Meillä myös ihan samanlaista, kyse 3-vuotiaasta pojasta. Monenlaista on kyllä kokeiltu, ja oikeastaan tiedän mitä lapsi on vailla, mutta sitä vaan ei nyt ole mahdollista tarjota kun lapsi on kotihoidossa pikkuveljen kanssa. Meillä ainakin se on mielekästä tekemistä ja todella paljon vanhemman huomiota ja johdonmukaista "kädestä pitäen" ohjeistusta ihan kaikkeen. Juuri olimme kahdestaan pojan kanssa viikonlopun vietossa eikä kertakaikkiaan mitään ongelmia ollut, poika totteli ekasta kerrasta suurimmaksi osaksi, ja kaikki oli jotenkin paljon helpompaa ja selvempää koska minun oli mahdollista koko ajan seisoa vieressä ja avustaa ja opastaa ja varmistaa. Mutta kun kotona arkena on myös se pikkuveli sekä kaikki kotihommat (enkä edes tee niitä paljoa, mutta kuitenkin), joten silloin se huomio jää vähemmälle. Poika saattaa ehtiä tehdä jotain kiellettyä, jota en edes heti huomaa, ja tietysti jos ei heti pääse kieltämään niin poika huomaakin että ei tästä sitten mitään kummempaa seuraakaan.
Poika ei itsekseen viihdy, suu käy koko ajan kuin papupata. Jos en riittävän aktiivisesti kommentoi pojan jatkuvaa puhetulvaa, vaan sanon vaan että "ahaa", "vai niin", "niinkö?", se ei lapselle riitä vaan hän kaipaisi aktiivisuutta. Sitten hän pitkästyy, alkaa ilkeillä ja hakea huomiota, ei tottele mitään vaan venkoilee ja tahallaan hidastelee. Mutta ei siihen aivan jatkuvaan huomioimiseen vaan yksinkertaisesti yksi aikuinen kahden lapsen kanssa veny...
No tämähän se varmaan meilläkin, kun on vauva ilmestynyt sotkemaan kuvioita, mutta ärsyttää se venkoilu silti. Ja aina ei vaan pysty kädestä pitäen ohjaamaan, kun on tosiaan tuo vauva kainalossa.