Tuosta pienen vauvan hoitoon jättämisestä tuli mieleeni

[vieras]

Tuolla linkissä lukee mm. näin:

Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.

http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen

Itse olen läheltä seurannut noin käyttäytyvää lasta. Nyt jo kohta täysi-ikäinen. Tiedän, että koki vauvana hylkäämiskokemuksia eli itkuun ei vastattu heti ja jätettiin mm. autoon kaukaloon nukkumaan ja sitten heräsi siellä itkemään yksinään jne. Hoidettiin siis ihan hyvin, mutta vauvan äidin laiskuutta tapahtui tuollaista kyllä. Itse sen omin silmin näin.

Taaperona ja leikki-ikäisenä lapsi ei koskaan itkenyt eikä hakeutunut syliin, kun pahoitti mielensä jostain vaan meni mykkyrälle maahan eikä liikkunut. Ei reagoinut mitenkään vaikka kuinka koitti maanitella. En ole ennen nähnyt sellaista enkä onneksi koskaan jälkeenpäinkään.

Tänä päivänä lapsi/nuori vaikuttaa kohtalaisen normaalille, mutta toki minä en ole asiantuntija eli en osaa täysin oikein asiaa arvioida.

 

[k]

kyllä minä olen sitä mieltä, että pieni lapsi kannattaa jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vain jos on ihan pakko. vanhemmat vois mun mielestä tyytyä muutaman tunnin "lomahetkiin" niin kauan kuin lapset on ihan pieniä. Ei luulis olevan aikuiselta ihmiseltä paljon vaadittu pienen ihmisen hyvinvoinnin hyväksi.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

 

[ap]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

Ei todellakaan ole kyse mistään isomman kaavan laiminlyönnistä. Sehän siinä juuri onkin, että minä tiedän sen ettei ole joten olen nähnyt, että nuo asiantuntijoiden sanomiset ei tosiaan ole pelkkää sanahelinää.

 

[vieras]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

juu eiköhän. Muutenhan me kaikki oltaisiin tunne-elämältään vaillinaisia ap:n tarkoittamalla tavalla. Ja ennen vanhaan opetettiin, että vauvan itkuun ei saa aina reagoida tuli p*rseen alla eli vauvan saikin antaa välillä vähän huutaa...

 

[Neith]

kyllä minä olen sitä mieltä, että pieni lapsi kannattaa jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vain jos on ihan pakko. vanhemmat vois mun mielestä tyytyä muutaman tunnin "lomahetkiin" niin kauan kuin lapset on ihan pieniä. Ei luulis olevan aikuiselta ihmiseltä paljon vaadittu pienen ihmisen hyvinvoinnin hyväksi.

no mun pitää viedä poika hoitoon koko viikonlopuksi jos olen töissä.. siitä tulee 3 yötä 4 päivää.. ja joskus saattaa sitten poika lähteä suoraan isälleen siitä 3-4 päiväksi..
poika on pienestä piäen tottunut tuohon joten eipä ole havaittavissa mitään ongelmia asiassa

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

Ei todellakaan ole kyse mistään isomman kaavan laiminlyönnistä. Sehän siinä juuri onkin, että minä tiedän sen ettei ole joten olen nähnyt, että nuo asiantuntijoiden sanomiset ei tosiaan ole pelkkää sanahelinää.

Jaaha.. sovitaan sitten niin. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka mun lapset ei oo ihan tärviöllä? Kuopus varsinkin huuti koliikkiaan yksin, kun en enää vaan jaksanut.

 

[vieras]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

Ei todellakaan ole kyse mistään isomman kaavan laiminlyönnistä. Sehän siinä juuri onkin, että minä tiedän sen ettei ole joten olen nähnyt, että nuo asiantuntijoiden sanomiset ei tosiaan ole pelkkää sanahelinää.

Itse olettaisin, että tuon yksin jättämisen on täytynyt tapahtua toistuvasti. Eli yksi tai kaksi kertaa yksin jättäminen ei siihen riitä vaan sen pitää olla toistuvampaa.

Itselläni vauvalla oli sairaalajaksoja aivan pienenä. Vaikka olinkin mukana, näiden jälkeen lapsi oli selkeästi takertuvampi. Eli oletan, että hän koki jonkinlaista stressiä. Noin viikossa hän kuitenkin palautui ennalleen, kun jaksoi sylitellä jatkuvasti. Eli tuskin muutama kerta tekee mitään, jos tilanne "korjataan" ja toiminta ei jatku samanlaisena jatkuvasti.

 

[k]

kyllä minä olen sitä mieltä, että pieni lapsi kannattaa jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vain jos on ihan pakko. vanhemmat vois mun mielestä tyytyä muutaman tunnin "lomahetkiin" niin kauan kuin lapset on ihan pieniä. Ei luulis olevan aikuiselta ihmiseltä paljon vaadittu pienen ihmisen hyvinvoinnin hyväksi.

no mun pitää viedä poika hoitoon koko viikonlopuksi jos olen töissä.. siitä tulee 3 yötä 4 päivää.. ja joskus saattaa sitten poika lähteä suoraan isälleen siitä 3-4 päiväksi..
poika on pienestä piäen tottunut tuohon joten eipä ole havaittavissa mitään ongelmia asiassa

sun tapauksessa onkin kyse pakkotilanteesta.Ethän voi lastasi töihinkään ottaa. Mutta viikon lomareissulle ei ole kenenkään pakko lähteä ilman lasta.

 

[ap]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

Ei todellakaan ole kyse mistään isomman kaavan laiminlyönnistä. Sehän siinä juuri onkin, että minä tiedän sen ettei ole joten olen nähnyt, että nuo asiantuntijoiden sanomiset ei tosiaan ole pelkkää sanahelinää.

Jaaha.. sovitaan sitten niin. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka mun lapset ei oo ihan tärviöllä? Kuopus varsinkin huuti koliikkiaan yksin, kun en enää vaan jaksanut.

Kaikilla ne ulkoisetkaan merkit ei toki ole samat, kai sen tajuat. Se pätee ihan joka asiassa. Ei koulukiusatutkaan kaikki samalla tavoin reagoi jne.

Mutta kyllähän se noissa ketjuissa usein on selväksi tullut ettei monetkana usko, että asiantuntijat on ihan oikeassa vaan harataan vastaan koska "se on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja äidit vaan koittaa päteä ja tehdä itsestään jotain korvaamattomia ja vauva kyllä pärjää vaikka viikon mummun hoidossa" jne.

 

[vieras]

Eiköhän kyse oo isomman mittakaavan laimininlyönnistä, kuin siitä, että vauva on pari kertaa yksin jätetty itkemään...?

Ei todellakaan ole kyse mistään isomman kaavan laiminlyönnistä. Sehän siinä juuri onkin, että minä tiedän sen ettei ole joten olen nähnyt, että nuo asiantuntijoiden sanomiset ei tosiaan ole pelkkää sanahelinää.

Jaaha.. sovitaan sitten niin. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka mun lapset ei oo ihan tärviöllä? Kuopus varsinkin huuti koliikkiaan yksin, kun en enää vaan jaksanut.

Oletan, että yksittäiset kerrat eivät ole erityisen vahingollisia, jos muina aikoina olet jaksanut vastata vauvan itkuun. Eli ovat olleet poikkeuksia. Ihan tuon oman kokemukseni perusteella lapsen sairaalassa olosta.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Kaikilla ne ulkoisetkaan merkit ei toki ole samat, kai sen tajuat. Se pätee ihan joka asiassa. Ei koulukiusatutkaan kaikki samalla tavoin reagoi jne.

Mutta kyllähän se noissa ketjuissa usein on selväksi tullut ettei monetkana usko, että asiantuntijat on ihan oikeassa vaan harataan vastaan koska "se on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja äidit vaan koittaa päteä ja tehdä itsestään jotain korvaamattomia ja vauva kyllä pärjää vaikka viikon mummun hoidossa" jne.

Allekirjoitan tuon tummennetun täysin. Ja kyseessä täytyy olla TOISTUVA, USEIN tapahtuva hylkääminen, että lapsi noin alkaa käyttäytymään, ei muutama satunnainen kerta.

 

[vieras]

Ja todella monella on varmasti käynyt joskus (tai useamminkin ) niin, että vauva on ehtinyt jo itkeä jonkin aikaa vaunuissa ym. ennen kuin paikalle ehtii. Voi hyvänen aika... Eiköhän ap lapsissa voi olla myös persoonakohtaisia eroja ja voihan olla että kuvailemallasi lapsella on oikeasti jotain neurologista vaivaa ym? Siis sopiihan tuo sylin ja kontaktin välttäminen moneen eri oireyhtymään...

 

[Neith]

kyllä minä olen sitä mieltä, että pieni lapsi kannattaa jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vain jos on ihan pakko. vanhemmat vois mun mielestä tyytyä muutaman tunnin "lomahetkiin" niin kauan kuin lapset on ihan pieniä. Ei luulis olevan aikuiselta ihmiseltä paljon vaadittu pienen ihmisen hyvinvoinnin hyväksi.

no mun pitää viedä poika hoitoon koko viikonlopuksi jos olen töissä.. siitä tulee 3 yötä 4 päivää.. ja joskus saattaa sitten poika lähteä suoraan isälleen siitä 3-4 päiväksi..
poika on pienestä piäen tottunut tuohon joten eipä ole havaittavissa mitään ongelmia asiassa

sun tapauksessa onkin kyse pakkotilanteesta.Ethän voi lastasi töihinkään ottaa. Mutta viikon lomareissulle ei ole kenenkään pakko lähteä ilman lasta.

no mutta onko tilanteessa eroa... mä jätän pojan hoitoon useaksi yöksi koska menen töihin ja sitten poika menee isälleen.. on siis 7-8vrk poissa kotoa... joten mitä väliä sillä syyllä on kun se aika on kuitenkin sama...?
eihän se lapsi sitä eroa ymmärrä kuitenkaan....

 

[vieras]

Kaikilla ne ulkoisetkaan merkit ei toki ole samat, kai sen tajuat. Se pätee ihan joka asiassa. Ei koulukiusatutkaan kaikki samalla tavoin reagoi jne.

Mutta kyllähän se noissa ketjuissa usein on selväksi tullut ettei monetkana usko, että asiantuntijat on ihan oikeassa vaan harataan vastaan koska "se on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja äidit vaan koittaa päteä ja tehdä itsestään jotain korvaamattomia ja vauva kyllä pärjää vaikka viikon mummun hoidossa" jne.

Allekirjoitan tuon tummennetun täysin. Ja kyseessä täytyy olla TOISTUVA, USEIN tapahtuva hylkääminen, että lapsi noin alkaa käyttäytymään, ei muutama satunnainen kerta.

peesi!!!

 

[Harmaana]

Mulla on jonkin verran itsetunto-ongelmia ja uskon että ne varmaan omalta osaltaan johtuu lapsuudesta, minut kun on laitettu vauvana hoitoon. Pelkään että mies kyllästyy minuun ja jättää, ja ennen avioliittoa en uskaltanut yrittää iskeä niitä kaikkein komeimpia miehiä kun ajattelin etteivät he kuitenkaan ole minusta kiinnostuneita.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mulla on jonkin verran itsetunto-ongelmia ja uskon että ne varmaan omalta osaltaan johtuu lapsuudesta, minut kun on laitettu vauvana hoitoon. Pelkään että mies kyllästyy minuun ja jättää, ja ennen avioliittoa en uskaltanut yrittää iskeä niitä kaikkein komeimpia miehiä kun ajattelin etteivät he kuitenkaan ole minusta kiinnostuneita.

Ei helvetti...

 

[Harmaana]

Mulla on jonkin verran itsetunto-ongelmia ja uskon että ne varmaan omalta osaltaan johtuu lapsuudesta, minut kun on laitettu vauvana hoitoon. Pelkään että mies kyllästyy minuun ja jättää, ja ennen avioliittoa en uskaltanut yrittää iskeä niitä kaikkein komeimpia miehiä kun ajattelin etteivät he kuitenkaan ole minusta kiinnostuneita.

Ei helvetti...

Mitä? Juuri noinhan sen sanotaan vaikuttavan. Psykologiaa olen lukenut vuosikausia joten ei ole omaa keksintöäni.

 

[k]

kyllä minä olen sitä mieltä, että pieni lapsi kannattaa jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vain jos on ihan pakko. vanhemmat vois mun mielestä tyytyä muutaman tunnin "lomahetkiin" niin kauan kuin lapset on ihan pieniä. Ei luulis olevan aikuiselta ihmiseltä paljon vaadittu pienen ihmisen hyvinvoinnin hyväksi.

no mun pitää viedä poika hoitoon koko viikonlopuksi jos olen töissä.. siitä tulee 3 yötä 4 päivää.. ja joskus saattaa sitten poika lähteä suoraan isälleen siitä 3-4 päiväksi..
poika on pienestä piäen tottunut tuohon joten eipä ole havaittavissa mitään ongelmia asiassa

sun tapauksessa onkin kyse pakkotilanteesta.Ethän voi lastasi töihinkään ottaa. Mutta viikon lomareissulle ei ole kenenkään pakko lähteä ilman lasta.

no mutta onko tilanteessa eroa... mä jätän pojan hoitoon useaksi yöksi koska menen töihin ja sitten poika menee isälleen.. on siis 7-8vrk poissa kotoa... joten mitä väliä sillä syyllä on kun se aika on kuitenkin sama...?
eihän se lapsi sitä eroa ymmärrä kuitenkaan....

no on siinä se ero, että sä todennäköisesti teet kyseisen asian vain pakon sanelemana??Eli siksi että sun on käytävä töissäkin ja siksi että lapsen isälläkin on oikeus olla lapsensa kanssa??Toki vaikutus voi olla sama kuin sillä että lähdet viikon lomalle, mutta ainakaan et jätä lastasi turhan takia pitkäksi aikaa hoitoon. Ja toiseksi itse en laskisi lapsen isänsä kanssa viettämää aikaa tähän eroon, koska mun mielestä sekä isä että äiti ovat tasaveroisia hoitajia. ei sillä ole väliä kumpi lasta hoitaa.En tiedä osaanko nyt esittää ajatustani ymmärrettävästi.

 

[hmm]

Vauva voi myös paeta turvatonta "tilannetta" esim. hoidossa ollessaan nukkumalla paljon. Uneen pääsy lohduttaa vauvaa, joka ei ole oman äidin sylissä. Pitää muistaa, että vauva tunnistaa äitinsä jo synnytyslaitokselta. Sikiöaikana vauva oppii jo tuntemaan äitinsä.

 

[mikrokitumoppi]

kyllä minä olen sitä mieltä, että pieni lapsi kannattaa jättää pidemmäksi aikaa hoitoon vain jos on ihan pakko. vanhemmat vois mun mielestä tyytyä muutaman tunnin "lomahetkiin" niin kauan kuin lapset on ihan pieniä. Ei luulis olevan aikuiselta ihmiseltä paljon vaadittu pienen ihmisen hyvinvoinnin hyväksi.

no mun pitää viedä poika hoitoon koko viikonlopuksi jos olen töissä.. siitä tulee 3 yötä 4 päivää.. ja joskus saattaa sitten poika lähteä suoraan isälleen siitä 3-4 päiväksi..
poika on pienestä piäen tottunut tuohon joten eipä ole havaittavissa mitään ongelmia asiassa

sun tapauksessa onkin kyse pakkotilanteesta.Ethän voi lastasi töihinkään ottaa. Mutta viikon lomareissulle ei ole kenenkään pakko lähteä ilman lasta.

no mutta onko tilanteessa eroa... mä jätän pojan hoitoon useaksi yöksi koska menen töihin ja sitten poika menee isälleen.. on siis 7-8vrk poissa kotoa... joten mitä väliä sillä syyllä on kun se aika on kuitenkin sama...?
eihän se lapsi sitä eroa ymmärrä kuitenkaan....

Mä mietin ihan samaa. Ei lapsi ymmärrä eroa.

 

[hmmm]

siis synnytyslaitoksella eikä laitokselta.

 

[k]

Mulla on jonkin verran itsetunto-ongelmia ja uskon että ne varmaan omalta osaltaan johtuu lapsuudesta, minut kun on laitettu vauvana hoitoon. Pelkään että mies kyllästyy minuun ja jättää, ja ennen avioliittoa en uskaltanut yrittää iskeä niitä kaikkein komeimpia miehiä kun ajattelin etteivät he kuitenkaan ole minusta kiinnostuneita.

Ei helvetti...

Mitä? Juuri noinhan sen sanotaan vaikuttavan. Psykologiaa olen lukenut vuosikausia joten ei ole omaa keksintöäni.

ja kuinka monta tällaista tiedän!!! Itsellä on sukulainen jonka äiti ei oikein osannut olla äiti eikä vastata lapsen tarpeisiin ja tää sukulainen oli lapsenakin tosi paljon meillä ja äitini hoiti häntä. HÄnellä on ahdistuneisuutta ja huono itsetunto, syö mielialalääkkeitä. ja tunnen useita samanlaisia ihmisiä, kaikkia yhdistää ahdistuneisuus ja mielialalääkkeiden syönti ja lapsuudessa on ollut se, että äiti on sysännyt lapsen toisille hoitoon eikä ole itse jaksanut olla lapsen kanssa.

 

[ap]

Kaikilla ne ulkoisetkaan merkit ei toki ole samat, kai sen tajuat. Se pätee ihan joka asiassa. Ei koulukiusatutkaan kaikki samalla tavoin reagoi jne.

Mutta kyllähän se noissa ketjuissa usein on selväksi tullut ettei monetkana usko, että asiantuntijat on ihan oikeassa vaan harataan vastaan koska "se on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja äidit vaan koittaa päteä ja tehdä itsestään jotain korvaamattomia ja vauva kyllä pärjää vaikka viikon mummun hoidossa" jne.

Allekirjoitan tuon tummennetun täysin. Ja kyseessä täytyy olla TOISTUVA, USEIN tapahtuva hylkääminen, että lapsi noin alkaa käyttäytymään, ei muutama satunnainen kerta.

Allekirjoitat? Eli sinusta on ihan sama kuka vauvaa hoitaa ja että sinun vauvoillesi mummu on ollut yhtä hyvä kuin äiti? No minun lapsillani ei ole tuota tilannetta ollut vaan äiti on aina heille äiti.

 

[k]

sellaisia tapauksia minunkin tuttavapiirissä on, että on mielialalääkkeet ja huono itsetunto, taustalla äiti joka ei osannut tai halunnut olla äiti ja lasta hoitivat muut.