Tuntuu taas niin onnettomalta

[huono äiti]

Tyttö, 7 v. ei taas millään meinannut rauhoittua unille mistä hermostuin sille. Oon niin kyllästynyt sen jokailtaiseen venkoiluun, ja siskonsa härnäämiseen. Eskarissa on ollut oikein kiltisti, mutta kotona ei kuuntele mitään, esim. ei ole moneen viikkoon siivonnut leikkejään lattialta. Samat asiat kuten hammaspesulle pitää käskeä moneen kertaan. Siskostaan olen huolissani, kun pakottaa aina kuuntelemaan juttujaan eikä anna olla yhtään rauhassa! Asumme pienessä talossa, joten omaa rauhaa on aika vaikea järjestää.
Olen usein turhautunut tilanteeseen ja huutanut lapselle, mistä sitten tunnen syyllisyyttä...Isästään ei ole juuri avuksi, kun ollaan erottu ja lapset vähän sen luona. Mikä avuksi?

 

["vieras"]

Siis miten niin ei ole moneen viikkoon siivonnut leikkejään lattialta? Sä olet antanut olla siivoamatta?

 

["vieras"]

Omat huoneet tytöille. Ymmärsin, että samassa asustavat.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26227265]Siis miten niin ei ole moneen viikkoon siivonnut leikkejään lattialta? Sä olet antanut olla siivoamatta?[/QUOTE]

Tuon ikäinen tarvitsee siivouksessa opastusta ja konkreettista apua. Hus hommiin!

 

["vieras"]

Ikäkausiuhma. 7-vuotias toteuttaa ikäkauteen liittyvää kehitystehtäväänsä. Äiti auttaa siinä parhaansa mukaan.

Onko sinulla sitä turvaverkkoa ympärillä jotta joskus saisit levätä rauhassa?

Ja aina ei vaan voi järjestää omia huoneita lapsille ja sille ei paraskaan äiti voi yhtään mitään.

 

[Marthe]

Kylläpä tulee tylyjä neuvoja kaikilta. Siis jos lapsi on hankala niin todellakaan et ensimmäisenä ala riitelemään jostain siivouksesta! Mun mielestä tuon sun kuvauksen perusteella tyttöä painaa jokin asia, älkää missään nimessä kinastelko nykyistä enempää. Pystyisitkö katsomaan noita touhuja vähän läpi sormien? Kun lapsi huomaa että olet hänelle mukava niin tuskin hänkään haluaa olla tottelematon. Ehkä hän härnää siskoa koska on mustasukkainen?

Vähän hankala verrata kun meidän esikoinen on 2v, mutta itselläni oli miehen kanssa riitaa ja mitä kärttyisämpi olin, sen huonommin käyttäytyi lapsi. Kun otin oikein aikaa sille että olin mukava ja kiva äiti ja kuuntelin lapsen juttuja, alkoi hän myös käyttäytyä paremmin. Tsemppiä!

 

[nöppäri]

Kuuluu myös tuohon ikäkauteen, että kokeilee ja uhmaa ihan tosissaan.
Juurikin sillä tavalla mikä on kaikkein ärsyttävintä, kyllä se muksu tietää mistä narusta vetää, mutta jos pystyt pitämään tunteesi kurissa, pääset itse paljon helpommalla.

 

[huono äiti]

Kiitos vastauksesta etenkin Marthelle. Juttelin tytön kanssa ennenkuin nukahti. Kysyin painaako jokin asia, mihin nyökytti päätään. Kysyin johtuuko äidistä, nyökytti siihenkin. Totesin että kaipaat siis enemmän huomiota, senkin myönsi. Täytyy yrittää tuota myönteistä huomiota mistä marthe puhui. Turvaverkkoja mulla ei ole, muuta kuin eskari

 

["Veera"]

Mulla on samanikäinen tyttö ja uhma on kova. Vääntää välillä itku kurkussa jostain turhanpäiväisestä asiasta ja hetken päästä on taas oma iloinen itsensä. Hampaidenpesu on jokailtainen koettelemus, ja muutenkin tuntuu että iltaisin pinna on tosi lyhyt kun varmasti jo väsyttääkin. Eli mun mielestä on ihan normaalia Valitse taistelusi, en mäkään jaksa lelujen siivoamisesta naputtaa mutta tärkeimmistä asioista pidän sitten tiukkaa kuria.

 

[Saraldo]

Mun tyttö aloittaa syksyllä koulun ja kouluun tutustumisen yhteydessä saivat kesätehtävän. Siinä pitää rastia niitä taitoja, mitkä jo onnistuvat ja mitä vielä harjoitellaan. Meillä on aina ja ikuisesti ollut se ongelma, että tyttö ei kuuntele. Vaikka mä sanoisin asiasta kymmenen kertaa ja viimeiset kaksi kertaa jo huutamalla, viesti ei tunnu menevän perille. Ja kun mä olen kauniisti sanonut sen kahdeksan kertaa ja sitten aloitan rähjäämisen, tyttö kiukkuaa takaisin, että miks mä aina huudan hänelle :headwall:.

Anyway, tyttö luki tätä tehtävälappua ja tuli kohtaan "harjoittelen kuuntelemaan ohjeita ja tekemään niin kuin ohjeissa sanotaan". Meinasi pistää ihan iloisesti siihen rastin, kunnes pysäytin hänet. Tytön mielestä siihen kuuluu ilman muuta rasti, koska hän osa eskarissa piirtää mitä käsketään ja askartelee ohjeiden mukaan. Mutta minä nipo äiti olin eri mieltä ja sanoin, että se ei koske pelkästään eskarissa tapahtuvaa toimintaa, vaan myös kotona ja eskarin ulkopuolella. Sanoin, että niin kauan kun sulle pitää sanoa asioista miljoona kertaa ennen kuin menee perille ja sen päälle vielä suutut siitä, niin sä et osaa toimia ohjeiden mukaan etkä osaa noudattaa ohjeita.

Tuo rastin puuttuminen otti tytön luonnon päälle niin paljon, että sanoi mulle näin: äiti, mä aion kesän aikana harjoitella tuota tosi paljon, niin ettei sun tarvii enää sanoa kuin ihan pari kertaa vaan. Koska mä oikeasti haluan sen rastin ennen kuin koulu alkaa. Tuosta päivästä tähän päivään on tapahtunut hurjaa parannusta! Jos ei ohje tunnu menevän perille, mun ei tarvitse kun vihjaista siitä rastista, niin johan alkaa korvat taas toimia. Tyttö siis tekee sitä, että kuulee kyllä ihan hyvin mitä sanon ja ymmärtää sen, mutta vastaa aina vaan "joojoo", "ihan kohta", "mutku mä haluan ensin....". Ja sitten suuttuu kun sille huomauttaa asiasta. Katsotaan, miten kauan tuon rastin maaginen voima meitä kantaa...

 

["juup"]

Meillä esikoinen elää juuri tuota suura ikään liittyvää uhmaa. Tuntuu, että on muuttunut ihan eri tytöksi. En tuumaan saada mitää otetta. Puhutaan, neuvotellaan, komennetaan, ollaan johdonmukaisia, kärsivällisiä jne. Välillä menee herkot ja sitten riidelläänkin. Rankkaa on. Tänään otettin taas käytösrastit käyttöön. Päivän aikana kerätään rasteja hyviä ja huonoja sitten niiden perusteella saa joko kivoja juttuja tai perutaan kivoja juttuja. Tuikka linja otettin avuksi.