Toggle sidebar

Tuomitsen sukulaiseni, jotka jättivät 6kk ja 9kk ikäiset lapsensa viikonlopuksi hoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aapee.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mielestäni on aivan oikein kun erityislapsen vanhemmat pääsivät nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta ilman lasta. Erityislapsi vie varmasti enemmän vanhempien voimavaroja kuin ns. normaali lapsi. Ja se ottavatko vanhemmat silloin vai ei,ei muuta sitä asiaa,että vanhemmat ovat saaneet olla ja nauttia olostaan edes sen kahden päivän ajan. Ei se tee heistä huonompia vanhempia.
 
Tuskinpa on vaikea kyseisten vanhempien itseään (tai tuttavien heitä) tästä tunnistaa, kun olet kertonut fb-päivitykset ja lasten "erityisongelmat". Ihan sama vaikka ikää ja kilometrejä vähän oisit muutellutkin.

Mutta joo, meillä on kolme lasta, eikä meillä kukaan lapsista ole alle 1-vuotiaana ollut yökyläilemässä missään. En mä kuitenkaan tuomitse niitä, jotka tekevät toisin. Sellaisia voisin ihmetellä, jotka tekevät tuota esimerkiksi useamman kerran kuukaudessa. Toisaalta, koskaan ei voi tietää asioiden koko taustaa, sen tietää vain perhe itse. Voi olla, että tuollainen breikki on vanhemmille ihan todella tarpeen (jos esimerkiksi parisuhde on hajoamassa käsiin, äidillä on synnytyksen jälkeistä masennusta, lapsella koliikki jne), jotta arjessa taas jaksetaan eteenpäin. Siitä syystä en milloinkaan tuomitse ketään näissä asioissa saati menetä arvostustani ketään kohtaan. Vaikka on sukuakin, silti ei välttämättä (oikeastaan todennäköisesti) tiedä kaikkea heidän asioistaan.
 
[QUOTE="minä";23706315]Kyllä sitä varmaan näin saa itsensä loppuunkulutettua lasten kanssa. Minulle lasten kanssa olo on lapsiperheen elämää, ei työtä. Nautin tästä elämänvaiheestani suunnattomasti. Ja voin jopa juoda lasin viiniä tai saunaoluen lasten kanssa. Ja vaikka toisenkin lasin lasten mentyä nukkumaan. Enempää en ota, oli sitten lapsia tai ei. Ja taatusti lapseni eivät kärsi siitä, että me vanhemmat osaamme nauttia elämästämme ihan lastemme kanssa.[/QUOTE]

Kyllä mekin silloin tällöin illalla vauvan nukkumaan mentyä osataan yksi olut avata ei siinä mitään, mutta kyllä siinäkin se vastuu lapsesta on edelleen ja pitää ajatella esim. aamuheräämistä. Ja se että on elämä aikalailla aikataulutettua jollain tapaa kuitenkin lapsen kanssa.

Enkä minä mitenkään kieroon kasvanut vaikka joskus kouluikäisenä mökillä ollessa vanhemmat nautti enemmänkin kuin sen yhden. Mutta en kutsu kavereita iltaa istumaan etc. lapsen ollessa paikalla, ilman vauvaakin otin sen 3-5 max nk. illanistujaisissa / baarissa, eli en koskaan vedä p*rseitä.

En tarkoita, etteikö lapsen kanssa olostaan voisi nauttia, mutta on se ihan eri asia silloin tällöin käydä miehen kanssa kahdestaan leffassa / herätä yhtenä aamuna omia aikojaan ilman, että heti sängystä ylös pompattuaan pitää olla syöttämässä ja hoitamassa toista. Minun tarpeeni omaan aikaan eivät ole kadonneet lapsen tulon myötä, mikä varmaan joistakin on kamalaa.

En siis tarkoita, että pitäisi joka viikko saada sitä omaa aikaa tmv. mutta suon kyllä itselleni muutaman tunnin poissaolon 1krt/1-2kk ja sen yhden yökylän 2-4krt/vuosi. Se tuskin on vauvaltanikaan pois. En itsekään koe menettäneeni mitään vaikka tarhaikäisinä käytiin jonkinverran yökylässä. Päinvastoin. Erityisesti nyt sitä osaa arvostaa, että omillakin vanhemmilla oli niin hyvä tukiverkko, että saivat välillä hengähtää, me kun oltiin aika riiviöitä pienenä.
 
aapee, lapsia ei kuitenkään jätetty heitteille, vaan hoitoon. Miten voit kuvitella, että sinulla on oikeus tuomita toisten ratkaisuja, et voi tietää, mitkä ovat syyt siihen, että vanhemmat tarvitsisivat taukoa.

Vaikuttaa, että toisten elämäntyyliä tuomitsemalla, kohotat omaa itsetuntoasia ja paremmuuttasi vanhempana.

Olen aikuisen "lapsen" ja teini-ikäisen äiti ja kokemus on osoittanut, että jokainen tekee joskus huonoja ratkaisuja eikä täydellistä vanhempaa olekaan.

Parempi olisi tukea väsynyttä kuin tuomita.
 
Mitä se kenellekkään kuuluu, kenen lapset on hoidossa ja miten paljon.
Mä ainakin käyn ulkona, ja lapset on mummolassa.. KAuheeta, nyt niistä tulee kriminaaleja ja ne tappaa kaikki. Jopa ittensä, häiriköi koulussa jne..
Ihan niinkuin minäkin..... olin 1kk-> olin JOKA viikonloppu mummolassa.
Olin ystäväpiirini ainoa teini joka dokasi ekan kerran 18 vuotiaana ja maistoi silloin tupakkaa...
Että kauheat traumat jäi tosta mummolassa kyläilystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;23706440:
Siitä lähtien,kun jotkut ihmiset alkoivat lukea facebookkia kuin raamattua :D
Jos huomaan,et mun kavereissa olis tollasia kyyliä ja arvostelijoita...heittäisin vettä myllyyn vain :laugh:
Click to expand...

Niin mä tein ja hauskaa oli :laugh: :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;23706643:
Olen myös monesti tehnyt :D
Ja jatkossakin aion siellä heittää läppää..ja jos joku luulee että koko totuus elämästäni löytyy naamakirjasta niin terve ja moro :D:laugh:
Click to expand...

Tunnen kyllä nämä mainitsemani henkilöt ihan irl, läheisestikin :)
 
En tiedä kelpaako tämä asiantuntijalähteeksi, mutta olin kuulemassa erään psykiatrisen sairaanhoitajan luentoa. Hänen mukaansa n. 1-v. lapsi kestää erossa oloa ensisijaisesta vanhemmasta (joka on usein äiti) maksimissaan 2 vrk, sen jälkeen voi tulla pysyvää haittaa lapseen.
Erityislapsia on monenlaisia hoitamisen rankkuutta ajatellen, mutta itse vaikeavammaisen + terveiden lasten äitinä olen sitä mieltä, että viikonloppu vapaaehtoisesti erossa noin pienistä lapsista on ihan liikaa. Sen vielä ymmärtää, jos lapsi joutuu olemaan pakosti sairaalassa, tai jos äidin on pakko palata töihin joka on joku vuorotyö tms. minkä takia on öitä pois, mutta vapaa-ajan menoihin saa yksikin yö riittää äidille. Mikä ihme siinä on ettei jakseta odottaa vapaita viikonloppuja edes siihen asti, kunnes lapset on esim. parivuotiaita?
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;23707341:
Mitä eroa sillä on jos äiti käy kerran puoleen vuoteen parin päivän reissulla kuin että olisi joka yö töissä..ja lapsi joka yö hoidossa...???
Click to expand...

Eihän äiti-ihmiset tee yötyötä.. :p Tai töitä laisinkaan... :D
 
Jos kaksi päivää hengähdystä äidille on liikaa niin millä hitolla nää näin väittävät ihmiset sitten oikeuttaa oikeesti sen että joku äiti on yöt töissä ja lapsi on hoidossa kaikki yöt? :D
Ja todennäköisesti aamullakin että äiti saa nukkua...tai sitten äiti on väsynyt työyön jäljiltä..
 
[QUOTE="Vieras";23707329]En tiedä kelpaako tämä asiantuntijalähteeksi, mutta olin kuulemassa erään psykiatrisen sairaanhoitajan luentoa. Hänen mukaansa n. 1-v. lapsi kestää erossa oloa ensisijaisesta vanhemmasta (joka on usein äiti) maksimissaan 2 vrk, sen jälkeen voi tulla pysyvää haittaa lapseen.
Erityislapsia on monenlaisia hoitamisen rankkuutta ajatellen, mutta itse vaikeavammaisen + terveiden lasten äitinä olen sitä mieltä, että viikonloppu vapaaehtoisesti erossa noin pienistä lapsista on ihan liikaa. Sen vielä ymmärtää, jos lapsi joutuu olemaan pakosti sairaalassa, tai jos äidin on pakko palata töihin joka on joku vuorotyö tms. minkä takia on öitä pois, mutta vapaa-ajan menoihin saa yksikin yö riittää äidille. Mikä ihme siinä on ettei jakseta odottaa vapaita viikonloppuja edes siihen asti, kunnes lapset on esim. parivuotiaita?[/QUOTE]

no minä taas juuri luin kirjaa nimeltä "pelastakaa pojat", jossa oli lainattu (useasta lähteestä) fakta, jonka mukaan vauva pystyy sitoutumaan _neljään_ läheiseen hoitajaan ja tuntea olonsa heidän kanssaan turvalliseksi ja rakastetuksi (ottaen tietty huomioon, että nämä henkilöt ovat luotettavia ja ovat olleet osa vauvan elämää). eli ei, äiti ei ole ainoa ihminen, joka voi ensimmäisen vuoden aikana hoitaa vauvaa. omakohtaisesti olen huomannut, että vauvallani (7kk vanha) on juurikin neljä ihmistä, joiden kanssa hän on täysin oma itsensä, ja nämä ovat minä (äiti), vauvan isä, ja minun äitini ja isäni (vauvan mummo ja vaari). että josko voitaisiin unohtaa tämä "äitiäitiäitiäiti - kukaan muu ei ole mitään ensimmäisen vuoden aikana" -mantra.
 
[QUOTE="-p-";23707392]eli ei, äiti ei ole ainoa ihminen, joka voi ensimmäisen vuoden aikana hoitaa vauvaa. omakohtaisesti olen huomannut, että vauvallani (7kk vanha) on juurikin neljä ihmistä, joiden kanssa hän on täysin oma itsensä, ja nämä ovat minä (äiti), vauvan isä, ja minun äitini ja isäni (vauvan mummo ja vaari). että josko voitaisiin unohtaa tämä "äitiäitiäitiäiti - kukaan muu ei ole mitään ensimmäisen vuoden aikana" -mantra.[/QUOTE]

Olen muuten huomannut omasta lapsestani saman, sen takia mieleen ei tulis ihan heti jättää muksua esim. anopille hoitoon, ellei kyse ole tosi lyhyestä ajasta, selvästikkään kun anoppi ei ole lapselle se tuttu ja turvallinen henkilö. Kun taas minun äitini nähdessään reagoi tismalleen samalla tavalla kun esim. isäänsä hänen töistä tullessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maira:
Olen muuten huomannut omasta lapsestani saman, sen takia mieleen ei tulis ihan heti jättää muksua esim. anopille hoitoon, ellei kyse ole tosi lyhyestä ajasta, selvästikkään kun anoppi ei ole lapselle se tuttu ja turvallinen henkilö. Kun taas minun äitini nähdessään reagoi tismalleen samalla tavalla kun esim. isäänsä hänen töistä tullessaan.
Click to expand...

juuri näin meilläkin.
 
Ettekö nyt vieläkään tajua? Jos saat lapsen, on PAKKO unohtaa kaikki omat menot. Sittenkun lapsi 18 vee, voi maistaa kavereiden kanssa YHDEN siiderin terasilla.
Kun tulet äidiksi, sinulla on oikeus käydä vaan vauvajumpassa, vauvamuskarissa, vauvakutsuilla, lastenkutsuilla, ja vauvakahvilassa. Sellaisia ihmisiä joilla ei ole lapsia ei saa edes tavata. EI edes pari kertaa vuodessa, koska lapsi pimahtaa ja luulee, että äiti hylänny.
 
[QUOTE="HUOH";23708019]Ettekö nyt vieläkään tajua? Jos saat lapsen, on PAKKO unohtaa kaikki omat menot. Sittenkun lapsi 18 vee, voi maistaa kavereiden kanssa YHDEN siiderin terasilla.
Kun tulet äidiksi, sinulla on oikeus käydä vaan vauvajumpassa, vauvamuskarissa, vauvakutsuilla, lastenkutsuilla, ja vauvakahvilassa. Sellaisia ihmisiä joilla ei ole lapsia ei saa edes tavata. EI edes pari kertaa vuodessa, koska lapsi pimahtaa ja luulee, että äiti hylänny.[/QUOTE]

PEESI
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa