Tuo pentu vaan karjuu

["Vierailija"]

Lapsi huutaa turvattomana jos hän huutaa sylissäni?! Tai kantoliinassa? Millä tavalla se on turvatonta. Jos jaksan, hyräilen ja laulan hänelle, mutta ei sitäkään jaksa tuntitolkulla.

Neuvolasta kysyin perhetyötä, siis hoitajaa joka hoitaisi vaikka aamutoimet ja minä saisin nukkua kerran viikossa 8 h, mutta täti sanoi etten saa sitä, koska mulla tai miehellä ei ole mielenterveysongelmia, alkoholiongelmaa tai muita vaikeuksia, sosiaalitoimen työntekijät on varattu näille perheille. Pitäisi olla jotain paperilla olevaa vikaa, eikä lapsellakaan ole mitään diagnoosia. Mulla varmaan kohta on joku diagnoosi jos tää jatkuu...

Mies auttaa välillä, ei mene heti nukkumaan vaan töistä tullessaan valvoo parisen tuntia muksujen kanssa ja minä saan nukkua, mutta ei sekään ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu. Mieskin kärsii siitä, hänellä on fyysisesti raskas työ ja pitää saada levätä. Ymmärrettävästi on kiukkuinen kun ei pääse nukkumaan.

Jotenkin sitä vaan ajattelee, että on tähän oltava joku muu ratkaisu kuin jatkaa näin, 1-vuotias hallitsee koko perhettä, muut kärsii ja yrittää sopeutua hänen rytmiinsä. Tunnen sääliä lastani kohtaan, nytkin, hirvittävää sääliä ja pahaa oloa hänen puolestaan kun hänellä on noin paha olla. Ei kuitenkaan kenelläkään ystävälläni ole elämä tällaista, vaikka löytyy monen lapsen äitejä.

Ei tuossa mun katsomuksen mukaan ainakaan ole mitään turvatonta. Ja siinähän se onkin se tärkeä seikka; että vaikka lapsi itkee, niin hän ei itke yksin. Se jos mikä EI ole turvatonta. Lapsi kokee pahaa oloa, mutta hän ei koe sitä yksin. Se on hyvin tärkeää, ja sä toimit aivan oikein.

On myös totta, ettei noita toimia millään jaksa koko aika. Se on käytännössä mahdotonta, olipa kyseessä sitten millainen superäiti tahansa (ja minusta ap:lle sellainen titteli kuuluisikin, sen verran raskasta arkea olet kuitenkin jo pitkään jaksanut!)

Meidän neuvolassa (pikkuinen kaupunki) saa perhetyöntekijän, vaikkei olisikaan alkoholiongelmaa, huumeongelmaa tai mielenterveysongelmia. Syyksi riittää väsymys tai se, että mies on paljon poissa kotoa... tai yksinhuoltajuus. Ehkä isommissa kaupungeissa ei sitten vain ole niitä resursseja.

 

[msfjkskf]

alkaako tuo huuto siis vasta nukkumaan mennessä, vai jo muiden seurassa "päivän touhuissa"?

 

[miten sitä]

Mä huomasin mun lapsestani,että pystympi nukumisasento toi helpommin unen kuin vaakataso. Nosta sängynpäätä vaikka kirjoja laittamalla jalkojen alle. Kokeile kaikkia mahdollisia konste ja vinkkejä mitä saat. Apu voi ollatosi pienestä kiinni. Joku pienellä on koska ei pelkkä väärä unirytmi lasta huudata.
Jaksamisia ja pienelle kivuttomampia unia. Kokeile närästyslääkettä se voi olla myös avuksi.

 

[Ei jaksa]

Olen niin sekaisin että voisin halata joka ikistä teistä joka ymmärtää vähääkään miltä tuntuu. Kiitos että kirjoititte, tuntuu niin mahtavalta että melkein itkettää... Osittain senkin takia että kiukkupylly viimein nukahti.

Tällaisten sessioiden jälkeen kroppa on niin kierroksilla ettei uni tule heti vaikka lapsi nukahti.

Kun kirjoitin että tekisi mieli laittaa lapsi ulos nukkumaan, en tee niin enkä ole koskaan tehnyt. Mustina öinä tulee mieleen kaikenlaista, siinä on ero tekeekö sen teon vai ymmärtääkö, että kyse on nyt väsymyksestä, väsymys puhuu, ei järki.

 

["mjkl"]

Lapsi huutaa turvattomana jos hän huutaa sylissäni?! Tai kantoliinassa? Millä tavalla se on turvatonta. Jos jaksan, hyräilen ja laulan hänelle, mutta ei sitäkään jaksa tuntitolkulla.

Mies auttaa välillä, ei mene heti nukkumaan vaan töistä tullessaan valvoo parisen tuntia muksujen kanssa ja minä saan nukkua, mutta ei sekään ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu. Mieskin kärsii siitä, hänellä on fyysisesti raskas työ ja pitää saada levätä. Ymmärrettävästi on kiukkuinen kun ei pääse nukkumaan.

Jotenkin sitä vaan ajattelee, että on tähän oltava joku muu ratkaisu kuin jatkaa näin, 1-vuotias hallitsee koko perhettä, muut kärsii ja yrittää sopeutua hänen rytmiinsä. Tunnen sääliä lastani kohtaan, nytkin, hirvittävää sääliä ja pahaa oloa hänen puolestaan kun hänellä on noin paha olla. Ei kuitenkaan kenelläkään ystävälläni ole elämä tällaista, vaikka löytyy monen lapsen äitejä.

Lapsi huutaa turvattomana sitterissä, silloinkun olet suihkussa, kävelyllä ulkona jne?

Miehen työ ei varmasti ole yhtään sen raskaampaa kun kotiäidin hommat, joten ihan hyvin voit valvottaa miestä enemmänkin. Mies voi sitten kiukutella työkavereillee ja sinä voit olla aurinkoinen äiti lapsillesi.

Ratkaisu on kun hankit lapsellesi apua. Vaihda sitä lääkäriä. Kaikkien elämä helpottaa. Kysele palstalla hyviä lääkäreitä. Mekin käymme satojen kilometrien päässä lääkärissä ja kas vaan lapsi nukkuu yönsä..

Äidillä saa olla kiellettyjä tunteita, mutta se on rikollista kun ei lasta hoideta.

 

[msfjkskf]

Kun kirjoitin että tekisi mieli laittaa lapsi ulos nukkumaan, en tee niin enkä ole koskaan tehnyt. Mustina öinä tulee mieleen kaikenlaista, siinä on ero tekeekö sen teon vai ymmärtääkö, että kyse on nyt väsymyksestä, väsymys puhuu, ei järki.

Kaikkea on tullut mietittyä, aina välillä kun joskus hiton harvoin pääsen kauppaan yksin, mietin että jos ei palaisikaan? Öisin joskus mietin miten lähtisin vaan ulos kävelemään..ja menisin metsään nukkumaan. Ja ihan oikeasti tunnustan: olen välillä haaveillut omasta kuolemastani, niin väsynyt olen. Tai että joutuisin jostain syystä sairaalaan, saisin NUKKUA.
Ei ihme, että valvottamista käytetään kidutuskeinona

 

["vieras"]

Totta kai sitä tulee mieleen yhtä sun toista, kun toinen vain huutaa ja karjuu naama punaisena niin, että hyvä kun ei taju lähde... Se on minusta ihan normaalia. Sillä ihan oikeasti; vauvan pitkällinen huutokonsertti voi olla todella raskasta kuunneltavaa ja varsinkin tuolla ap:n väsymysmäärällä, kun se jo vähemmälläkin väsymyksellä voi käydä rankaksi...

 

["Debra"]

Paljon voimia sinulle, uskon että ottaa todella koville!

Koita jaksaa antaa äidin rakkautta ja läheisyyttä pienelle kärsivälle. Tuo laulu ja hyräilykin on todella arvokasta työtä.

Ja minäkin suosittelen viemään vielä lääkäriin, vaikka yksityiselle. Kerro täsmälleen nuo, miten rauhoittuu asennon vaihdosta hetkeksi jne. Vaadi, että selvitetään, miksi toinen kärsii.

 

[vicy]

Mies auttaa välillä, ei mene heti nukkumaan vaan töistä tullessaan valvoo parisen tuntia muksujen kanssa ja minä saan nukkua, mutta ei sekään ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu. Mieskin kärsii siitä, hänellä on fyysisesti raskas työ ja pitää saada levätä. Ymmärrettävästi on kiukkuinen kun ei pääse nukkumaan.

siis miehesikö uni on tärkeämpää kuin sinun? Ja onko tosiaan niin että miehesi saa nukkua silloin kun huvittaa ja niin paljon kuin huvittaa? Kyllä aikuinen mies pärjää 8-10h unilla ihan helposti! Ei sen tarvi aamusta iltaan nukkua.
Eli koittakaapas sellaista että miehesi nukkuu niin että paljon iltapäivällä että jaksaa työ-yön jälkeen olla niinden lasten kanssa, koska sun on pakko saada nukkua!
Toinen asia on se että eihän tuo sovi ollenkaan että lapsi nukkuu klo 12 päivällä! Kun se nukahtaa silloin kuudelta niin alla sen nukkua max.9 asti ensin ja herätät aina päikkäreiltä, ettei nuku päivällä liikaa, silloin luulis 1v:nkin olevan illalla sen verran väsyneempi ettei ainakaan tuo konsertti jatku yöhön asti.
Tsemppiä ja jaksamista sinne!! Ja hyvää yötä

 

[Ei jaksa]

Otan parhaillaan selvää kaupunkimme allergialääkäreistä. Mennään vielä toinen kierros tutkimuksia. Sitä vaan jotenkin luotti siihen lastenlääkäriin joka niin ammattitaitoisesti tutki lapsen, hänkin oli kokenut lääkäri. Sanoi että tällaisia kehitysvaiheita tulee toisinaan lapsille ja liittyy vaativaan temperamenttiin.

Kamalaa kun hävettää toi aloitusteksti. Totuus on kuitenkin se etten minä sisimmässä ajattele noin. Tilanne oli raastava.

 

["vieras"]

Äh. Musta tuntuu välillä, etten saa hetkeäkään levätä enkä sekunninkaan rauhaa vauvaltani, koska sillä on koko ajan joku. Oikeasti niin ei ole, mutta välillä olen jotenkin niin väsynyt. :/ Lapseni on suurimman osan ajasta todella aurinkoinen ja hyvän tuulinen, mutta huonolle tuulelle sattuessaan itkee sitten useamman tunninkin kovaa ja korkealta, ja ehdottoman sydäntäsärkevästi.

Kun itku kestää ja kestää, mulle tulee sellainen olo, että olen huono äiti, enkä pysty täyttämään lapseni tarpeita. "Ehkä sen olis parempi jossain muualla, kun mä en kerran osaa edes saada sitä tuntemaan oloaan hyväksi", ajattelin tuossa yhtenäkin päivänä. Tätä en tietenkään halua toteuttaa; minähän rakastan ruusunnuppuani, vaikka välillä tuntuukin, etten henkeä saa.

On sitä tullut mietittyä kaikkea muutakin. Että jos jättäisi vauvan sisälle huutamaan ja lähtisi itse jonnekin - ei väliä minne. Kuitenkin johonkin, minne itku ei kuuluisi. Tätäkään en kuitenkaan toteuta enkä ole toteuttanut; en millään pystyisi siihen. Tähän mennessä pieni, parin minuutin mittainen breikki parvekkeella tai toisessa huoneessa on auttanut rauhoittamaan minua sen verran, että kykenen jälleen lohdutusyrityksiin.

 

[TrueBlood]

Kamalaa kun hävettää toi aloitusteksti. Totuus on kuitenkin se etten minä sisimmässä ajattele noin. Tilanne oli raastava.

Edelleenkään sinun ei tervitse hävetä! Ja edelleenkin voit laittaa mailia tulemaan, jos haluat

Emme ole huonoja äitejä, vaikka ajattelemme mitä vain silloin kun ollaan väsyneitä. Täytyy silloin yrittää muistaa ettemme ole yksin ja meillä on oikeus tuntea kiellettyjä tunteita.

 

["mjkl"]

Kamalaa kun hävettää toi aloitusteksti. Totuus on kuitenkin se etten minä sisimmässä ajattele noin. Tilanne oli raastava.

Olihan siinä jotain hyväkin jos nyt sait voimia toimia ja hakea lapselle apua.

Voit joutua todella käymään monella lääkärillä ennenkö saat apua, mutta usko pois se kannattaa.

Hyvää yötä, toivottavasti.

Ja muista vaatia mieheltä uniaikaa itsellesi.

 

[pikkumy]

Allergioita itsekin lähtisin vielä tutkimaan. Ja allergiatestit ei todellakaan kaikilla näytä allergioita.

Itsellä ainakin tulee tätänykyä (oon allerginen atoopikko ollut kyllä aina) useimmat allergiat ihan älyttömänä mahakipuna ja pääsääntöisesti viiveellä (muutama tunti). Tyyliin pari mustikkaa voi saada useamman tunnin kivut päälle. Noita luultiin lieviksi allergiaoireiksi, kunnes tekivät puhtaan potilasvahingon parasetamolilla sairaalassa. Tableteista tulee vaan nuo järkyt mahakivut, tipalla tais olla anafylaktinen shokki todella lähellä. Ja kasvu ei itel ainakaan oo koskaan allergioista huolimatta häiriintynyt.

Tuli vain mieleen että yritätkö joka yö lievittää huutoa esim. särkylääkkeellä? Auttaisiko sen poisjättö? Ruokapäiväkirjassa menee tovi selvittää mitä ruokia syö kuitenkin joka pv ja lähteä siitä kokeilemaan mikä voisi ehkä olla syypää tiputtamalla yhden hetkeksi aina pois.

 

["vieras"]

Voimia :hug:
Tuo on ihan VITUN kuluttavaa, ja on TÄYSIN normaalia, että välillä tekee mieli vipata huutva nyyti ikkunasat mäelle :ashamed:

Onko sulla ketään apuna siellä? Ystäviä? Äitisi? Isäsi? Anoppi? Ystäviä? Voisit viedä lapset hoitoon ja kuroa univelkaa kiinni.
Onko teillä öissä selvät rutiinit? Puuro, pesut iltasadut, rauhalliset illat muutenkin, iltasatu ja vaikka teidän väliinne nukkumaan, ellei omassa sängyssä uni tule? Vaunuissa lyki edes takasin? Kylvetä / saunota illalla lämpimässä vedessä, niin etä laps väsyy...Juoksuta ulkona, anna kulkea itse mahdollisimman paljon, niin että kuluttaa energiaa. Onko vielä tutti ja / tai pullo käytössä?
Koita luopua niistä, ne monasti tekee öistä levottomia.

Jaksamista! Tuo on TOSI rankkaa.

Nimimerkillä lapsen ekan vuoden valvonut...

 

[voimi]

Jaksamista sinne!!!!
ap olen myös valvonnut lapsen takia syynä refluksia..et ole yksin.
mä meinasin seota päästäni ekat 2v oli hankalaa naapurit koputteli yms.

 

[no huh]

huh. Miehet kuin vauvoja. Saavat pelkästäänkäydä töissä ja sitten nukkua ja tietysti valmiiseen pöytään tulee syömäänkin???:.... huhhhuh
mies voi ihan hyvin tehdä paljon enemmän kuin käydä töissä ja nukkua normaalit yöunet.

 

["Ukki"]

Mun poika huusi illalla ja yöllä monta tuntia vaikka mitään syytä ei löydetty. Se loppui aikanaan. Sitten tyttären lapsi huusi aina nukkumaan menessä tuntikausia. Siihenkään ei löytynyt syytä ja sekin loppui aikanaan.

Olet hyvä äiti. : )

 

[Hoodrat]

1.v.4kk sitterissä? Oudoksuttaa minua. Huudolle voi olla moniakin syitä. Epäilen kuitenkin osaksi tottumusta niinkuin joku mainitsikin. Sulkisin sairaudet ensin pois ja sitten unikoulua.

Muok. Ja vitutus väsymyksessä on normaalia. En usko että on yhtään äiti jota ei olisi jossain vaiheessa vituttanut rankasti ja 5 min kuluttua masentunut siitä kun kehtasi edes ajatella mitään sellaisia ajatuksia.

 

[Ei jaksa]

Tänään miehen vuoro nukuttaa pieni kiukkuaja, ihanaa. Varaan maanantaina uudestaan aikaa lääkäriasemalle.

Ulkoillaan varsinkin nyt kesällä melkein jatkuvasti, joten liikuntaa saa ja muuta virikettä. On vesiallasta ja leikkipuistoa, menee siellä muiden mukana. Konttaa vielä, ei osaa kävellä.

Pulloa eikä tuttia ole käyttänyt koko elinaikanaan, imetyksen lopetin kun lapsi oli 1 v 2 kk. Öisin ei ole muuta tarjoilua kuin vettä, jos lapsi on huutanut itsensä hikiseksi ja tuskaiseksi, niin saa kyllä vettä muutaman hörpyn. Lasista juo itse.

Tsemppiä kaikille muillekin huonosti nukkuvien lasten vanhemmille!

 

["mjkl"]

Kannattaa pyytää että tehtäisiin pH-mittaukset refluksin varalta. Ei se kyllä aina näy niissäkään. Ja allergia tutkimuksia välttämisruokavaliolla. Ne on kuitenki yleisimmät valvottajat. Äläkä anna periksi.

Hyvä että olet jo aurinkoisemmalla tuulella. Parempaa jatkoa teille.

 

[hetkonen]

2 kk sitten lopettanut imetyksen, onko vauva nukahtanut tällä tavalla aiemmin? Nyt hän heräilee ehkä tottumuksesta ja kaipaa sitä tissiä. Pienille jää helposti jokin tapa esim. heräily tiettyyn aikaan, ja se voi olla hankalempi saada pois. Maitoallergia tuli myös mieleen, ja sitähän jo tutkitaankin? Jonkilainen unikoulu täytys teidän tehdä, ootte selvästi totuttanu vauvan omiin tapoihinne. (kantoliinat, tissittely) Yöpalvelut pois, ja tutti suuhun.

 

[SporttisMama]

Kyllä tämä sitteriin mahtuu, 75 cm ja vajaat 9 kg. Pienikokoinen, mutta olemme kaikki lyhyitä ja pieniä, minä 157 cm. Kasvukin oli lääkärin mielestä tasaista ja johdonmukaista eikä viitannut allergiaan.

Olen miettinyt jotain huudatuskoulua jossa lapsi jätetään yksin huutamaan, mutta en raaski tehdä sitä. Olen toiminut tähän saakka niin kuin tänäänkin, eli tarjonnut lapselle vuoronperään syliä, kantoliinaa, sitteriä tai sitten vaan rauhassa makaamista matkasängyssä. Olen koko ajan samassa huoneessa ja hän näkee minut ja voi halutessaan koskettaa. Kun itku yltyy niin kovaksi että lapsi kirkuu, vaihdan rauhoittelutapaa joka yleensä auttaa hetkeksi, mutta silti se ei nukahda syvään uuneen vaan kohta herää huutamaan.

Kiitos TrueBlood, mutta häpeän itseäni ja tätä purkaustani niin paljon etten viitsi kirjoittaa sinulle. En kehtaa. Olen niin paska äiti kun ajattelen lapsestani näin rumasti.

Älä häpeä inhimillisiä tuntemuksiasi. Aina voi ajatella kaikenlaista, pääasia ettei mitään pahaa koskaan tee lapselle vaikka kuinka ärsyttäisi. Oletko kokeillut rauhoittuisiko lapsi jos laitat jotain oikein rentouttavaa unimusiikkia? Meidän muksu on heti nykyään höyhensaarilla kun laittaa unicd:n ja silittelee selästä. Ennen oli hänkin vaativa nukahtaja.

 

["vieras"]

Meillä huudettiin illat, kun lopetin imetyksen.

Kokeile ihmeessä vyöhyketerapiaa, meillä auttoi ummetukseen. Lapsi teki jo hoidon aikana useammat kakat ja olo oli hyvä, näki lapsen ilmeestä että nautti hoidosta. Itse ainakin kokeilisin, ei se niin paljoa maksa, vaikka teillä ei samaa vaivaa olisikaan. Olen myös kuullut, että vyöhyketerapia voisi auttaa kääntämään unirytmiä.

 

["äiti myös"]

Voimia ap:lle. Ymmärrän kielletyt tunteesi suuren väsymyksen ja huutavan lapsen kourissa. Tollasia tunteenpurkauksia tulee ja onneksi ne myös menee ohi. Pääasia on, ettei vahingoita lasta ja viestseistä tulee selväksi, että rakastat lastasi, mutta olet aivan loppu.. Jossain vauva-lehdessä oli jonkin aikaa sitten unikoulu-asiantuntijan (Helsingin Mehiläisestä) haastattelu ja hän sanoi, että uniongelmia on yleensä niiden lasten vanhemmilla, jotka eivät kestä kuulla lapsen itkua. Kokeile niin että laitat lapsen sänkyyn illalla ja jos itku alkaa, annat lapsen huutaa enintään 10 minuuttia ja sitten menet lohduttamaan ja rauhoittamaan. Tottakai jos lapsen itku muuttuu hysteeriseksi, menet aikaisemmin. Kuitenkin tärkeää, ettet jää heti lapsen viereen, sitten hän vaatii sinun vieressäoloa aina. Hänen pitää tottua nukkumaan/nukahtamaan ilman äitiä aina vierellä tai saat olla siinä aina. Jatka tätä systeemiä monta kertaa, niin lapsi tajuaa, että nyt on nukuttava eikä muu auta. Suosittelen myös, että pidät lasta rytmin kääntämiseksi enemmän päivällä hereillä, jotta illalla ja yöllä oikeasti väsyttää. Herätä lapsi vaikka aamukymmeneltä.

Voimia sinulle, olet rohkea, että kirjoitat julkisesti ne ajatukset palstalle (joka on todella tuomitseva), joita moni äiti epätoivon hetkellä päässään ajattelee..