kun koitti "oikea aika" ei lasta alkanut kuulumaan. Kummallekin oli todella kovapaikka lapsettomuustutkimukset joista saimme jatkuvasti huonoja tuloksia sekä tuloksettomat hoidot. Reilu kolmen vuoden kuluttua tulin kuitenkin luomusti raskaaksi, vaikka sen piti olla hyvin epätodennäköistä. Lapsettomuudesta tuli puhuttua paljon ystävienkanssa ja tuttavapiiriimme kuuluu muutama pariskunta joilla yritystä takana paljon kauemmin kun meillä ja he eivät edelleenkään ole saaneet positiivisia uutisia.

Minulla menossa nyt rv 36 ja edelleen pohdin usein onko minulla oikeasti oikeus tähän tulevaan lapseen, kun niin moni muu on yrittänyt ja toivonut paljon pidempään lasta kuin me. Olen ikionnellinen raskaudesta, enkä oikein ymmärrä miksi jatkuvasti tunnen syyllisyyttä tästä asiasta. Jotenkin tuntuu niin pahalta etenkin näiden tuttujen pariskuntien puolesta jotka edelleen toivovat lasta ja minusta tuntuu kiusalliselta olla heidän seurassa vaikka heille asia ei ainakaan näytä olevan ongelma. Onko muilla ollut vastaavia tuntemuksia ja milläköhän näitä tunteita oppisi käsittelemään?

 

["..."]

Lopeta tuo marttyyrina oleminen ja nauti raskaudestasi. Niin kuin varmasti tiedätkin, niin lapsi on lahja, eikä itseensäselvyys ja ole onnellinen, että teille on tämä onni suotu. Jos ystäväpariskunnillasi on yhtään järkeä päässä, he tajuavat olla kadehtimatta vaan ovat onnellisia teidän puolestanne.

 

["vieras"]

Meillä kävi niin, että jätimme ehkäisyn pois, harrastimme kerran seksiä ilman ehkäisyä ja olen raskaana.

Olen äärettömän onnellinen tästä omasta helposta raskautumisestani (edellinenkin sai alkunsa muutaman kuukauden yrityksen jälkeen). Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö myötäeläisi lapsettomuushoidossa olevien tai jo pitempään lasta yrittäneiden ystävien tunteita. Tiedän, etten voi tietää, miltä heistä tuntuu. Kuitenkin koen, että minulla on oikeus onneeni ja toivoin heille kaikkea hyvää.

Ei tämä lastensaaminen ole mikään kilpailu, jossa vain eniten kärsineillä ja yrittäneillä on oikeus saada lapsi. Syyllistyminen tällaisesta asiasta on inhimillistä, mutta mielestäni täysin turhaa.