Tuomitkaa vapaasti, ihastunut oon silti varattuun mieheen.

[:/ voi]

tää ei todellakaan oo mukavaa. mulla on hyvä ja rakastava mies ja ihanat lapset. Silti sydän meinaa haljeta tästä tunteesta josta en uskalla kellekkään sanoa. En ole miestä nähnyt kahteen viikkoon, mutta silti tuntuu että en saa häntä päästäni pois ollenkaan.

Haluan unohtaa, tunteet on vain näin vahvat vaikka mitä teen. asiaa ei tietysti auta se että mies on myös ihastunut minuun ja perheellinen myös.

Vinkkejä kuinka saan nää tunteet kuolemaan!

 

["vieras"]

Ajattele lapsiasi, älä itseäsi...

 

[Big Bang Theory]

jospas ajattelisit sitä omaa perhettäsi ja sitä toista perhettä etkä vaan omaa persettäsi? Varmaan se ruoho on TOSI vihreää siellä aidan toisella puolella.

 

["vieras"]

ei lasten takia ole hyvä jatkaa ... jos haluaa erota, niin eroaa.

 

[minäkin]

samassa veneessä ollaan...mä en ole puoleen vuoteen pystynyt olemaan ajattelematta toista miestä. Hän on ajatuksissani ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja vähän välilä siinä välissäkin. Alan olla jo hyvin väsynyt tähän riuduttavaan tunteeseen. En yksinkertaisesti jaksaisi enää miettiä häntä, mutta hän tulee jopa uniini....

 

[normaalia]

Ihan normaalia ihastua johonkin toiseen pitkän parisuhteen aikana ja mikäs sen mukavampaa kuin antaa haaveiden lentää. Kunhan sen tunteen vaan pitää oman päänsä sisällä eikä lähde sotkemaan oman perheen ja sen toisen osapuolen perheen asioita. Kun se todellisuus on aina toisenlainen kuin unelmat.

 

[oletteko]

Oletteko tunnustaneet toisillenne tuon ihastumisen?

 

[hbn]

Siis kerrotteko te noille ihastuksille tunteistanne vai päättelettekö vain ihastustenkin olevan ihastunut teihin?

Mä olen ollut yli 14 vuotta parisuhteessa ja kerran olen ihastunut toiseen mieheen. Vaikka tämä mies (oli itse vapaa) kertoi olevansa ihastunut minuun, niin itse en omasta ihastuksestani häneen kertonut. Miksi olisin?

 

[Wandii]

Voimakkaitakin ihastuksia tulee ja menee pitkän suhteen aikana. Se menee ohi ajan kanssa. Valitettavasti niitten takia ei kannata useinkaan ruveta perheitä rikkomaan, jos omassa suhteessa tunne on vain väljähtynyt. Esimerkkejä sen uuden suhteen epäonnistumisesta (lisänä uusperheet ja pettymykset edellisistä liitoista) on niin nähty. Rakastaminen vaatii tahtoa ja päätöstä.

Kokemusta on, vakavasta ihastumisesta, molemminpuolisesta. En rikkonut omaa perhettä tai tehnyt mitään asialle, eikä todellakaan olisi kannattanu. Enkä ole koskaan rakastanut enemmän omaa miestäni kuin nyt.

 

["aloittaja"]

kiitos asiallisista vastauksista. en oo mikään idiootti, en kuvittele ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella...rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan. ja kyllä ajattelen lapsiani. Tuskinpa sellaiset ihmiset voi tästä mitään tietääkkään, jos ei ole omakohtaisia kokemuksia. ne tunteet vaan voi olla niin vahvat että järki katoaa ja toista ei saa mielestä pois. hetkellisesti jo miehen unohdin, mutta uniin asti piti tulla mun pää sekoittamaan taas. Oon välillä niinki sekaisin ikävästä että meinaan tekstaria laittaa ja kysellä kuulumisia, mutta onneksi järkikulta tulee esiin siinä vaiheessa. on vaan niin huono omatunto tästä kaikesta.

 

["aloittaja"]

mies tunnusti ihastuneensa muhun jo keväällä ja kertoi sen mulle kasvotusten. minä en puhunut omista tunteista mitään.

 

["vieras"]

niin, sepä onkin vaikea tilanne... mulla oli kamala liitto, josta mut pelasti mies johon ihastuin vasta kun olin eropäätöksen tehnyt. ei jatkettu yhdessä, mutta sain hänestä hyvän ystävän ja aloitin elämäni uudelleen. huonossa suhteessa ei kannata lasten vuoksi yrittää taistella. kaikki huono olo heijastuu vääjäämättä lapsiin.
jos taas nykyinen suhde on moitteeton ja hyvä, niin sitten vaan itseä niskasta kiinni ja keksimään piristystä nykyiseen suhteeseen ja tunteet toista miestä kohtaan karusti jäähylle!!!

 

[hbn]

[QUOTE="aloittaja";25073792]mies tunnusti ihastuneensa muhun jo keväällä ja kertoi sen mulle kasvotusten. minä en puhunut omista tunteista mitään.[/QUOTE]

No mun mielestäni sä olet toiminut asiassa niin hyvin kuin siinä nyt voi toimia. Ainakin itselläni meni niin, että ne omat tunteet laantuivat ajan kanssa. Mä sanoisin, että älä ole ihastuksesi kanssa tekemisissä yhtään sen enempää kuin on pakko. Äläkä nyt ihmeessä mitään tekstiviestejä tms. rupea miehelle laittelemaan. Tsemppiä!

 

[minäkin]

juu, järjen veit, ja minusta orjan teit...minäkin tiedän, että tuo toinen mies on kiinnostunut musta ja olen joskus valitettavasti myös eksynyt hänen käsivarsilleen. Olen kuitenkin riuhtaissut viimeisillä tahdonvoimillani itseni irti tuosta tilanteesta ennen kuin enempää on tapahtunut. Järkeni huutaa, että minun on paras olla näkemättä häntä, mutta niin vain nuo pirulliset tunteet vyöryvät päälle ja pakahdun hänen näkemisensä odotuksesta ja kaipaan hänen kosketustaan....typerää, tiedän!!!!!

 

[alkuperäinen]

juu, järjen veit, ja minusta orjan teit...minäkin tiedän, että tuo toinen mies on kiinnostunut musta ja olen joskus valitettavasti myös eksynyt hänen käsivarsilleen. Olen kuitenkin riuhtaissut viimeisillä tahdonvoimillani itseni irti tuosta tilanteesta ennen kuin enempää on tapahtunut. Järkeni huutaa, että minun on paras olla näkemättä häntä, mutta niin vain nuo pirulliset tunteet vyöryvät päälle ja pakahdun hänen näkemisensä odotuksesta ja kaipaan hänen kosketustaan....typerää, tiedän!!!!!

samat sanat, niin minäkin tein mutta järkikulta tuli peliin taas onneksi..tosin tämä käsivarsille eksyminen tapahtui pikku huppelissa, mutta eipä se asiaa muuta.

 

["vieras"]

ei haluttuna olemisen tunne ole typerää, luonnollista. mutta se että havittelee varattua miestä, itse ollessa varattu kaiken lisäksi, on petollisuutta...
nyky-yhteiskunta on tulvillaan tätä moskaa... treffi-palstat pursuaa ja jännitystä haetaan elämään, joillain kiltit ja hyvät miehet, mutta arki on urautunutta eikä ole rakastumisen tunnetta...
uusi ihastuminen voi kyllä hetkellisesti olla jännittävää ja sukat pyöriä jaloissa, tiedän itsekin tämän, mutta niin se arki vaan koittaa siihenkin uuteen suhteeseen ....
kehoitan puntaroimaan miksi haluaisi pettää kumppaniaan. tai ylipäätään vaihtamaan toiseen. ja tunnetko tuon toisen kuinka hyvin?
niin ikävää on olla kuullut niistä ketkä syöksyy suin päin uusiin suhteisiin, ja kuten oma eksäni teki, niin ketkä siitä sitten eniten kärsii....lapset... koska lapset kärsii jo erosta sinänsä. mutta jos uusikaan suhde ei toimi, lapset kärsii silloinkin. parempi siis katsoa kuin katua

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25073805]jos taas nykyinen suhde on moitteeton ja hyvä, niin sitten vaan itseä niskasta kiinni ja keksimään piristystä nykyiseen suhteeseen ja tunteet toista miestä kohtaan karusti jäähylle!!![/QUOTE]

Ei mikään parisuhde ole moitteeton ja hyvä. Paitsi elokuvissa ja ehkä suhteen alussa, kun on vielä rakastunut. Jos noin ajatellaan, pitäisi kaikkien erota heti kun ihastuu toiseen, koska ainahan sieltä väljähtyneestä suhteesta löytyy sanottavaa yhtä sun toista. Niin tulee löytymään siitä uudestakin. Arki on aina raadollista rakkaudelle, varsinkin jos on lapsia ja työhuolia ja oma sisäinen elämäkin vielä keskeneräistä... ja kun niistä on selvitty yhdessä, on parisuhde ja sen osapuolet kehittyneet paljon paremmiksi ihmisiksi.

 

["..."]

mä ihastun vähän väliä, joskus tosi voimakkaastikin. Asiaa ei auta, et meillä menee kotirintamalla tosi huonosti ja eroa olen harkinnut moneen otteeseen. Kuitenkaan ei tulis mieleenkään näitä ihastumisia ottaa kovin vakavasti. Haavemaailmassa voin ajatella vaikka mitä, mutta tosielämässä nämä on minun omia päiväunia ja pieniä salaisuuksia, joista tiedän etten niitä toteuta parisuhteessa ollessani. Mä olen tunteilla elävä ihminen, joka ihastuu herkästi, sen olen oppinut hyväksymään.

 

["tiimarinvihko"]

Mä ajattelen, että ihastuminen on ihan normaalia. Mutta mitään sen takia ei kannata tehdä. Nyt voi tuntua että kaikki ois niin ihanaa sen toisen kanssa, mutta pian arki astuisi siihenkin suhteeseen, jos suhdetta hänen kanssaan olet kerinnyt kaavailla (uusperheen haasteet voisi tulla eteen melko äkkiäkin). Ja jos sulla kerran on hyvä mies jo, niin ei se varmaan vaihtamalla parane.

Kannattaa nyt yrittää piristää omaa suhdetta ja voi olla, että saat sen ihastumisen tunteen siitä omastakin miehestä. Jos miehesi on ymmärtäväistä sorttia, niin tuosta ihastumisesta puhuminenkin voi auttaa.

 

["vaimoke"]

Jos kyseessä on minun puolisoni niin saat pitää. Kerta vielä lukemattomien suhteiden ja treffipalstailmoitusten, seksipuhelimen, jne jälkeen taitaa kamelin selkä katketa. Odotan vaan viimeistä tappoiskua....pirkanmaalta ollaan...toisaalta menee paremmin suhteessa kuin ennen mutta toisalta aavistelen pahaa

 

[suotta mutkistaa asioita]

Valtaosassa parisuhteita taitaa tuo tulla jossain vaiheessa eteen ja taitaa biologiallakin olla näppinsä pelissä. Miksipä siitä tekemään ongelmaa. Me puhumme miehemme kanssa näistäkin asioista ihan rehellisesti, luonnollistahan se on ja minkäs sille teet ja asia ratkaistaan yhdessä, keskitymme meidän suhteeseemme ja jos jotain on vialla niin paikkaamme asian. Tuohan voi olla suurikin voimavara ja mahdollisuus johonkin parempaan, ilman että mitään menee rikki tai pieleen.

 

[minä,]

Parisuhde vai ihastus? | Rakkaudeksi.fi