V
Väsyneet
Vieras
Aika vierähti niin nopeasti, ettemme tajunneetkaan, miten kauan poikamme on tuttia öisin ja päikkäreillä syönyt, eli nyt 2 viikkoa ennen 2-vuotispäivää jätimme tutin kylmästi pois. Sitä ei ole varsinaisesti huhuillut, mutta sinä siunaaman päivänä alkoi hirveä rimpuilu unille mentäessä ja joka ilta siitä lähtien on tämä sama raivoaminen.
Potkii, rimpuilee, riehuu, on lähdössä sängystä, huutaa ja karjuu. Aurinkoinen lapsi hän on päiväsaikaan, paitsi nyt on unirytmi niin keturallaan, että joskus heittäytyy tosissaan hankalaksi. Uhmaa tämä on ollut jo monta monituista kuukautta, ei siinä mitään uutta, mutta miten tämä raivoava taapero saadaan rauhoittumaan päiväunille ja öisin? Aina ennen on muutama kirja luettu ja sitten selkää silittämällä on nukahtanut (nukkuu keskessämme, on kyllä oma sänky makuuhuoneessa) ja herännyt ennen vain kun tutti on tippunut. Nyt kirjojen jälkeen alkaa hillitön mesoaminen ja pelkään, että kohta joku naapuri soittaa poliisit kun lapsi kirkuu ja karjuu kuin mielipuoli
.
Parin tunnin raivoaminen ja itkeminen ja potkiminen johtaa lopulta uupuneen nukahtamiseen. Itse olemme mustelmilla ja välillä niin hermoraunioita tuohon raivoamiseen, että tekisi mieleni jo korottaa ääntä ihan kunnolla, mutta mitä sekään auttaisi. Tutin poisjättämisestä lähtien on saanut välillä öisin niitä kauhukohtauksia ilmeisesti, eli alkaa vääntelehtiä ja kitistä ja lopulta huutaa ja on jäykkänä kuin puunrunko. Syliin ottaminen vain pahentaa, joten on vain koetettava odottaa, että rauhoittuu tarpeeksi. Tämä voi myös kestää parikin tuntia.
Alamme olla jo väsyneitä tähän touhuun. Antakaa saman kokeneet neuvoja, miten tästä eteenpäin. En nyt jaksaisi huono äiti- syyllistämistä (tutti, lapsen vieressä nukkuminen jne..) vaan ihan oikeita neuvoja. Haluaisimme pitää lapsen vielä makuuhuoneessamme nukkumassa, mutta olisiko viisain opettaa eri huoneeseen? Ja varmaan olisi alun alkaen ollut fiksua opettaa nukahtamaan itsekseen, mutta ajauduimme siihen, että nukutimme ensin syliin ja siitä sänkyyn, ja myöhemmin nukutimme hellittelemällä.
Pojalla on ollut välillä nuhaa, mutta ei sekään nyt joka yö saa raivareita aikaan. Lapsi saa päiväsaikaan huomiota, touhuaa iloisena myös itsekseen (ei tarvitse erikseen viihdyttäjää, mutta leikimme usein yhdessä), on kotihoidossa, nyt siis 2v. Ei allergioita, syö tarpeeksi ja monipuolisesti, opettelee hiljalleen potalle (ei painostusta). Saa hellyyttä ja rakkautta molemmilta vanhemmilta, kiukuttelee yhtä lailla kummallekin, mutta minulle äidille kyllä rankimmin. Yrittää lyödä hermostuessaan, mutta lopettaa kun kieltää. Uskoo useissa tapauksissa kieltoa ja tottelee esim. lelun viemisessä paikoilleen melko hyvin.
Potkii, rimpuilee, riehuu, on lähdössä sängystä, huutaa ja karjuu. Aurinkoinen lapsi hän on päiväsaikaan, paitsi nyt on unirytmi niin keturallaan, että joskus heittäytyy tosissaan hankalaksi. Uhmaa tämä on ollut jo monta monituista kuukautta, ei siinä mitään uutta, mutta miten tämä raivoava taapero saadaan rauhoittumaan päiväunille ja öisin? Aina ennen on muutama kirja luettu ja sitten selkää silittämällä on nukahtanut (nukkuu keskessämme, on kyllä oma sänky makuuhuoneessa) ja herännyt ennen vain kun tutti on tippunut. Nyt kirjojen jälkeen alkaa hillitön mesoaminen ja pelkään, että kohta joku naapuri soittaa poliisit kun lapsi kirkuu ja karjuu kuin mielipuoli
.Parin tunnin raivoaminen ja itkeminen ja potkiminen johtaa lopulta uupuneen nukahtamiseen. Itse olemme mustelmilla ja välillä niin hermoraunioita tuohon raivoamiseen, että tekisi mieleni jo korottaa ääntä ihan kunnolla, mutta mitä sekään auttaisi. Tutin poisjättämisestä lähtien on saanut välillä öisin niitä kauhukohtauksia ilmeisesti, eli alkaa vääntelehtiä ja kitistä ja lopulta huutaa ja on jäykkänä kuin puunrunko. Syliin ottaminen vain pahentaa, joten on vain koetettava odottaa, että rauhoittuu tarpeeksi. Tämä voi myös kestää parikin tuntia.
Alamme olla jo väsyneitä tähän touhuun. Antakaa saman kokeneet neuvoja, miten tästä eteenpäin. En nyt jaksaisi huono äiti- syyllistämistä (tutti, lapsen vieressä nukkuminen jne..) vaan ihan oikeita neuvoja. Haluaisimme pitää lapsen vielä makuuhuoneessamme nukkumassa, mutta olisiko viisain opettaa eri huoneeseen? Ja varmaan olisi alun alkaen ollut fiksua opettaa nukahtamaan itsekseen, mutta ajauduimme siihen, että nukutimme ensin syliin ja siitä sänkyyn, ja myöhemmin nukutimme hellittelemällä.
Pojalla on ollut välillä nuhaa, mutta ei sekään nyt joka yö saa raivareita aikaan. Lapsi saa päiväsaikaan huomiota, touhuaa iloisena myös itsekseen (ei tarvitse erikseen viihdyttäjää, mutta leikimme usein yhdessä), on kotihoidossa, nyt siis 2v. Ei allergioita, syö tarpeeksi ja monipuolisesti, opettelee hiljalleen potalle (ei painostusta). Saa hellyyttä ja rakkautta molemmilta vanhemmilta, kiukuttelee yhtä lailla kummallekin, mutta minulle äidille kyllä rankimmin. Yrittää lyödä hermostuessaan, mutta lopettaa kun kieltää. Uskoo useissa tapauksissa kieltoa ja tottelee esim. lelun viemisessä paikoilleen melko hyvin.
. Kolmas tuttisuuni on vasta 1 kk mutta varmaan hänenkin kanssaan teen samalla tavalla.
, kun itse omalla maalaisjärjelläni osasin päätellä että tutista ei ole haittaa, jos se ei ole suussa tuntikausia ja myös hereillä ollessa.
siksiköhän laset on vauvana joskus itkeny... 
kyllä ne ei tuttia kaipaa jos ei opeta, sit stressataan ettei siitä eroon päästä
