V
R
rft
Vieras
[QUOTE="mjkl";24299170]Mulla on useampi paljon sairastellut lapsi ja öitä on valvottu useimpia vuosia. Mutta ikinä en voisi olla lapselle siitä kiukkuinen ettei se nuku. En ikinä voi ymmärtää miten huudatat kipeää lasta ja olet vihainen sille. Väsynyt kyllä saa olla.
Syy löytyy aina jos vaan viitsii etsiä. Apua esim. refluksiin (jos ei ole allerginen refluksi) et löydä ruokapäiväkirjasta. Usko ihan huvikseen että jos itse et jaksa syitä etsiä kannattaa vaihtaa lääkäriä niin kauan että löydät lääkärin joka ottaa asian hoitaakseen.
Eikä ne lastenlääkäritkään välttämättä näe korvia kunnolla. Korvat näytetään aina korvalääkärille..[/QUOTE]
miten olisi, ainakin minä uskoisin näin (ja koen itsekin omalla kohdalla) se on se asia jolle ollaan vihaisia, se että lapsi huutaa ja valvottaa. se ASIANA harmittaa, ja v*tuttaa ja suututtaa, en usko AP:n olevan varsinaisesti lapselleen vihainen vaan tilanteelle, jossa hän on aivan liian väsynyt ja aivan liian yksin!
ja sitten sinä syyllistät..
varmasti koit nyt helpottavasi hänen tialnnettaan ja auttaneesi häntä rentoutumaan ja kasaamaan itsensä, jotta voisi rauhoittua ja jaksaa vielä hetken.. stiisus että oot tyhmä!
Syy löytyy aina jos vaan viitsii etsiä. Apua esim. refluksiin (jos ei ole allerginen refluksi) et löydä ruokapäiväkirjasta. Usko ihan huvikseen että jos itse et jaksa syitä etsiä kannattaa vaihtaa lääkäriä niin kauan että löydät lääkärin joka ottaa asian hoitaakseen.
Eikä ne lastenlääkäritkään välttämättä näe korvia kunnolla. Korvat näytetään aina korvalääkärille..[/QUOTE]
miten olisi, ainakin minä uskoisin näin (ja koen itsekin omalla kohdalla) se on se asia jolle ollaan vihaisia, se että lapsi huutaa ja valvottaa. se ASIANA harmittaa, ja v*tuttaa ja suututtaa, en usko AP:n olevan varsinaisesti lapselleen vihainen vaan tilanteelle, jossa hän on aivan liian väsynyt ja aivan liian yksin!
ja sitten sinä syyllistät..
varmasti koit nyt helpottavasi hänen tialnnettaan ja auttaneesi häntä rentoutumaan ja kasaamaan itsensä, jotta voisi rauhoittua ja jaksaa vielä hetken.. stiisus että oot tyhmä!
E
Ei jaksa
Vieras
Isä sai lapsen juuri nukahtamaan, ei huutanut tänään kuin tunnin suoraa huutoa ja toisen tunnin kitisten enemmän tai vähemmän. Kyllähän lapsi aistii sen että äiti on ihan hiilenä ja hermostuu lisää.
Tuota on kokeiltu että annetaan lapsen jäädä yksin sänkyyn, mutta hän ei rupea nyyhkimään tms. vaan alkaa kirkua samantien, muuttuu hysteeriseksi samalla sekunnilla kun huomaa olevansa yksin. Meillä tämä metodi ei toiminut kun itku tosiaan on hysteeristä jo ensimmäisistä sekunneista alkaen, ja lapsi oksentaa jos hänen antaa vaan huutaa. Sitten hän on niin kauhistunut ja järkyttynyt että on liki shokissa. Olen kokeillut ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Ja vielä pitää vastata muihinkin kysymyksiin. Rutiinit meillä on melkein pilkuntarkat koska isompiakin lapsia on eikä elämästä tule mitään jos ei ole päiväjärjestystä. Kaikilla on samaan aikaan ruokailut, ulkoilut, iltasatu ja järjestyksessä mennään iltapesuille. Vauvat ovat saaneet valvoa pidempään, mutta tuossa yhden vuoden kieppeillä on opeteltu muiden rytmiin ja vanhempien lasten kohdalla se on mennyt suht kivuttomasti, tämä kuopus vaan ei taivu.
Kaikki ovat saaneet myös vuorollaan nukkua perhepedissä, tämä huutaja nukkuu edelleen minun ja mieheni välissä yöt. Ei suostu olemaan omassa sängyssä ja asia ok, sillä muutkin lapset ovat nukkuneet perhepedissä jopa kaksivuotiaiksi, nyt kolmevuotias on vielä sivuvaunussa ja tämä nuorin tosiaan meidän keskellä. Mutta ei se tunnu auttavan vaikka aina väitetään perhepetiläisten nukkuvan hyvin!
Mitään ummetusvaivaa ei ole ja suhtaudun erittäin skeptisesti esimerkiksi homeopatiaan, olen lukenut siitä paljon enkä usko siihen. Vyöhyketerapiassa käytiin muutaman kerran tämän huutajan kanssa kun hän oli vauvana koliikkinen, mutta siitä ei ollut mitään apua, tuntui että vauva huusi vain enemmän.
Tuota on kokeiltu että annetaan lapsen jäädä yksin sänkyyn, mutta hän ei rupea nyyhkimään tms. vaan alkaa kirkua samantien, muuttuu hysteeriseksi samalla sekunnilla kun huomaa olevansa yksin. Meillä tämä metodi ei toiminut kun itku tosiaan on hysteeristä jo ensimmäisistä sekunneista alkaen, ja lapsi oksentaa jos hänen antaa vaan huutaa. Sitten hän on niin kauhistunut ja järkyttynyt että on liki shokissa. Olen kokeillut ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Ja vielä pitää vastata muihinkin kysymyksiin. Rutiinit meillä on melkein pilkuntarkat koska isompiakin lapsia on eikä elämästä tule mitään jos ei ole päiväjärjestystä. Kaikilla on samaan aikaan ruokailut, ulkoilut, iltasatu ja järjestyksessä mennään iltapesuille. Vauvat ovat saaneet valvoa pidempään, mutta tuossa yhden vuoden kieppeillä on opeteltu muiden rytmiin ja vanhempien lasten kohdalla se on mennyt suht kivuttomasti, tämä kuopus vaan ei taivu.
Kaikki ovat saaneet myös vuorollaan nukkua perhepedissä, tämä huutaja nukkuu edelleen minun ja mieheni välissä yöt. Ei suostu olemaan omassa sängyssä ja asia ok, sillä muutkin lapset ovat nukkuneet perhepedissä jopa kaksivuotiaiksi, nyt kolmevuotias on vielä sivuvaunussa ja tämä nuorin tosiaan meidän keskellä. Mutta ei se tunnu auttavan vaikka aina väitetään perhepetiläisten nukkuvan hyvin!
Mitään ummetusvaivaa ei ole ja suhtaudun erittäin skeptisesti esimerkiksi homeopatiaan, olen lukenut siitä paljon enkä usko siihen. Vyöhyketerapiassa käytiin muutaman kerran tämän huutajan kanssa kun hän oli vauvana koliikkinen, mutta siitä ei ollut mitään apua, tuntui että vauva huusi vain enemmän.
J
"jojo"
Vieras
Onko ihan totta, että on olemassa äitejä, jotka eivät ikinä ajattele mitään pahaa lapsistaan, missään tilanteessa?
Eli siinä vaiheessa, kun mustikkasoppa on imeytymässä uuden sohvan päälliseen, kissan turkista on leikattu iso tukko pois, jälkikasvusi on tapellut pitkin päivää uusista värikynistä, pienin lapsi huutaa syystä, jota et tiedä ja olet valvonut kuusi kuukautta putkeen, pisimpien unien ollessa noin puolen tunnin mittaiset, osaat ajatella, että "no hupsista vain, onneksi on olemassa irtopäällisiä sohviin, kissalla on mukavan vilpoinen olla, lapset ovat lapsia vain kerran ja tästä on nautittava nyt"
Vai onko mahdollista, että tulee mieleen, että kullannuput ovat lähinnä kakaroita, pieniä piruja ja helvetinmoisia tuholaisia?
Miksei lapsista "puhuessa" nettipalstalla saa käyttää rumia ilmaisuja, jos sillä tavalla pystyy käsittelemään asiaa ja pääsee taas jaloilleen? Ymmärrän kristallinkirkkaasti, että lapsia ei sovi heidän kuultensa solvata, mutta miksei äiti saa purkautua asiasta lasten tietämättä saadakseen sisälleen patoutuneen turhautuman pois?
Ilmoittaudun äidiksi, joka on välillä ajatellut, että "jos nuo pennut eivät tuki turpaansa NYT, heitän ne takapihalle". Ja herätessäni 14. kerran samana yönä olen ajatellut, että voisin postittaa mukulat pohjoisnavalle koska vain saadakseni nukkua. Olen jopa kertonut näistä tuntemuksistani miehelleni, ja se auttoi. Äitien tuskaa lisää se, että kulissien on kukkahattutätien mieliksi oltava kiiltävät kuin papin kulli, kun niistä riiviökullannupuista ei saa puhua kuin sievistellen.
Sädekehien kiillottajat, olette vaaraksi väsyneemmille. Oikeasti. Jos jollakulla on paineita ihan omasta takaa, pitääkö sitä painolastia vielä erikseen yrittää lapioida niskaan lisää?
Tsemppiä ap:lle, onneksi olet saanut asiallisiakin neuvoja. Kyllä sä selviät, kun vain keksit, mistä saat tarvitsemasi avun.
Eli siinä vaiheessa, kun mustikkasoppa on imeytymässä uuden sohvan päälliseen, kissan turkista on leikattu iso tukko pois, jälkikasvusi on tapellut pitkin päivää uusista värikynistä, pienin lapsi huutaa syystä, jota et tiedä ja olet valvonut kuusi kuukautta putkeen, pisimpien unien ollessa noin puolen tunnin mittaiset, osaat ajatella, että "no hupsista vain, onneksi on olemassa irtopäällisiä sohviin, kissalla on mukavan vilpoinen olla, lapset ovat lapsia vain kerran ja tästä on nautittava nyt"
Vai onko mahdollista, että tulee mieleen, että kullannuput ovat lähinnä kakaroita, pieniä piruja ja helvetinmoisia tuholaisia?
Miksei lapsista "puhuessa" nettipalstalla saa käyttää rumia ilmaisuja, jos sillä tavalla pystyy käsittelemään asiaa ja pääsee taas jaloilleen? Ymmärrän kristallinkirkkaasti, että lapsia ei sovi heidän kuultensa solvata, mutta miksei äiti saa purkautua asiasta lasten tietämättä saadakseen sisälleen patoutuneen turhautuman pois?
Ilmoittaudun äidiksi, joka on välillä ajatellut, että "jos nuo pennut eivät tuki turpaansa NYT, heitän ne takapihalle". Ja herätessäni 14. kerran samana yönä olen ajatellut, että voisin postittaa mukulat pohjoisnavalle koska vain saadakseni nukkua. Olen jopa kertonut näistä tuntemuksistani miehelleni, ja se auttoi. Äitien tuskaa lisää se, että kulissien on kukkahattutätien mieliksi oltava kiiltävät kuin papin kulli, kun niistä riiviökullannupuista ei saa puhua kuin sievistellen.
Sädekehien kiillottajat, olette vaaraksi väsyneemmille. Oikeasti. Jos jollakulla on paineita ihan omasta takaa, pitääkö sitä painolastia vielä erikseen yrittää lapioida niskaan lisää?
Tsemppiä ap:lle, onneksi olet saanut asiallisiakin neuvoja. Kyllä sä selviät, kun vain keksit, mistä saat tarvitsemasi avun.
P
päiväkodin täti
Vieras
Et sinä ole paska äiti, olet vain äärimmäisen väsynyt koska tilanteesi on raskas. Nämä, jotka sinua haukkuvat, eivät ole olleet äärimmillään. Vaikka olisivat olleet samassa tilanteessakin niin jokainen kokee omalla tavallaan. Ja vaikka minulla on todella helppo lapsi, kun hän minua valvottaa niin kyllä joskus ajattelen rumasti hänestä. En sitä tietenkään hänelle näytä, niin kuin et sinäkään. Ihan hyvä tapa minusta tänne purkaa, vaikka jotkut eivät sitä ymmärtäneetkään.
Neuvoisin, että älä usko yhtä lääkäriä. Vaikka olisikin lastenlääkäri, hänkin voi olla väärässä ja on vain ihminen. Kyllä se vahvasti siltä kuulostaa, että jokin lasta itkettää (vaiva). Tässä näitä mahdollisuuksia olikin, mene yksityiselle ja allergolokille. Jos se ei auta, yritä saada neuvolasta/yksityiseltä lähete sairaalaan tutkimuksiin jossa todella tutkitaan kaikki. Äläkä noita huudatusunikouluja kokeile, niillä voi saada pahoja ongelmia aikaan.
Tsemppiä, toivottavasti joku läheinen voisi antaa sinulle vähän unirauhaa!
Neuvoisin, että älä usko yhtä lääkäriä. Vaikka olisikin lastenlääkäri, hänkin voi olla väärässä ja on vain ihminen. Kyllä se vahvasti siltä kuulostaa, että jokin lasta itkettää (vaiva). Tässä näitä mahdollisuuksia olikin, mene yksityiselle ja allergolokille. Jos se ei auta, yritä saada neuvolasta/yksityiseltä lähete sairaalaan tutkimuksiin jossa todella tutkitaan kaikki. Äläkä noita huudatusunikouluja kokeile, niillä voi saada pahoja ongelmia aikaan.
Tsemppiä, toivottavasti joku läheinen voisi antaa sinulle vähän unirauhaa!
Jotenkin tuossa on jotain tuttua.
Lapsen huutamisessa nimittäin. Onko mahdollista että kyseessä voisi olla jotakin niin yksinkertaista kuin se, että tyyppi on ihan liian väsynyt. On niin väsynyt että vaan huutamalla huutaa. Toinen lapsistani on sellainen ja kun uni ei tule, otan hänet hellään ja varmaan otteeseen ja hän huutaa sylissäni niin pitkään että nukahtaa uupumuksesta. Siis hullua? Tiedän, mutta hän ei tyydy nukuttamiseen tai vastaavaan, vaan herää heti, kun ajattelinkin jättää hänet sänkyynsä. Olet varmaan kokeillut kaikkea..
Paljon voimia ja jaksamista.
Lapsen huutamisessa nimittäin. Onko mahdollista että kyseessä voisi olla jotakin niin yksinkertaista kuin se, että tyyppi on ihan liian väsynyt. On niin väsynyt että vaan huutamalla huutaa. Toinen lapsistani on sellainen ja kun uni ei tule, otan hänet hellään ja varmaan otteeseen ja hän huutaa sylissäni niin pitkään että nukahtaa uupumuksesta. Siis hullua? Tiedän, mutta hän ei tyydy nukuttamiseen tai vastaavaan, vaan herää heti, kun ajattelinkin jättää hänet sänkyynsä. Olet varmaan kokeillut kaikkea..
Paljon voimia ja jaksamista.
Lapseni oli selkä vatsaani vasten, käteni hänen ympärillään lujasti ja kun hän huusi ja raivosi puristin häntä lujemmin itseäni vasten. Useampana iltana olimme molemmat hiestä märkiä, mutta muuten se uni ei tullu. Vasta kun hän kasvoi, nukkumaan meneminen helpottui..tuli kuvioihin mukaan sadut ja äänikirjat yms.
E
Ei jaksa
Vieras
Kiitos taas myötätunnosta. Ehkä en olekaan hirviö vaikka siltä tuntuu kun aloituksen lukee uudelleen...
Kirjoitin vähän tyhmästi että lapsi nukkuu meidän vieressä kun ajattelin ensi yötä miehen ollessa kotona, arkenahan nukumme kahdestaan muksun kanssa parisängyssä. Olen nukkunut viimeksi eilen aamuyöllä, klo 3-6 eikä mua väsytä vieläkään. Jos on lapsen rytmi sekaisin niin kyllä on omakin. Tuntuu ettei osaa enää nukkua.
Kirjoitin vähän tyhmästi että lapsi nukkuu meidän vieressä kun ajattelin ensi yötä miehen ollessa kotona, arkenahan nukumme kahdestaan muksun kanssa parisängyssä. Olen nukkunut viimeksi eilen aamuyöllä, klo 3-6 eikä mua väsytä vieläkään. Jos on lapsen rytmi sekaisin niin kyllä on omakin. Tuntuu ettei osaa enää nukkua.
P
"Pupu"
Vieras
Pahoitteluni, että en jaksa koko ketjua kahlata läpi, mutta tiedän tunteesi!
Meillä tyttö huusi aikanaan 2 ensimmäistä vuotta ja unet jäivät itsellä tosi vähäisiksi.
Tyttö on onneksi nyt jo kuuden ja uni maittaa jo normaalisti, mutta muistan vielä elävästi nuo kaameat huudon täyteiset yöt!
Ja minusta tänne on kenenkään turha tulla sinua tuomitsemaan esim, sitterissä istuttamisesta! Sellainen, joka ei ole sitä kokenut, on väärä henkilö arvostelemaan asiaa!
Meillä tytön valvomiseen varmaankin ainakin osasyy oli maitoallergia, joka oli tosin jo "hoidossa". Ramppasimme kaiken maailman lääkäreillä huudon aikana, mutta koskaan siihen ei saatu mitään selitystä ja lääkärit vain koittivat sanoa, että yleensä 2 vuoden iässä lapset alkavat nukkumaan.. Se ei tosin lohduttanut silloin yhtään. :/
Voimia sinulle!
Meillä tyttö huusi aikanaan 2 ensimmäistä vuotta ja unet jäivät itsellä tosi vähäisiksi.
Tyttö on onneksi nyt jo kuuden ja uni maittaa jo normaalisti, mutta muistan vielä elävästi nuo kaameat huudon täyteiset yöt!
Ja minusta tänne on kenenkään turha tulla sinua tuomitsemaan esim, sitterissä istuttamisesta! Sellainen, joka ei ole sitä kokenut, on väärä henkilö arvostelemaan asiaa! Meillä tytön valvomiseen varmaankin ainakin osasyy oli maitoallergia, joka oli tosin jo "hoidossa". Ramppasimme kaiken maailman lääkäreillä huudon aikana, mutta koskaan siihen ei saatu mitään selitystä ja lääkärit vain koittivat sanoa, että yleensä 2 vuoden iässä lapset alkavat nukkumaan.. Se ei tosin lohduttanut silloin yhtään. :/
Voimia sinulle!
?
- -
Vieras
Varaa HETI aika OIKEALLE korvalääkärille!!!!!!
Tilanteesi on TASAN sama kuin minun kolmannen lapseni kanssa. Lapsi huusi nukkumaanmenoa vuoden, eikä ratkaisua löytynyt. Vajosin todella rajuun univajeeseen, synkkinä hetkinä ajatukseni olivat todella pahoja.
MUTTA sain vinkin kohtalotoverilta ja ratkaisu löytyi! Lapsen nielun ja korvan välinen tiehyt on synnynnäisesti ahdas, ja pelkkä makuuasento aiheuttaa korviin painetta ja kipua. Lapsi oli jo itsekin oppinut, että nukkuminen sattuu, ja vastusti unta iltaisin pitkään. Nukkui päivällä ihan hulluihin aikoihin, kun lapsiparka oli itsekin univajeessa :-(
Lapsen korvat putkitettiin (yksityisellä, en voinut odottaa enää hetkeäkään, maksoi 800e) ja SEURAVANA yönä se jo nukkui kolme neljän tunnin pätkää. Viikossa lapsi tottui jo uuteen rytmiinkin, ja nukkui sen jälkeen 6+4h yhdellä herätyksellä ja silittelyllä.
Meidän elämä muuttui tästä korvalääkärikäynnistä TÄYSIN. Vaiva menisi kuulemma ohi kasvun myötä 1-4 vuodessa... Mutta olen niin onnellinen, että kuulin toiselta äidiltä tällaisesta ja vein lapsen korvalääkäriin. EI siis yleislääkärille/lastenlääkärille vaan spesialistille.
VOIMIA, teet parhaasi, olet HYVÄ äiti ja vaikka itse olet kauhuissasi ekasta tekstistäsi, olet pystynyt parempaan kuin minä tuossa tilanteessa. VOIMIA.
Tilanteesi on TASAN sama kuin minun kolmannen lapseni kanssa. Lapsi huusi nukkumaanmenoa vuoden, eikä ratkaisua löytynyt. Vajosin todella rajuun univajeeseen, synkkinä hetkinä ajatukseni olivat todella pahoja.
MUTTA sain vinkin kohtalotoverilta ja ratkaisu löytyi! Lapsen nielun ja korvan välinen tiehyt on synnynnäisesti ahdas, ja pelkkä makuuasento aiheuttaa korviin painetta ja kipua. Lapsi oli jo itsekin oppinut, että nukkuminen sattuu, ja vastusti unta iltaisin pitkään. Nukkui päivällä ihan hulluihin aikoihin, kun lapsiparka oli itsekin univajeessa :-(
Lapsen korvat putkitettiin (yksityisellä, en voinut odottaa enää hetkeäkään, maksoi 800e) ja SEURAVANA yönä se jo nukkui kolme neljän tunnin pätkää. Viikossa lapsi tottui jo uuteen rytmiinkin, ja nukkui sen jälkeen 6+4h yhdellä herätyksellä ja silittelyllä.
Meidän elämä muuttui tästä korvalääkärikäynnistä TÄYSIN. Vaiva menisi kuulemma ohi kasvun myötä 1-4 vuodessa... Mutta olen niin onnellinen, että kuulin toiselta äidiltä tällaisesta ja vein lapsen korvalääkäriin. EI siis yleislääkärille/lastenlääkärille vaan spesialistille.
VOIMIA, teet parhaasi, olet HYVÄ äiti ja vaikka itse olet kauhuissasi ekasta tekstistäsi, olet pystynyt parempaan kuin minä tuossa tilanteessa. VOIMIA.
D
dfdf
Vieras
Mikset vie lastasi unikouluun sairaalaan? Helpottaisi varmaan kaikkien elämää. Lapsihan kuitenkin nukkuu, tosin eri aikaan kuin muun.
E
Ei jaksa
Vieras
Kiitos korvavinkistä. Jos ahtaus olisi synnynnäistä, olisi vähän kummallista ettei lapsi aiemmin ole tapellut nukkumista vastaan, paitsi silloin ihan pienenä kun oli koliikinpoikasta. Mutta hyvä tietää että tuollaistakin vaivaa voi olla olemassa. Miten se tutkitaan, tuo ahdas korvatorvi? Korvavaivoja ei ole osattu epäillä kertaakaan, koska lapsella on aina ollut siistit korvat eikä yhtäkään korvatulehdusta.
Sairaalaunikouluun en pysty vielä jättämään, ajatuskin hysteerisenä itkevästä pienestä kuopuksesta siellä vieraiden ihmisten keskellä laittaa voimaan pahoin.
Sairaalaunikouluun en pysty vielä jättämään, ajatuskin hysteerisenä itkevästä pienestä kuopuksesta siellä vieraiden ihmisten keskellä laittaa voimaan pahoin.
V
"vieras"
Vieras
Kiitos korvavinkistä. Jos ahtaus olisi synnynnäistä, olisi vähän kummallista ettei lapsi aiemmin ole tapellut nukkumista vastaan, paitsi silloin ihan pienenä kun oli koliikinpoikasta. Mutta hyvä tietää että tuollaistakin vaivaa voi olla olemassa. Miten se tutkitaan, tuo ahdas korvatorvi? Korvavaivoja ei ole osattu epäillä kertaakaan, koska lapsella on aina ollut siistit korvat eikä yhtäkään korvatulehdusta.
Sairaalaunikouluun en pysty vielä jättämään, ajatuskin hysteerisenä itkevästä pienestä kuopuksesta siellä vieraiden ihmisten keskellä laittaa voimaan pahoin.
Huomaatko kuinka paljon välität? Hyvä äiti olet, nyt vain vähän väsynyt. Kyllä se siitä vielä, voimia.
S
"sondersson"
Vieras
E
Ei jaksa
Vieras
Vähä-älyisiä sikiää vähä-älyisistä. Ehkä niiden lapsissakin on joku on/off kytkin eikä ne heräile.
Mietin sellaistakin että onko tolla lapsella joku aivomyrsky. Jos se ei pysty sammuttamaan itseään? Tänä aamuna nimittäin meni polvikävelyä pitkin taloa ja sitten kurvasi luokseni sanoen: haluun puuroo. Ihan selvällä suomenkielellä. Pöydässä sanoi että "vettä koko ajan" kun joi lasista. Osaa kiittää ruuasta ja pyytää tavaroita, ilmoittaa kakasta ym. puhumalla. En muista että aiemmat olisivat puhuneet noin hienoja lauseita näin aikaisin. Liikunnallinen puolihan hänellä taas laahaa ihan selvästi, liekö oppii kävelemään normaalin rajoissakaan, ei seiso yhtään ilman tukea.
Tuli mieleen joku asperger.
Mietin sellaistakin että onko tolla lapsella joku aivomyrsky. Jos se ei pysty sammuttamaan itseään? Tänä aamuna nimittäin meni polvikävelyä pitkin taloa ja sitten kurvasi luokseni sanoen: haluun puuroo. Ihan selvällä suomenkielellä. Pöydässä sanoi että "vettä koko ajan" kun joi lasista. Osaa kiittää ruuasta ja pyytää tavaroita, ilmoittaa kakasta ym. puhumalla. En muista että aiemmat olisivat puhuneet noin hienoja lauseita näin aikaisin. Liikunnallinen puolihan hänellä taas laahaa ihan selvästi, liekö oppii kävelemään normaalin rajoissakaan, ei seiso yhtään ilman tukea.
Tuli mieleen joku asperger.
E
Ei jaksa
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Ymmärrän ap.tä täysin. Meillä kans huudettiin ja huudettiin. Ja sitä kesti kolme vuotta. Välillä oli hyviä kausia ja välillä helvetillisiä. Lasta rakastin yli kaiken. Mutta kyllä välillä kävi vaikka minkälaisia ajatuksia päässä. Väsymys oli valtava. Miehen kanssa riideltiin ihan ihmeellisistä asioista. Oli kolme muutakin lasta hoidettavana. Aina ei vain jaksanut ottaa huutavaa lasta syliin. Mikään ei auttanut, ei lohduttelut, kanniskelut..ei mikään. Oma syyllisyys oli raskasta. Syyllisyys siitä, että on huono äiti, kun ei vain saa omaa lastaan hiljaiseksi.
Lääkäreillä käytiin, ei koskaan löytynyt syytä huutamiselle. Kunnes eräs lääkäreistä käski jättää maidon pois. Ja ihme tapahtui, yö huudot lakkasi. Kaikki lääkärit ennen olivat sanoneet ettei voi johtua allergiasta, ei ole iho oireita ja kakkakin on normaalia. Väsyneenä ei jaksanut ajatella itse, ei käynyt mielessäkään lopettaa maitoa, kun lääkärit olivat sanoneet ettei ole allergiaa.
Jaksamista ap. Mekin selvittiin, kyllä sinäkin selviät!!
Lääkäreillä käytiin, ei koskaan löytynyt syytä huutamiselle. Kunnes eräs lääkäreistä käski jättää maidon pois. Ja ihme tapahtui, yö huudot lakkasi. Kaikki lääkärit ennen olivat sanoneet ettei voi johtua allergiasta, ei ole iho oireita ja kakkakin on normaalia. Väsyneenä ei jaksanut ajatella itse, ei käynyt mielessäkään lopettaa maitoa, kun lääkärit olivat sanoneet ettei ole allergiaa.
Jaksamista ap. Mekin selvittiin, kyllä sinäkin selviät!!
S
"sondersson"
Vieras
eli imetyksen lopettamisen jälkeen? Mä veikkaisin sit että lapsella on joko maitoallergia tai nälkä. Ootko kokeillu antaa yöllä jotain tuhtimpaa ku vettä?
E
Ei jaksa
Vieras
Lapsi on saanut lehmänmaitotuotteita 10-kuisesta alkaen eikä reagoinut niihin mitenkään. Ja tarvitseeko 1 v 4 kk ikäinen todella yösyöttöjä, hän lopetti itse yömaidot yksivuotispäivän tienoilla. Nämä huudot ajoittuvat nukahtamiseen, en usko että tunti iltapuuron jälkeen voi olla nälkä. Tuntuisi kyllä aika tyhmältä totuttaa hänet yösyömiseen, mutta kiitos nyt kuitenkin neuvosta.
V
"vieras"
Vieras
Auttaisko rytmin korjaus jos antaisit nousta tuolloin kuuden aikaan jos muut lapset herää 7 niin ajattelis että nukahtais illalla paremmin ja aiemmin?
M
"Mmm"
Vieras
Et oo huono äiti, vaan hyvä äiti omille lapsille. Tiedän kyllä miltä tuntuu kulkee päivät zombiena.
Meillä tytär huusi suoraa kurkkua kaks ekaa kuukautta ja kaiken hereillä olo aikansa. Juostiin lääkäristä, lääkäriin. Jokainen lääkäri jolla käytiin sano vaan että, on ihan normaalia että, vauvat itkee. Teijän vauvalla on ihan varmasti koliikki. Sillä välin hain kuitenkin koko aika ite samalla oireista tietoa ja mun epäilykset heräs että, tyttärellä on maitoallergia. Kukaan lääkäri ei uskonu meitä (siis mua ja miestä) neuvolastaki sanottiin vaan että, ei toi voi olla maitoallergiasta johtuvaa, vauvat vaan on sellasia että, ne huutaa. Tuijotin silmät selällään ja sillon suutuin ja totesin: on normaalia vai että, näin pieni huutaa ittensä uneen ja on kuitenkin ihan selvää kipu itkua ja kipuihin ei auta mikään. Tampereen mehiläisessä selvisi asian laita jo yhellä käynnillä ja maitoallergia oli todellakin. Olin niin, rikki, väsyny ja uupunu että, aloin itkeä helpotuksesta. Tytär sai apteekin korvikkeen almiron peptiä. Sen jälkeen muuttu ihan täysin, eipä juurikaan itkeny mistään, hymyili vaan ja nukku yöt heräämättä.
Sit viime vuonna syyskuussa muutettiin tähän uuteen asuntoon ja alko yht'äkkii taas tytär hereillä joka yö, ensin oli vaan semmosia että, joi maidon ja jatko unia. Sitten tuli entistä hirveempää huutoa noihin öihin ja joi maidon mutta, ei enää mennykkään nukkumaan. Sit jostain kolmesta aamu seittemään valvottiin ja tytär oli siihen mennessä huutanu ittensä väsyksiin. Tota vaihetta jatkuki ihanat 3kk putkeen. Sit vaan kolmesta, aamu seittemään kanniskelin tyttöä täälä kämpässä, maattiin lattialla viltin päällä, välillä nukuttiin sohvalla niin, että tytär nukku mahallaan mun mahan päällä ja siten sain itekkin nukuttua muutaman tunnin.
Tohon aikaan väsymys oli jotain järkkyä, keittelin kahvia että, pysyin hereillä, välillä oli pakko mennä vessaan ja antaa pari minuuttia tyttären huutaa itkeseen, siten sain itteni rauhottumaan. Noina yön tunteina mietin monet kerrat että, mikä vitun älyn väläys se oli että, lapsen halusin. Mitä hemmettiä oon tehny väärin että, meillä on tämmönen lapsi, miks kaikilla muilla on niin, helpot lapset yms. Ja sitten taas päivällä oli koko ajan pahamieli ja huono omatunto siitä, mitä oli yöllä ajatellu. Ite oon väsyneenä ehkä enemmänkin alakulonen ja saan hirveitä itkukohtauksia. Joskus noina öinä itkettiin tyttären kanssa kilpaa ja riideltiin miehen kanssa, joka taas lisäs entisestään mun itkusuutta.
Meillä oli pitkän aikaan tyttären sängynpääty kohotettu kirjoilla. Käytiin ton kolmenkuukauden valvomis putken ja huutokonserttien takia monella eri lääkärillä. Epäilin että ois ollu silent refluksi. Kaikki tutkimukset tehtiin, mutta refluksia ei ollu.Jäi kyllä ihan mysteeriks toi että, miks valvo yöllä kolmesta, aamu seittemään ja vaan huusi, eikä suostunu menee nukkumaan. Alko nimittäin yht'äkkii koko touhu. Sit vaan yht'äkkii tytär alko taas nukkuu kaikki yöt heräämättä. Nyt 1v4kk.
Mutta, kannattaa tosiaan käydä vaan sitkeesti eri lääkäreillä jos epäilee että, kaikki ei ole kunnossa. Voimia, tiedän mitä käyt läpi ja väsyneenä ei vaan kykene kunnolliseen ajatteluun. Ajatukset on onneks ajatuksia. Koita jaksaa.
Meillä tytär huusi suoraa kurkkua kaks ekaa kuukautta ja kaiken hereillä olo aikansa. Juostiin lääkäristä, lääkäriin. Jokainen lääkäri jolla käytiin sano vaan että, on ihan normaalia että, vauvat itkee. Teijän vauvalla on ihan varmasti koliikki. Sillä välin hain kuitenkin koko aika ite samalla oireista tietoa ja mun epäilykset heräs että, tyttärellä on maitoallergia. Kukaan lääkäri ei uskonu meitä (siis mua ja miestä) neuvolastaki sanottiin vaan että, ei toi voi olla maitoallergiasta johtuvaa, vauvat vaan on sellasia että, ne huutaa. Tuijotin silmät selällään ja sillon suutuin ja totesin: on normaalia vai että, näin pieni huutaa ittensä uneen ja on kuitenkin ihan selvää kipu itkua ja kipuihin ei auta mikään. Tampereen mehiläisessä selvisi asian laita jo yhellä käynnillä ja maitoallergia oli todellakin. Olin niin, rikki, väsyny ja uupunu että, aloin itkeä helpotuksesta. Tytär sai apteekin korvikkeen almiron peptiä. Sen jälkeen muuttu ihan täysin, eipä juurikaan itkeny mistään, hymyili vaan ja nukku yöt heräämättä.
Sit viime vuonna syyskuussa muutettiin tähän uuteen asuntoon ja alko yht'äkkii taas tytär hereillä joka yö, ensin oli vaan semmosia että, joi maidon ja jatko unia. Sitten tuli entistä hirveempää huutoa noihin öihin ja joi maidon mutta, ei enää mennykkään nukkumaan. Sit jostain kolmesta aamu seittemään valvottiin ja tytär oli siihen mennessä huutanu ittensä väsyksiin. Tota vaihetta jatkuki ihanat 3kk putkeen. Sit vaan kolmesta, aamu seittemään kanniskelin tyttöä täälä kämpässä, maattiin lattialla viltin päällä, välillä nukuttiin sohvalla niin, että tytär nukku mahallaan mun mahan päällä ja siten sain itekkin nukuttua muutaman tunnin.
Tohon aikaan väsymys oli jotain järkkyä, keittelin kahvia että, pysyin hereillä, välillä oli pakko mennä vessaan ja antaa pari minuuttia tyttären huutaa itkeseen, siten sain itteni rauhottumaan. Noina yön tunteina mietin monet kerrat että, mikä vitun älyn väläys se oli että, lapsen halusin. Mitä hemmettiä oon tehny väärin että, meillä on tämmönen lapsi, miks kaikilla muilla on niin, helpot lapset yms. Ja sitten taas päivällä oli koko ajan pahamieli ja huono omatunto siitä, mitä oli yöllä ajatellu. Ite oon väsyneenä ehkä enemmänkin alakulonen ja saan hirveitä itkukohtauksia. Joskus noina öinä itkettiin tyttären kanssa kilpaa ja riideltiin miehen kanssa, joka taas lisäs entisestään mun itkusuutta.
Meillä oli pitkän aikaan tyttären sängynpääty kohotettu kirjoilla. Käytiin ton kolmenkuukauden valvomis putken ja huutokonserttien takia monella eri lääkärillä. Epäilin että ois ollu silent refluksi. Kaikki tutkimukset tehtiin, mutta refluksia ei ollu.Jäi kyllä ihan mysteeriks toi että, miks valvo yöllä kolmesta, aamu seittemään ja vaan huusi, eikä suostunu menee nukkumaan. Alko nimittäin yht'äkkii koko touhu. Sit vaan yht'äkkii tytär alko taas nukkuu kaikki yöt heräämättä. Nyt 1v4kk.
Mutta, kannattaa tosiaan käydä vaan sitkeesti eri lääkäreillä jos epäilee että, kaikki ei ole kunnossa. Voimia, tiedän mitä käyt läpi ja väsyneenä ei vaan kykene kunnolliseen ajatteluun. Ajatukset on onneks ajatuksia. Koita jaksaa.
S
"sondersson"
Vieras
mun mielestä ei oo tyhmää kokeilla kaikkea mahdollista jos lapsi itkee pitkään. Ite oon meidän muksujen kanssa kokeillu kaikkea aikonaan ja ainahan se oikea juttu sieltä on sitten löytynyt. Ne olikin onneksi pieniä juttuja, esim. nukutus/nukkuma-asento yms.
Ja tuo tarvehan on ihan yksilöllistä ja voi muuttuakin välillä. Samoten allergiat voi puhjeta myöhemmin. Mutta oli mitä tahansa, mun pointti vaan on se et kaikkea kannattaa kokeilla. Käydä mielessä läpi kaikki mahdollisuudet... Onko tarpeeksi pimeä nukkua, tarpeeksi hiljasta, oikea nukkumaanmenoaika, voiko olla yliväsynyt, onko läheinen sisarusten kanssa, haluaisko mahdollisesti nukkua heidän lähellään, mikä on muuttunu 2 kk sitten jne...
Mun pienempi poika nukahtaa nykysin tosi helposti kun hänen nenäänsä kaivaa
[QUOTE="jojo";24304826]Onko ihan totta, että on olemassa äitejä, jotka eivät ikinä ajattele mitään pahaa lapsistaan, missään tilanteessa?
Eli siinä vaiheessa, kun mustikkasoppa on imeytymässä uuden sohvan päälliseen, kissan turkista on leikattu iso tukko pois, jälkikasvusi on tapellut pitkin päivää uusista värikynistä, pienin lapsi huutaa syystä, jota et tiedä ja olet valvonut kuusi kuukautta putkeen, pisimpien unien ollessa noin puolen tunnin mittaiset, osaat ajatella, että "no hupsista vain, onneksi on olemassa irtopäällisiä sohviin, kissalla on mukavan vilpoinen olla, lapset ovat lapsia vain kerran ja tästä on nautittava nyt"
Vai onko mahdollista, että tulee mieleen, että kullannuput ovat lähinnä kakaroita, pieniä piruja ja helvetinmoisia tuholaisia?
Miksei lapsista "puhuessa" nettipalstalla saa käyttää rumia ilmaisuja, jos sillä tavalla pystyy käsittelemään asiaa ja pääsee taas jaloilleen? Ymmärrän kristallinkirkkaasti, että lapsia ei sovi heidän kuultensa solvata, mutta miksei äiti saa purkautua asiasta lasten tietämättä saadakseen sisälleen patoutuneen turhautuman pois?
Ilmoittaudun äidiksi, joka on välillä ajatellut, että "jos nuo pennut eivät tuki turpaansa NYT, heitän ne takapihalle". Ja herätessäni 14. kerran samana yönä olen ajatellut, että voisin postittaa mukulat pohjoisnavalle koska vain saadakseni nukkua. Olen jopa kertonut näistä tuntemuksistani miehelleni, ja se auttoi. Äitien tuskaa lisää se, että kulissien on kukkahattutätien mieliksi oltava kiiltävät kuin papin kulli, kun niistä riiviökullannupuista ei saa puhua kuin sievistellen.
Sädekehien kiillottajat, olette vaaraksi väsyneemmille. Oikeasti. Jos jollakulla on paineita ihan omasta takaa, pitääkö sitä painolastia vielä erikseen yrittää lapioida niskaan lisää?
Tsemppiä ap:lle, onneksi olet saanut asiallisiakin neuvoja. Kyllä sä selviät, kun vain keksit, mistä saat tarvitsemasi avun.[/QUOTE]
Tämä teksti pitäisi laitta etusivulle pysyväksi ja painattaa vaikka raamattuun. Loistava teksti :heart:
Ap:lle voimia, tiedän tasan miltä sinusta tuntuu. :hug:
Eli siinä vaiheessa, kun mustikkasoppa on imeytymässä uuden sohvan päälliseen, kissan turkista on leikattu iso tukko pois, jälkikasvusi on tapellut pitkin päivää uusista värikynistä, pienin lapsi huutaa syystä, jota et tiedä ja olet valvonut kuusi kuukautta putkeen, pisimpien unien ollessa noin puolen tunnin mittaiset, osaat ajatella, että "no hupsista vain, onneksi on olemassa irtopäällisiä sohviin, kissalla on mukavan vilpoinen olla, lapset ovat lapsia vain kerran ja tästä on nautittava nyt"
Vai onko mahdollista, että tulee mieleen, että kullannuput ovat lähinnä kakaroita, pieniä piruja ja helvetinmoisia tuholaisia?
Miksei lapsista "puhuessa" nettipalstalla saa käyttää rumia ilmaisuja, jos sillä tavalla pystyy käsittelemään asiaa ja pääsee taas jaloilleen? Ymmärrän kristallinkirkkaasti, että lapsia ei sovi heidän kuultensa solvata, mutta miksei äiti saa purkautua asiasta lasten tietämättä saadakseen sisälleen patoutuneen turhautuman pois?
Ilmoittaudun äidiksi, joka on välillä ajatellut, että "jos nuo pennut eivät tuki turpaansa NYT, heitän ne takapihalle". Ja herätessäni 14. kerran samana yönä olen ajatellut, että voisin postittaa mukulat pohjoisnavalle koska vain saadakseni nukkua. Olen jopa kertonut näistä tuntemuksistani miehelleni, ja se auttoi. Äitien tuskaa lisää se, että kulissien on kukkahattutätien mieliksi oltava kiiltävät kuin papin kulli, kun niistä riiviökullannupuista ei saa puhua kuin sievistellen.
Sädekehien kiillottajat, olette vaaraksi väsyneemmille. Oikeasti. Jos jollakulla on paineita ihan omasta takaa, pitääkö sitä painolastia vielä erikseen yrittää lapioida niskaan lisää?
Tsemppiä ap:lle, onneksi olet saanut asiallisiakin neuvoja. Kyllä sä selviät, kun vain keksit, mistä saat tarvitsemasi avun.[/QUOTE]
Tämä teksti pitäisi laitta etusivulle pysyväksi ja painattaa vaikka raamattuun. Loistava teksti :heart:
Ap:lle voimia, tiedän tasan miltä sinusta tuntuu. :hug: