Tunnustan, olen huono miniä

["essi"]

Pyydän mieluummin omia vanhempiani hoitamaan lapsiani, kun tulee tarvetta. Juhlapyhät vietetään minun sukulaisteni parissa. Lapset soittelevat ja lähettävät postia enemmän minun vanhemmilleni, kuin puolison vanhemmille.

En ole ylpeä itsestäni, enkä toivo, että itse saisin aikanani hoitaa vain tyttären lapsia ja poikani lapset jäisivät minulle vieraiksi. Toisaalta, en kyllä olisi niin puolueellinen, kuin anoppi. Siitä tämä omien vanhempien suosimiseni alkoikin, kun näin, miten epätasaarvoisesti anoppi kohtelee meidän lapsia verrattuna miehen siskojen lapsiin. Lasten serkut pääsevät isoäitinsä kustannuksella matkoille, ravintoloihin, kylpylöihin jne. todella usein, vähintän kerran kuukaudessa. Kun olemme pyytäneet häntä meille lapsenvahdiksi, hän ei useinkaan päässyt, mutta muiden lastenlasten takia hän on valmis perumaan omat menonsa. Jättäytyi kerran jopa työttömäksi, jotta olisi voinut paremmin hoitaa miehen siskon lapsia, ilman korvausta tietenkin. Viimeksi, kun pyysimme häntä pojan joulujuhliin, hän ei halunnut tulla, koska siitä tulisi kuulemma turhaa edestakaisin ajamista (anoppi asuu naapurikunnassa). Miehen siskontytön juhliin hän kyllä pääsi, vaikka matka on melkein sama kuin mitä olisi meille ajanut. Huippu oli se, kun hän ei tullut pojan synttäreille, koska oli juuri aiempana viikonloppuna käynyt erään toisen asian vuoksi nopeasti meillä käymässä. Hän lähetti pojalle lahjaksi viiden euron kirjan, kun taas siskonlapsi sai lahjaksi lasketteluloman ja tuliterät lasketteluvarusteet.

Mitä kannattaisi tehdä, purra hammasta ja unohtaa se siskonlasten suosiminen ja yrittää saada anoppi useammin tekemään jotain myös meidän lasten kanssa. Vai jatkaa nykyisellä tyylillä, eli omia vanhempia suosien?

 

["äiti"]

Nosta kissa pöydälle, kysy miksi hän toimii kuten toimii. Juttele ihan rauhallisesti, mutta tee selväksi, että tuollainen satuttaa teitä nyt ja pianhan ne lapsetkin tuollaisen huomaa.

 

[Eevee]

Ihankuin meillä, mieheni veljen lapset on ns suosikkeja koska miehen veli on eronnut on anoppini säälii näitä lapsia ja saavat siksi enemmän huomiota,aikaa, lahjoja kuin meidän lapset. Olkoon minun mielestä.

 

["tii-"]

Ehkä yrittäisin. Ainakin jatkaisin kutsumista kylään (anopin asia tuleeko vai eikö), kysyisin joskus lastenhoitoapua (ajoissa), lähettäisin koulukuvan tai muuta postia lapsilta. Et sinä enempää oikeen voi tehdä, jos toinen ei tule vastaan. Mitä mieltä miehesi on asiasta? Pitääkö hän yhteyttä äitiinsä vai onko kaikki sinun varassasi?

Tokihan toi on itseään ruokkiva ketju: anoppi ei joskus pääse vahtimaan, sinä alat pyytää omia vanhempiasi, anoppi ei tunne lapsiasi niin hyvin, joten ei tule synttäreille/vietä aikaa/lahjo yhtä paljon, sinua harmittaa etkä viitsi sitäkään vähää yrittää. Älä välitä siitä, että toiset saa enemmän huomiota, mutta tarjoa mahdollisuus anopille jatkamalla kutsumista.

 

["vieras"]

Aikuisesta kuitenkin kyse, siksi kissa tosiaan pöydälle!! Tosiaan, pianhan ne lapsetkin huomaavat sen suosimisen......

 

[Tönt]

mä en taas usko että auttaa vaikka sanoisi sille anopille. varmaan loukkaantuisi ja te olisitte ahneita anopin silmissä. mä varmaan hyväksyisin anopin kohtelun mutta jatkaisin yhteydenpidon myös omilla ehdoilla. anoppi saisi just niin paljon kuin antaisi.

muakin kiinnostiaisi mitä miehesi ajattelee tästä kaikesta?

 

["essi"]

Mies hoitaa yleensä yhteydenpidon äitiinsä, he soittelevat noin kerran kahdessa viikossa. Omat vanhempani kulkevat työmatkoillaan meidän läheltä ja poikkeavat noin kerran viikossa käymään. Tämänkin takia lapset tuntevat omat vanhempani paremmin, kuin anopin. Nyt parina viime kertana, kun anoppi on itse ehdottanut ottavansa pojan luokseen, tämä ei itse ole halunnut mennä, vaikka minun vanhempieni kanssa lähtee mielellään. Tyttökään ei mielellään jää hoitoon muuta kuin oman isäni kanssa, koska tämä on niin tuttu. Pitäisi varmasti vain enemmän pyytää anoppia kyläilemään ja lapsia hoitamaan, mutta koska molemmat jäävät mieluummin minun vanhempieni kanssa, niin kynnys on aika korkea. Eikä meillä nyt edes niin kovin usein ole hoitajalle tarvetta.

 

[meillä]

likimain samallaista. ei tosin laskettelulomia yms kenellekkään, mutta pienemmässä mittakaavassa ja samalla periaatteella täysin.

en välitä puolen puupennin vertaa! anoppi kutsutaan synttäreille ja muihin juhliin ihan normisti. tulee jos tulee ja jos ei tule niin on tulematta. siinä se! lapset saa kutsun mummulaan 1-2krt/vuosi. silloin käydään kun kutsutaan, muulloin ei. hoitoapua ei tarjota koskaan. sitten käännytään muiden puoleen kun sellaista tarvitaan.

joskus aiemmin mies kimpaantuneena aikoi pistää muorin tilille, mutta mä kielsin. sanoin, että nmitä me tuommosen muorin seuralla ja avuilla tehdään???? lepposampaa ilman ja mun suvun seurassa.! mieski totesi et niinhän se on. antaa muorin lahjoa siskon porukkaa, ne lahjattomathan niitä lahjoja tarvii!!

 

[Keittiönoita]

Et ole huono miniä. Tyttäret nyt vaan yleensä ovat äitiensä kanssa enemmän tekemisissä kuin pojat. Siis aikuisena. Aikoinaan mun äitini piti paljon tiiviimmin yhteyttä omaan äitiinsä kuin isäni omaansa. Sama juttu mun ja exän kohdalla eli minä olen paljon tekemisissä äitini kanssa, exäni taas ei kovinkaan paljoa oman äitinsä kanssa. Vaikka poikani asuukin vielä kanssani, olen jo varautunut siihen, että omilleen muutettuaan hän ei tule pitämään muhun yhtä paljon yhteyttä kuin mitä jo 5 vuotta omillaan asunut tyttäreni tekee. Jonain päivänä pojallani on ehkä perhe ja kaikella todennäköisyydellä he ovat enemmän tekemisissä miniäni äidin kanssa kuin minun kanssani. Näin se vaan on enkä osaa ajatella niin, että miniäni olisi sen vuoksi jotenkin huono miniä. Äiteihinsä tiiviisti yhteyttä pitäviä miehiä nyt vaan pidetään mammanpoikina ja miehinä, jotka "eivät ole katkaiseet napanuoraansa". Naisille on huomattavasti hyväksyttävämpää olla äitinsä kanssa tekemisissä.

 

["essi"]

Luulen, että miestä harmittaa, kun lapset eivät ole niin paljon hänen äitinsä kanssa tekemisissä. Luulen, että hän haluaisi heille läheisemmät välit. Mutta hän on itsekin niin monta kertaa nähnyt ja kokenut, kun meidän lapset jäävät toisten lastenlasten "jalkoihin", niin ei hänkään enää niin yritä ehdotella äidilleen lapsenhoitoa tai vastaavaa. Ja mies haluaa itsekin viettää juhlapyhät minun sukulaisteni kanssa, koska anoppi ja siskot lapsineen ovat usein esim. jouluna reissussa ja meillä ei ole varaa matkustella. Lisäksi mies on välipäivät aina töissä, ettei matkalle lähtö onnistuisi edes.

 

["essi"]

Keittiönoita, niinhän se taitaa olla. Tosin veljeni on tästä poikkeus, hänen vaimonsa ja oma äitini tulevat hyvin toimeen keskenään ja äitini hoitaa veljenlapsiani todella paljon. Paljon enemmän, kuin mitä veljen vaimon äiti.

 

[yuyu]

Jos joku ottaa asian puheeksi sen pitäisi olla mies. Kyse on hänen äidistään.

Inhottavaa tuollainen suosiminen. Ehkä anoppi ei pidä sinusta ja kohtelee siksi koko perhettänne noin?

 

[Tönt]

Et ole huono miniä. Tyttäret nyt vaan yleensä ovat äitiensä kanssa enemmän tekemisissä kuin pojat. Siis aikuisena. Aikoinaan mun äitini piti paljon tiiviimmin yhteyttä omaan äitiinsä kuin isäni omaansa. Sama juttu mun ja exän kohdalla eli minä olen paljon tekemisissä äitini kanssa, exäni taas ei kovinkaan paljoa oman äitinsä kanssa. Vaikka poikani asuukin vielä kanssani, olen jo varautunut siihen, että omilleen muutettuaan hän ei tule pitämään muhun yhtä paljon yhteyttä kuin mitä jo 5 vuotta omillaan asunut tyttäreni tekee. Jonain päivänä pojallani on ehkä perhe ja kaikella todennäköisyydellä he ovat enemmän tekemisissä miniäni äidin kanssa kuin minun kanssani. Näin se vaan on enkä osaa ajatella niin, että miniäni olisi sen vuoksi jotenkin huono miniä. Äiteihinsä tiiviisti yhteyttä pitäviä miehiä nyt vaan pidetään mammanpoikina ja miehinä, jotka "eivät ole katkaiseet napanuoraansa". Naisille on huomattavasti hyväksyttävämpää olla äitinsä kanssa tekemisissä.

me ollaan enemmän mun miehen vanhempien kanssa tekemisissä mutta lienee tavallisempaa että on niinkuin sanoit. lapset menee sinne yökylää, nähään tosi usein. ne tulee tänne useammin, ne vahtii lapset ja pyydänkin niitä aina ensin.

 

["vieras"]

Mä toivon ainakin olevani poikani tulevalle perheelle niin läheinen, että voivat molemmat pyytää apua vaikka mennen ja tullen.

 

["essi"]

yuyu, ennen lapsiemme syntymää tulimme mielestäni ihan hyvin toimeen anopin kanssa. Anoppi ei ilmeisesti oikein hyväksy minun tapojani toimia, mm. täysimetys, selkeä päivärytmi jne. Esikoisemme ollessamme vauva, hän vielä itse halusi tulla meille lasta hoitamaan ja kauhisteli sitä, kun kuuli että lapselle ei anneta lainkaan tuttipulloa. Kerran sukujuhlissakin mesosi kovaan ääneen, kun me tulimme, että tälle vauvalle ei saa antaa tuttipulloa. Miksi olisi annettu, kun kerran ilmankin pärjätään. Muutenkin hän on hyvin boheemi, eikä ymmärrä, miksi minusta on tärkeää, että lapset saavat nukkua päiväunensa rauhassa. Anoppi on myös kova syöttämään akrkkeja ja herkkuja, mutta niistä en enää jaksa välittää, koska ei muutama ylimääräinen karkki-ja herkkupäivä nyt maata kaada. Mutta ilmeisesti anoppi kantaa jotain kaunaa, kun ei ole saanut toimia lasteni kanssa omalla tyylillään, kun siskojen lasten kanssa on saanut toimia aika vapaasti.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="essi";26223378]yuyu, ennen lapsiemme syntymää tulimme mielestäni ihan hyvin toimeen anopin kanssa. Anoppi ei ilmeisesti oikein hyväksy minun tapojani toimia, mm. täysimetys, selkeä päivärytmi jne. Esikoisemme ollessamme vauva, hän vielä itse halusi tulla meille lasta hoitamaan ja kauhisteli sitä, kun kuuli että lapselle ei anneta lainkaan tuttipulloa. Kerran sukujuhlissakin mesosi kovaan ääneen, kun me tulimme, että tälle vauvalle ei saa antaa tuttipulloa. Miksi olisi annettu, kun kerran ilmankin pärjätään. Muutenkin hän on hyvin boheemi, eikä ymmärrä, miksi minusta on tärkeää, että lapset saavat nukkua päiväunensa rauhassa. Anoppi on myös kova syöttämään akrkkeja ja herkkuja, mutta niistä en enää jaksa välittää, koska ei muutama ylimääräinen karkki-ja herkkupäivä nyt maata kaada. Mutta ilmeisesti anoppi kantaa jotain kaunaa, kun ei ole saanut toimia lasteni kanssa omalla tyylillään, kun siskojen lasten kanssa on saanut toimia aika vapaasti.[/QUOTE]
Mä tavallaan ymmärrän anoppiasi. Meillä oli aikoinaan itsestäänselvää, että isovanhemmilla on oikeus hemmotella lapsenlapsensa piloille ja mummolassa päti mummolan säännöt, kotona sitten kodin säännöt. Olen siis kuulunut juuri niihin samoihin naisiin kuin miehesi sisko, joka on sallinut mummin ja ukin hoitaa lapsenlapsiaan haluamallaan tavalla, vaikka ne tavat olivat erilaiset kuin mitä lapsillani kotioloissa oli. Lapsillani oli siis mummolassa huomattavasti rennompaa kuin kotona.

 

["essi"]

Keittiönoita, minä olen osittain samaa mieltä siitä, että isovanhemmat saavat olla lastenlasten kanssa vähän rennommin. Varsinkin jos tapaavat harvemmin. Mutta anoppi välillä esim. tuli hakemaan lapsia uimaan juuri silloin, kun olivat päiväunilla eikä tainnut pitää siitä, kun en halunnut herättää heitä kesken unien. Mieskin yritti sanoa, että aamupäivällä olisi sopivampi aika, mutta anopin mukaan unia voi jatkaa autossakin. Ja nää nyt oli vain muutamia poikkeuksia, enemmän harmittaa juuri se aiemmin mainitsemani tytärten lasten suosiminen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="essi";26223795]Keittiönoita, minä olen osittain samaa mieltä siitä, että isovanhemmat saavat olla lastenlasten kanssa vähän rennommin. Varsinkin jos tapaavat harvemmin. Mutta anoppi välillä esim. tuli hakemaan lapsia uimaan juuri silloin, kun olivat päiväunilla eikä tainnut pitää siitä, kun en halunnut herättää heitä kesken unien. Mieskin yritti sanoa, että aamupäivällä olisi sopivampi aika, mutta anopin mukaan unia voi jatkaa autossakin. Ja nää nyt oli vain muutamia poikkeuksia, enemmän harmittaa juuri se aiemmin mainitsemani tytärten lasten suosiminen.[/QUOTE]
Se suosiminen usein syntyy juuri siitä, että toisen lasten kanssa asiat sujuvat aina helposti ja toisen kanssa taas on erilaisia rajoituksia, jotka anopistasi tuntuvat turhilta rajoituksilta. Tarkoitan siis sitä, että jos toisen lapsen lapsia voi hakea uimaan milloin tahansa ja toisen taas ei, niin on yksinkertaisempaa hakea niitä, joille uimaan lähteminen aina sopii. Siinä pikkuhiljaa ajaudutaan tilanteeseen, jossa toisten lastenlasten kanssa ollaan enemmän ja he myös tulevat isovanhemmilleen läheisemmiksi kuin ne toiset lapsenlapset. Enkä nyt tarkoita sitä, että sun pitäisi hyväksyä lastenlasten eriarvoistaminen, mutta voit koittaa ymmärtää syitä, jotka siihen hyvin helposti johtavat. Jos toiset lapsenlapset voivat jatkaa uniaan autossa ja toiset ei, niin ei ole vaikea arvata, kumman luokse mummi autollaan kurvaa. Jonkin ajan päästä mummi toteaa, että toisten lastenlasten kanssa kaikki on vaivattomampaa ja toisten kanssa taas vaikeampaa. Aina ei siis ole kyse tietoisesta syrjinnästä tai suosimisesta vaan siitä, että toisten kanssa asiat sujuvat helpommin kuin toisten. En toki tiedä, miten sun anoppisi asian ajattelee, mutta itse luultavasti tulen olemaan enemmän niiden kanssa, joiden kanssa oleminen on paremmin mahdollista. Ja lapseni saavat ihan itse puolisoineen päättää, miten helpoksi tai vaikeaksi asian mulle tekevät.

 

["mies"]

Vaimoni on saanut päähänsä, että vanhempani suosivat veljeni lapsia. Todellisuudessa näin ei ole, miniä vain on kykenemätön tarkastelemaan tilannetta objektiivisesti. Vaimoni mielestä tilanne on yhtä aito kuin tähänkin ketjuun kirjottaneiden tilanne.

Äidit nyt vain ovat sellaisia, että heidän on täysin mahdotonta arvioida omien lastensa kohtelua toisiin verraten puolueettomasti. Koittakaa hyväksyä, että 99% tapauksista mitään suosimista ei tapahdu, muualla kuin äidin päässä. Kannattaa hyväksyä myös se, että tällainen kuvittelu on luonnollista, eikä se tee kenestäkään huonompaa äitiä.

 

[:/]

Meillä kanssa anoppi suosii mieheni siskoa ja tämän lasta. Anoppi kertoo mulle aina kaikkia pieniä "kivoja" juttuja kun mies ei oo kuulemassa, mm. kerran myönsi että miehen sisko on aina ollut hänen lempparinsa ja hän on aina lellinyt siskon piloille. Haukkuu aina miehiä ja kun tyrmään ja sanon oman mieheni olevan erilainen (anoppi on siis 100% varma, että mieheni ei kauaa ole kiinnostunut lapsista yms, että joudun yksin kasvattamaan lapset ja huolehtimaan kaikesta), hän tyrmää samantien ja alkaa haukkua että kaikki miehet on samanlaisia. Hän usein puhuu meille seksielämästään joka on olematon ja vihjailee meille meidän omasta, ihme heittoja että kyllä se vielä on kivaa mut oottakaa 30 vuotta niin sitä ei enää ole. Epämukavaa kuunnella tuollaista, emme ole kuitenkaan niin läheisiä. Mutta asiaan, miehen siskon lapsi on n. 1,5-vuotias ja anopin ensimmäinen lapsenlapsi, meidän lapsi on reilu ½-vuotias. Siskon lapselle ostetaan kaikki mahdollinen mitä maa päällään kantaa, on sanonut mulle salaa että jos se lapsi jotain tarvii, ni makso mitä makso se saa sen. Meille jos jotain ostaa niin kaikki on käytettyä ja valitetaan että kun on niin kallista. Osti jostain 20 eurolla kasan lastenvaatteita (jotka on aina kulahtaneita ja karheita, täynnä pesunukkaa) ja sanoi taas salaa että mieheni isälle ei saa kertoa tai hän suuttuu kun rahat menee hukkaan. RÄJÄHDIN!!!! Mieheni isä ei todellakaan ole rahaihmisiä, anoppi hoitaa kaikki raha-asiat heillä, mies ei rahojaan edes näe. Kerroin asiasta miehelleni ja aloin itkeä ja parkua että en enää lastani anopille vie. Mies oli aika tyrmistynyt, mutta hän on aina sanonutkin että hänen äitinsä on kiero ihminen ja joka asiassa ajattelee omaa etuaan. Jos häneltä jotain saa, se on silti hänen vaikka sen olisi antanutkin meille. Jos yrittäisimme myydä jotain joka on häneltä saatua, hän tulisi vaatimaan rahoja itselleen koska olihan se hänen tavaransa jonka hän oli meille antanut. Mies ei haluaisi ottaa äidiltään mitään vastaan, mutta innokkaasti anoppi niitä käytettyjä kamoja tänne syytää ja kirjoittaa kaikkien summan ylös ja vaatii maksua meiltä. Ihanaa, maksetaan paskasta jota ei edes tänne haluttaisi. Jos hänelle jostain asiasta huomauttaa, hän suuttuu välittömästi ja soittaa kaikki muut sisarukset läpi ja haukkuu sitä joka on hänet suututtanut. Hän on itse täydellisyys, hänen tapansa tehdä asiat on ainoa tapa, kaikki muut on vääriä ja niistä saa kuulla. Sit pitää valittaa kun itse joutuu tekemään kaiken, jos joku tarjoaa apua hänet tyrmätään välittömästi, koska eihän hän voi osata tehdä yhtä hyvin kuin anoppi. Anopille on sanottu että hän on erittäin hankala ihminen, mutta hän on sitä mieltä että hän ei todellakaan ole hankala, vaan kaikki muut ovat hankalia. Hän ostaa nuorimmille lapsilleen (ikää 7-13v) jouluna valehtelematta noin sata lahjaa, lapset ova kiittämättömiä ja repivät paperit katsomatta edes mitä saavat, kunhan saa paljon lahjoja. Eivät edes huomaisi lahjoja avatessaan jos ne olisi roskia mitkä on kääritty lahjapaperiin. Viime jouluna olimme kotona ja äidilläni, ensi jouluna minun perheeni tulee meille. Miehen äiti tietysti olettaa että menisimme sinne, mutta me emme kumpikaan halua sinne mennä. Haluamme viettää rauhallisen joulun ja nauttia. Mieheni on sanonut, että jos sama tyyli jatkuu että aina kun mennään kylään niin siskon lapsi saa jotain lahjoja ja meidän lapsi ei mitään, siskon lapsi istuu sylissä mutta meidän lasta ei voi ottaa syliin tai siskon lapsi katsoo pahalla ja suuttuu, niin me vähennämme käyntejä ja jos on tarvis niin emme enää käy ollenkaan. En halua, että koko ajan pitää olla jotain ostamassa lapsille, ärsyttää kun pitää lahjoa.. Mutta omasta lapsuudestani muistan kun meidän mummo aina osti veljelleni jotain ja minä en saanut koskaan mitään, siskoni jäi kanssa ilman. Ja muistan ajatelleeni että enkö ole tarpeeksi hyvä kun mummo aina palkitsi veljeä muttei koskaan edes kehunut minua tai siskoani. Mummoni on samanlainen kiittämätön kuin anoppini, enkä totta puhuakseni haluaisi edes nähdä anoppiani.