K
kaikkia neuvoja arvostava
Vieras
Mistä voisi löytyä tietoa tästä aiheesta? Googlatessa löytyy jonkin verran asiaa muutaman vuoden takaa, mutta paljon myös tuohtunutta höpinää.
Olen itse juuri postittanut avioeropaperit, mutta nyt puolisoni uhkaa lähteä yhteisen lapsemme kanssa turvakotiin. En ole vielä ehtinyt muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Hänen mukaansa olen henkisesti väkivaltainen - syytteet ovat kaiken kaikkiaan hyvin absurdeja, enkä rupea niitä kaikkia nyt tässä erittelemään.
Yksi esimerkki on sosiaalinen väkivalta, johon puolisoni näkemyksen mukaan kuuluu se, etten haluaisi hänen soittavan kesken riitojamme äidilleen: rajoitan (tai pikemminkin yritän rajoittaa) näin hänen vapauttaan puhua ja avautua muille ihmisille. Hän myös toisinaan alkaa videoimaan minua, kun meillä on erimielisyyttä asioista. Myönnän, että joskus riidellessämme huudan. Se kyllä tyssää kuin seinään aina, kun videokamera nousee esiin. Ehkäpä hän on oppinut käyttämään kameraa aseenaan.
Puolisoni on itse naimisissaolovuosiemme aikana takavarikoinut tavaroitani, heitellyt vihapäissään kirjojani alas parvekkeelta, tarkistanut vastoin tahtoani puhelintietojani (enhän voi fyysisesti repiä puhelintani pois hänen kädestään) ja leimannut nyt turvakotiin soittaessaan mielenterveyteni epävakaaksi. (Todellisuudessa sairastuin masennukseen v. 2005 - nykyään koen olevani täysin parantunut. Masennus- ja unilääkkeitä käytin tuolloin noin kahden vuoden ajan, nyt niille ei ole ollut tarvetta useisiin vuosiin. Käyn myös säännöllisesti töissä.)
Niin ikään puoliso syyttää minua kiristämisestä, koska en tässä vaiheessa enää allekirjoita hänen pyytämiään, raha-asioihin liittyviä papereita. Tiedän, että todellisen kiristyksen uhri olen minä. Mutta miten sen voi näyttää toteen ilman, että kuulostaa puolustelevalta väkivallantekijältä? Lähestulkoon ei mitenkään. Onneksi lähimmät ystäväni ja sisarukset ovat tukenani.
Näin kirjoitettuna asia on päivänselvä. Mutta puheen ja mielikuvien tasolla asia on toisin: puoliso näyttäytyy monille muille ihmisille henkisen väkivallan uhrina. Hän on verbaalisti varsin lahjakas ja onnistuu piirtämään minusta väkivaltaisen kuvan. Olen huolissani siitä, miten asiat etenevät ja miten asetan rajat hänen käytökselleen ilman, että provosoin häntä käyttämään yhä järeämpiä aseita (esimerkiksi lasten huoltajuus- ja tapaamiskysymyksissä)?
Olen itse juuri postittanut avioeropaperit, mutta nyt puolisoni uhkaa lähteä yhteisen lapsemme kanssa turvakotiin. En ole vielä ehtinyt muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Hänen mukaansa olen henkisesti väkivaltainen - syytteet ovat kaiken kaikkiaan hyvin absurdeja, enkä rupea niitä kaikkia nyt tässä erittelemään.
Yksi esimerkki on sosiaalinen väkivalta, johon puolisoni näkemyksen mukaan kuuluu se, etten haluaisi hänen soittavan kesken riitojamme äidilleen: rajoitan (tai pikemminkin yritän rajoittaa) näin hänen vapauttaan puhua ja avautua muille ihmisille. Hän myös toisinaan alkaa videoimaan minua, kun meillä on erimielisyyttä asioista. Myönnän, että joskus riidellessämme huudan. Se kyllä tyssää kuin seinään aina, kun videokamera nousee esiin. Ehkäpä hän on oppinut käyttämään kameraa aseenaan.
Puolisoni on itse naimisissaolovuosiemme aikana takavarikoinut tavaroitani, heitellyt vihapäissään kirjojani alas parvekkeelta, tarkistanut vastoin tahtoani puhelintietojani (enhän voi fyysisesti repiä puhelintani pois hänen kädestään) ja leimannut nyt turvakotiin soittaessaan mielenterveyteni epävakaaksi. (Todellisuudessa sairastuin masennukseen v. 2005 - nykyään koen olevani täysin parantunut. Masennus- ja unilääkkeitä käytin tuolloin noin kahden vuoden ajan, nyt niille ei ole ollut tarvetta useisiin vuosiin. Käyn myös säännöllisesti töissä.)
Niin ikään puoliso syyttää minua kiristämisestä, koska en tässä vaiheessa enää allekirjoita hänen pyytämiään, raha-asioihin liittyviä papereita. Tiedän, että todellisen kiristyksen uhri olen minä. Mutta miten sen voi näyttää toteen ilman, että kuulostaa puolustelevalta väkivallantekijältä? Lähestulkoon ei mitenkään. Onneksi lähimmät ystäväni ja sisarukset ovat tukenani.
Näin kirjoitettuna asia on päivänselvä. Mutta puheen ja mielikuvien tasolla asia on toisin: puoliso näyttäytyy monille muille ihmisille henkisen väkivallan uhrina. Hän on verbaalisti varsin lahjakas ja onnistuu piirtämään minusta väkivaltaisen kuvan. Olen huolissani siitä, miten asiat etenevät ja miten asetan rajat hänen käytökselleen ilman, että provosoin häntä käyttämään yhä järeämpiä aseita (esimerkiksi lasten huoltajuus- ja tapaamiskysymyksissä)?
