Tunteeko joku muu olevansa musta lammas perheessä?

[Kaisa]

Mulla on niin ruvennut ärsyttämään oikeasti se kun tuntuu että olen meän suvun musta lammas..
Mua kyllä voi mielinmäärin "käyttää hyväksi".. kyllä se kaisa katsoo lapsia,ja kyllä kaisa tekee sitä.. mut auta armias kun minä pyydän jotakin vastapalvelusta niin heti ollaan naama norsun**tulla ja kaikki on niin vaikeaa.

Esim tänäänkin kysyin äidiltäni että voiko se viedä mut kotiin.. nii vastas et emmä oikeen jaksais ku pitää sun pikkuveljeä oottaa kun se on päivystyksessä ja hänetkin pitää kotiin viedä.
Sit mä saan yleensä kysyä että käytätkö ruokakaupassa (maksan bensarahaa ) niin vastaus.. emmä tiiä,ei oikein jaksais,jos se tuo isi käyttäis.. argh.. ja eilen kun olin vanhemmillani käymässä niin äiti soitti pikkuveljelle että niin pitikö sun siellä ruokakaupassa käydä,mä voisin nyt lähtiä käyttään!!!
Ja nyt kun olen viimesillään raskaana,niin puhelin äidille että voisin mökille lähteä kans kun mullakin haluttas pilkkiä niin tuntu että hänen mielestään ei voi raskaana ollessa käydä pilkillä.. Nyt sit tädin kans sovittiin että mennään yhessä mökille,niin äiti mulle sanoi että mitenhän mä pääsisin kans mökille, tuliskohan kaisa kattoo pienempiä sisaruksia.. täti sanoi siihen että ei kaisa voi kun me ollaan yhessä lähössä sinne mökille..

Just toi ärsyttää ku mun pitäis aina revetä lapsenlikaksi.. mut hyvä et mun luona käydään kylässä edes kerran kahessa kukaudessa vaikka matkaa 3km.

 

[Kaisa]

Sekin vielä kun oli äidin syntymäpäivät.. pyöreitä täytti,niin heti se oli päättänyt että mä hoidan tarjoilut ja kaikki muut.. ihan ku en ois itsekin tahtonut seurustella muiden sukulaisten kans..

Ehkä mä vaan ressaan nyt raskaana kaikesta liikaa

 

[päätön]

ei mikään tuntemus vaan varma tieto B)

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

tiiän tunteen. Aina pitäs olla veljen muksuja höösäämässä ja vahtimassa ja sitte jos kieltäytyy niin veli on ku takapuoleen amauttu karhu ja mököttää. Ja sillon ku ovat käymässä niin minä ja ukko tipahdetaan porukasta ihan täysin. JA nuo kaupassa käymiset ym. niin isi hoitaa. joskus nakertaa niin suunnattomasti mutta ehkä tuo pitäs osata antaa vaan anteeksi tuokin.
niin ja sitten se että ku veljet on molemaat pärjänneet kouluissaan hyvin ja pikkuveliki on melkein valmis kokki ja sitten taas minä en oo menestyny oikeen missään ja vieläki vähä haahuilen ja etsiskelen omaani, jostain syystä suku ei vain suata sitä ollenkaa. Kaikki vaan marmattaa että pitää käydä koulut loppuun ku alottaa jne. mutta minkäs teet kun ei pärjää valitsemallaan alalla..

 

[Gluteus maximus]

kannattaa irtautua siitä äidistä jo. En kyllä kävisi kovin usein jos pelkästään hyöty otetaan irti. Olen kokenut saman (en tosin äitini toimesta, vaan muiden sukulaisten ) ja odota vaan kun vauvasi syntyy, sama meno jatkuu ja sinulta odotetaan vielä enemmän. Minä tekisin asian selväksi ja onneksi teinkin. Nyt on hyvä.

 

[Kaisa]

Itselläni on sama homma,kun koulu sama koulu jäänyt useempaan kertaan eri syistä minulla kesken ja ei ole sitä ammattia ja oli paljon muitakin ongelmia jotka ovat menneen talven lumia nyt.. mutta silti jaksetaan toitottaa siitä ku mulla ei oo ammattia ja voi että ku oisit sillon käynyt koulun loppuun yms. ei muut avan voi käsittää että toisille niitä ongelmia tulee,ei se aina niin ruusuilla tanssimista ole.

En mä nykyään käykään kuin kerran viikossa suunilleen, lähinnä sisaruksien vuoksi, vietän heidän kanssaan aikaa.
Mä teinkin yhteen väliin stopin kun aloin henkisesti voimaan pahoin kun jatkuvasti ku vanhemmat soitti niin asia koski lapsenlikka hommia.. aloin sit sanomaan että en tule,ei sovi nyt.. sitten siitä naljailtiin mulle,ja sanoin että emmä jatkuvasti niitä voi katsoa,on mulla omakin elämä.
Ja sit kun ollaan sukujuhlissa esimerkiksi oltu niin vanhemmat olettaa että mä vahdin sisaruksiani ja he saavat olla ihan rennosti..
Pitää alkaa vissiin omaakin lasta viemään jatkuvasti sinne hoitoon.. "olettaa" että kyllä mummo ja pappa katsoo lapsenlastansa.. jospa ne opiis tajuaan miltä musta tuntuu

Ei enää jaksa sitä että oletetaan mun suostuvan kaikkeen mutta mulle sitä apua/kiitosta ei silti koskaan tule.