Tuntuu, että kaverini on luovuttanut lastensa suhteen... :(

[...]

Lapsilleko on hyväksi että heillä on aina vain uusia luottohoitajia, jotta äiti saa "levätä" ja "omaa aikaa", mutta omaa äitiään he eivät juuri näekään? Kyllä lapsilla on erotilanteessa ja sen jälkeen nimenomaan tarve kokea, etteivät vanhemmat hylkää heitä. Jos äiti huitelee kaiken vapaa-aikansakin jossain ja isää nähdään vain joka toinen viikonloppu, niin kyllä siinä lapsi helposti alkaa ajatella etteivät vanhemmat välitä.

Kun kaverini mies lähti toisen naisen matkaan olemattomalla varoitusajalla, alle kouluikäiset lapset pelkäsivät vielä pitkään sen jälkeen että äitikin jättää. Kaverini sai vakuutella moneen otteeseen ettei äiti jätä heitä. Erotilanteessa lasten kiikuttaminen milloin kenellekin hoitoon, olipa hoitaja kuinka hyvä tahansa, on huonoin mahdollinen ratkaisu. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, heidän aikaansa ja rakkauttaan. Jos on lapset hankkinut, heistä on vastuussa täysi-ikäisiksi saakka - ei vain sen aikaa, kun sattuu huvittamaan.

PEESI!

 

[akka]

Lapsilleko on hyväksi että heillä on aina vain uusia luottohoitajia, jotta äiti saa "levätä" ja "omaa aikaa", mutta omaa äitiään he eivät juuri näekään? Kyllä lapsilla on erotilanteessa ja sen jälkeen nimenomaan tarve kokea, etteivät vanhemmat hylkää heitä. Jos äiti huitelee kaiken vapaa-aikansakin jossain ja isää nähdään vain joka toinen viikonloppu, niin kyllä siinä lapsi helposti alkaa ajatella etteivät vanhemmat välitä.

Kun kaverini mies lähti toisen naisen matkaan olemattomalla varoitusajalla, alle kouluikäiset lapset pelkäsivät vielä pitkään sen jälkeen että äitikin jättää. Kaverini sai vakuutella moneen otteeseen ettei äiti jätä heitä. Erotilanteessa lasten kiikuttaminen milloin kenellekin hoitoon, olipa hoitaja kuinka hyvä tahansa, on huonoin mahdollinen ratkaisu. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, heidän aikaansa ja rakkauttaan. Jos on lapset hankkinut, heistä on vastuussa täysi-ikäisiksi saakka - ei vain sen aikaa, kun sattuu huvittamaan.

Eli siis sinun näkemyksesi asiassa on se että mummola on milloin kenenkin luona hoidossa-olemista ja äidin pitää erotilanteessa olla aina vain ja ainoastaan lasten kanssa ja karsia kaikki muut asiat elämästään,lapsilta mummolan,kummit ja mahdolliset kaverit ettei lapsille tule tunnetta että heidät on hylätty
Elämä jatkuu eron jälkeenkin ja on fakta että lapset kärsivät aina erosta.
Kuitenkin se elämä jatkuu ja asettuu ajan kuluessa omiin uusiin uomiinsa.
Vuosi on eron jälkeen ihan mitättömän pieni aika,siine aikaan on mahdutettava uuden kodin perustaminen,mahdolliset uudet hoitopaikat haettava,ehkä joudutaan muokkaamaan työtehtäviä uudestaan,henkinen toipuminenkaan ei käy hetkessä.
Ap ei voi tietää mitä kaveri ajattelee ja mitä asioita käy eron jälkeen läpi.Kuinka moni meistä haluaa näyttää että ero ei kosketa,sitä mennään eteenpäin vaan vaikka sisulla ja näytetään että kyllä minä pärjään.
Vaikka itse halusin avioeron,kyllä minä olin mieli maassa vielä todella kauan eron jälkeen,oli monta huolta ja vastuu painoi.
Minulla tosin ei ollut mummolaa mihin olisin voinut lapsia välillä viedä mutta varmasti olisin sen tehnyt jos sellainen olisi ollut mahdollista.

 

[yh]

Kyllä vuosi on parivuotiaalle pitkä aika olla ilman äitiään! Ko.äiti on selvästi väsynyt ja avun tarpeessa. Mutta "biletys" siihen tuskin auttaa vaan rauhallinen oma aika. Ja jollain tavalla pitäisi saada siihen arkeen iloa myös lasten kanssa. Ettei koko aika olisi vain viikonlopun odottelua.