Tunteet on niin sekaisin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tällasista en enää uskonut voivan tapahtua. olen yhtäaikaa tyrmistynyt, vihainen, onnellinen, iloinen..Sekaisin.

Ystävä vuosien takaa, se paras, sydänystäväni, otti yhteyttä.
Meidän välimme katkesivat totaalisesti melkein 20 vuotta sitten. Luulin syyksi jotain ihan muuta erääseen typerään kakaroiden riitaan liittyvää. Lapsellista teinien riitaa. Kaikki nämä vuodet olen häntä elämän käänteissä kaivannut. Niin pirusti olenkin.
Ja nyt hän otti yhteyttä, kertoi todellisen syyn. Joka oli aika järkyttävä.

Asiat olisi ihan toisin, jos sen olisin tiennyt. JOS vain olisinkin tiennyt.
Kakki nämä vuodet on valuneet hukkaan. Ilman sitä rakasta ystävää.

Luuletteko, että olisi yhä mahdollista saada edes osa tuosta ystävyydestä takaisin? Voisiko olla mahdollista, että vuodet eivät olisi meitä liikaa muuttaneet? Olisiko hän yhä se sama ihminen, sama rakas rakas ihminen, kuin silloin.
Kysymyksiä, hämmennystä..
Pää on sekaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis mikä oli se todellinen syy?

Todellista syytä en tähän kirjoita. Kuitenkin sellainen, että ystäväni oli pitkään kovin järkyttynyt, eikä ole siitä kertonut kenellekään muulle kaikkina näinä vuosina. Paitsi nyt minulle. Siksi en minäkään nyt sitä kerro. Edes anonyyminä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Se on ihan teistä itsestänne kiinni :)
En usko, että olette niin paljon muuttuneet, ettette voisi jälleen paikata suhdettanne.

Näin minä toivin. Voi että mutta toivonkin niin paljon, ettei kukaan usko..
Olen häntä ajatellut jokaisessa suuressa käännekohdassa elämässäni. Aina on ollut tunne, että jotain puuttuu. Sellaista sydänystävää ei minulla ole sittemmin ollut, kuin hän oli.
 
Varmasti saatte suhteenne kuntoon.. Minulla ja lapsuuden ystävälläni on takana vuosia jo 26 vuotta, ja lähes tulkoon joka päivä pidämme yhteyttä toisiimme puhelimitse, vaikka asumme samassa kaupungissa. Hän on minulle erittäin rakas, tärkeä ja ihana Ystävä - ja tuosta ystävyydestämme tulen pitämään aina huolta!! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
Vaikea sanoa.. Jäi hirveästi vaivaamaan, että mihin tuo syy liittyy!

Syy liittyi kolmanteen osapuoleen. Hänen tekemisiinsä. Asia on muutenkin monimutkainen, pitäisi kertoa koko tarina, jotta sen voisi selvästi esittää. Kuitenkin sellainen asia, joka järkytti ystävääni kovasti. Tämä siis tapahtui meidän riideltyämme typerää muksujen riitaa. Ja luulin, että ystäväni on tästä riidastamme niin vihainen, että laittoi välit poikki. Vaikka saman illan jatkotapahtumat olivatkin todellinen syy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
Vaikea sanoa.. Jäi hirveästi vaivaamaan, että mihin tuo syy liittyy!

Syy liittyi kolmanteen osapuoleen. Hänen tekemisiinsä. Asia on muutenkin monimutkainen, pitäisi kertoa koko tarina, jotta sen voisi selvästi esittää. Kuitenkin sellainen asia, joka järkytti ystävääni kovasti. Tämä siis tapahtui meidän riideltyämme typerää muksujen riitaa. Ja luulin, että ystäväni on tästä riidastamme niin vihainen, että laittoi välit poikki. Vaikka saman illan jatkotapahtumat olivatkin todellinen syy.

Jaajaa.. Kauhea kun oon utelias :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nainen:
Varmasti saatte suhteenne kuntoon.. Minulla ja lapsuuden ystävälläni on takana vuosia jo 26 vuotta, ja lähes tulkoon joka päivä pidämme yhteyttä toisiimme puhelimitse, vaikka asumme samassa kaupungissa. Hän on minulle erittäin rakas, tärkeä ja ihana Ystävä - ja tuosta ystävyydestämme tulen pitämään aina huolta!! :heart:

Voi kun tuo on se asia, joka nyt itkettää. Me olisimme juuri tuollaiset ystävykset tänä päivänä kuin te nyt. Kukaan ei tuntenut minua tuolloin samalla lailla kuin ystäväni. Jaoimme KAIKEN.
Onni tässä onnettomuudessa onkin, että koko tämän ajan olemme asuneetkin samalla seudulla. Eli välimatkaa ei ole juurikaan. Nyt askarruttaa se, että miten alamme tätä paikkaamaan...Tai ehkä se ennemminkin jännittää :)
 
AP-huomasin. itse kyllä sanoisin aina suoraan suomeksi mistä se kenkä puristaa.. avointa linjaa ehdottaisin vaikket sitä syytä haluakkaan kertoa ja asia on varmastikkin hyvin henkilökohtainen ja kipeä mutta eiköhän se ystävyyskin siitä palaudu :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
minut löysi vanha ystävä, lopuksi siitä tuli vaan isompi riita :/

Nooh, tästä ei voi tulla isompaa riitaa enää ;)
Ja ajattelen ehkä siksi näin, kun todellisuudessa siis kummankaan meistä (minun tai ystäväni) tekemiset/sanomiset eivät sitten kuitenkaan olleet syynä tähän välirikkoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ekavekara3:
AP-huomasin. itse kyllä sanoisin aina suoraan suomeksi mistä se kenkä puristaa.. avointa linjaa ehdottaisin vaikket sitä syytä haluakkaan kertoa ja asia on varmastikkin hyvin henkilökohtainen ja kipeä mutta eiköhän se ystävyyskin siitä palaudu :hug:

Tämä asia on sellainen...todella vaikea...Olisin itse varmasti samassa tilanteessa toiminut ystäväni tavalla. Siis silloin 15-vuotiaana. En toki tänä päivänä, mutta tuolloin nuorena herkkänä tyttölapsena kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nainen:
Varmasti saatte suhteenne kuntoon.. Minulla ja lapsuuden ystävälläni on takana vuosia jo 26 vuotta, ja lähes tulkoon joka päivä pidämme yhteyttä toisiimme puhelimitse, vaikka asumme samassa kaupungissa. Hän on minulle erittäin rakas, tärkeä ja ihana Ystävä - ja tuosta ystävyydestämme tulen pitämään aina huolta!! :heart:

Voi kun tuo on se asia, joka nyt itkettää. Me olisimme juuri tuollaiset ystävykset tänä päivänä kuin te nyt. Kukaan ei tuntenut minua tuolloin samalla lailla kuin ystäväni. Jaoimme KAIKEN.
Onni tässä onnettomuudessa onkin, että koko tämän ajan olemme asuneetkin samalla seudulla. Eli välimatkaa ei ole juurikaan. Nyt askarruttaa se, että miten alamme tätä paikkaamaan...Tai ehkä se ennemminkin jännittää :)

Jos vain pystyisitte unohtamaan menneet, ettei tarvitsisi alkaa aukaisemaan vanhoja haavoja auki.. Menkää yhdessä vaikka kahville tai jotain muuta mukavaa - luulenpa, että siitä se ystävyys taas alkaa!! Pidän peukkuja Sinulle!!! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja nainen:
Varmasti saatte suhteenne kuntoon.. Minulla ja lapsuuden ystävälläni on takana vuosia jo 26 vuotta, ja lähes tulkoon joka päivä pidämme yhteyttä toisiimme puhelimitse, vaikka asumme samassa kaupungissa. Hän on minulle erittäin rakas, tärkeä ja ihana Ystävä - ja tuosta ystävyydestämme tulen pitämään aina huolta!! :heart:

Voi kun tuo on se asia, joka nyt itkettää. Me olisimme juuri tuollaiset ystävykset tänä päivänä kuin te nyt. Kukaan ei tuntenut minua tuolloin samalla lailla kuin ystäväni. Jaoimme KAIKEN.
Onni tässä onnettomuudessa onkin, että koko tämän ajan olemme asuneetkin samalla seudulla. Eli välimatkaa ei ole juurikaan. Nyt askarruttaa se, että miten alamme tätä paikkaamaan...Tai ehkä se ennemminkin jännittää :)

Jos vain pystyisitte unohtamaan menneet, ettei tarvitsisi alkaa aukaisemaan vanhoja haavoja auki.. Menkää yhdessä vaikka kahville tai jotain muuta mukavaa - luulenpa, että siitä se ystävyys taas alkaa!! Pidän peukkuja Sinulle!!! :)

Tätä toivon.
Enkä haluakaan noita haavoja repiä auki. Hän on niitä kantanut mukanaan melkein 20 vuotta. Ja nyt hän siitä kirjoitti minulle. Vain minä ja hän siis tiedämme.
Ehkäpä minä saan rakkaan ystäväni takaisin, ehkäpä! :)
 
itsellä meni parhaaseen kaveriin välit poikki 16v, oltiin siihen asti kuin paita ja peppu. Tavattiin uudestaan reilu 5v sen jälkeen kun molemmat odotettiin esikoisia ja nyt ollaan taas läheisiä.
 

Yhteistyössä