O
"Olivia"
Vieras
Heippa,
ongelmanani olisi seuraavanlainen pulma:
olen aina pienestä pitäen halunnut kätilöksi. Se on aina ollut se ns. "mun juttu" ja kaikki ovat olleet innoissaan siitä. Tiedän työn raskuuden ja huonon palkan verrattuna vastuuseen, mutta silti siinä jokin minua niin kiinnostaa. Olen hakenut kouluun nyt kaksi kertaa, toisella kertaa pisteet olisi riittäneet mutta se ei ollut ensimmäinen valintani ja viimeisellä kerralla pisteet ei ihan riittäneet.
Nyt minulla olisi kuitenkin paikka yliopistolla, luokanopettajan koulutuksessa. Kaikki oli todella innoissaan kun pääsin sinne ja hehkuttavat, kuinka ala on juuri minulle sopiva. Ja onhan tässä työssä etuja verrattuna kätilöntyöhön, mm. pitkät lomat, fyysisesti paljon helpompaa ja säännöllinen päivätyö.
Olin aluksi aivan innoissani paikasta mutta silti jokin kaivertaa mieltä ja tuntuu etten voi 100% olla onnellinen koska toi kätilö houkuttelee vieläkin mieltä. Vai johtuukohan tää taas tästä perustunteesta, että se mitä ei ole saavuttanut, niin sitä haluaisi eniten?
Olen joillekkin sanonut, että vielä ehkä kerran haen kätilöksi, koska se oli mulle niin omalta tuntuva juttu, niin ihmiset ovat haukkuneet minua, kuinka en ole mistään tyytyväinen ja kuinka minun pitäisi jo asettautua paikoilleen.
Olen kyllä iloinen tosta opettajajutusta, mutta jotenkin en tiedä jaksanko sitä koko elämääni tehdä..
Oli pakko tulla tänne kirjoittelee, kun läheiset vaan hermostuu ku heille juttelee..
ongelmanani olisi seuraavanlainen pulma:
olen aina pienestä pitäen halunnut kätilöksi. Se on aina ollut se ns. "mun juttu" ja kaikki ovat olleet innoissaan siitä. Tiedän työn raskuuden ja huonon palkan verrattuna vastuuseen, mutta silti siinä jokin minua niin kiinnostaa. Olen hakenut kouluun nyt kaksi kertaa, toisella kertaa pisteet olisi riittäneet mutta se ei ollut ensimmäinen valintani ja viimeisellä kerralla pisteet ei ihan riittäneet.
Nyt minulla olisi kuitenkin paikka yliopistolla, luokanopettajan koulutuksessa. Kaikki oli todella innoissaan kun pääsin sinne ja hehkuttavat, kuinka ala on juuri minulle sopiva. Ja onhan tässä työssä etuja verrattuna kätilöntyöhön, mm. pitkät lomat, fyysisesti paljon helpompaa ja säännöllinen päivätyö.
Olin aluksi aivan innoissani paikasta mutta silti jokin kaivertaa mieltä ja tuntuu etten voi 100% olla onnellinen koska toi kätilö houkuttelee vieläkin mieltä. Vai johtuukohan tää taas tästä perustunteesta, että se mitä ei ole saavuttanut, niin sitä haluaisi eniten?
Olen joillekkin sanonut, että vielä ehkä kerran haen kätilöksi, koska se oli mulle niin omalta tuntuva juttu, niin ihmiset ovat haukkuneet minua, kuinka en ole mistään tyytyväinen ja kuinka minun pitäisi jo asettautua paikoilleen.
Olen kyllä iloinen tosta opettajajutusta, mutta jotenkin en tiedä jaksanko sitä koko elämääni tehdä..
Oli pakko tulla tänne kirjoittelee, kun läheiset vaan hermostuu ku heille juttelee..