[QUOTE="Vieras";23707329]En tiedä kelpaako tämä asiantuntijalähteeksi, mutta olin kuulemassa erään psykiatrisen sairaanhoitajan luentoa. Hänen mukaansa n. 1-v. lapsi kestää erossa oloa ensisijaisesta vanhemmasta (joka on usein äiti) maksimissaan 2 vrk, sen jälkeen voi tulla pysyvää haittaa lapseen.
Erityislapsia on monenlaisia hoitamisen rankkuutta ajatellen, mutta itse vaikeavammaisen + terveiden lasten äitinä olen sitä mieltä, että viikonloppu vapaaehtoisesti erossa noin pienistä lapsista on ihan liikaa. Sen vielä ymmärtää, jos lapsi joutuu olemaan pakosti sairaalassa, tai jos äidin on pakko palata töihin joka on joku vuorotyö tms. minkä takia on öitä pois, mutta vapaa-ajan menoihin saa yksikin yö riittää äidille. Mikä ihme siinä on ettei jakseta odottaa vapaita viikonloppuja edes siihen asti, kunnes lapset on esim. parivuotiaita?[/QUOTE]
no minä taas juuri luin kirjaa nimeltä "pelastakaa pojat", jossa oli lainattu (useasta lähteestä) fakta, jonka mukaan vauva pystyy sitoutumaan _neljään_ läheiseen hoitajaan ja tuntea olonsa heidän kanssaan turvalliseksi ja rakastetuksi (ottaen tietty huomioon, että nämä henkilöt ovat luotettavia ja ovat olleet osa vauvan elämää). eli ei, äiti ei ole ainoa ihminen, joka voi ensimmäisen vuoden aikana hoitaa vauvaa. omakohtaisesti olen huomannut, että vauvallani (7kk vanha) on juurikin neljä ihmistä, joiden kanssa hän on täysin oma itsensä, ja nämä ovat minä (äiti), vauvan isä, ja minun äitini ja isäni (vauvan mummo ja vaari). että josko voitaisiin unohtaa tämä "äitiäitiäitiäiti - kukaan muu ei ole mitään ensimmäisen vuoden aikana" -mantra.